Alla loput lausunnot ajalta 25.4-12.5.2024
Kylmänen Leena 12.5.2024
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/36586/2023
- DCA-sopimus kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Vieraan vallan joukoilla olisi sopimuksen mukaan pääsy kaikkiin sovittuihin tiloihin ja alueisiin, myös yhteisiin alueisiin, käytännössä kaikkialle, vieläpä ilman, että USA maksaa vuokraa tai muita maksuja.
Sopimuksessa taas estetään suomalaisten pääsy sellaisiin tiloihin ja alueisiin, jotka on osoitettu yksinomaisesti vieraan vallan käyttöön. Luonnollisesti Suomessa ei tulisi olla sellaisia alueita, joihin suomalaisilla ei ole pääsyä tai tarkastusoikeutta.
Sopimuksessa tulisi tarkasti määritellä, missä vieraan vallan joukoilla on oikeus oleskella rajaten alue mahdollisimman pieneksi välttämättömyyden periaatteella, luvan koskien lähinnä kasarmialuetta.
Peruslähtökohta on kuitenkin se, että Suomeen ei oteta vieraan vallan joukkoja vakituisesti eikä tilapäisesti.
Artikla 11 antaa vieraan vallan joukkojen ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille luvan tulla vapaasti Suomen alueelle, liikkua sillä ja poistua sieltä. Siinä myös annetaan lupa käyttää vapaasti Suomen ilmatilaa sekä nimenomaisesti kielletään Suomen oikeus mennä näihin kulkuneuvoihin ja tarkastaa ne.
Näin pitkälle meneviä oikeuksia ei tulisi vieraan vallan edustajille myöntää. Joukkojen oikeus tulla maahan ja liikkua maassa tulee määritellä hyvin tarkasti.
Eriarvoinen kohtelu
Vieraan vallan joukkoja kohdellaan eriarvoisesti suomalaisiin nähden myöntämällä rakennus-, korjaus- ja muutostöiden luvat maksutta. Samoin joukkojen moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvät asiakirjat tulee sopimuksen mukaan myöntää maksutta sekä vieraan vallan joukkojen jäsenille että heidän sopimustoimittajilleen ja huollettavilleen.
Sama maksuttomuusteema jatkuu artiklassa 11, jossa lentokoneet ja alukset ovat vapautettuja kaikista viranomaismaksuista valtion ylläpitämillä lentokentillä ja satamissa.
Myös kalusto ja materiaalit ovat vapautettuja kaikista veroista.
Samoin vieraan vallan joukot ja heidän huollettavansa ovat vapautettuja arvonlisä- ja muista veroista sekä korvauksista koskien irtainta omaisuutta ja jopa radion, television ja internetin käyttöä sekä moottoriajoneuvojen käyttöä.
Vieraan vallan asevoimia varten perustetut liikkeet ja muut palvelut ovat niin ikään vapautettuja veroista, eikä Suomella ole oikeutta valvoa tai tarkastaa tällaisia palveluita.
Tällainen yleinen maksuttomuus julkisista palveluista on omiaan heikentämään kansalaisten arvostusta vierasta valtaa kohtaan. Tällaisissa asioissa vieraan vallan tulisi luonnollisesti kunnioittaa isäntämaan lakeja ja säädöksiä erivapauksia välttäen.
Rikosoikeudellinen vastuu
Artiklassa 12 Suomi luopuu rikosoikeudellisen toimivallan käyttämisestä vieraan vallan joukkojen jäseniä kohtaan, poikkeuksena erityisen tärkeät yksittäistapaukset.
Luonnollisesti kaikkien Suomessa oleskelevien tulee noudattaa nuhteetonta käytöstä ja maan rikoslakia. Sopimuksessa estetään kohdistamasta siviilioikeudellisia vaatimuksia vieraan vallan joukkojen jäseniin ja siviilihenkilöstöön, jos nämä teot tai laiminlyönnit on tehty virallisia tehtäviä suoritettaessa. Rikosten tekemisen ei tietenkään tule olla hyväksyttävää myöskään virallisia tehtäviä suoritettaessa, ja sellaisesta tulee seurata normaalit oikeudelliset menettelyt.
Sopimuksessa artiklassa 29 estetään saattamasta DCA-sopimusta koskevia riitoja kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen tai muun elimen ratkaistavaksi. Riidat tulisi ratkaista osapuolten välisissä neuvotteluissa. On selvää, että tällaisessa tapauksessa vahvempi osapuoli sanelee ehdot, ja siksi ulkopuolinen ratkaisijaosapuoli on tarpeen.
Voimassaoloaika
Sopimuksen voimassaoloaika on kymmenen vuotta, mikä on aivan liian pitkä aika kokeellisen yhteistyön ollessa kyseessä. Sopimuksessa tulee olla lyhyt, esimerkiksi kuuden kuukauden irtisanomisaika. Tämä on erittäin tärkeä asia historialtaan näin lyhyen yhteistyösuhteen kohdalla.
Muita punnittavia näkökohtia
Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. Ydinsodankäynnin harjoittelu on mahdollistettu Suomen alueella. Ydinaseita ei tule missään olosuhteissa tuoda Suomeen.
Eduskunnan tulisi punnita ennen kaikkea sitä, miten suuren turvallisuusuhan USA:n sotilaallisten joukkojen läsnäolo Venäjän rajan läheisyydessä Suomelle aiheuttaa, samoin kuin Suomeen kuulumattoman aseistuksen tuominen maahan.
Yhdysvallat ja sen johtama Nato jatkaa Suomen DCA-sopimuksella konfliktia provosoivaa vaikutusvallan laajentamista itään.
Vieraan vallan tukikohdat Suomessa provosoivat konfliktia.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on usein ollut kaikkea muuta kuin rauhaa edistävää. USA on esimerkiksi estänyt humanitaarisen tulitauon Israelin ja Palestiinan välillä jo kolme kertaa vastustamalla sitä ainoana YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä.
DCA-sopimuksen allekirjoittaminen ja Natoon liittyminen ei tapahtunut demokraattisesti. Poliitikot ja suomalainen media eivät käyneet moniäänistä keskustelua kummastakaan aiheesta.
Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. Muutama gallup ja median yksipuolinen raportointi ei kerro mitään suomalaisten todellisesta mielipiteestä.
Yhä liittoutuneempi Suomi on jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä.
DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut. Suomesta ei saa tulla suurvaltojen välisen konfliktin taistelutannerta, mikä rooli sille mieluusti annetaan.
Suomella ei ole Naton jäsenenä mitään oikeudellista velvollisuutta solmia DCA-sopimusta. Sopimus on ristiriidassa Suomen ja suomalaisten etujen ja itsemääräämisoikeuden kanssa ja lisää aikaisemmin rauhallisen alueemme epävakautta, minkä vuoksi sitä ei tule solmia.
Kansalaisadressi:
https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa. https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa
Kimpanpää Jenni 12.5.2024
Diaarinumero VN/36586/2023
Tätä DCA sopimusta ei tule missään tapauksessa hyväksyä.
Ehdotettu sopimus on perustuslain vastainen.
Se kaventaa Suomen itsemäärämisoikeutta ja vaarantaa turvallisuuden lisäämällä jännitteitä kahden ydinasevallan välillä.
Tällä sopimuksella ei millään tavalla edistetä rauhaa eikä
se ei ole Suomen etujen mukainen.
Suomen tulisi pysyä puolueettomana ja mahdollisena rauhaa edistävänä maana, eikä antaa maitaan minkään muun maan/liiton/järjestön käytettäväksi.
Ehdoton EI tälle sopimukselle
Karlsson-Sutisna Lea 12.5.2024
DCA sopimus on suuressa ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa ja antaisi Yhdysvalloille liian suuren vapauden toimia omien intressiensä puitteissa. Suomi ei olisi tämän jälkeen enää itsenäinen valtio. Lisäksi DCA mahdollistaa Suomessa kiellettyjen ydinaseiden tuonnin Suomeen, mikä kärjistää sodan uhkaa Venäjän rajalla. Myöskin Suomi joutuisi maksumieheksi, vaikka hallitus nyt leikkaa valtavia määriä väestöltä, DCA tulisi liian kalliiksi eikä aja millään tavalla Suomen Rauhaa. Sopimus on erittäin vaarallinen Suomelle ja maailman rauhalle.
Launokari Lea, Naiset Rauhan Puolesta -liike 12.5.2024
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36586/2023
Eduskunnan ei tule ratifioida Suomen ja Yhdysvaltain välistä kahdenvälistä puolustussopimusta
(DCA).
Yhdysvaltojen asevoimille annetaan sopimuksessa rajoittamaton oikeus tuoda Suomeen aseita, asejärjestelmiä ja joukkoja, jotka sijoitetaan yksinomaan Yhdysvaltain valvonnassa oleviin tukikohtiin. Yhdysvaltain joukoilla henkilöstöineen on vapaus olla noudattamatta Suomen lainsäädäntöä. Sopimustekstissä sanotaan: vieraan valtion sotilaiden saapuminen, läsnäolo ja omassa komennuksessaan toimiminen Suomessa ilman passia, viisumia tai oleskelu- ja työlupia (7 artikla)
Suomen ei pidä luopua oikeudestaan tietää ja päättää siitä, mitä maaperällämme, merialueillamme ja ilmatilassamme tapahtuu.
Suomella pitää säilyttää kielteinen kanta ydinaseiden sijoittamiseen ja kauttakulkuun.
Suomen tulee liittyä Ydinaseiden kieltosopimukseen.
Suomen pitkä itäraja luo jo nyt kahden ydinasevallan jännitteiden lisäystä ilman DCA-sopimusta. Emme voi sallia Pohjoiskalotin ja Itämeren toimivan Yhdysvaltain pelinappulana.
Sopimuksessa annetaan Suomelle iso määrä velvoitteita, mutta Yhdysvalloille ei aseteta mitään velvoitteita. Esimerkiksi emme saa tietää kuinka suuri tulee olemaan ympäristöhaitta näistä toiminnoista eri sotilaskohdissa.
Suomen itsemääräämisoikeutta heikennetään monin tavoin DCA-sopimuksessa vain pari tässä mainittuna
- vieraan valtion sotilaiden saapuminen, läsnäolo ja omassa komennuksessaan toimiminen Suomessa ilman passia, viisumia tai oleskelu- ja työlupia (7 artikla)
- vieraan valtion sotilaallisen materiaalin, aseiden ja kulkuvälineiden sijoittaminen Suomeen ja niiden kauttakulku ilman isäntämaan tarkastus- tai puuttumisoikeuksia (4 ja 11 artiklat).
12.5.2024
Lea Launokari
Ulla Klötzer
Naiset Rauhan Puolesta -liike
Romppanen Helena 12.5.2024
Vastustan DCA-sopimusta, jonka mukaan annetaan Suomessa Yhdysvaltain armeijan käyttöön 15 tukikohtaa. Tukikohdissa amerikkalaiset voivat käytännössä tehdä mitä tahansa, ilman että saamme siitä mitään tietoa, tai meidän voimatta toimiinsa mitenkään vaikuttaa.
Vastustan myös ydinaselain muutosta, joka mahdollistaa USA:n ydinaseiden tuonnin Suomeen ja sijoittamisen näihin tukikohtiin.
Näen sen äärimmäisen vaarallisena Suomen turvallisuudelle. Venäjä näkee sen ilman muuta heihin kohdistettuna uhkana, mikä lisää sodan syttymisherkkyyttä. Suurvallat eivät ole kenenkään ystäviä. USA haluaa sopimuksen ainoastaan omien valtapyrkimyksiensä takia, se tulisi muistaa!
Koko prosessi, millä NATOa ja eritysesti DCA-sopimusta on hiljaisuudessa hiivitetty Suomeen on kaikin tavoin ala-arvoinen. Ennen Natoon menemistä ei kukaan kertonut kansalle, että seuraava askel on DCA-sopimus sotaiseksi ja arvaamattomaksi tiedetyn suurvallan kanssa, ja että maahamme ollaan tuomassa myös ydinaseita!
Julkinen keskustelu DCA-sopimuksesta on ollut olematonta, mikä kaikki on täysin vastoin demokratiaa!
Koivistoinen Tommi 12.5.2024
VN/36586/2023
Mikä on sopimuksen motiivi? Vaikea kuvitella muuta kuin sitoa Yhdysvallat maamme puolustukseen myös tilanteessa, jossa tuo maa, omamme tai mahdollisesti molemmat eroaisi Nato-jäsenyydestä tai Natoon koko puolustusorganisaationa tulisi perustavanlaatuisia muutoksia.
Kahdenvälisellä sopimuksella on myös normihierarkian kannalta se piirre verrattuna nimenomaan esim. Nato-sopimukseen, että kysymyksessä ei ole jo olemassa oleva kansainvälinen sopimus, johon Suomi vain uutena osapuolena liittyisi. Nythän koko sopimus muodostuu vain Suomen aktiivisuudella. Jos tulkinta on eri, vahvistaa se näkemystä Yhdysvaltain määräävästä asemasta sopimusehtojen sanelijana sekä Suomen vaikuttamismahdottomuudesta
Kuhmonen Viljami, Yksityinen kansalainen 12.5.2024
Lyhyesti virsi kaunis. Tuo DCA sopimus on Suomen kannalta suorastaan tuhoisa. Silmiinpistävin asia on, että USA:n sotilaat eivät ole Suomen lainsäädännön alaisia eli Suomi ei voi tehdä yhtään mitään heidän kontrolloimisekseen. Toiseksi voivat tuoda tänne aseita miten tahtovat ja taas Suomella ei ole asiaan nokan koputtamista. Miten ydinaseet? Venäjä saa kyllä sen selville, jos niitä tuodaan ja vastaus on oleva hirmuisa. Haluavatko siis tämän sopimuksen tekijät ja puoltajat tuota maamme vai ovatko vain niin tietämättömiä ja hölmöjä, että tekevät moisen sopimuksen.
Jokatapauksessa kyseistä sopimusta ei pidä missään nimessä tehdä!
Pirinen Marja 12.5.2024
Hallituksen lähtökohta, jonka mukaan eduskunnan tulisi hyväksyä DCA on väärä. DCA kaventaa voimakkaasti Suomen itsemääräämisoikeutta. Se myös vaarantaa turvallisuuden lisäämällä jännitettä kahden ydinasevallan välillä. Tämä ei ole Suomen eikä Suomen kansalaisten edun mukaista. Siksi eduskunnan ei pidä hyväksyä DCA-sopimusta.
Laine Leena 12.5.2024
Suomi on solmimassa kahdenvälistä puolustusyhteistyösopimusta (Defence Cooperation Agreement, DCA) Yhdysvaltojen kanssa. Sopimus olisi Nato-jäsenyyttäkin sitovampi valtiosopimus, joka takaisi Yhdysvaltojen joukoille Suomessa esteettömän pääsyn ainakin 15 sotilasalueelle. Sopimuksesta seuraisi tilojen sekä toimi- ja tuomiovallan osittainen luovutus vieraan vallan joukoille, jotka voisivat omilla alueillaan suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen niistä tietämättä ja voimatta niihin puuttua.
Sopimuksen voimaantulo vaatii vielä Suomen eduskunnan hyväksynnän.
Suomen kansalaisena katson, että Eduskunnan ei tule ratifioida Suomen ja Yhdysvaltain välistä kahdenvälistä puolustussopimusta (DCA). Suomen tulee säilyä itsenäisenä ja täysivaltaisena valtiona, jossa ei ole vieraan valtion tukikohtia ja asevarastoja eikä vieraan vallan joukkoja kulje omine aseineen omassa komennuksessaan maassa sisään ja ulos.
Suomessa tehdyt rikokset tulee käsitellä maamme omassa oikeusjärjestelmässä, eikä täällä tehdyistä rikoksista saa langettaa kuolemanrangaistusta.
Suomen ei pidä sallia ydinaseita eikä niiden kuljettamista alueellaan. Pohjoismaat on säilytettävä
ydinaseettomana vyöhykkeenä ja Suomen tulee liittyä Ydinaseiden kieltosopimukseen.
Kahden ydinasevallan välisen jännitteen lisäystä ei tule sallia Suomen itärajalla, Itämerellä ja
Pohjoiskalotilla.
Tynys Pia 12.5.2024
LAUSUNTO DCA-SOPIMUKSESTA
Sodat ja sotiin varautuminen tällaisena aikana vaikuttaa erittäin epäviisaalta strategiselta etenemiseltä, kaikki inhimilliset voimavarat tulisi keskittää rauhan turvaamiseen ja moniongelmien ratkaisemiseen. Elämme parhaillaan polykriisien aikaa. Ilmastonmuutos etenee ja sopeutumisen kustannukset ovat lankeamassa maksettavaksi. Pandemioita esiintyy. Maailman varallisuus ei ole jakautunut tasaisesti eli on vielä maita, joissa kärsitään jopa nälänhädästä. Vesikriisi on uhkaamassa lähitulevaisuudessa ja hedelmällisen viljelysmaan määrä vähenee eroosion myötä. Meillä on haasteita biodiversiteetin kanssa, lähestymme laajaa sukupuuttoaaltoa.
Suomi suunnittelee parhaillaan lausuttavana olevaa DCA-sopimusta Yhdysvaltojen kanssa. Suomi on toisen maailmansodan jälkeen elänyt rauhan vuosia ja toiminut puolueettomana maana aktiivisena rauhan edistäjänä ja lähettiläänä erilaisissa geopoliittisissa tilanteissa. Se on ollut strateginen ja arvostettu valinta pienelle maalle suurvallan naapurissa. Se on turvannut myös meille rauhan ja mahdollisuuden rakentaa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on menestyksekkäästi päätynyt tilastojen mukaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Se on mahdollistanut resurssien kohdentamisen ensin sotavelkojen maksamiseen ja sitten elintason parantamiseen, sosiaaliseen huolenpitoon yhteiskunnan vähäosaisimmista, yhden maailman parhaimman koulutusjärjestelmän kehittämiseen sekä kattavan ja tasapuolisen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseen sekä mahdollistamaan kehitystä maan eri kasvukeskuksiin siten, että Suomessa on vallinnut joka puolella kohtuullisen hyvät elinolosuhteet.
Juuri nyt olemme maana ja kansakuntana talouskriisin kourissa, jossa Suomen perinteiset hyvinvointivaltion järjestelmät ovat uhattuina. On epävarmaa, voimmeko taata edes perusterveydenhuoltoa asukkaillemme, saati sitten tehokasta koulutusjärjestelmää, joka auttaisi meitä menestymään taloudellisesti. Tässä tilanteessa resurssien jakaminen vielä sotateollisuuteen, sotimiseen tai siihen varautumiseen tuntuu siltä, että sitä tehdään kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella. Olemme DCA-sopimusta harkitessamme ottamassa erittäin suurta strategista askelta, joka synnyttää merkittäviä turvallisuuspoliittisia riskejä Suomen tulevaisuudelle kohtuullisen lyhytnäköisellä politiikalla. Tämän kaltaisia sitoumuksia pitäisi voida käsitellä laajasti siten, että laaditaan laaja-alaiset vaikutusten arvioinnit ja siten, että kansa voi ottaa kantaa asiaan kansanäänestyksellä. Tähän tarkoitukseen meillä on perustuslaki, jonka tarkoitus on turvata valta Suomen kansalle. Nyt riittävää kansan kuulemista ei ole tapahtunut näin merkittävässä Suomen asemaa muuttavassa sopimuksessa. Ongelmaa kasvattaa se, että Suomi on hiljattain liittynyt NATOon ja sekin tapahtui ilman kansanäänestystä. Periaatteessa perustuslakia ei olla noudatettu tämänkään päätöksen osalta.
Tarkasteltaessa vielä vaikutuksia elinkeinoihin, Suomi on asettanut kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ja on pyrkinyt hallitusohjelman mukaisesti kasvattamaan hiilikädenjälkeään ja toimimaan ratkaisijana kestävyystyössä ja vahvistamaan alan vientiä. Suomessa on lupaavia innovaatioita, joiden kautta voidaan rakentaa uutta kasvupolkua Suomelle. Suomeen suunnitellaan merkittävää määrää vihreän siirtymän investointeja. Tässä maailmanajassa kaikki investoinnit Suomeen ovat tärkeitä. Mikäli Suomen geopoliittinen asema muuttuu turvattomammaksi, niin myös investointien saanti maahan vaikeutuu. Olemme jo työvoiman kalleuden kannalta aivan reunalla saadaksemme investointeja Suomeen. Pienetkin tekijät kallistavat vaakakuppia, mikä johtaa investointien valumiseen turvallisempiin maihin. Tämän johdosta DCA-sopimus on suuri uhka elinkeinopoliittiselle tilanteelle. Lisäksi Suomi on myös ollut puhtaan luontonsa takia vetovoimainen turismin kohdealue maapallolla. Hiljattain julkaistiin tilastot, joiden mukaan Suomen turismi ei ole toipunut koronan ajasta muiden pohjoismaiden tasolle. Turvallisuuspoliittinen jännite tai uhka ei tule lisäämään maan houkuttelevuutta turismin kohteena.
Ongelmana USAn kanssa tehtävässä sopimuksessa on myös maiden arvopohjien eroavaisuus. Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti rehellisiä ja oikeudenmukaisia kansanhengeltään. USAn moraalinen arvopohja on viimeisten vuosikymmenien aikana osoittautunut kyseenalaiseksi monin tavoin. Viimeiset uutiset kertovat sisäisesti hajaantuneesta kansasta, jossa erilaiset selkkaukset alkavat olla nykypäivää, moraali on rappeutumassa, huumeongelmat ovat arkea ja sosiaalinen tasa-arvo, joka meillä pohjoismaissa on normaalia, on siellä pelkkää unelmaa. Suomen ei tule lähteä tekemään kahdenvälistä sopimusta näin kyseenalaisen maan kanssa. USA on sotateollisuudesta elävä maa ja ollut sotimassa NATOn myötä useassa maassa. Mikä takaa, ettei USA ala aktivoitumaan Suomen maaperälle päästessään esim. Venäjän kanssa. Lisäksi USAn poliittinen johto on epävakaissa käsissä juuri nyt. Tämä ei ole oikea hetki edistää DCA-sopimusta, vaan tarvitaan pitkänäköisempää katsetta tulevaisuuteen.
Geopoliittisesta näkökulmasta suunnitellusta DCA-sopimuksesta syntyvä asetelma provosoi myös Venäjää tarpeettomasti ja voi johtaa asevoimien keskittämiseen Suomen rajan tuntumaan ja lisätä jännitteitä ja konfliktiherkkyyttä Pohjolassa. NATOn laajeneminen itään on aiheuttanut jo geopoliittista vaaratilannetta, jota DCA-sopimus lisäisi uhkaa merkittävästi. Haluammeko Suomesta, Itä-Suomesta tai peräti Lapista idän ja lännen välisen taistelukentän. Tämä ei ole Suomen kansan etu. Olemme kyenneet asumaan Venäjän naapurissa nämä viimeiset 80 vuotta rauhassa ja rakentamaan hyvinvointivaltion, joka on ollut useiden tilastojen kärjessä. Kaikki sotatoimia provosoivat sopimukset ja toimet eivät ole Suomen kansan edun eikä myöskään perustuslain mukaisia. Ne täyttävät jopa rikoslaissa mainitut maanpetoksen tunnusmerkit.
Näiden monipolvisten vaikutusten takia katson, että Suomen ei tule missään nimessä sitoutua DCA-sopimukseen. Suomen kansa haluaa rakentaa rauhaan tähtäävää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (esim. reservistä irtautumisten määrä). Se on kansan näkökulmasta toivottavampi ratkaisu. Haluamme lastemme ja lastenlastemme kasvavan turvassa, turvallisessa ja rauhanomaisessa, itsenäisessä Suomen tasavallassa, liikkua vapaasti metsissämme ja nauttia koskemattomasta luonnostamme.
Äitienpäivänä 12.5.2024 Sipoossa Pia Tynys
Metsähallitus 12.5.2024
Metsähallitus kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi DCA sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi.
Metsähallituksen kannalta sopimuksen keskeisimpiä määräyksiä ovat sovittuihin tiloihin ja alueille pääsyä ja niiden käyttöä koskeva 3 artikla, puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin ennakkosijoittamista koskeva 4 artikla ja turvallisuutta koskeva 6 artikla. Metsähallituksen (MH) toiminta tulee esille hallituksen esityksessä valtion maanhaltijana ja Puolustusvoimien (PV) yhteistyökumppanina, joka Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 2 §:n mukaan käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta. Pääsääntöisesti Metsähallitus-liikelaitos hallinnoi Puolustusvoimien käyttämiä rakentamattomia metsä- ja vesialueita. Puolustusvoimien käyttöön alueita hankitaan käytännössä Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen toimeksiannosta Metsähallituksen ja Puolustuskiinteistöjen toimenpitein.
HE mukaan puolustusvoimat suorittaa alueiden tarkemman määrittelyn yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa laatimalla tarvittavat yksityiskohtaiset alueiden rajoja koskevat asiakirjat. Puolustusyhteistyösopimus ja sen täytäntöönpanon tueksi laadittavat täytäntöönpanosopimukset ja -järjestelyt vakioivat yhteisiä menettelytapoja ja selkeyttävät toimintaa. Vaikka puolustusyhteistyön keskiössä on Puolustusvoimat, sopimus tulee edellyttämään laajaa yhteistyötä Puolustusvoimien ja muiden Suomen viranomaisten välillä. HE edelleen todetaan, että puolustusvoimien käytössä olevien tilojen ja alueiden käyttömäärä tulee Yhdysvaltojen käytön myötä kasvamaan. Joissakin tapauksissa USA:n joukkojen varastointia ja turvallisuutta koskevat määräykset ja vaatimukset voivat vaikuttaa sovituista tiloista ja alueista aiheutuviin kustannuksiin. Käytänteet tulevat muodostumaan vuosien varrella, eikä vielä voida antaa tarkempaa arviota siitä, kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia sopimuksesta aiheutuu Puolustusvoimien toimintaan.
Kun alueet ovat Metsähallituksen hallinnassa ja niitä käyttää jatkossa Yhdysvallan armeijat uutena osapuolena, on tärkeää olla selkeänä ketkä ovat sopijaosapuolina alueiden käytön sopimuksissa ja rakentamisesta Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla, mikä organisaatio sopimukset laatii ja laskuttaa. Tavanomaisesti tämä olisi Metsähallituksen tehtävä. Metsähallituksen rooli DCA-sopimuksen toteutukseen liittyvissä kysymyksissä ei tule esityksestä selväksi ja tarkentuukin varmasti vasta sopimuksen täytäntöönpanon aikaisessa yhteistyössä ja valtion toimijoiden PV-vetoisena yhteisenä suunnitteluna ja toimenpiteinä. Vaikutuksista alueiden käytön osalta olisi toivottavaa luoda näkemystä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vaadittavat toimet alueiden varaamiseksi ja vapauttamiseksi käyttöä varten saattavat olla aikaa vieviä. Metsähallitus esittää, että se riittävästi osallistetaan täytäntöönpanojärjestelyjen (järjestelyasiakirja) ryhmiin tunnistamaan tarvittavia toimenpiteitä ja vastaamaan toteutukseen viennistä maanhaltija-asemassaan.
Sopimuksen toimeenpanijaksi määritellään Suomen osalta puolustusministeriö ja Yhdysvaltojen osalta Yhdysvaltojen puolustusministeriö tai näiden osoittamat edustajat. Edustajien käyttäminen mahdollistaa toimeenpanon delegoinnin kussakin tapauksessa asianmukaiselle taholle. Suomessa osoitettu edustaja voisi olla esimerkiksi jokin toinen ministeriö tai viranomainen, kuten Puolustusvoimat. Edustaja voisi olla myös esimerkiksi liikelaitos. Esitys vaikuttaa siis lähtevän siitä, että sopijaosapuoli ja kokonaisuudesta USA suuntaan vastaava on Suomen puolustushallinto, jonka kanssa Metsähallitus sopii puolestaan jo aiempien käytäntöjen tapaan alueellisista toteutuksista ja tarpeista. Kaikki alueet tulevat ilmeisesti olemaan nykyisten PV:n käytössä alueiden osana tai vieressä, jolloin PV osapuolena olisi luonteva. Olisikin hyvä, että alueet osoitetaan aina PV-MH sopimusten kautta Yhdysvaltojen käyttöön. Kaiken kaikkiaan on selkeää ja resurssitehokasta pitäytyä mallissa, jossa Metsähallitus ja Puolustusvoimat sopivat alueiden käytöstä ja PV/PLM hoitaa sopimukset Yhdysvaltojen kanssa.
Käytännön tasolla nähdään, että Metsähallitukselle joka tapauksessa tulee tehtäväksi mm. viestiä ja opastaa yhdysvaltalaisille toiminnastaan alueilla. Paikallinen yhteistyö varuskuntien ja harjoitusalueiden osalta jatkuu ja tiivistyy. Metsähallitus pitää hyvänä ja tärkeänä, että käyttöön otettavien alueiden ym. kysymykset ratkaistaan paikallisella tasolla ja olosuhteet tunnistaen. Metsähallituksella on toimiva ja pitkään jatkunut yhteistyö puolustusvoimien kanssa ja lakisääteinen velvoite ottaa toiminnassa huomioon mm. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen maankäytön tarpeet (Laki Metsähallituksesta 7§). Toiminnan kanavointi PV-yhteistyön kautta toimii Metsähallituksen kannalta hyvin. Jos em. tulkinta ei vastaisikaan HE:ssä tarkoitettua tehtävänjakoa, tarvittava selkeytys on syytä tehdä HE:ssä.
Metsähallitus nostaa seuraavassa esille sille tärkeitä teemoja, joihin tarvittaisiin jo HE tasolla perusperiaatteet ja ratkaisut, joiden puitteissa toteutuksia voidaan lähteä viemään eteenpäin ilman, että näistä seikoista muodostuisi pullonkauloja myöhemmin lakitasoisen ohjauksen puuttuessa. Metsähallitus toisaalta listaa lausuntoonsa esille kysymyksiä ja käytännön olosuhteita, joihin HE ei ota kantaa ja varsinaiset vaikutukset ovat siksi huonosti vielä arvioitavissa, mutta joilla saattaa olla käytännössä merkittäviä vaikutuksia Metsähallituksen toimintaan ja Metsähallituksen kautta järjestettäväksi tulevissa asioissa.
Korvauskysymykset
HE mukaan Suomi antaa käytettäväksi kaikki sovitut tilat ja alueet, myös USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteisesti käyttämät sovitut tilat ja alueet, perimättä USA:n joukoilta vuokraa tai muita vastaavia maksuja.
Valtion rakentamaton maa- ja vesiomaisuus on pääosin keskitetty maa- ja metsätalousministeriön alaiselle liikelaitokselle, Metsähallitukselle. Koska sopimuksen liitteessä luetellut sovitut alueet ovat valtion omistuksessa tai hallinnassa ja joko Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä, Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat niistä tällä hetkellä aluekohtaisesti määräytyvää vuokraa Metsähallitukselle. Vuokran määräytymisen perusteena on Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuneet tuoton menetykset Metsähallitukselle. Puolustusvoimien käytössä olevasta alueesta vuokraa maksetaan sekä metsätalouden hallinnassa olevasta maasta että luontopalveluiden hallinnassa olevasta maasta. Vuokra sisältää alueiden käytön Puolustusvoimien tarpeisiin kaupallisen puitesopimuksen mukaisesti.
HE todetaan, että sopimuksen perusteella kiinteistövarallisuutta ei luovuteta eikä niistä makseta maanvuokralaissa tarkoitettua maanvuokraa tai muuta vastiketta. Lisäksi todetaan, että Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos maksavat edelleen liitteessä luetelluista sovituista tiloista ja alueista kokonaisvuokraa riippumatta siitä, ovatko liitteessä luetellut sovitut tilat ja alueet tosiasiassa Puolustusvoimien tai Yhdysvaltojen käytössä. Epäselväksi sen sijaan jää menettelyt koskien sopimuksessa oikeutettua uutta ja/tai laajentuvaa aluetta koskien ja millä tavoin korvausvelvollisuudesta näissä sovitaan. Liitetäänkö nämä osaksi aiempia PV-sopimuksia ja vastikkeellisuus kasvaneesta alueesta määräytyy vakiintuneen laskentatavan mukaisesti.
Metsähallituksen käytössä olevien alueiden osalta on huomioitava, että esimerkiksi osa ampuma- ja harjoitusalueista on myös luonnonsuojelu- tai metsätalouskäytössä. Alueen vapaa metsätalouskäyttö voi estyä, mikäli alueille pääsyä rajoitettaisiin. Alueiden jääminen pois taloustoiminnan piiristä ei vaikuttaisi pelkästään vuokraan. Metsähallituksen kannalta sopimuksen vaikutuksia voi olla liiketoiminnan edellytysten heikkeneminen, jos metsätalouden tai muun liiketoiminnan käytössä olevien alueiden käyttö estyy ja esim. teiden tai metsästysoikeuksien kannalta voi tulla paikallisia muutoksia. HE:ssä puolustusyhteistyösopimuksen vahingonkorvausta koskevilla määräyksillä ei arvioida olevan sellaisenaan suoria taloudellisia vaikutuksia. Korvattavia eriä saattaa syntyä esim. sopimuksen tarkoittamilla alueilla voimassa olevien sopimusten päättämisestä, rasitteiden lakkauttamisesta tai vastaavista kiinteistökysymyksistä sekä vaikutuksista Metsähallituksen toimitusketjuihin. Tämä olisi hyvä todeta hallituksen esityksessä. Kaikki nykyisiin sopimuksiin tehtävät muutokset vaativat resurssointia ja kompensointeja.
Metsähallitus pitää erittäin tärkeänä, että sopimuksessa otetaan periaatteellinen kanta siihen, että aiheutuvista taloudellisista menetyksistä, korvattavista sopimusmuutoksista, muusta toiminnan estymisistä tai päättämisistä sekä mahdollisista aiheutuvista vahingoista vastaaminen kuuluu ensikädessä Yhdysvalloille. Jos tämä ei sopimusjärjestelmän puitteissa ole mahdollista, on syytä linjata jo HE:ssä siitä, että liikelaitoksilla ei ole mahdollisuutta kantaa taloudellista vastuuta puolustushallinnon alaan kuuluvasta toiminnasta, vaan valtion sisäisen tehtäväjaon mukaisesti kustannukset tulee ohjata valtionhallinnon tehtävä- ja toimialajaon mukaan. Jos Metsähallitus-liikelaitokselle aiheutuisi uusia tehtäviä, tulonmenetyksiä tms. taloudellista vastuuta DCA sopimuksesta, tällaiset tulisi huomioida sen budjetoinnissa, investointivaltuuksissa, toiminnallisissa-, tulos- ja tuloutustavoitteissa.
Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä johtuvat vaikutukset alueiden käyttöön
Puolustusyhteistyösopimus sisältää velvoitteen kunnioittaa kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Velvoitteen tarkoituksena on huomioida Suomen lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden asettamat lähtökohdat ja turvata Suomen vaikutusmahdollisuudet sopimusmääräysten toimeenpanossa.
Suomen voimassa olevan lainsäädännön asettamia velvoitteita alueilla on tunnistettavissa mm. USA:n joukkojen toiminnan lisääntyessä lisääntyvien ympäristövaikutusten ja mahdollisen pilaantumisen vastuina ja velvoitteina ehkäiseviin toimiin. Vastuutaho on hyvä olla tiedossa toiminnan käynnistyessä. Vastaavasti, jos sopimukseen kuuluva alue olisi luonnonsuojelualue, jolla liikkuminen on kielletty edes osan vuodesta, miten tällaiset velvoitteet tuodaan toimintaan vai voivatko ne valtiosopimukset johdosta väistyä joltain osin. Miten metsälainsäädännön velvoitteista huolehditaan. HE:ssä käsitellään mm. perus- ja ihmisoikeuksien noudattamista. Alueiden käytössä ratkaistavaksi tulee toiminnan suhde saamelaisasioihin ja poronhoitoon. Millä tavoin ja mikä taho näistä huolehtii ja vastaa.
Sopimuksessa alueiden palauttaminen tehdään edellyttäen, ettei Yhdysvalloille aiheudu tästä kuluja ja siinä kunnossa kuin ne ovat eli ei velvoiteta esim. puhdistamaan pilaantuneita maa-aineksia tms. Metsähallituksen kannalta olisi hyvä selkeyttää, että näin ollen PV/PLM vastaa palauttamistilanteissa siivoamisesta tms. vastaavasti kuin muistakin käytössään olevista alueista käytön päättyessä.
Kun uusien alueiden käyttöönotto edellyttää erilaisten alueiden käytöstä tehtyjen sopimusten päättämistä, olisi hyvä HE:ssä todeta, tuottaako DCA-sopimus erityisen perusteen irtisanoa, päättää tai ulottaa muita poikkeavia menettelyjä sellaisiinkin sopimuksiin, jotka Suomen lainsäädännön mukaan eivät ole irtisanottavissa (määräaikaiset tai pysyvät sopimukset) ja millaisia hyvityksiä/kompensaatioita näissä tilanteissa voidaan suorittaa ja mistä varoista.
Laajentuvat ja uudet alueet
Metsähallituksen alueiden hallintaan liittyväksi tehtäväksi muodostuu Yhdysvaltojen alueille esteettömän pääsyn ja käytön varmistaminen. HE ei vielä tarkemmin kerro, millaisia uusia alueita, minkä verran ja miksi ajaksi sopimuksen oikeuttamiin toimintoihin tarvitaan lisää verrattuna nykyiseen PV-käyttöön. Kyseeseen tulevat kuitenkin uudet alueet sopimuksen liitteen 15 varuskunta-alueen ympäristössä; lisäalueet ja suojavyöhykkeet sekä ns. valvonta-alueet.
Sopimuksen mukaan osapuolet tekevät yhteistyötä suunnitellessaan sovittujen tilojen ja alueiden sekä niiden ympäristön ja viereisten tilojen ja alueiden käyttöä ja kehittämistä. Metsähallituksen rooli ei tule esille, mutta olisi hyvä selkiyttää perusteluihin mikä taho sopimuksen tarkoittamassa yhteistyössä suunnittelusta tilojen ja alueiden, ympäristön ja viereisten alueiden käytöstä vastaa ja millaisia tehtäviä Metsähallitukselle näistä johtuu.
Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi. Sovittujen tilojen ja alueiden lisäksi oikeutukset koskevat näiden välittömässä läheisyydessä toimintaa. Tarkkaa etäisyyttä ei välittömän läheisyyden osalta ole mahdollista määritellä tyhjentävästi, vaan se arvioitaisiin kussakin tilanteessa erikseen.
Alueellinen epäselvyys vaikuttaa suoraan mm. Metsähallituksen suunnittelu-, korjuu- ja metsänhoitotöiden toteutukseen urakoitsijoineen. Näillä alueilla on myös voimassa olevia sopimuksia kiinteistöjen käytöstä. Ne voivat olla järjestetty maanvuokrasopimuksilla, käyttöoikeuksilla tai muina erityisinä oikeuksina ja rasitteina. Usein tällaiset tehdään määräaikaisina tai pysyvinä ja niiden päättämiseen ei ole lähtökohtaista oikeutta ilman erityisiä syitä tai päättäminen on tehtävä sopimalla ja korvaamalla. Olisikin tärkeää ratkaista, mikä oikeudellinen merkitys DCA sopimuksella on suhteessa voimassa oleviin sitoviin sopimuksiin ja/tai lakisääteisiin oikeuksiin.
HE mukaan USA:n joukoilla, sopimustoimittajilla, huollettavilla, ja sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muilla olisi esteetön pääsy ja oikeus käyttää sopimuksen liitteessä määriteltyjä Suomen alueella sijaitsevia sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin. Puolustusyhteistyötä tehdään myös liitteessä lueteltujen sovittujen alueiden ulkopuolella. Yhteiskäyttö on pääsääntö, mutta myös voi olla myös USA:n joukoille yksinomaista kuten esim. ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin tarkoitetut tilat ja alueet. Sopimuksessa annetaan USA:n joukoille oikeus ryhtyä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimiin turvallisuutensa varmistamiseksi. Puolustusvoimien räjähdevarastoille on määritetty suojavyöhykkeet, jotka tulee huomioida alueiden käytön suunnittelussa. On mahdollista, että suojavyöhykkeitä laajennetaan. Miten tällaiset alueet määritellään ja rajat tunnistetaan.
Suojavyöhykkeiden laajeneminen voi vaikuttaa myös vuokratontteihin, yleiseen liikkumiseen ja alueen muuhun käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin. Asia voi tarkoittaa kiinteistöjen ostotarpeiden kasvua tai lunastuksia. Säännöksillä voidaan rajoittaa tai kieltää ulkopuolisten liikkumista alueilla. Tämä saattaa siis sulkea sopimuksen mukaisia alueita kaikelta muulta toiminnalta. Kulku alueille todennäköisesti rajoittuu tai jopa kokonaan estyy. On syytä varmistaa, että Metsähallituksen operatiivinen toiminta alueella on mahdollista edelleen. Alueilla kauttakulku tai ohittaminen tulisi olla tavalla tai toisella mahdollista. Miten varmistetaan Metsähallituksen alueen käyttö ao. kohteiden läheisyydessä ja mikä merkitys ja laajuus määrittyy em. sopimuksen mukaisille suojavyöhykkeille.
Yhtenä vaikutusalueena HE:ssä todetaan mahdollinen laajempi infrastruktuuri- ja alueverkostorakentaminen; esimerkiksi sähkön, lämmön tai tiestön laajentaminen tai parantaminen. Näihin saattaa liittyä myös kaavoitus- tai kaavamuutostarve. Tällaiset toimet vaativat Metsähallituksen osallistumista ja samoin kuin Senaatti-konsernin yhteiskuntavastuun noudattaminen, koskee Metsähallituksen toimintaa vastuullisuusperiaatteet, sertifioitu ympäristöjärjestelmä ja luonnollisesti Suomen lainsäädännön mukaiset viranomaismenettelyt ja mm. EU:n ympäristö- ja energiapolitiikka. Näihin tulee osapuolien sitoutua. Rakentaminen edellyttää Metsähallituksen suostumuksen sen hallinnassa olevalla alueella.
HE mukaan Suomen toimeenpanija pyrkii pyydettäessä kohtuullisin toimin ja kuluitta helpottamaan sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella USA:n joukkojen ml. sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin, mukaan lukien tiet, satamat ja lentopaikat, sekä yleisille alueille ja yleisiin tiloihin, mukaan lukien Suomen tai paikallisten viranomaisten omistamat tai niiden määräysvallassa olevat tilat ja alueet. Millainen velvollisuus muiden alueiden ja mm. teiden osalta asiasta syntyy. Tästä voi aiheutua Metsähallitukselle merkittäviä tienhoitovastuita ja velvollisuuksia mm. antaa myös muita alueita tilapäisen käyttöön. Kuka näissä on sopimuskumppani tai maksaja.
USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voivat tehdä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla. USA:n joukot kuulevat Suomen toimivaltaisia viranomaisia tällaisia rakennus-, muutos- ja korjaustöitä koskevista asioista, jotta rakennusstandardit vastaavat osapuolten vaatimuksia ja standardeja. Varsinaisia rakentamisen lupia ei kuitenkaan vaadittaisi. HE todetaan myös Suomen toimeenpanijan huolehtivan tarvittavien lupien hankkimisesta USA joukoille maksutta. Millä menettelyllä tällaiset projektit hoituvat Metsähallituksen suuntaan, jolta maanomistaja/haltijan suostumus tavanomaisesti edellytetään. Kenen vastuulle jää rakennusten purkaminen tai uudelleen jalostaminen USA:n käytön päätyttyä.
Omaisuuden omistusoikeudet
Sopimuksen 5 artiklassa määrätään USA:n joukkojen mahdollisesti rakentamien rakennusten omistuksesta ja käytöstä: sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olevat rakennukset, kiinteät rakenteet ja maahan kiinnitetyt rakennelmat, myös USA:n joukkojen muuttamat tai korjaamat, ovat Suomen omaisuutta. USA:n joukot käyttävät niitä, kunnes eivät niitä enää tarvitse. Sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla olemassa olevalla sekä rakentamalla muodostuvalla Suomen omaisuudella tarkoitetaan pääasiassa Puolustuskiinteistöjen, Metsähallituksen tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa kiinteistövarallisuutta. Myös kaikista USA:n joukkojen rakentamista uusista rakennuksista, rakenteista ja rakennelmista tulee siis osa liikelaitosten tai Finavia Oyj:n hallinnoimaa valtion kiinteistövarallisuutta. Valtionhallinnon sisäisesti on syytä määritellä, kuka taho rakennusten ym. omistajaksi (tasehallinnoijaksi) tulee: Senaatti-konserni vaiko Metsähallitus? Pääsäännön mukaan rakennetun omaisuuden omistaja/haltija on Senaatti-kiinteistöt. Jos näin ei olisi, kriteerit ja tapauskohtaiset valinnat on syytä ratkaista.
Metsähallitus toivoo, että näihin kysymyksiin tullaan hallituksen esityksen valmistelussa ja/tai myöhemmässä sopimuksen täytäntöönpanossa kiinnittämään huomiota ja kuulemaan Metsähallitusta. Sopimus on tarkoitettu pitkäaikaiseksi. Voimaan tullessaan sopimus on voimassa ensin 10 vuotta ja sen jälkeen irtisanomisoikeus vuoden irtisanomisajalla. Kyse on siis pitkäkestoisesta toiminnasta, mikä korostaa vaikutusten kumulatiivista merkitystä Metsähallituksen toiminnassa.
Lisätietoja Metsähallituksen lausunnosta antaa palvelupäällikkö Jere Rauhala (jere.rauhala@metsa.fi) ja lakiasiainjohtaja Susanna Oikarinen (susanna.oikarinen@metsa.fi).
Juha S. Niemelä
pääjohtaja
Suomen YK-liitto 12.5.2024
Suomen YK-liiton lausunto Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
DCA-sopimus käsittelee muun muassa Yhdysvaltojen pääsyä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttöä, puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamista ennakolta Suomen alueelle, Yhdysvaltojen ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen maahantuloa ja liikkumista, Yhdysvaltojen joukkojen sekä niiden käyttämien tilojen ja alueiden turvallisuuden järjestämistä, rikosoikeudellista toimivaltaa sekä käytännön kysymyksiä liittyen joukkojen toimintaan Suomen alueella.
Sopimuksen mukaan Suomi antaa Yhdysvalloille esteettömän pääsyn ja oikeuden käyttää sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin: esimerkiksi vierailuihin, harjoituksiin, tukitoimintoihin, kauttakulkuun sekä joukkojen ja materiaalin sijoittamiseen.
Sovitut tilat ja alueet ovat lähtökohtaisesti Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskäytössä, mutta sopimuksen osapuolilla on mahdollisuus sopia joidenkin alueiden yksinomaisesta käytöstä.
YK-liitto painottaa, että on erityisen tärkeää jatkossakin pitää kiinni Suomen kansainvälisistä sitoumuksista ja seuraavista ydinaseita, biologisia, myrkyllisiä ja kemikaalisia aseita sekä jalkaväkimiinoja koskevista sitoumuksista:
• Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty ydinenergialain perusteella. Myös ydinaseiden kuljettaminen Suomen kautta on kielletty ja rangaistavaa. Rikoslaissa on kriminalisoitu ydinräjähderikos.
• Biologisista ja myrkyllisistä aseista tehdyssä sopimuksessa määrätään, ettei Suomen alueella voida varastoida näitä aseita (tai kehittää, tuottaa, hankkia tai säilyttää)
• Myös kemiallisista aseista tehdyssä sopimuksessa kielletään tämän kaltaisten aseiden varastointi.
• Suomi on osapuolena myös ns. Ottawan sopimuksessa, jossa kielletään jalkaväkimiinojen varastointi sekä valmistus ja välittäminen.
Sovittujen tilojen ja alueiden osalta on huomioitava, että saamelaisalueiden osalta tulee noudattaa YK:n alkuperäiskansojen julistuksen mukaista ennakkosuostumusperiaatetta (free, prior and informed consent, FPIC).
Aarikka Anne 12.5.2024
VN/36586/2023.
Olen täysin samaa mieltä Aki Nummelin Kanssa. Ehdoton EI DCA- sopimukselle! Nummelin Aki, Aki Nummelin on oikeustieteiden maisteri 12.5.2024
USA:n oikeus määrätä suomalaisia pidätettäviksi
Suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta nähdäkseni kaikkein ongelmallisin kysymys on USA:n joukoille DCA-sopimuksen myötä syntyvästä mahdollisuudesta ja jopa oikeudesta pidättää suomalaisia, joiden USA:n joukot katsovat luovan uhan USA:n joukoille.
Tämä on luonnollisesti ongelma jo siinäkin mielessä, että pakottava voimankäyttö on Suomessa luovutettu pääasiallisesti poliisille ja rajavartiolaitokselle, joissain tapauksissa kohteessa työskenteleville, koulutetuille vartijoille sekä kenelle tahansa kansalaiselle, joka tapaa rikosta suorittavan henkilön verekseltään tekoa tekemässä. DCA-sopimus ilmiselvästi laajentaa tätä kiinniotto-oikeutta amerikkalaisiin sotajoukkoihin, jotka sijaitsevat Suomen maaperällä.
Miten olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
DCA-sopimuksen kuudennessa artiklassa määrätään, että Suomi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan USA:n joukkojen, sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien (jotka toimittavat esimerkiksi tarvikkeita tai palveluja USA:n joukoille), huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaaminen ja turvallisuus.
DCA-sopimuksen keskeisiä piirteitä on, että yleensä artiklan alussa todetaan, että Suomi vastaa itse tiettyjen asioiden hoitamisesta, mutta sitten ryhdytäänkin seuraavissa sopimuskohdissa antamaan USA:n joukoille yhä enemmän ja enemmän oikeuksia. Niin turvallisuusasiassakin, sillä jo 6. artiklan kakkoskohdassa säädetään, että Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi.
Vähänkään tarkemmin kohtaa 6. artiklan sisältöä luettaessa nousee väistämättä esiin moniakin huolenaiheita. Jos ensinnäkin Suomi vastaa ykköskohdan mukaan USA:n joukkojen suojaamisesta ja turvallisuudesta, niin miten laajat oikeudet Suomi kuitenkin kakkoskohdassa luovuttaa USA:n joukoille. Tekstissä sanotaan nimittäin, että Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään tarvittavia oikeuksia ja valtuuksia. Kuka määrittelee tarpeen? USA:n joukotko itse? Jos USA katsoo, että lähestyvä mielenosoittajajoukko aiheuttaa uhan, etteivät USA:n joukot voi käyttää sovittuja tiloja ja alueita, mitä USA:n joukot ovat oikeutettuja tekemään? Ampumaan?
Edelleen kysymykseksi nousee ja tähän eduskunnan valiokuntien ja myös perustuslakivaliokunnan olisi välttämätöntä ottaa kantaa: miten laaja on USA:n tukikohtien välitön läheisyys käsitteenä? Tämä tulee joka tapauksessa määritellä, jotta voidaan tietää, millaisella alueella USA:n joukoille annetaan oikeus käyttää ”tarvittavia oikeuksia ja valtuuksia”? Ongelmallisen tilanteesta tekee erityisesti se, kun USA:n joukot ryhtyvät esimerkiksi omasta mielestään välttämättömään toimenpiteeseen tukikohdan välittömässä läheisyydessä ja aiheuttavat vamman tai muuta vahinkoa Suomen kansalaiselle tai muulle maassa laillisesti oleskelevalle henkilölle. DCA-sopimus nimittäin pitkälti vapauttaa USA:n joukot vamman tai vahingon aiheuttamisesta koituvasta rikos- tai edes vahingonkorvausoikeudellisesta vastuusta.
Myös on kysyttävä, mitä ovat välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet? Voivatko USA:n joukot ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi tukikohtia vastaan suunnattuja mielenosoituksia vastaan?
On myös huomattava, että USA:n viranomaiset oikeudet eivät koske yksinomaan sotajoukkojen ja omaisuuden suojaamista, vaan myös USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamista.
Tilanteen kiireellisyys antaa USA:n joukoille oikeuden toimia koko maassa?
Vielä merkittävämpiä vaikutuksia on kuitenkin DCA-sopimuksen 6. artiklan nelos- ja kolmoskohdilla. Laitetaanpa ne kokonaisuudessaan tähän:
Neloskohta: Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä tämän artiklan mukaisessa toiminnassa muun muassa hyväksymällä yhteisesti turvallisuussuunnitelmia ja sovittamalla yhteen turvallisuustoimenpiteitä, jollei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista. USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Kolmoskohta: ”poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne”.
Neloskohdassa siis säädetään, että turvallisuustoimenpiteet toteutetaan Suomen ja USA:n viranomaisten läheisessä yhteistyössä, ellei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista.
Pysähdytäänpä pohtimaan tätä kohtaa aivan ensimmäiseksi. Vaikka siis sopimuksessa on 6. artiklan ykköskohdassa määritelty, että Suomi vastaa USA:n joukkojen turvallisuudesta, niin neloskohdassa sanotaankin, että turvallisuustoimenpiteitä tehdään yhteistyössä USA:n ja Suomen viranomaisten välillä, mutta tämäkään ei päde enää siinä vaiheessa, jos tilanteen erityisen kiireellisyys estää turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamisen. Lakimiehenä en voi päätyä muuhun johtopäätökseen tästä kuin siihen, että myös USA:n joukoilla on oikeus toteuttaa turvallisuustoimenpiteitä ja jos tilanne on erityisen kiireellinen, USA:n joukot voivat yksinään toteuttaa näitä turvallisuustoimenpiteitä.
Edelleen neloskohdassa säädetään, että USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
USA:n viranomaisilla on siis oikeus itse määritellä, ketkä ovat sen toimenpiteiden kohteena olevia luonnollisia henkilöitä (siis ihmisiä) ja yhteensovittavat toimensa Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta Suomen viranomaiset voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Mikäli tekstiä tarkasteltaisiin lakitekstinä, heräisi ainakin minulla lakimiehenä kysymys, että missä yhteydessä ja millä kriteereillä Suomen viranomaiset arvioivat sen, kenet he ottavat haltuunsa. Perustuuko tämä vain ja ainoastaan USA:n joukkojen johdon omaan arvioon – varsinkin jos kyse on niin sanotusta kiireellisestä tehtävästä? Tämä on myös arvioitava perustuslakivaliokunnassa, sillä tässä annetaan Suomen ulkopuolisella valtiolle oikeus määritellä – ainakin varsin laajassa mittakaavassa – kenet suomalaisen viranomaisen tulisi ottaa haltuunsa eli käytännössä pidättää ainakin vähäksi aikaa, ellei suorastaan pidetä henkilöä poliisivankilassa jonkin aikaa.
Kuudennen artiklan kolmoskohta lisää hämmennystä edelleen. Siinä siis säädetään, että ”poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne.”
Jokaiselle vähänkään lakia tuntevalle henkilölle tämä nostattaa seuraavia kysymyksiä:
1) miten määritellään poikkeukselliset olosuhteet?
2) ketkä sopivat turvallisuussuunnitelmista ja millä kriteereillä? Ovatko turvallisuussuunnitelmat julkisia asiakirjoja, jotta kansalaiset voivat perehtyä niihin?
3) kun sopimuksella annetaan USA:n joukoille oikeus toteuttaa välttämättömiä ja oikeasuhtaisia toimenpiteitä myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne, niin miten pitkälle tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolelle USA:n joukot voivat mennä? Koko maahan? Edelleen on kysyttävä, että kuka määrittelee sen, milloin USA:n joukot voivat mennä tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolelle ja millä kriteereillä tämä tapahtuu? Voiko USA:n joukkojen johto itse tehdä tällaisen päätöksen? Kysyykö USA:n joukkojen johto mitään Suomen viranomaisilta operoidakseen tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolella vai voiko joukkojen johto joka tilanteessa vedota tehtävän kiireellisyyteen (ja itse määritellä tehtävän kiireellisyyden kulloisessakin tapauksessa)?
On selvää, että kun tällaisella artiklan kohdalla annetaan USA:n joukoille oikeus operoida myös tukikohtien välittömän läheisyyden (miten syvä välitön läheisyys sitten onkaan) ulkopuolella, niin sopimuksen tulkintaa (mitä ei saa kiistää tuomioistuimessa tai muussa ratkaisuelimessä) riittävästi venyttämällä USA:n joukot voivat tämän sopimuskohdan mukaan operoida periaatteessa koko maassa turvatakseen joukkojensa operatiivisen kyvyn.
Näin laaja tulkinta perustuslakivaliokunnan, eduskunnan valiokuntien ja eduskunnan pitää ehdottomasti estää.
Kuten jo aiemmin on todettu: sopimuksen tulkinnasta syntyviä erimielisyyksiä ei sopimuksen mukaan saa viedä tuomioistuimen tai muun vastaavanlaisen elimen käsiteltäväksi. Kuka siis neuvottelee siitä, mikä on välttämätön toimenpide ja mikä on tukikohdan välitön läheisyys? Ilmeisesti puolustusministeriö, joka on lähtökohtaisesti asennoitunut siten, että se tekee kaikkensa, jotta USA:n joukot myös pysyvät maassa (koska DCA-sopimuksen myötä puolustusministeriön merkitys kasvaa erittäin paljon).
Kuten myöhemmin voimme havaita, DCA-sopimuksen myötä USA:n joukkojen saattaminen rikos- ja/tai vahingonkorvausvastuuseen on erittäin vaikeaa.
Jos spekuloidaan, millaisia seurauksia DCA-sopimuksesta ja sen venyvästä tulkinnasta voisi olla, on ajateltavissa, että USA:n joukkojen johto katsoo esimerkiksi mielenosoitusta suunnittelevan henkilön tai tutkivan journalistin, joka haluaa perehtyä USA:n joukkojen toimintaan Suomessa ja tukikohdissaan, haittaavan USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä joukkojen sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta. Tällaisissa olosuhteissa, ja jos USA:n johto katsoo tilanteen kiireelliseksi, on Yhdysvalloilla DCA-sopimuksen mukaan oikeus toimia myös tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolella. USA:n joukoilla olisi sopimuksen mukaan oikeus ilmoittaa Suomen viranomaisille tällaisista henkilöistä, jotta Suomen viranomaiset voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Onko siis mahdollista, että vaikkapa tämän kirjan kirjoittaja voi jonain iltana todeta, että USA:n joukot ovat piirittäneet hänen kotinsa ja tunkeutuvat taloon sisälle pidättääkseen hänet? Tällainen mielivalta on sopimuksen varjossa täysin mahdollista ja siksi sekä eduskunnan valiokuntien että perustuslakivaliokunnan tulee ottaa asiaan vahvasti kantaa. Muussa tapauksessa DCA-sopimus sivuuttaa suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön.
Miten suomalaisessa lainsäädännössä sitten ratkaistaan kysymys siitä, kenet saa vangita ja millä perusteilla.
Poliisilain 2. luvun 6 §
Sisäänpääsy ja etsintä vaara- ja vahinkotilanteissa
Poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa, että:
1) henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä;
2) joku on jo tapahtuneen rikoksen tai onnettomuuden taikka muun vastaavan syyn vuoksi välittömän avun tarpeessa; tai
3) etsinnässä löytyy kuollut henkilö.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi.
Muissa kuin kiireellisissä tilanteissa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan pääseminen edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä.
Miten konkreettisesti poliisi tulee toimimaan tilanteessa, missä USA:n joukkojen johto ilmoittaa esimerkiksi henkilön X aiheuttavan haittaa USA:n sotilaallisten operaatioiden jatkuvuudelle ja vaatii, että 6. artiklan neloskohta otetaan käyttöön (USA ilmoittaa turvallisuustoimenpiteidensä kohteena olevista henkilöistä, jotta Suomen viranomaiset voisivat ottaa kohteena olevat henkilöt haltuunsa)?
Tällaisessa tilanteessa ei siis ole kyse henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko, eikä ole kyse siitä, että etsinnässä olisi löytynyt kuollut henkilö tai joku on välittömän avun tarpeessa. Niinpä poliisilain mukaan poliisi ei esimerkiksi saisi tunkeutua kenenkään kotiin ottaakseen hänet kiinni, vaikka USA:n joukkojen johto sitä vaatisikin.
Tällainen tapahtumavaihtoehto ei ole missään nimessä poissuljettu ja siksi DCA-sopimuksen käsittelyyn eduskunnassa tulee suhtautua erityisellä huolellisuudella ja käyttää parasta käytettävissä olevaa juridista osaamista.
Maksuttomuus ja Suomen kulut tukikohtien laajentamisesta
Suomi ei peri USA:lta mitään maksuja USA:n joukoille luovuttamistaan alueista. Osa alueista – lähtökohtaisesti varastoalueet – ovat yksinomaan USA:n joukoille taattuja eli niihin on muilta pääsy kielletty. Sotilastukikohdat ovat pääsääntöisesti sellaisia, missä USA:n ja Suomen joukot toimivat yhdessä. Joukkojen välisistä käskyvaltasuhteista ei ole sopimuksessa mainintaa.
Sopimuksessa on maininta, että mikäli USA päättää laajentaa sen käyttöön luovutettuja alueita, Suomi maksaa kuluista puolet.
Julkisuudessa on esitetty epäilyjä, että USA haluaa varastoida Eurooppaan – eli lähemmäs kriisialueita – omaa aseistustaan, jotta se voisi nopeammin liikuttaa aseita kriisipesäkkeisiin. Muun muassa Irakin ja Afganistanin sotiin 2000-luvun alussa siirrettiin aseita USA:n Euroopassa sijaitsevista tukikohdista. Samaten Serbian vastaisiin pommituksiin 1990-luvun puolivälissä käytettiin nimenomaan Euroopassa ollut amerikkalaisaseistusta. Suomi on myös oivallinen kohde säilyttää USA:n aseistusta, koska USA:lle luovutettavista neljästä lentotukikohdasta on helppo siirtää aseistusta kuljetuskoneille kriisialueille.
Esteetön kulku mahdollistaa muun muassa ydinaseiden tuomisen
DCA-sopimuksen silmiinpistävä piirre on se, että se takaa monissa eri kohdissa USA:n joukkojen täysin vapaan kulun Suomen alueella. Sopimuksen kolmannen artiklan ykköskohdassa säädetään, että USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat (jotka ovat tehneet sopimuksen varusteiden toimittamisessa USA:n armeijalle), suomalaiset sopimustoimittajat, joukkojen huollettavat sekä lisäksi vielä ne, kenestä erikseen sovitaan (ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ja USA:n puolustusministeriöt sopivat keskenään; muita neuvotteluosapuolia ei sopimuksessa ole mainittu), oikeutetaan esteettä pääsemään sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille. Lisäksi samat toimijat oikeutetaan esteettä käyttämään tiloja ja alueita muun muassa seuraaviin tarkoituksiin: joukkojen liikkuminen, kauttakulku, ilma-alusten ja alusten tankkaus, ilma-alusten laskeutuminen ja uudelleen ilmaan nouseminen, henkilöstön majoittaminen, viestiyhteyksien käyttö, joukkojen ja materiaalin järjestäminen ja sijoittaminen, kaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta, turvallisuusapuun ja turvallisuusyhteistyöhön liittyvä toiminta, puolustushaarojen välinen ja monikansallinen koulutustoiminta, valmiusoperaatiot, muut osapuolten tai niiden toimeenpanijoiden (ilmeisesti osapuolet tarkoittavat aina Suomen ja USA:n puolustusministeriöitä) sopimat tarkoitukset ja niin edelleen.
Sopimuksen 11. artiklan kakkoskohdassa säädetään:
Asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot saavat vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Nämä ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Kyseiset ilma-alukset saavat lentää Suomen alueen yli, tankata siellä ilmassa, laskeutua sinne ja nousta sieltä ilmaan. USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltojen suostumusta.
Eli kuten kyseisessä kohdassa lukee, USA:n käyttämiin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä, eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltain antamaa lupaa. Tämä mahdollistaa minkä tahansa tavaran kuljettamisen Suomeen. Muun muassa ydinaseiden kuljettaminen on hyvin helppoa. Suomen ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteet Suomen alueella. Kun USA:n joukkojen ajoneuvoja ei tarkisteta millään tavalla, perustuu luottamus siihen, ettei ydinaseita Suomeen tuoda, yksinomaan USA:n antamaan lupaukseen.
Kaluston sijoittaminen ennakolta
Sopimuksen 4. artiklassa säädetään ennakolta tapahtuvasta puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamisesta. USA ilmoittaa ennakolta, mitä se aikoo sijoittaa varastoihin, mutta koska varastot, joihin kalustoa ja muuta sijoitetaan ennakolta, on annettu USA:n yksinomaiseen käyttöön, USA:n joukoilla on myös yksinomainen määräysvalta tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen (4. artiklan kohta 2). Niinpä kukaan ei pääse tarkistamaan, mitä kalustoa ja materiaalia näihin varastoihin tarkalleen ottaen sijoitetaan.
Edelleen ennakolta sijoitettavan kaluston kuljettamisen varmistamiseksi USA:n joukkojen käyttämille tai niiden puolesta käytettäville ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille sallitaan pääsy Suomen lentopaikoille ja satamiin sekä, sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin USA:n joukkojen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittamiseksi Suomen alueelle, varastoimiseksi ja ylläpitämiseksi siellä ja sieltä pois siirtämiseksi (4. artiklan kolmoskohta). Esteetön pääsy varastotiloihin tarkoittaa konkreettisesti, että ajoneuvoja, joilla kuljetukset hoidetaan, ei tarkisteta missään vaiheessa.
Sopimuksessa Suomi pyrkii parhaan kykynsä mukaan antamaan USA:n joukoille pyydettäessä logistista tukea. Tämä on ainoita asioita koko sopimuksessa, mistä USA voi (ellei toisin sovita, kuten sopimuksessa lukee) suorittaa korvauksen Suomelle (8. artikla).
Yhteenvetoa kaluston siirtämisestä Suomen alueelle
Suomen ei tule hyväksyä suvereniteettinsa voimakasta hävittämistä sen suhteen, että suomalaisilla ei olisi mahdollisuutta tarkistaa, millaisia aseita (mahdollisesti jopa ydinräjähteitä) sen alueelle sijoitetaan. Suomella tulisi olla veto-oikeus siihen, mitä aseita sen alueelle sijoitetaan.
Mihin perustuvat toimenpiteet USA:n joukkojen pääsemiseksi yksityisille alueille?
Sopimuksen 3. artiklan neloskohdassa säädetään seuraavaa:
Suomen toimeenpanija (puolustusministeriö; kirjoittajan huomio) pyrkii pyydettäessä kohtuullisin toimin helpottamaan sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin, mukaan lukien tiet, satamat ja lentopaikat, sekä yleisille alueille ja yleisiin tiloihin, mukaan lukien Suomen tai paikallisten viranomaisten omistamat tai niiden määräysvallassa olevat tilat ja alueet, sekä näiden alueiden ja tilojen käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat eivät vastaa näiden helpottamistoimien kuluista.
Heinäkuussa 2022 uudistettiin valmiuslaki. Tämä on ilmeisesti toteutettu silmällä pitäen tulevaa Nato-jäsenyyttä ja USA:n kanssa solmittavaa DCA-sopimusta.
Valmiuslaki astuu voimaan, kun poikkeusoloissa on tarkoitus suojata väestöä ja mm. turvata maan talouselämä sekä alueellinen koskemattomuus. Poikkeusoloja ovat lain 3 §:n mukaan seuraavat tapahtumat:
1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila;
5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti; sekä
6) sellainen
a) julkisen vallan päätöksentekokykyyn;
b) rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen;
c) välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen saatavuuteen;
d) energian, veden, elintarvikkeiden, lääkkeiden tai muiden välttämättömien hyödykkeiden saatavuuteen;
e) välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuteen;
f) yhteiskunnallisesti kriittisten liikennejärjestelmien toimivuuteen; tai
g) edellä a–f alakohdassa lueteltuja toimintoja ylläpitävien tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tai tietojärjestelmien toimivuuteen
kohdistuva uhka, toiminta, tapahtuma tai näiden yhteisvaikutus, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti ja laajamittaisesti estyvät tai lamaantuvat tai joka muulla näihin vakavuudeltaan rinnastuvalla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaa yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.
Sopimuksen 3. artiklan neloskohdassa siis säädetään siitä, että Suomi pyrkii helpottamaan USA:n joukkojen pääsyä myös muille alueille kuin vain USA:lle luovutettuihin tukikohtiin. Tämä pitää sisällään sekä yksityiset että julkisen sektorin (valtio, kunnat, hyvinvointialueet) omistamat alueet. Tosiasiallisesti sopimuksessa laajennetaan tällä kohdalla USA:n joukkojen mahdollisuuksia toimia koko Suomen alueella.
Miksi mainitsin valmiuslain? Siksi, että se pitää sisällään mahdollisuuden ottaa käyttöön myös yksityisten omistamia maa-alueita. Kenenkään ei normaalioloissa tarvitse mahdollistaa muiden pääsyä omille alueille, puhumattakaan nyt armeijan pääsyä omille alueille. Ajatellaanpa mahdollisuutta, että joku yksityinen maanomistaja ei halua luovuttaa alueitaan käytettäväksi USA:n joukkojen käyttöön, vaikka USA sitä vaatiikin. Sopimuksen mukaan puolustusministeriö pyrkii kohtuullisin toimin helpottamaan USA:n joukkojen pääsyä yksityisille ja julkisille alueille ja tiloihin. Jos USA ja Suomen puolustusministeriö katsovat, että USA:n joukkojen on päästävä kyseiselle alueelle tai kyseiseen tilaan, on mahdollista ottaa käyttöön valmiuslaki.
Joku voi kysyä, että millä perusteella käytettäisiin valmiuslakia, jos ei ole kriisiä. Kuitenkin viime vuosina Suomessa on ollut moniakin eri kriisejä alkaen koronakriisistä jatkuen energiakriisiin ja muun muassa Suomen ja Venäjän rajan sulkemiseen johtaneeseen väitettyyn pakolaiskriisiin (väitettiin, että Venäjä ohjaisi väkisin pakolaisia Venäjän puolelta Suomeen). Mikä tahansa kriisitilanne (joita siis on ollut tosi paljon aivan muutaman vuoden sisällä) voisi riittää siihen, että valtioneuvosto katsoo maan olevan kriisissä, jolloin otettaisiin käyttöön valmiuslaki. Sen 113 §:ssä säädetään alueiden ja tilojen luovutusvelvollisuudesta seuraavaa:
Sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi tai ylläpitämiseksi 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa maa- tai vesialueen, rakennuksen taikka huone- tai varastotilan omistajan tai haltijan on luovutettava omistamansa tai hallinnassaan oleva maa- tai vesialue, rakennus tai huone- tai varastotila puolustusvoimien tai liikenne- ja viestintäministeriön hallintaan. Päätöksen hallinnan luovuttamisesta puolustusvoimille tekee puolustusvoimat ja hallinnan luovuttamisesta liikenne- ja viestintäministeriölle liikenne- ja viestintäministeriö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää.
Vakituisessa asumiskäytössä olevan rakennuksen tai huoneiston hallinta on luovutettava vain erittäin painavien sotilaallisten syiden sitä edellyttäessä.
Puolustusvoimilla on oikeus 1 momentissa mainituilla alueilla ja tiloissa ryhtyä välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin varastotilojen, linnoituskohteiden, teiden ja muiden puolustuslaitteiden rakentamiseksi ja valmiuden ylläpitämiseksi.
Kun otetaan huomioon, että DCA-sopimuksen mukaan USA tai sen sopimustoimittajat eivät vastaa kuluista, jotka koituvat siitä, että USA:n joukot pääsevät sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolisiin tiloihin, voidaan arvioida, että Suomi vastaa valmiuslain käytöstä aiheutuvista kustannuksista tai ylipäänsä muistakin kuluista, jotka aiheutuvat siitä, että USA pääsee haluamilleen alueille. Joka tapauksessa kulujen kertymisen alkaminen edellyttää, että Suomen viranomaiset vastaanottavat USA:lta käskyn (varmasti käytetään virallisesti pyyntö-nimikettä) päästä jollekin tietylle alueelle ja sitten viranomaiset lähettävät edustajansa raivaamaan tilaa ja sopimaan maan- ja kiinteistönomistajien kanssa siitä, että kyseisille alueille ja tiloihin pääsee. Elleivät maan- ja kiinteistönomistajat suostu vaatimukseen, valmiuslaki otettaneen aika pikaisesti käyttöön vetoamalla johonkin kulloiseenkin kriisiin, joka on päällänsä (kuten jo aiemmin todettiin, kriiseistä ei ole viime vuosina ollut pulaa).
Yhteenvetoa:
Suomi luopuu keskeisestä oikeudestaan määritellä oman alueensa käyttöä, mikäli DCA-sopimus hyväksytään, eikä tämä ole hyväksyttävää.
Joka tapauksessa valmiuslain käyttömahdollisuus tulisi rajata pois menetelmistä, joilla amerikkalaisille valmisteltaisiin tietä käyttää haluamiaan alueita ja kiinteistöjä omiin operaatioihinsa.
DCA-sopimus tekee Suomelle käytännössä mahdottomaksi puuttua mahdollisiin amerikkalaisjoukkojen suorittamiin rikoksiin
Mahdollisesti kovin oikeudellisesti DCA-sopimuksen luoma haaste tulee olemaan rikosoikeudellinen tuomiovalta, mistä säädetään 12. artiklassa sekä 13., 14. ja 15.artiklassa. Sen osalta keskeinen ydin tulee esiin heti 12. artiklan ensimmäisessä kohdassa:
Suomi, Yhdysvaltojen pyynnöstä ja edistääkseen sitoutumistaan keskinäiseen puolustukseen, käyttää suvereenia harkintavaltaansa luopuakseen ensisijaisesta oikeudestaan käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkojen jäseniin Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Suomi ei siis lähtökohtaisesti voi ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin USA:n joukkojen jäseniä kohtaan. USA:n joukkoihinhan kuuluvat sotilaiden lisäksi myös siviilihenkilöstö ja sotilaiden sekä siviilien huollettavat (mm. perheenjäsenet).
- artiklan toisessa kohdassa säädetään, että Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksessa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla USA:n joukkojen viranomaisille kirjallisen lausunnon kuukauden sisällä siitä, kun USA:n joukot ilmoittavat tällaisista mahdollisista rikoksista Suomelle. Kuitenkaan rikoksista, joista voi seurata korkeintaan vuosi vankeutta, ei tehdä mitään ilmoitusta Suomen viranomaisille.
Näihin normaalia vakavampiin rikoksiin puuttumisesta tehdään kuitenkin erityisen vaikeaa, kuten sopimuksen seuraavista artikloista selviää. Yksi keskeinen ongelma on 13. artiklan neloskohta:
Jos suomalaista oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden (1) vuoden kuluessa sen alkamisesta, USA:n joukkojen viranomaiset vapautuvat 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista. Tätä ajanjaksoa voidaan pidentää kuudella (6) kuukaudella USA:n joukkojen viranomaisten ja Suomen viranomaisten suostumuksen mukaisesti. Pidennykseen suostutaan, jos se ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Muut pidennykset tehdään yhteisesti sopimalla.
Jokainen lakimies Suomessa tietää, että käytännössä yhtään oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden vuoden tai edes 1,5 vuoden kuluessa sen alkamisesta, ellei asiaa kiirehditä voimakkaasti. Pelkästään esitutkinta voi helposti kestää vaaditut 1 – 1,5 vuotta ja koko oikeudellinen menettely (eli kunnes saadaan oikeusvoimainen päätös, josta ei voi enää valittaa) kestää monesti 5-8 vuotta.
Mitkä siis ovat velvoitteet, joista USA:n joukkojen viranomaiset tässä tapauksessa vapautuvat? Esimerkiksi 13. artiklan kolmoskohta muuttuisi tällaisessa tapauksessa vastakohdakseen ja kuuluisi seuraavasti:
USA:n joukkojen viranomaisten ei tarvitse suhtautua myönteisesti Suomen viranomaisten pyyntöön USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan vapaudenmenetyksen toimeenpanosta tai tilapäisestä vierailusta tällaisen henkilön luona, joka on USA:n huostassa.
Kakkoskohta taas tarkoittaisi muun muassa sitä, että USA:n joukkojen viranomaisten ei tarvitsisi varmistaa syytetyn amerikkalaisen joutumista Suomen tuomioistuinlaitoksen ”käsittelyyn”, eikä muutenkaan kuunnella Suomen viranomaisten esittämiä toivomuksia.
Jotta se seikka, että Suomella ei tosiasiallisesti ole rikosoikeudellista vaikutusvaltaa USA:n sotilaisiin, siviileihin ja näiden huollettaviin, tulisi mahdollisimman selväksi, on sopimuksessa monia muitakin kohtia, jotka tekevät käytännössä mahdottomaksi sen, että Suomen viranomaiset saisivat USA:n joukkojen jäsenen vastaamaan teoistaan suomalaisessa tuomioistuimessa.
Esimerkiksi 12. artiklan viitoskohdassa säädetään:
USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien asiaa ei saa ilman heidän suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä heidän poissa ollessaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että syytetty voisi esimerkiksi lähtemällä takaisin kotimaahansa estää asiansa käsittelyn suomalaisessa tuomioistuimessa. Kun otetaan huomioon, että 13. artiklan kakkoskohdassa säädetään, että USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä näiden määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen, olisi syytetyn mahdollista astua johonkin lentokoneeseen, joka lähtee USA:han, eikä sitä saa tarkistaa DCA-sopimuksen mukaan, ja häipyä Suomesta jälkiä jättämättä. Tällöin vain todettaisiin, että koska kyseinen syytetty ei ole paikalla, ei hänen asiaansa saisi käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa.
- artiklan kuutoskohdassa puolestaan säädetään seuraavaa:
Ratkaistaessa, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on Suomen alueella todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suoritettaessa, on ratkaiseva osoitus asiasta. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja Yhdysvaltojen viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä Yhdysvaltojen viranomaisia vahvistamaan asian.
Melko kryptinen teksti tarkoittaa nähdäkseni tosiasiallisesti sitä, että mikäli USA:n joukkojen johto ilmoittaa ja vieläpä vahvistaa erikseen rikoksen tapahtuneen suoritettaessa USA:n joukkojen virallista tehtävää, ei rikoksentekijää voida tässäkään tapauksessa syyttää.
Yhteenveto rikosoikeudellisesta puolesta:
Mikään ei perustele sitä, etteikö Suomi voisi käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkoihin. Mikäli luovumme tästä keskeisestä oikeudestamme (suojella suomalaisia rikoksilta), ei koko sopimusta tule missään nimessä hyväksyä.
Vahingonkorvauksia voisi saada vain kansallisesti?
Vahingonkorvauksien saaminen USA:n joukoilta on tehty sopimuksessa äärimmäisen vaikeaksi. 15. artiklassa säädetään vahingonkorvausvaatimuksista ja heti sen ykköskohdassa todetaan:
USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään.
USA:n joukkojen johto on taho, joka määrittelee, ovatko USA:n joukkojen jäsenen teot tai laiminlyönnit tapahtuneet USA:n operaation/virallisen tehtävän suorittamisen kuluessa.
Sopimuksen 12. artiklan viimeisessä kohdassa (kohta 7) säädetään:
Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekevät yhteistyötä ja vaihtavat keskenään tietoja edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä.
Mikäli USA:n joukkojen jäsen vaikkapa raiskaisi jonkun suomalaisen, olisi tämän kohdan mukaan uhrilla mahdollisuus saada vahingonkorvausta sisäisissä kansallisissa järjestelmissä, jonka on tulkittava tarkoittavan, että käytännössä Suomi maksaisi vahingonkorvausta raiskatulle, vaikka USA:n joukkojen jäsen olisikin syyllistynyt tekoon.
Luonnollisesti tämä johtaisi siihen, että emme pysty vaatimaan edes vahingonkorvauksia USA:n joukoilta teoista, joissa on aiheutettu haittaa suomalaisille. Tämä ei missään nimessä ole hyväksyttävää.
Heinonen Jorma 12.5.2024
Arvoisat kansanedustajat!
DCA-sopimus vaarantaa vakavasti Suomen turvallisuuden, koska Venäjä ei hyväksy toista ydinasevaltaa omille rajoilleen.
Yhdysvaltojen läsnäolo Suomessa ei tuo turvaa Suomelle, vaan päinvastoin vaarantaa Suomen turvallisuuden. Siksi eduskunnan ei tule hyväksyä tätä sopimusta!
Minkkinen Sami 12.5.2024
Goebbels olisi varmaan ylpeä Suomen ja lännen mediasta. Suurin osa Suomen kansasta on onnistuttu valheilla ja propagandalla ajamaan sotapsykoosiin, jonka avulla Suomi vietiin laittomasti Natoon ja kirsikkana kakun päällä yritetään saada antautumaan USA:lle DCA-sopimuksella.
“Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen” (Paasikivi). Tosiasia on, että olemme suurvalta Venäjän naapuri ja meidän tulee käyttäytyä sen mukaisesti pitämällä välit Venäjään kunnossa tai ainakin olla pilaamatta niitä. Se tieto, että merkittävä osa Venäläisistä on geeniperimältään suomalaisia eikä slaaveja, saattaisi puoltaa hyvien välien pitämistä, mutta myös oma etu. Suomen historian aikana Suomi on pärjännyt parhaiten silloin, kun olemme olleet puolueettomia, pitäneet hyvät välit kaikkiin ja käyneet kauppaa lähinaapureiden ja kauempanakin olevien kanssa.
Natoon liittyminen oli virhe Suomelta, mutta DCA-antautumissopimus taitaa olla viimeinen naula arkun kanteen. Sopimus antaa Suomelle vain velvoitteita eikä se vastavuoroisesti anna meille mitään. Joudumme antamaan kaiken ilmaiseksi tai minimi korvauksella. Emme tiedä minkälaisia ympäristörikoksi ja muita mahdollisia rikoksia tukikohdissa suoritetaan. Suomen lakia rikkovia USA:sia ei saada Suomessa tuomiolle tekosistaan jne.
Sen lisäksi, että sopimus antaa meille vain velvoitteita, niin se lisää sodan riskiä merkittävästi. USA voi lavastaa Venäjän hyökkäyksen Suomeen, joka suistaisi Suomen Ukrainan tielle, jossa USA taistelisi viimeiseen Suomalaiseen asti. Tuo on hyvinkin mahdollista, koska USA on imperialistinen valtio, joka pyrkii viimeiseen asti pitämään kiinni imperiumistaan. Suomi on ollut jo pitkään USA:n alusmaa, mutta Venäjä ei sitä ole ja siksi se pyrkii kaikin tavoin heikentämään ja horjuttamaan Venäjää, jotta sen yritykset pääsisivät käsiksi Venäjän luonnonvaroihin ja rikastumaan niillä. Näin USA on toiminut Etelä-Amerikassa, Asiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Suomessa (mm. kaivoslaki).
DCA-sopimusta perustellaan sen antamalla turvalla. Siitä saatava turva on näennäistä, sillä vaikka tänne tuotaisiin merkittävä määrä joukkoja ja aseita, niin Venäjällä on vähintään yhtä paljon ja yhtä hyviä kuin Suomella ja USA:lla yhteensä. Lisäksi USA:sta on kovin pitkä matka tänne Suomeen. Joten väistämättömien tappioiden jälkeen USA luultavasti toimii kuten aina ennenkin ja vetää joukkonsa turvaan kotimaahan ja jättää alusmaansa kärsimään seuraukset. Suomen kannattaa ottaa vaarin Suomenlinnan Kuninkaanportin muistotaulun ohjeesta, “Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.”
Suomalaisiin on saatu propagandalla ajettua valheellinen isänmaallisuus ja pelko, joka vihaa naapuriamme Venäjää. Onneksi vielä ei ole myöhäistä kääntyä sijaissodan tieltä rauha tielle ja lopettaa epäisänmaallisten globalistien käsikassaroina oleminen. Aletaan käyttämään tervettä talonpoikaisjärkeä, lopetetaan pelkääminen, aletaan kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme ja vetäydytään DCA-sopimuksesta — ja sen jälkeen Natosta ja EU:sta.
Rantanen Visa 12.5.2024
DCA-sopimus on ongelmallinen Suomen turvallisuuden ja valtiosuvereniteetin kannalta. Sopimukseen sisältyy monia ongelmallisia kohtia, mm. rikosoikeudellisiin, ihmisoikeuskysymyksiin ja jopa perustuslaillisiin kysymyksiin liittyen, mutta keskityn tässä lausunnossa vain ulkopoliittisiin aspekteihin.
Sodan julistamisesta on kansainvälisesti siirrytty tosiasiaperustaiseen tilanteen arvioimiseen, kun kysymys on valtion osallisuudesta valtioiden väliseen tai muunlaiseen konfliktiin, kuten Martin Scheinin on lausunnossaan todennut. DCA-sopimus tekisi Suomen kyvyn päättää omalta osaltaan sodan ja rauhan kysymyksistä kyseenalaiseksi. Sopimus antaisi Yhdysvaltojen sotilas- tai muun henkilökunnan yksinomaiseen käyttöön tiloja Suomesta. Yhdysvaltojen tukikohdat muissa maissa ovat aiheuttaneet erilaisia ongelmia. Jemeniin kohdistuvia droneiskuja on ohjattu Saksan Ramsteinissa sijaitsevasta Yhdysvaltojen lentotukikohdasta. Näin ollen Saksasta ajautui osapuoleksi Jemenin sotaan Yhdysvaltojen toiminnan seurauksena ainakin siinä mielessä, että iskujen uhrien omaiset haastoivat Saksan hallituksen oikeuteen, koska iskut mahdollistavat signaalit on johdettu Saksan alueella sijaitsevien Yhdysvaltojen releasemien kautta. Modernilla teknologialla sodittaessa, hyvinkin pienet yksiköt, kuten releasemat ja niihin liittyvä henkilökunta, voivat olla avainasemassa hyvinkin tuhovoimaisien iskujen tekemiseen. Hallituksen esityksessä olisi syytä tarkemmin määritellä, minkälaisia rajoituksia Yhdysvaltojen toiminnalle Suomen sisällä tullaan asettamaan ja miten kyseisiä rajoituksia tullaan valvomaan. Miten varmistetaan, ettei Suomi joudu sodan osapuoleksi vieraiden joukkojen Suomessa operoimisen seurauksena?
Tästä seuraa toinen perinpohjainen ongelmakohta. Sopimus luovuttaa Suomen suvereniteettia. Toisin kuin EU:n tai YK:n tapauksissa, Suomi ei saisi vastalahjaksi mitään jäsenvaltion sanavaltaa johonkin järjestöön liittyen DCA-sopimuksen myötä. Sopimus ei myöskään luo mitään erityisiä velvoitteita Yhdysvalloille Suomea kohtaan, sillä vaikka sopimus luo puitteet aseiden varastoinnille, mitään täällä ei ole pakko varastoida, eikä kaluston ole välttämättä pakko olla nimenomaan Suomen puolustukseen suunniteltua. Sopimuksen hyödyt Suomelle jäävät näin ollen epämääräisiksi. Kasvava riippuvuus Yhdysvalloista ja alttius Yhdysvaltojen läsnäolosta ja toiminnasta mahdollisesti seuraaville ennalta-arvaamattomille tilanteille, kuten edeltävässä kappaleessa käsiteltiin, kaventavat Suomen ulkopoliittista liikkumavaraa ja tuo uudenlaisia riskejä. Muun muassa tämän takia sopimusta ei tule ratifioida.
Kiihtyvä asevarustelu, diplomatian puute, sotilaallinen liittoutuminen ja vastakkainasettelu ydinasearsenaaliltaan suurimpien ydinasevaltojen välillä, samalla kuin näiden ydinasevaltojen sotilaalliset joukot toimivat yhä lähempänä toisiaan, kasvattavat suurvaltojen välisen sodan uhkaa. Tällaisessa tilanteessa ulkopoliittisen liikkumavara ja uskottavuus diplomaattisena toimijana ovat erityisen tärkeitä. Riippuvuus ja alisteisuus Yhdysvalloille on tällaisessa tilanteessa vaarallista. Venäjän ja Yhdysvaltojen ydinasearsenaalien modernisointi ja muun ydinsodassa strategisesti relevantin arsenaalin, kuten bunkkerien tuhoamiseen suunniteltujen ohjuksien tai ohjuspuolustusjärjestelmien tekninen kehitys, tekevät ydinasearsenaaleihin pohjautuvan oletetun tuhon tasapainon (Mutually Assured Destruction / Survivable Second Strike) epävarmemmaksi. Teknologinen tasapaino ei ole taattu. Tällaisessa tilanteissa suurvaltojen toiminta toisiaan kohtaan on hankalammin ennakoitavissa kuin ennen, joka itsessään saattaa nostaa ydinsodan uhkaa. Erityisesti taktisten ydinaseiden modernisointi on tulkittavissa nimenomaan ydinaseiden taistelukäyttöön varautumiseksi.
Suomen Sadankomitea ry on ehdottanut omassa lausunnossaan, että sopimuksen osapuolet sopisivat ja ilmoittaisivat yhdessä, että Yhdysvallat sitoutuu noudattamaan mm. ydinenergialakiin sisältyvää kieltoa ydinräjähteiden Suomen maaperälle tuomisesta. Hallituksen esitys vaikuttaa olettavan, että Yhdysvallat tulee noudattamaan konsultaatiovelvoitetta asemateriaalin tuontiin liittyen ja että tämä riittänee. Kannatan Sadankomitean ehdotusta, mutta on myös muistettava, että ydinsodan harjoitteleminen ja ydinsodan kannalta strategisesti olennaisen infrastruktuurin, kuten vaikka lentokenttien, antaminen Yhdysvaltojen käyttöön olisi myös arveluttavaa Suomen ja muun maailman turvallisuuden kannalta (samoin on muuten tässä maailmantilanteessa taktisia ydinaseita pian kantamaan kykenevien hävittäjien hankkiminen). Hallituksen esityksessä todetaan, ettei Yhdysvallat ole tällä hetkellä kiinnostunut siirtämään ydinasearsenaalistaan aseita uusiin maihin. Hallituksen esityksessä tunnutaan olettavan, että maailma pysyy muuttumattomana tämän asian suhteen seuraavat kymmenen vuotta, kun sopimus on voimassa. Hallituksen esityksessä ei käsitellä suurvaltojen välisten jännitteiden ja ydinsodan uhkaan liittyviä kysymyksiä Suomen turvallisuuden kannalta. Sanaa ydinsota ei mainita esityksen tekstissä. Kuitenkin hallituksen esityksessä todetaan, että DCA-sopimus parantaisi Suomen turvallisuutta. Tällainen väite vaatisi laajempaa turvallisuusuhkien ja sopimuksen vaikutusten kartoittamista suurvaltojen väliseen jännitteeseen reagoimisen ja suurvaltojen välisen sodan – eli hyvin mahdollisesti ydinsodan – ehkäisemisen kannalta.
Saarinen Eetu12.5.2024
Nimeni on Eetu Saarinen ja haluan lausua itseni ja koko Suomen kansan puolesta
Suomalaiset eivät koskaan halunneet liittyä natoon, Suomen valtionjohto laittoi Suomen natoon vasten kansan tahtoa.
Suomalaiset yritettiin painostaa haluamaan liittyä natoon Venäjä-uhalla, kaikesta propagandasta ja painostuksesta huolimatta emme koskaan halunneet liittyä natoon.
Näinä energia-aseiden päivinä kun päivänvaloon on tullut kuinka yhdysvaltalaiset tiedustelupalvelut ja salaiset palvelut ja sotavoimat ovat suorittaneet ainakin jo 1960-luvulta lähtien järjestelmällisesti poliittisia tavoitteita saavuttaakseen ja taloudellisesti hyötyäkseen, taikka salaista tietoa varastaakseen mm. vallankaappauksia ja vallanvaihtoja vieraissa valtioissa kaikkien mahdollisten ihmisoikeuslakien, kansainvälisten lakien, sekä paikallisten lakien ja yleisen moraalikäsityksen vastaisesti mm salamurhaamalla, murhaamalla, kiduttamalla, tappamalla, sekä mm. kidutusmurhaamalla, vieläpä niin, että tälläisten operaatioiden yhteydessä Yhdysvallat ovat joissakin tapauksissa suorittaneet toimensa “false flag” operaationa, eli suorittaessaan näitä rikoksia/sotarikoksia/maanpetoksia yhdysvaltalaistoimijat taikka yhdysvaltojen eduksi toimijat ovat esiintyneet jonkin muun maan toimijoina provosoidakseen kahden eri maan keskinäisiä välejä, jopa aloittaakseen sodan, tulisi kyseenalaistaa kaikki Suomen poliittisen johdon tekemät päätökset, koska tälläiset tosiseikat tiedostaen voidaan todeta koko Suomen poliittisen johdon olevan niin suuren uhan alla, että mikä tahansa suurvalta voi päättää kenen tahansa meidän suomalaispoliitikon puheet tänä päivänä. Yhdysvallat on todistettavasti syyllistynyt lukuisiin terroritekoihin jo vuosikymmenten ajalta, mutta kukaan ei uskalla puhua asiasta.
Yhdysvallat ja Venäjä toteuttavat yhteisoperaatiota Eurooppaa vastaan, Yhdysvallat ja Venäjä ovat aikanaan yhdessä tomineet estääkseen muita maita valmistamasta itselleen ydinaseita, koska ydinaseilta voi puolustautua ainoastaan ydinaseilla, ja kun euroopalaiset on huijattu allekirjoittamaan sopimus joka kieltää ydinaseiden valmistuksen, samalla kun Yhdysvallat ja Venäjä ovat kilpaa rakennelleet toinen toistaan tehokkaampia ja pidemmän kantaman omaavia ydinaseita, on suurvaltojen tavoittelema valta-asema saavutettu, eli Eurooppa on riisuttu aseista, miksi Eurooppa on riisuttu aseista? voiko siihen olla yhtään mitään muuta syytä kuin se, että muut suurvallat aikovat hyväksikäyttää Eurooppaa taloudellisesti, ja tälläinen on mahdollista ainoastaan kun Eurooppa on puolustuskyvytön.
Petteri Orpo haluaa perustaa keskitysleirejä Suomalaisnuorille, totuus on, että mikäli kaikkea yhteistyötä Yhdysvaltojen terroristivaltion kanssa ei katkaista, tullaan pian jokainen isänmaallinen oikeuksiaan vaativa Suomalainen nuori sijoittamaan johonkin keskitysleirille jossa sopeutetaan ja kerrotaan kuinka on isänmaallista mennä Israeliin sotimaan ja kuolemaan juutalaisten puolesta ja kuinka on isänmaallista ohjata koko Suomen kansantalous yhdysvaltalaistoimijoiden haltuun epäedullisten kauppojen varjolla ulkomaalaisyhtiöiden kanssa ja muutamalla lahjoitus- ja avustus-paketilla jotka maksaa Suomen kansa neljänneksellä tekemästään työstä. Purra se huutaa että menkää töihin samalla kun tekee työnteosta kannattamatonta. Stubbi se tekee ties mitä diilejä ties minkä käärmeiden kanssa ties mistä hinnasta minkä me Suomalaiset vielä tullaan maksamaan.
Meillä on terroristihallitus terrorisoimassa Suomen kansaa, meillä on vieraiden valtojen tukema ja ohjaama Suomalaisvastainen hallitus joka käy sotaa Suomea, Suomen olemassaoloa, ja jokaisen Suomalaisen henkilökohtaista- sekä taloudellista hvinvointia vastaan . tämä terroristihallituksemme on yhdysvaltalaisten valikoima ja ohjailema porukka, kyse on siitä, että yhdysvallat on ensin selvittänyt ketkä edustajistostamme ovat myönteisimpiä heitä kohtaan, ja sitten he ovat yksinkertaisesti vahvistaneet itselleen edullisimpien edustajien asemaa ja poliittista valtaa, kyse on vuosikymmeniä kestäneestä operaatiosta jolla Yhdysvallat ovat käytännössä onnistuneet viemään Suomen itsemääräämisoikeuden.
Nyt kun Yhdysvaltalaiset hallitsevat poliittista johtoamme, ja poliittinen johtomme on tehnyt selväksi ettei aio edes yrittää vastustaa Yhdysvaltalaisia, alkaa puhdistuksen aikakausi, eli kaikki oikeamieliset, isänmaalliset ja hyvät, heikompiaan puolustavat ihmiset tullaan hävittämään, se ei onnistu mitenkään muutoin kuin massiivisella sodalla johon poliittinen johtomme täysin näkyvästi meitä kansana väkisin tunkee. Suomeen tarvitaan sota koska Suomesta täytyy tappaa kaikki ne jotka tietävät totuuden, ja kaikki ne jotka ovat Suomalaisten puolella, kaikki joilla ikinä olisi syytä kostaa poliittiselle johdolle maanpetos ja kansanmurha. Kaikki joilla on synnyinoikeus Suomeen, tullaan ryöstämään, ja kaikki jotka sanoo vastaan tapetaan.
Tämä on maanpetos, sodanlietsontaa, sekä kansanmurha.
Vaadin, että kaikki sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lopetetaan.
Poliitikoille tulisi vaatia vartalokamerat kuvaamaan ympärivuorokautisesti, ja suorana lähetyksenä pyörimään kansalliseen televisioon.
Vapaamuurarijärjestö ja kaikenlainen muu salaseura-toiminta tulisi kieltää laissa, jottei kansalaisten asioista sovittaisi suljettujen ovien takana salassa.
Vaadin nykyiselle valtionjohdolle syytettä maanpetosrikoksesta siitä hyvästä, että vastoin kansan tahtoa ovat miehittäneet Suomen maaperän vieraan vallan joukoilla (yhdysvaltalaiset nato-joukot) ja nyt pyrkivät muuttamaan Suomen lakeja niin, että saavat pidettyä nämä miehitysjoukot Suomen maaperällä pysyvästi ja virallisesti. tämä on miehitys, ja uskon, että nämä nato-joukot sisältävät yhdysvaltalaisia erikoisjoukkojen sotilaita, jotka ovat täällä varmistamassa , että poliittinen johtomme, joka Suomen lakien vastaisesti nämä miehitysjoukot maahamme päästi, myös jatkossa pysyy vallassa, jotta miehitysjoukot pystyvät pysymään Suomen maaperällä, uskon, että heillä on jopa aikomuksia voimistaa kyseisten päättäjien poliittista vaikutusvaltaa, kyse on laittomasta miehityksestä, vallankaappauksesta sekä maanpetoksesta.
Marttinen Taina, Rauhan, itsenäisyyden, kaupankäynnin ja kansan edun puolella oleva kolmen lapsen äiti 12.5.2024
Suomen ei pidä hyväksyä DCA-sopimusta ilman kansan äänestystä. Kyseessä on iso asia, joka vaikuttaa Suomen turvallisuuteen ja itsenäiseen ulkopolitiikkaan.
Mielipidekysely ei riitä. Menneet vaalit ei riitä. Vain kansan äänestys, kaikkien saatavilla olevien tosiasioiden pohjalta paneelikeskusteluineen eri näkökantojen esille tuomiseksi, on riittävä oikeutus Suomen luovuttamiselle vieraalle vallalle, joka johtaa todennäköisesti sotaan / Suomen tuhoutumiseen ja kansalaisten alistamiseen.
Jokaisen kansanedustajan pitää ymmärtää päätöksentekojen seuraukset tosiasioiden ja kansantahdon pohjalta. Ei ideologian, uskottelun ja valheiden, eikä oman edun.
Annetuissa (jopa puoltavissa lausunnoissa) on monta seikkaa, jotka vaatisivat tarkastelua ja selkeyttämistä, jos haluttaisiin oikeudenmukaisia sääntöjä Suomen /suomalaisten kannalta.
Kiviranta Marjo 12.5.2024
Suomen ei tule missään tapauksessa hyväksyä DCA sopimusta koska koko sopimus on meidän perustuslain vastainen. En todellakaan halua että Suomi lahjoittaa omia alueitaan USA: lle . Jos näin tapahtuu amerikkalaisia ei tällöin koskisi Suomen lait ollenkaa. Syyllistyessään esim raiskaukseen heitä olisi erittäin vaikea saada tuomiolle teosta, myös ympäristölait eivät koske heitä vaan he voisivat rangaistuksesta tuhota Suomen arvokasta luontoa! Lisäksi he saavat perustaa omia kauppoja eivätkä heidän tarvitsisi maksaa penniäkään siitä. Kaiken huipuksi Suomi olisi tämän kaiken rahoittaja! Mökkimme sijaitsee lähellä Tammelaa ja olen marjastajana ja sienestäjä erittäin huolissani näistä hyvin mahdolisista ympäristö rikoksista!
Kulonen Mikko, SiRad AU 1/93 12.5.2024
Tällaista sopimusta ei suvereeniksi ja itsenäiseksi väitetty Suomi voi mitenkään hyväksyä. Perusteluna epätasa-arvoinen yhteistyökuvio jonka avulla jenkit saa alueita käyttöönsä vastikkeetta ja isäntämaan kansalaiset ja veronmaksajat saavat tyytyä siihen kohteluun mitä jenkit tarjoavat. Ei jatkoon tällaisenaan! Maailmalla on jo esimerkkejä (esim. Japanissa) siitä kuinka jenkkisotilaat ovat raiskanneet isäntämaan asukkaita ilman, että syyllisten rankaisusta on ollut mitään takeita.
Maahanmuuttovirasto 12.5.2024
Maahanmuuttovirasto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Maahanmuuttovirasto ilmoittaa kohteliaimmin, ettei virastolla ole esityksen johdosta lausuttavaa.
Oesch Ritva 12.5.2024
Eduskunnan ei tule ratifioida Suomen ja Yhdysvaltain välistä kahdenvälistä puolustussopimusta (DCA). Suomen tulee säilyä itsenäisenä ja täysivaltaisena valtiona, jossa ei ole vieraan valtion tukikohtia ja asevarastoja eikä vieraan vallan joukkoja kulje omine aseineen omassa komennuksessaan maassa sisään ja ulos.
Suomessa tehdyt rikokset tulee käsitellä maamme omassa oikeusjärjestelmässä, eikä täällä tehdyistä rikoksista saa langettaa kuolemanrangaistusta.
Suomen ei pidä sallia ydinaseita eikä niiden kuljettamista alueellaan. Pohjoismaat on säilytettävä ydinaseettomana vyöhykkeenä. Suomen tulee liittyä Ydinaseiden kieltosopimukseen.
Kahden ydinasevallan välisen jännitteen lisäystä ei tule sallia Suomen itärajalla, Itämerellä ja Pohjoiskalotilla saattamalla Suomi Yhdysvaltain pyrkimysten pelinappulaksi.
Hartala Ilkka 12.5.2024
Suomi on Naton jäsen. Suomi voi Naton kautta edistää kansainvälisiä puolustustarpeitaan ilman kahdenvälisiä sopimuksia yksittäisten suurvaltojen kanssa.
Kahdenväliset sopimukset yksittäisten suurvaltojen kanssa ovat kyseenalaisia, koska valta-asema Suomen ja kyseisen suurvallan välillä on yksipuolinen. Toisin sanoen, suurvalta vie ja Suomi vikisee.
Defence Cooperation Agreement (DCA) on tästä hyvä esimerkki. Sopimus ei takaa Suomelle mitään, mutta luovuttaa suurvallalle, Yhdysvalloille, monia maa-alueita ja erityisoikeuksia sitovasti vähintään kymmeneksi vuodeksi.
Sopimuksen mukaan Yhdysvallat voi “esteettä” käyttää sovittuja alueita, joihin Suomi on myöntänyt Yhdysvaltojen “joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden”, esimerkiksi seuraaviin tarkoituksiin: “koulutus; harjoitukset; joukkojen liikkuminen; kauttakulku; tuki ja siihen liittyvät toiminnat; ilma-alusten ja alusten tankkaus; ilma-alusten laskeutuminen ja uudelleen ilmaan nouseminen”, kunhan toiminnan tarkoituksen voidaan väittää olevan “edistää osapuolten pyrkimyksiä tukea rauhaa ja turvallisuutta aloilla, jotka koskevat molempien osapuolten etua ja hyötyä, sekä osallistua yhteiseen puolustustoimintaan.”
Suomen näkemykset tästä toiminnasta “otetaan huomioon”, mutta toiminnan estämättömyydestä, alueiden yksinoikeudesta ja sopimuksen sitovuudesta johtuen ne voidaan käytännössä sivuttaa. Kyse on siis vieraan vallan tukikohdista Suomen maaperällä, joissa voi tapahtua salaista, vihamielisten tahojen uhkaavaksi väittämää ja täten Suomen turvallisuuden kannalta haitallista toimintaa.
Mikäli Suomen maaperälle halutaan vieraiden valtioiden sotilaita, kalustoa ja tukikohtia, niistä voidaan sopia kansainvälisen yhteistyön ja yhteisten sääntöjen avulla Naton kautta ilman DCA-sopimusta. Tällöin Suomen maaperällä tapahtuva toiminta tähtää perustellusti Suomen puolustamiseen eikä Yhdysvaltojen yksipuolisten, suurvaltatavoitteiden tukemiseen.
DCA-sopimus on täten turha ja mahdollisesti vaarallinen, joten sitä ei tule hyväksyä. Kansanedustajien tulee edistää kansalaisten turvallisuutta muilla, tosiasiallisilla tavoilla.
Kekkonen Oskari, Kansalainen 12.5.2024
On täysin käsittämätöntä, että tällainen antautumis/miehityssopimus on voitu tehdä. Suomen pitäisi olla demokratia, eikä mikään jenkkien protektoraattialue. Jos eduskunta hyväksyy ko. sopimuksen, tulisi Suomen hakea tunnustusta Yhdysvaltojen liittovaltiolta, jotta Suomi voidaan tunnustaa Yhdysvaltojen osavaltioksi, sillä tämä DCA sopimus on Suomelle ja Suomen kansalaisille niin nöyryyttävä antautumissopimus, että itse muuttaisin Suomesta heti pois, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista.
Tätä sopimusta ei tule koskaan hyväksyä, ei ainakaan tässä muodossa.
Kinare Eero 12.5.2024
LAUSUNTO DCA-sopimuksesta.
DCA on täysin järkeä vailla oleva sopimus Suomelle esitetyillä ehdoilla.
Millekään ulkovallalle ei tule koskaan antaa sellaisia toimintavapauksia mitä em. sopimuksessa esitetään.
Suomi ei oikeasti pysty kontrolloimaan yhtään mitään Yhdysvaltojen armeijan toiminnasta Suomessa, ei edes sitä jos ne tuovat jopa ydinaseen maahan.
Näin rähmällään ei Suomi ollut Neuvostoaikanakaan mitä nyt. Erittäin häpeällistä ja epäisänmaallista jos tuo hyväksytään.
Sopimusta ei missään tapauksessa tule hyväksyä vaan se on hylättävä.
Ruokola Kari 12.5.2024
Esipuhe
Isoisämme, isämme, veljemme ja poikamme ovat isoäitiemme, äitiemme, siskojemme ja tyttäriemme kanssa puolustaneet sodissa Suomen maata eikä siitä tule sopimuksin luopua.
Suomalaisen lainsäädännön näkökulmasta eräs varteen otettava kysymys on artikla 4.
4 ARTIKLA
USA:n joukot saavat kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia (“ennakolta sijoitettava materiaali”) sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille.
USA:n joukkojen ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat tai niiden osat annetaan USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen, ja niillä on rajoittamaton oikeus siirtää tämä materiaali pois Suomen alueelta milloin tahansa.
Kukaan ei pääse tarkistamaan, mitä kalustoa ja materiaalia näihin varastoihin tarkalleen ottaen sijoitetaan.
On huolehdittava siitä, ettei Suomen maaperälle rakenneta bioaseiden laboratorioita. Biosynteettiset patogeenit ovat biologisia teknologioita, jotka on valmistettu AI:n tuottamista mRNA-koodeista. FDA luokittelee nanohiukkasteknologiat laitteiksi, ei biologisiksi tuotteiksi. SARS-CoV-2 ei ole virus. Se on ohjelmistokoodattu biosynteettinen patogeeni, joka toimitetaan itseään monistavien ja itseään kokoavien suunniteltujen nanohiukkasten välityksellä.
Gain-of-function- tutkimusta, biosynteettisten, kemiallisten, elektromagneettisten bioaseiden suunnittelua, tutkimusta, kehittämistä, varastointia, valmistamista, kauttakulkua jne. ei tule sallia. Tähän eduskunnan valiokuntien ja myös perustuslakivaliokunnan olisi välttämätöntä ottaa kantaa.
Vrt. “18 U.S. Code § 175 –
Bioweapon ><Covid19-injektio
“Joka tietoisesti kehittää, tuottaa, varastoi, siirtää, hankkii, pitää hallussaan biologista ainetta, toksiinia tai aseena käytettävää kantorakennetta, tai tietoisesti avustaa vierasta valtiota tai mitä tahansa järjestöä tässä tarkoituksessa, tai yrittää, uhkaa tai vehkeilee tämän tekemiseksi, on tuomittava…..”
Yhteenveto
Suomen ei tule hyväksyä suvereniteettinsa voimakasta hävittämistä niin, että suomalaisilla ei olisi mahdollisuutta tarkistaa, millaisia aseita sen alueelle sijoitetaan. Suomella tulisi ylipäänsä olla veto-oikeus siihen, mitä aseita sen alueelle sijoitetaan.
DCA-asiakirja tulisi tässä vaiheessa jättää tuomatta eduskunnan käsittelyyn.
Leppäjärvi Antti 12.5.2024
Puolustusyhteistyösopimus rikkoo törkeästi Suomen perustuslakia, jonka mukana me olemme itsenäisiä.
Sopimuksesta vastuussa olevat henkilöt syyllistyvät maanpetokseen.
Sopimuksen tarkoituksena on viedä Suomi väkisin sotaan Venäjää vastaan, eikä sopimuksessa ole otettu huomioon Suomen parasta.
Venäjä ei ole uhannut Suomea millään tavalla viime aikoina, vaikka olemme jatkuvasti provosoineet Venäjää.
Edeltä mainittuihin perusteluihin nojaten sopimus pitäisi välittömästi hylätä.
Suomen Satamat ry 12.5.2024
Suomen Satamat ry. kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Sopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta tulla Suomen alueelle ja oikeudesta käyttää sovittuja tiloja ja alueita, jotka on määrätty sopimuksen liitteessä. Sopimusta sovelletaan kuitenkin aina, kun Yhdysvaltojen joukot ovat Suomessa. Sopimusta sovelletaan myös silloin, kun Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo ei liity sopimuksen liitteessä lueteltuihin sovittuihin tiloihin ja alueisiin, vaan puolustusyhteistyötä tehdään laajasti Suomen alueella myös liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella. Käytännössä sekä materiaalien että joukkojen logistiikka Suomeen, Suomessa ja Suomesta osapuolten kesken vaatii yhteistyötä ja järjestelyjä myös satamayhtiöiden kanssa, ja tältä osin sopimus tulee välillisesti koskemaan myös satamayhtiöitä. Sopimuksen keskeiset artiklat satamayhtiöiden kannalta ovat: 1) artikla 3, jossa määrätään pääsystä sovittuihin tiloihin ja sovituille alueelle sekä niiden käytöstä, 2) artikla 4, jossa Yhdysvalloille annetaan oikeus tuoda ennalta sijoitettavaa materiaalia Suomeen ja varastoida sitä Suomessa, sekä 3) artikla 11, joka koskee mm. alusten liikkumista. Lisäksi sopimuksen artiklan 6 ”Turvallisuus” -kohdat, jotka eivät rajoitu liitteen mukaisiin alueisiin, voivat koskea satamia.
Siltä osin, kun yllä mainitut artiklat 3 ja 4 tulee sovellettavaksi satama-alueiden käyttöä koskien, Suomen Satamat ry. korostaa selkeää sopimusperusteisuutta, vastuiden määrittelyä satama-alueella toimiessa, yleisistä turvallisuutta ja ympäristöä koskevista velvollisuuksista huolehtimista sekä satamajärjestyksen noudattamista. Suomen Satamat ry. pitää tärkeänä hallituksen esitysluonnoksen perusteissa (3 artikla, 4 kohta) mainittua periaatetta, että sopimus ei pidä sisällään tai merkitse yksityisten tai yleisten tilojen antamista käyttöön vastikkeetta.
Kaikkinensa Suomen Satamat ry. toteaa, että kyseessä on laajamittainen yhteistyösopimus, joka osaltaan edellyttää uusien käytäntöjen ja toimintatapojen määrittämistä ja sopimista osapuolten kesken ja Suomessa toimeenpanijan (PLM) kanssa soveltamisen edetessä. Kuten edellä on tuotu ilmi, satamat arjessaan voivat kohdata sopimuksen mukanaan tuomia uusia tilanteita eri yhteyksissä. Satamat eivät ole osa valtion väyläinfrastruktuuria vaan yksityisiä organisaatioita, ja siltä osin on varmistettava, että satamat ja ala saavat tarvittavassa määrin tietoa ja voivat olla mukana sopimuksen soveltamista koskevien käytäntöjen määrittämisessä. Suomen Satamat ry. sekä jäsenyhteisöt ovat mielellään aktiivisesti mukana tässä yhteistyössä.
Toivanen Maarit 12.5.2024
VN/36586/2023
Täällä on monta kertaa jo puolin jos toisin avattu tätä sopimuksen tekstiä ja kauhistuttaa kansalaisena, sotiemme veteraanin jälkeläisenä huomata kuinka isoisiemme ja vanhempiemme vuodatettu veri isänmaamme puolesta on halpaa nykyisille päättäjille.
Nato asiassa ei kuultu kansaa, “kalluppipressa” joukkoineen ilkesikin tehdä temppunsa, kuten nämä esisopimukset muutenkin. Mitä saimme, pelkoa, pakoa ja reservistä eroamista. Suomalaiset ovat isänmaallista ei usan alamaisia. Tämä seikka kun valkenee suuremmalle määrälle kansaa, ei hyvä heilu.
Nyt käsiteltävä esitys käsittää todellakin sanelupolitiikan pohjaista parasiittien elättämistä muutenkin konkurssikypsäksi ajetun maan ikeeseen. Sotakoneisiin työnnetään rahaa ja osallistutaan usa johtoisesti toisten valtioiden sisäpoliittisiin asioihin aiheuttaen valtavaa vahinkoa kansalaisille. Nyt sitä tehokkaasti koitetaan siirtää Suomeen, usan johdolla. Näinkö huonoja olemme valinneet edustamaan maatamme.
Turhauttavaa, silti jälleen kerran ilmoitan, että Suomen puolesta taistelijoita löytyy, ollaan parempia jopa kuin naton joukot. Sekin on nähty viimeaikaisissa harjoituksissa. Paasikiven – Kekkosen linjalla olimme kunnioitettu suvereeni rauhaan pyrkivä maa. Emme enää. Nyt olemme tilanteessa josta Presidentti Kekkonen varoitti; “älkää päästäkö kokoomusta valtaa, se tuhoaa maan.”
Silti pientä toivoa sydämessäni kannan, ettei sisällissotaa enää tulisi ja mitään sopimuksia ei hyväksytä vieraiden joukkojen tulla maahamme.
Vastustan vahvasti DCA – sopimuksen hyväksyntää.
Nummelin Aki, Aki Nummelin on oikeustieteiden maisteri 12.5.2024
USA:n oikeus määrätä suomalaisia pidätettäviksi
Suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta nähdäkseni kaikkein ongelmallisin kysymys on USA:n joukoille DCA-sopimuksen myötä syntyvästä mahdollisuudesta ja jopa oikeudesta pidättää suomalaisia, joiden USA:n joukot katsovat luovan uhan USA:n joukoille.
Tämä on luonnollisesti ongelma jo siinäkin mielessä, että pakottava voimankäyttö on Suomessa luovutettu pääasiallisesti poliisille ja rajavartiolaitokselle, joissain tapauksissa kohteessa työskenteleville, koulutetuille vartijoille sekä kenelle tahansa kansalaiselle, joka tapaa rikosta suorittavan henkilön verekseltään tekoa tekemässä. DCA-sopimus ilmiselvästi laajentaa tätä kiinniotto-oikeutta amerikkalaisiin sotajoukkoihin, jotka sijaitsevat Suomen maaperällä.
Miten olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen?
DCA-sopimuksen kuudennessa artiklassa määrätään, että Suomi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan USA:n joukkojen, sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien (jotka toimittavat esimerkiksi tarvikkeita tai palveluja USA:n joukoille), huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaaminen ja turvallisuus.
DCA-sopimuksen keskeisiä piirteitä on, että yleensä artiklan alussa todetaan, että Suomi vastaa itse tiettyjen asioiden hoitamisesta, mutta sitten ryhdytäänkin seuraavissa sopimuskohdissa antamaan USA:n joukoille yhä enemmän ja enemmän oikeuksia. Niin turvallisuusasiassakin, sillä jo 6. artiklan kakkoskohdassa säädetään, että Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi.
Vähänkään tarkemmin kohtaa 6. artiklan sisältöä luettaessa nousee väistämättä esiin moniakin huolenaiheita. Jos ensinnäkin Suomi vastaa ykköskohdan mukaan USA:n joukkojen suojaamisesta ja turvallisuudesta, niin miten laajat oikeudet Suomi kuitenkin kakkoskohdassa luovuttaa USA:n joukoille. Tekstissä sanotaan nimittäin, että Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään tarvittavia oikeuksia ja valtuuksia. Kuka määrittelee tarpeen? USA:n joukotko itse? Jos USA katsoo, että lähestyvä mielenosoittajajoukko aiheuttaa uhan, etteivät USA:n joukot voi käyttää sovittuja tiloja ja alueita, mitä USA:n joukot ovat oikeutettuja tekemään? Ampumaan?
Edelleen kysymykseksi nousee ja tähän eduskunnan valiokuntien ja myös perustuslakivaliokunnan olisi välttämätöntä ottaa kantaa: miten laaja on USA:n tukikohtien välitön läheisyys käsitteenä? Tämä tulee joka tapauksessa määritellä, jotta voidaan tietää, millaisella alueella USA:n joukoille annetaan oikeus käyttää ”tarvittavia oikeuksia ja valtuuksia”? Ongelmallisen tilanteesta tekee erityisesti se, kun USA:n joukot ryhtyvät esimerkiksi omasta mielestään välttämättömään toimenpiteeseen tukikohdan välittömässä läheisyydessä ja aiheuttavat vamman tai muuta vahinkoa Suomen kansalaiselle tai muulle maassa laillisesti oleskelevalle henkilölle. DCA-sopimus nimittäin pitkälti vapauttaa USA:n joukot vamman tai vahingon aiheuttamisesta koituvasta rikos- tai edes vahingonkorvausoikeudellisesta vastuusta.
Myös on kysyttävä, mitä ovat välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet? Voivatko USA:n joukot ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi tukikohtia vastaan suunnattuja mielenosoituksia vastaan?
On myös huomattava, että USA:n viranomaiset oikeudet eivät koske yksinomaan sotajoukkojen ja omaisuuden suojaamista, vaan myös USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamista.
Tilanteen kiireellisyys antaa USA:n joukoille oikeuden toimia koko maassa?
Vielä merkittävämpiä vaikutuksia on kuitenkin DCA-sopimuksen 6. artiklan nelos- ja kolmoskohdilla. Laitetaanpa ne kokonaisuudessaan tähän:
Neloskohta: Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä tämän artiklan mukaisessa toiminnassa muun muassa hyväksymällä yhteisesti turvallisuussuunnitelmia ja sovittamalla yhteen turvallisuustoimenpiteitä, jollei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista. USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Kolmoskohta: ”poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne”.
Neloskohdassa siis säädetään, että turvallisuustoimenpiteet toteutetaan Suomen ja USA:n viranomaisten läheisessä yhteistyössä, ellei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista.
Pysähdytäänpä pohtimaan tätä kohtaa aivan ensimmäiseksi. Vaikka siis sopimuksessa on 6. artiklan ykköskohdassa määritelty, että Suomi vastaa USA:n joukkojen turvallisuudesta, niin neloskohdassa sanotaankin, että turvallisuustoimenpiteitä tehdään yhteistyössä USA:n ja Suomen viranomaisten välillä, mutta tämäkään ei päde enää siinä vaiheessa, jos tilanteen erityisen kiireellisyys estää turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamisen. Lakimiehenä en voi päätyä muuhun johtopäätökseen tästä kuin siihen, että myös USA:n joukoilla on oikeus toteuttaa turvallisuustoimenpiteitä ja jos tilanne on erityisen kiireellinen, USA:n joukot voivat yksinään toteuttaa näitä turvallisuustoimenpiteitä.
Edelleen neloskohdassa säädetään, että USA:n joukkojen viranomaiset ilmoittavat Suomen viranomaisille niin pian kuin on käytännössä mahdollista tällaisten toimenpiteiden kohteena olevista luonnollisista henkilöistä, lukuun ottamatta USA:n joukkojen jäseniä ja näiden huollettavia, ja siltä osin kuin se on tarpeen ja asianmukaista, sovittavat toimensa yhteen Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta nämä voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
USA:n viranomaisilla on siis oikeus itse määritellä, ketkä ovat sen toimenpiteiden kohteena olevia luonnollisia henkilöitä (siis ihmisiä) ja yhteensovittavat toimensa Suomen viranomaisten toimien kanssa, jotta Suomen viranomaiset voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Mikäli tekstiä tarkasteltaisiin lakitekstinä, heräisi ainakin minulla lakimiehenä kysymys, että missä yhteydessä ja millä kriteereillä Suomen viranomaiset arvioivat sen, kenet he ottavat haltuunsa. Perustuuko tämä vain ja ainoastaan USA:n joukkojen johdon omaan arvioon – varsinkin jos kyse on niin sanotusta kiireellisestä tehtävästä? Tämä on myös arvioitava perustuslakivaliokunnassa, sillä tässä annetaan Suomen ulkopuolisella valtiolle oikeus määritellä – ainakin varsin laajassa mittakaavassa – kenet suomalaisen viranomaisen tulisi ottaa haltuunsa eli käytännössä pidättää ainakin vähäksi aikaa, ellei suorastaan pidetä henkilöä poliisivankilassa jonkin aikaa.
Kuudennen artiklan kolmoskohta lisää hämmennystä edelleen. Siinä siis säädetään, että ”poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne.”
Jokaiselle vähänkään lakia tuntevalle henkilölle tämä nostattaa seuraavia kysymyksiä:
1) miten määritellään poikkeukselliset olosuhteet?
2) ketkä sopivat turvallisuussuunnitelmista ja millä kriteereillä? Ovatko turvallisuussuunnitelmat julkisia asiakirjoja, jotta kansalaiset voivat perehtyä niihin?
3) kun sopimuksella annetaan USA:n joukoille oikeus toteuttaa välttämättömiä ja oikeasuhtaisia toimenpiteitä myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta ja palauttaakseen ne, niin miten pitkälle tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolelle USA:n joukot voivat mennä? Koko maahan? Edelleen on kysyttävä, että kuka määrittelee sen, milloin USA:n joukot voivat mennä tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolelle ja millä kriteereillä tämä tapahtuu? Voiko USA:n joukkojen johto itse tehdä tällaisen päätöksen? Kysyykö USA:n joukkojen johto mitään Suomen viranomaisilta operoidakseen tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolella vai voiko joukkojen johto joka tilanteessa vedota tehtävän kiireellisyyteen (ja itse määritellä tehtävän kiireellisyyden kulloisessakin tapauksessa)?
On selvää, että kun tällaisella artiklan kohdalla annetaan USA:n joukoille oikeus operoida myös tukikohtien välittömän läheisyyden (miten syvä välitön läheisyys sitten onkaan) ulkopuolella, niin sopimuksen tulkintaa (mitä ei saa kiistää tuomioistuimessa tai muussa ratkaisuelimessä) riittävästi venyttämällä USA:n joukot voivat tämän sopimuskohdan mukaan operoida periaatteessa koko maassa turvatakseen joukkojensa operatiivisen kyvyn.
Näin laaja tulkinta perustuslakivaliokunnan, eduskunnan valiokuntien ja eduskunnan pitää ehdottomasti estää.
Kuten jo aiemmin on todettu: sopimuksen tulkinnasta syntyviä erimielisyyksiä ei sopimuksen mukaan saa viedä tuomioistuimen tai muun vastaavanlaisen elimen käsiteltäväksi. Kuka siis neuvottelee siitä, mikä on välttämätön toimenpide ja mikä on tukikohdan välitön läheisyys? Ilmeisesti puolustusministeriö, joka on lähtökohtaisesti asennoitunut siten, että se tekee kaikkensa, jotta USA:n joukot myös pysyvät maassa (koska DCA-sopimuksen myötä puolustusministeriön merkitys kasvaa erittäin paljon).
Kuten myöhemmin voimme havaita, DCA-sopimuksen myötä USA:n joukkojen saattaminen rikos- ja/tai vahingonkorvausvastuuseen on erittäin vaikeaa.
Jos spekuloidaan, millaisia seurauksia DCA-sopimuksesta ja sen venyvästä tulkinnasta voisi olla, on ajateltavissa, että USA:n joukkojen johto katsoo esimerkiksi mielenosoitusta suunnittelevan henkilön tai tutkivan journalistin, joka haluaa perehtyä USA:n joukkojen toimintaan Suomessa ja tukikohdissaan, haittaavan USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä joukkojen sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta. Tällaisissa olosuhteissa, ja jos USA:n johto katsoo tilanteen kiireelliseksi, on Yhdysvalloilla DCA-sopimuksen mukaan oikeus toimia myös tukikohtien välittömän läheisyyden ulkopuolella. USA:n joukoilla olisi sopimuksen mukaan oikeus ilmoittaa Suomen viranomaisille tällaisista henkilöistä, jotta Suomen viranomaiset voivat ottaa kyseiset henkilöt haltuunsa.
Onko siis mahdollista, että vaikkapa tämän kirjan kirjoittaja voi jonain iltana todeta, että USA:n joukot ovat piirittäneet hänen kotinsa ja tunkeutuvat taloon sisälle pidättääkseen hänet? Tällainen mielivalta on sopimuksen varjossa täysin mahdollista ja siksi sekä eduskunnan valiokuntien että perustuslakivaliokunnan tulee ottaa asiaan vahvasti kantaa. Muussa tapauksessa DCA-sopimus sivuuttaa suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön.
Miten suomalaisessa lainsäädännössä sitten ratkaistaan kysymys siitä, kenet saa vangita ja millä perusteilla.
Poliisilain 2. luvun 6 §
Sisäänpääsy ja etsintä vaara- ja vahinkotilanteissa
Poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa, että:
1) henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä;
2) joku on jo tapahtuneen rikoksen tai onnettomuuden taikka muun vastaavan syyn vuoksi välittömän avun tarpeessa; tai
3) etsinnässä löytyy kuollut henkilö.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi.
Muissa kuin kiireellisissä tilanteissa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan pääseminen edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä.
Miten konkreettisesti poliisi tulee toimimaan tilanteessa, missä USA:n joukkojen johto ilmoittaa esimerkiksi henkilön X aiheuttavan haittaa USA:n sotilaallisten operaatioiden jatkuvuudelle ja vaatii, että 6. artiklan neloskohta otetaan käyttöön (USA ilmoittaa turvallisuustoimenpiteidensä kohteena olevista henkilöistä, jotta Suomen viranomaiset voisivat ottaa kohteena olevat henkilöt haltuunsa)?
Tällaisessa tilanteessa ei siis ole kyse henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko, eikä ole kyse siitä, että etsinnässä olisi löytynyt kuollut henkilö tai joku on välittömän avun tarpeessa. Niinpä poliisilain mukaan poliisi ei esimerkiksi saisi tunkeutua kenenkään kotiin ottaakseen hänet kiinni, vaikka USA:n joukkojen johto sitä vaatisikin.
Tällainen tapahtumavaihtoehto ei ole missään nimessä poissuljettu ja siksi DCA-sopimuksen käsittelyyn eduskunnassa tulee suhtautua erityisellä huolellisuudella ja käyttää parasta käytettävissä olevaa juridista osaamista.
Maksuttomuus ja Suomen kulut tukikohtien laajentamisesta
Suomi ei peri USA:lta mitään maksuja USA:n joukoille luovuttamistaan alueista. Osa alueista – lähtökohtaisesti varastoalueet – ovat yksinomaan USA:n joukoille taattuja eli niihin on muilta pääsy kielletty. Sotilastukikohdat ovat pääsääntöisesti sellaisia, missä USA:n ja Suomen joukot toimivat yhdessä. Joukkojen välisistä käskyvaltasuhteista ei ole sopimuksessa mainintaa.
Sopimuksessa on maininta, että mikäli USA päättää laajentaa sen käyttöön luovutettuja alueita, Suomi maksaa kuluista puolet.
Julkisuudessa on esitetty epäilyjä, että USA haluaa varastoida Eurooppaan – eli lähemmäs kriisialueita – omaa aseistustaan, jotta se voisi nopeammin liikuttaa aseita kriisipesäkkeisiin. Muun muassa Irakin ja Afganistanin sotiin 2000-luvun alussa siirrettiin aseita USA:n Euroopassa sijaitsevista tukikohdista. Samaten Serbian vastaisiin pommituksiin 1990-luvun puolivälissä käytettiin nimenomaan Euroopassa ollut amerikkalaisaseistusta. Suomi on myös oivallinen kohde säilyttää USA:n aseistusta, koska USA:lle luovutettavista neljästä lentotukikohdasta on helppo siirtää aseistusta kuljetuskoneille kriisialueille.
Esteetön kulku mahdollistaa muun muassa ydinaseiden tuomisen
DCA-sopimuksen silmiinpistävä piirre on se, että se takaa monissa eri kohdissa USA:n joukkojen täysin vapaan kulun Suomen alueella. Sopimuksen kolmannen artiklan ykköskohdassa säädetään, että USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat (jotka ovat tehneet sopimuksen varusteiden toimittamisessa USA:n armeijalle), suomalaiset sopimustoimittajat, joukkojen huollettavat sekä lisäksi vielä ne, kenestä erikseen sovitaan (ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että Suomen ja USA:n puolustusministeriöt sopivat keskenään; muita neuvotteluosapuolia ei sopimuksessa ole mainittu), oikeutetaan esteettä pääsemään sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille. Lisäksi samat toimijat oikeutetaan esteettä käyttämään tiloja ja alueita muun muassa seuraaviin tarkoituksiin: joukkojen liikkuminen, kauttakulku, ilma-alusten ja alusten tankkaus, ilma-alusten laskeutuminen ja uudelleen ilmaan nouseminen, henkilöstön majoittaminen, viestiyhteyksien käyttö, joukkojen ja materiaalin järjestäminen ja sijoittaminen, kaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta, turvallisuusapuun ja turvallisuusyhteistyöhön liittyvä toiminta, puolustushaarojen välinen ja monikansallinen koulutustoiminta, valmiusoperaatiot, muut osapuolten tai niiden toimeenpanijoiden (ilmeisesti osapuolet tarkoittavat aina Suomen ja USA:n puolustusministeriöitä) sopimat tarkoitukset ja niin edelleen.
Sopimuksen 11. artiklan kakkoskohdassa säädetään:
Asianmukaisten yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettelyjen mukaisesti USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot saavat vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä. Nämä ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot kunnioittavat sovellettavia ilma-, meri- ja maaliikenteen turvallisuussääntöjä, mukaan lukien määritettyjä rajoitettuja alueita ja Ahvenanmaan erityisasemaa koskevat säännöt. Kyseiset ilma-alukset saavat lentää Suomen alueen yli, tankata siellä ilmassa, laskeutua sinne ja nousta sieltä ilmaan. USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltojen suostumusta.
Eli kuten kyseisessä kohdassa lukee, USA:n käyttämiin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä, eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltain antamaa lupaa. Tämä mahdollistaa minkä tahansa tavaran kuljettamisen Suomeen. Muun muassa ydinaseiden kuljettaminen on hyvin helppoa. Suomen ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteet Suomen alueella. Kun USA:n joukkojen ajoneuvoja ei tarkisteta millään tavalla, perustuu luottamus siihen, ettei ydinaseita Suomeen tuoda, yksinomaan USA:n antamaan lupaukseen.
Kaluston sijoittaminen ennakolta
Sopimuksen 4. artiklassa säädetään ennakolta tapahtuvasta puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamisesta. USA ilmoittaa ennakolta, mitä se aikoo sijoittaa varastoihin, mutta koska varastot, joihin kalustoa ja muuta sijoitetaan ennakolta, on annettu USA:n yksinomaiseen käyttöön, USA:n joukoilla on myös yksinomainen määräysvalta tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen (4. artiklan kohta 2). Niinpä kukaan ei pääse tarkistamaan, mitä kalustoa ja materiaalia näihin varastoihin tarkalleen ottaen sijoitetaan.
Edelleen ennakolta sijoitettavan kaluston kuljettamisen varmistamiseksi USA:n joukkojen käyttämille tai niiden puolesta käytettäville ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille sallitaan pääsy Suomen lentopaikoille ja satamiin sekä, sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin USA:n joukkojen ennakolta sijoitettavan materiaalin toimittamiseksi Suomen alueelle, varastoimiseksi ja ylläpitämiseksi siellä ja sieltä pois siirtämiseksi (4. artiklan kolmoskohta). Esteetön pääsy varastotiloihin tarkoittaa konkreettisesti, että ajoneuvoja, joilla kuljetukset hoidetaan, ei tarkisteta missään vaiheessa.
Sopimuksessa Suomi pyrkii parhaan kykynsä mukaan antamaan USA:n joukoille pyydettäessä logistista tukea. Tämä on ainoita asioita koko sopimuksessa, mistä USA voi (ellei toisin sovita, kuten sopimuksessa lukee) suorittaa korvauksen Suomelle (8. artikla).
Yhteenvetoa kaluston siirtämisestä Suomen alueelle
Suomen ei tule hyväksyä suvereniteettinsa voimakasta hävittämistä sen suhteen, että suomalaisilla ei olisi mahdollisuutta tarkistaa, millaisia aseita (mahdollisesti jopa ydinräjähteitä) sen alueelle sijoitetaan. Suomella tulisi olla veto-oikeus siihen, mitä aseita sen alueelle sijoitetaan.
Mihin perustuvat toimenpiteet USA:n joukkojen pääsemiseksi yksityisille alueille?
Sopimuksen 3. artiklan neloskohdassa säädetään seuraavaa:
Suomen toimeenpanija (puolustusministeriö; kirjoittajan huomio) pyrkii pyydettäessä kohtuullisin toimin helpottamaan sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien pääsyä tilapäisesti yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin, mukaan lukien tiet, satamat ja lentopaikat, sekä yleisille alueille ja yleisiin tiloihin, mukaan lukien Suomen tai paikallisten viranomaisten omistamat tai niiden määräysvallassa olevat tilat ja alueet, sekä näiden alueiden ja tilojen käyttöä kyseisten joukkojen ja sopimustoimittajien toimesta USA:n joukkojen tukemiseksi. USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat eivät vastaa näiden helpottamistoimien kuluista.
Heinäkuussa 2022 uudistettiin valmiuslaki. Tämä on ilmeisesti toteutettu silmällä pitäen tulevaa Nato-jäsenyyttä ja USA:n kanssa solmittavaa DCA-sopimusta.
Valmiuslaki astuu voimaan, kun poikkeusoloissa on tarkoitus suojata väestöä ja mm. turvata maan talouselämä sekä alueellinen koskemattomuus. Poikkeusoloja ovat lain 3 §:n mukaan seuraavat tapahtumat:
1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila;
5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti; sekä
6) sellainen
a) julkisen vallan päätöksentekokykyyn;
b) rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen;
c) välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen saatavuuteen;
d) energian, veden, elintarvikkeiden, lääkkeiden tai muiden välttämättömien hyödykkeiden saatavuuteen;
e) välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuteen;
f) yhteiskunnallisesti kriittisten liikennejärjestelmien toimivuuteen; tai
g) edellä a–f alakohdassa lueteltuja toimintoja ylläpitävien tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tai tietojärjestelmien toimivuuteen
kohdistuva uhka, toiminta, tapahtuma tai näiden yhteisvaikutus, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti ja laajamittaisesti estyvät tai lamaantuvat tai joka muulla näihin vakavuudeltaan rinnastuvalla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaa yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.
Sopimuksen 3. artiklan neloskohdassa siis säädetään siitä, että Suomi pyrkii helpottamaan USA:n joukkojen pääsyä myös muille alueille kuin vain USA:lle luovutettuihin tukikohtiin. Tämä pitää sisällään sekä yksityiset että julkisen sektorin (valtio, kunnat, hyvinvointialueet) omistamat alueet. Tosiasiallisesti sopimuksessa laajennetaan tällä kohdalla USA:n joukkojen mahdollisuuksia toimia koko Suomen alueella.
Miksi mainitsin valmiuslain? Siksi, että se pitää sisällään mahdollisuuden ottaa käyttöön myös yksityisten omistamia maa-alueita. Kenenkään ei normaalioloissa tarvitse mahdollistaa muiden pääsyä omille alueille, puhumattakaan nyt armeijan pääsyä omille alueille. Ajatellaanpa mahdollisuutta, että joku yksityinen maanomistaja ei halua luovuttaa alueitaan käytettäväksi USA:n joukkojen käyttöön, vaikka USA sitä vaatiikin. Sopimuksen mukaan puolustusministeriö pyrkii kohtuullisin toimin helpottamaan USA:n joukkojen pääsyä yksityisille ja julkisille alueille ja tiloihin. Jos USA ja Suomen puolustusministeriö katsovat, että USA:n joukkojen on päästävä kyseiselle alueelle tai kyseiseen tilaan, on mahdollista ottaa käyttöön valmiuslaki.
Joku voi kysyä, että millä perusteella käytettäisiin valmiuslakia, jos ei ole kriisiä. Kuitenkin viime vuosina Suomessa on ollut moniakin eri kriisejä alkaen koronakriisistä jatkuen energiakriisiin ja muun muassa Suomen ja Venäjän rajan sulkemiseen johtaneeseen väitettyyn pakolaiskriisiin (väitettiin, että Venäjä ohjaisi väkisin pakolaisia Venäjän puolelta Suomeen). Mikä tahansa kriisitilanne (joita siis on ollut tosi paljon aivan muutaman vuoden sisällä) voisi riittää siihen, että valtioneuvosto katsoo maan olevan kriisissä, jolloin otettaisiin käyttöön valmiuslaki. Sen 113 §:ssä säädetään alueiden ja tilojen luovutusvelvollisuudesta seuraavaa:
Sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi tai ylläpitämiseksi 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa maa- tai vesialueen, rakennuksen taikka huone- tai varastotilan omistajan tai haltijan on luovutettava omistamansa tai hallinnassaan oleva maa- tai vesialue, rakennus tai huone- tai varastotila puolustusvoimien tai liikenne- ja viestintäministeriön hallintaan. Päätöksen hallinnan luovuttamisesta puolustusvoimille tekee puolustusvoimat ja hallinnan luovuttamisesta liikenne- ja viestintäministeriölle liikenne- ja viestintäministeriö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää.
Vakituisessa asumiskäytössä olevan rakennuksen tai huoneiston hallinta on luovutettava vain erittäin painavien sotilaallisten syiden sitä edellyttäessä.
Puolustusvoimilla on oikeus 1 momentissa mainituilla alueilla ja tiloissa ryhtyä välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin varastotilojen, linnoituskohteiden, teiden ja muiden puolustuslaitteiden rakentamiseksi ja valmiuden ylläpitämiseksi.
Kun otetaan huomioon, että DCA-sopimuksen mukaan USA tai sen sopimustoimittajat eivät vastaa kuluista, jotka koituvat siitä, että USA:n joukot pääsevät sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolisiin tiloihin, voidaan arvioida, että Suomi vastaa valmiuslain käytöstä aiheutuvista kustannuksista tai ylipäänsä muistakin kuluista, jotka aiheutuvat siitä, että USA pääsee haluamilleen alueille. Joka tapauksessa kulujen kertymisen alkaminen edellyttää, että Suomen viranomaiset vastaanottavat USA:lta käskyn (varmasti käytetään virallisesti pyyntö-nimikettä) päästä jollekin tietylle alueelle ja sitten viranomaiset lähettävät edustajansa raivaamaan tilaa ja sopimaan maan- ja kiinteistönomistajien kanssa siitä, että kyseisille alueille ja tiloihin pääsee. Elleivät maan- ja kiinteistönomistajat suostu vaatimukseen, valmiuslaki otettaneen aika pikaisesti käyttöön vetoamalla johonkin kulloiseenkin kriisiin, joka on päällänsä (kuten jo aiemmin todettiin, kriiseistä ei ole viime vuosina ollut pulaa).
Yhteenvetoa:
Suomi luopuu keskeisestä oikeudestaan määritellä oman alueensa käyttöä, mikäli DCA-sopimus hyväksytään, eikä tämä ole hyväksyttävää.
Joka tapauksessa valmiuslain käyttömahdollisuus tulisi rajata pois menetelmistä, joilla amerikkalaisille valmisteltaisiin tietä käyttää haluamiaan alueita ja kiinteistöjä omiin operaatioihinsa.
DCA-sopimus tekee Suomelle käytännössä mahdottomaksi puuttua mahdollisiin amerikkalaisjoukkojen suorittamiin rikoksiin
Mahdollisesti kovin oikeudellisesti DCA-sopimuksen luoma haaste tulee olemaan rikosoikeudellinen tuomiovalta, mistä säädetään 12. artiklassa sekä 13., 14. ja 15.artiklassa. Sen osalta keskeinen ydin tulee esiin heti 12. artiklan ensimmäisessä kohdassa:
Suomi, Yhdysvaltojen pyynnöstä ja edistääkseen sitoutumistaan keskinäiseen puolustukseen, käyttää suvereenia harkintavaltaansa luopuakseen ensisijaisesta oikeudestaan käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkojen jäseniin Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Suomi ei siis lähtökohtaisesti voi ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin USA:n joukkojen jäseniä kohtaan. USA:n joukkoihinhan kuuluvat sotilaiden lisäksi myös siviilihenkilöstö ja sotilaiden sekä siviilien huollettavat (mm. perheenjäsenet).
- artiklan toisessa kohdassa säädetään, että Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksessa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla USA:n joukkojen viranomaisille kirjallisen lausunnon kuukauden sisällä siitä, kun USA:n joukot ilmoittavat tällaisista mahdollisista rikoksista Suomelle. Kuitenkaan rikoksista, joista voi seurata korkeintaan vuosi vankeutta, ei tehdä mitään ilmoitusta Suomen viranomaisille.
Näihin normaalia vakavampiin rikoksiin puuttumisesta tehdään kuitenkin erityisen vaikeaa, kuten sopimuksen seuraavista artikloista selviää. Yksi keskeinen ongelma on 13. artiklan neloskohta:
Jos suomalaista oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden (1) vuoden kuluessa sen alkamisesta, USA:n joukkojen viranomaiset vapautuvat 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista. Tätä ajanjaksoa voidaan pidentää kuudella (6) kuukaudella USA:n joukkojen viranomaisten ja Suomen viranomaisten suostumuksen mukaisesti. Pidennykseen suostutaan, jos se ei vaaranna vastaajan oikeutta joutuisaan oikeudenkäyntiin. Muut pidennykset tehdään yhteisesti sopimalla.
Jokainen lakimies Suomessa tietää, että käytännössä yhtään oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden vuoden tai edes 1,5 vuoden kuluessa sen alkamisesta, ellei asiaa kiirehditä voimakkaasti. Pelkästään esitutkinta voi helposti kestää vaaditut 1 – 1,5 vuotta ja koko oikeudellinen menettely (eli kunnes saadaan oikeusvoimainen päätös, josta ei voi enää valittaa) kestää monesti 5-8 vuotta.
Mitkä siis ovat velvoitteet, joista USA:n joukkojen viranomaiset tässä tapauksessa vapautuvat? Esimerkiksi 13. artiklan kolmoskohta muuttuisi tällaisessa tapauksessa vastakohdakseen ja kuuluisi seuraavasti:
USA:n joukkojen viranomaisten ei tarvitse suhtautua myönteisesti Suomen viranomaisten pyyntöön USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan vapaudenmenetyksen toimeenpanosta tai tilapäisestä vierailusta tällaisen henkilön luona, joka on USA:n huostassa.
Kakkoskohta taas tarkoittaisi muun muassa sitä, että USA:n joukkojen viranomaisten ei tarvitsisi varmistaa syytetyn amerikkalaisen joutumista Suomen tuomioistuinlaitoksen ”käsittelyyn”, eikä muutenkaan kuunnella Suomen viranomaisten esittämiä toivomuksia.
Jotta se seikka, että Suomella ei tosiasiallisesti ole rikosoikeudellista vaikutusvaltaa USA:n sotilaisiin, siviileihin ja näiden huollettaviin, tulisi mahdollisimman selväksi, on sopimuksessa monia muitakin kohtia, jotka tekevät käytännössä mahdottomaksi sen, että Suomen viranomaiset saisivat USA:n joukkojen jäsenen vastaamaan teoistaan suomalaisessa tuomioistuimessa.
Esimerkiksi 12. artiklan viitoskohdassa säädetään:
USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien asiaa ei saa ilman heidän suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä heidän poissa ollessaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että syytetty voisi esimerkiksi lähtemällä takaisin kotimaahansa estää asiansa käsittelyn suomalaisessa tuomioistuimessa. Kun otetaan huomioon, että 13. artiklan kakkoskohdassa säädetään, että USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n joukkojen viranomaisten pyynnöstä näiden määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen, olisi syytetyn mahdollista astua johonkin lentokoneeseen, joka lähtee USA:han, eikä sitä saa tarkistaa DCA-sopimuksen mukaan, ja häipyä Suomesta jälkiä jättämättä. Tällöin vain todettaisiin, että koska kyseinen syytetty ei ole paikalla, ei hänen asiaansa saisi käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa.
- artiklan kuutoskohdassa puolestaan säädetään seuraavaa:
Ratkaistaessa, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on Suomen alueella todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suoritettaessa, on ratkaiseva osoitus asiasta. Suomen viranomaiset voivat esittää virkatehtävän määrittelyyn liittyviä tietoja, ja Yhdysvaltojen viranomaiset ottavat nämä tiedot huomioon kaikilta osin, ja osapuolet neuvottelevat niistä mahdollisimman pian. Niissä tapauksissa, joissa Suomen viranomaiset katsovat olosuhteiden edellyttävän, että virkatehtävän määrittely arvioidaan uudelleen, Suomen viranomaiset pidättävät itsellään mahdollisuuden pyytää ylempiä Yhdysvaltojen viranomaisia vahvistamaan asian.
Melko kryptinen teksti tarkoittaa nähdäkseni tosiasiallisesti sitä, että mikäli USA:n joukkojen johto ilmoittaa ja vieläpä vahvistaa erikseen rikoksen tapahtuneen suoritettaessa USA:n joukkojen virallista tehtävää, ei rikoksentekijää voida tässäkään tapauksessa syyttää.
Yhteenveto rikosoikeudellisesta puolesta:
Mikään ei perustele sitä, etteikö Suomi voisi käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkoihin. Mikäli luovumme tästä keskeisestä oikeudestamme (suojella suomalaisia rikoksilta), ei koko sopimusta tule missään nimessä hyväksyä.
Vahingonkorvauksia voisi saada vain kansallisesti?
Vahingonkorvauksien saaminen USA:n joukoilta on tehty sopimuksessa äärimmäisen vaikeaksi. 15. artiklassa säädetään vahingonkorvausvaatimuksista ja heti sen ykköskohdassa todetaan:
USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään.
USA:n joukkojen johto on taho, joka määrittelee, ovatko USA:n joukkojen jäsenen teot tai laiminlyönnit tapahtuneet USA:n operaation/virallisen tehtävän suorittamisen kuluessa.
Sopimuksen 12. artiklan viimeisessä kohdassa (kohta 7) säädetään:
Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekevät yhteistyötä ja vaihtavat keskenään tietoja edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä.
Mikäli USA:n joukkojen jäsen vaikkapa raiskaisi jonkun suomalaisen, olisi tämän kohdan mukaan uhrilla mahdollisuus saada vahingonkorvausta sisäisissä kansallisissa järjestelmissä, jonka on tulkittava tarkoittavan, että käytännössä Suomi maksaisi vahingonkorvausta raiskatulle, vaikka USA:n joukkojen jäsen olisikin syyllistynyt tekoon.
Luonnollisesti tämä johtaisi siihen, että emme pysty vaatimaan edes vahingonkorvauksia USA:n joukoilta teoista, joissa on aiheutettu haittaa suomalaisille. Tämä ei missään nimessä ole hyväksyttävää.
Pelho Martti 12.5.2024
Suomen valtion oikeudenkäyntipiirissä edelleen muuttumattomana lakina voimassa olevan Pariisin rauhansopimuksen (säädöskokoelmasamme SopS 20/1947) mukaan Suomessa ei voi olla toisen valtion sotajoukkoja ja sotakalua niiden omien komentajien käskyvallan alaisena.
Venäjän ulkoministeriön venäjänkielisessä nootissa Suomen hallitukselle 12.5.2022 todetaan Suomen valtio-oikeudellisesta asemasta ja Nato-jäsenyyden hakemisen reunaehdoista savoksi näin:
“Suomen ilmoittama pyrkimys Natoon liittymisestään rikkoo suoraan Suomen kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita, ensisijaisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta, joka velvoittaa osapuolet olemaan solmimatta liittoutumia tai osallistumatta niitä vastaan suunnattuihin koalitioihin, sekä Venäjän ja Suomen välisen suhteiden perusteella tehty vuoden 1992 sopimus, jossa määrättiin, että osapuolet pidättäytyvät uhkailusta tai voimankäytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan, eivät käytä tai salli alueensa käyttöä aseellinen hyökkäys toista osapuolta vastaan.”
Venäjä, Neuvostoliiton jatkavaltion statuksellaan ja Pariisin rauhansopimuksen Suomen sopimusvelvoitteiden toimeenpanon toisena valvojana, ei ole koskaan hyväksynyt Suomen valtion osalta mitään yksipuolisia sopimusmuutoksia Pariisin rauhansopimukseen. Neuvostoliiton ulkoministeriön nootissa 6.11.1990 Suomelle todetaan sopimustilanteen jatkuvan muuttumattomana.
Myös Suomen valtioneuvoston pöytäkirjassa 21.9.1990 todetaan, ettei Suomen harjoittaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteita muuteta. Elikkä Suomi pysyy puolueettomana valtiona. Pariisin rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton ja Suomen vuoden 1940 ja 1944 keskinäiset rauhansopimukset ovat osa Pariisin sopimusta.
Suomi ei voi liittyä liittoumiin tai koalitioihin tai luovuttaa alueitaan Yhdysvaltojen armeijalle tai sallia Yhdysvaltojen varastoida hyökkäyksellistä sotakalua Suomeen tai Suomen varastoida pääasiassa Yhdysvalloista sotakaluaan Viroon, Norjaan tai Ruotsiin. Suomi ei voi hankkia Yhdysvalloista hyökkäyspommittajia Uralin kantaman risteilyohjuksineen tai taisteluhelikoptereita tai laivaston ohjusjärjestelmiä tai sukellusveneitä.
Pariisin rauhansopimuksen purkamisartikla 22 puolestaan määrittelee, miten sopimusta voidaan muuttaa tai purkaa; kaikkien allekirjoittajavaltioiden ollessa koolla tai Suomen ja YK:n turvallisuusneuvoston välisellä sopimuksella. Suomi ei siis voi yksipuolisesti omalla julistuksellaan tai tahdollaan purkaa Pariisin rauhansopimusta.
Suomen hallituksen lakiesitys Natoon liittymisen kohdalla jättää valtiorikollisesti käsittelemättä vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen ja valtiosopimusta Venäjän federation kanssa vuodelta 1992. Eduskunnan perustuslakivaliokuntaa estettiin antamasta Nato-hankkeesta lausuntoa.
Suomen hallituksen ja eduskunnan Nato-laki ja Suomen hallituksen Yhdysvaltojen hyökkäyksellisen sotakalun ja joukkojen varastointihanke Suomeen 15 paikkakunnalle ovat valtio-oikeudellisesti mitättömiä kun ne ovat selvästi ristiriidassa Suomen valtion kansainvälisten sopimusvelvoitteidenja kansainvälisen oikeuden kanssa.
Valtioneuvostossa presidentin esittelyä 21. 9.1990 koskevassa pöytäkirjassa on liitteenä epävirallinen poliittinen julistus. Julistus ei ole edes muodollisesti oikeustoimikelpoinen päätös kun tasavallan presidentti eikä kokoukseen valvojana osallistunut oikeuskansleri ole pöytäkirjaa allekirjoittanut kuten hallitusmuoto tuolloin vaatii. Näin Pariisin rauhansopimus on edelleen Suomen lakikokoelmassa kahtena lakina ja koskemattomana.
Puolustusministeriön sotilasasiainosaston päällikön kenraalimajuri Hans Christensenin muistiossa 7.11.1989 todetaan:
”Suomen valtion uusien torjuntahävittäjien, pommittajien sekä niiden ohjusjärjestelmien ostot törmäävät Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen rajoitusmääräyksiin ja hankintakieltoihin.”
Suomen ulkoasiainministeriön osastopäällikkö Jaakko Blomberg vakuutteli 18.2.1994 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhtyneen kuningaskunnan (The UK) suurlähettiläs Neil Smithille Suomen Pariisin rauhansopimusta koskevasta tulkinnasta:
”Myönnämme Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen olevan voimassa.”
Suomen hallituksen ja ulkoministeriön salaisessa tuessa Yhdysvaltojen hallituksen hankkeelle Pariisin rauhansopimuksessa Suomelle asettujen toimintarajoitteiden ja hankintakieltojen mitätöimiseksi Suomen yksipuolisella poliittisella julistuksella, on rikoslakimme mukaan virkatekona kyse vanhentumattomasta törkeästä maanpetosrikoksesta.
Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Åke Wihtol vastasi puolestaan Ison-Britannian suurlähettiläs Neil Smithille:
”Suomen ei tarvitse noudattaa Pariisin vuoden 1947 rauhansopimukseen kirjattua muutosproseduuria, koska Suomi ei tee juridista päätöstä sopimuksen muuttamisesta tai lakkauttamisesta vaan kyse on nyt poliittisesta julistuksesta, jolla Suomen hallitus tulkitsee sopimuksen yksipuolisesti vanhentuneeksi.”
Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Åke Wihtol ilmoitti 21.9.1990 Pariisin sopimusasiassa ministeriössä vierailleelle Lontoon suurlähettiläs Neil Smithille:
”Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystö on ilmoittanut meille, ettei Moskova tule vastustamaan Pariisin rauhansopimusta koskevaa Suomen päätöstä, jos Suomi vahvistaa ettei se hanki ydinaseita ja pidättäytyy rauhansopimuksessa asevoimille määrätyissä rajoituksissa.”
Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti 6.11.1990 päivätyssä nootissaan Suomen hallitukselle 6.11.1990:
”Neuvostoliitto ymmärtää Suomen Pariisin rauhansopimuksen kohdistaman päätöksen 21.9.1990 siten, ettei Suomi aio ylittää rauhansopumuksessa maa-, meri- ja ilmoivimille asetettyja enimmäismääriä, eikä tule hankkimaan atomiaseita.”
Neuvostoliiton ulkoministeri Edward Shevardnadze ilmoitti 15.11.1990 Moskovassa vierailuilla olleelle Suomen ulkoministeri Pertti Paasiolle:
”Pariisin rauhansopimusta koskeva asia on Neuvostoliiton ulkoministeriön 9.11.1990 antaman nootin jälkeen loppuunkäsitelty.”
Suomen ulkoministeriö ilmoitti vielä 21.11.1990 harhaanjohtavalla ja valheellisella kirjelmällään Neuvostoliiton ulkoministeriölle:
”Suomen Pariisin rauhansopimusta koskevaan päätökseen ei liity puolustusvoimia koskevia suunnitelmia.
Viime kädessä kansainvälinen oikeus sääntelee ja ratkaisee valtioiden välisiä suhteita ja niiden ristiriitoja. Suomenkin valtio rahoittaa tässä tarkoituksessa Haagissa YKn kansainvälistä tuomioistuinta.
YKn jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan oman riitatuomioistuimensa ratkaisuja. Haagin tuomioistuin on luonut jo 70 vuotta pohjan vakaalle kansainväliselle järjestykselle ja vahvan perustan valtioiden keskinäiselle kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.
Yhdysvallathan vei vuonna 2008 Serbian perustuslain ja Kosovon maakunnan alueparlamentin tynkäkokoonpanossa antaman itsenäisyysjulistuksen ristiriidan ja oikeusvoiman YKn Haagin tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Martti Pelho
Kuopion käräjäoikeuden lautamies virkarikosjutuissa 1993-97
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Tiainen Pekka 12.5.2024
Tiainen, Pekka 12.5.2024 lausunto. Kirjoittaja on VTT kansantaloustiede
DCA-asiakirja tulisi tässä vaiheessa jättää tuomatta eduskunnan käsittelyyn: Suomi luopuisi suvereniteetista USA:n joukkojen alueilla ja liikkumisessa ja asiat tulee selvittää
DCA-sopimuksen mukaan se ei loukkaa Suomen suvereniteettia. Kuitenkin useassa kohdassa Suomi luopuisi oikeudestaan päättää. Suomi luopuu veroista, maksuista tulleista ja huolehtii asioista, joista aiheutuu Suomelle kustannuksia. Niistä ei ole lakiesityksessä arvioita. Töissä palvelusuhteen ehdoissa noudatetaan USA:n säädöksiä. Useissa säädöksissä USA:n joukot saisivat eri vapauksia, jotka eivät ole EU-sopimusten mukaisia, joihin Suomi on sitoutunut. Laki on vielä eduskunnassa käsittelemättä ja hyväksymättä.
Naton joukkojen asemaa koskevassa sopimuksessa SOFA-sopimuksessa ovat säännöt ulkomaisten joukkojen asemasta. DCA-sopimus on olennaisesti pidemmälle menevä. USA:n joukot toimisivat ikään kuin valtio valtiossa ilman Suomen verotusoikeutta ja USA:n lainsäädännön alaisuudessa, eivät Suomen, ja oikeuksin käyttää Suomen ilmatilaa jne. Suomi luopuisi suvereniteetistaan näiltä osin.
Eduskunta hyväksyi SOFA-sopimuksen 21.3.2024 kansainvälisenä sopimuksena, joka tässä tapauksessa vaati 2/3:n enemmistön lepäämättä jättämättä. Jos DCA-sopimus käsitellään perustuslain säätämisjärjestyksessä, se jää lepäämään seuraavien vaalien yli ja on siten hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä. Paitsi jos käsittely hyväksytään kiireellisenä 5/6:n enemmistöllä niin se ei mene yli vaalien.
Esitän, seuraavaa:
Sofa-sopimusta noudatetaan tässä vaiheessa Yhdysvaltain joukkojen toimintaan Suomessa siinä kuin muidenkin Nato-Maiden kohdalla menetellään.
DCA-asiakirjan osalta selvitetään jokaisen sen kohdan osalta suhde Suomen perustuslakiin ja suverenitettiin, koska eri kohdissa annettaisiin toiselle valtiolle sellaisia toimintavapauksia, joissa selvästikään ei toimita Suomen lainsäädännön mukaan ja suvereniteettia luovuttaen sekä yksityiskohdissa että kokonaisuutenaan olennaisesti.
Osana jatkovalmistelua tehdään normaaliin lainsäädäntöön kuuluvat kustannusarviot DCA-asiakirjan hyväksymisestä kohta kohdalta niin, että tehdään kustannusarviot ja tulomenetysarviot ja niistä yhteislaskelma.
DCA-asiakirjassa on paljon kohtia, joissa Yhdysvallat kolmantena maana saa oikeuksia, jotka eivät selvästikään vastaa Suomen EU-sopimuksia. Otan esimerkin Yhdysvaltain mahdollisuudesta tuoda tulleitta ja arvonlisäverotta ja maksuitta materiaaleja Suomeen sellaisen käyttöön, joka ei ole sotilaallista vaan sillä perusteltua muuta tuontia. Ulkomaan kaupan näkökulmasta kyse on Yhdysvaltain tullivapaasta viennistä Suomeen, josta ei peritä arvonlisäveroja maassa, johon ne viedään. Suomen EU-sopimuksissa ulkomaankauppa EU:n ulkorajoilla suhteessa kolmansiin maihin on EU:n käsiteltäviä asioita eikä niissä ole määritelty erivapauksia tai eripoikkeamia jos kyse on sotilaallisia asioita palvelevista siviilihankinnoista. Tähän asiaan tulee hakea EU:sta kanta. Asian periaatteellinen merkitys on suuri koska mahdollisesti ja ilmeisesti Yhdysvalloilla on muidenkin EU-maiden kanssa vastaavia vientioikeuksia DCA-asiakirjaa vastaavissa asiakirjoissa eikä tätä ole käsitelty. Kyse on lisäksi sitoumuksista, joita Suomella ja muilla mailla on WTO:n osalta. Nämä tulee käydä läpi.
Muutoinkin tulee kohta kohdalta käydä läpi, millaisessa suhteessa ne ovat Suomen muihin kansainvälisiin sitoumuksiin.
Eräissä kohdissa on mainintoja, että Yhdysvaltain joukot voivat tehdä asioita Suomen kanssa sopien. Puuttuu kuitenkin, kenen kanssa Suomessa: mikä on taho, jonka kanssa voidaan sopimiset tehdä. Tämä tulee selvittää.
Huoli on myös siitä, että kun on ollut Yhdysvaltain eri operaatioita kuten Libyassa, Irakissa ja Belgradissa Jugoslaviassa tai on muuta operointia ja tiedustelua, missä määrin operointien alustoina ja kauttakulkupaikkoina on käytetty esimerkiksi Saksan ja muiden Nato-maiden tai muiden maiden tukikohtia tai vastaavia. Suomen kohdalla on kysymyksiä mm. Pohjoisen Jäämeren ja Muurmanskin suunnalla ja Itämeren suunnalla ja voi olla muuallakin. Olisi selvitettävä rajaukset ettei Suomea voida käyttää alustana muuhun kuin mikä on suoraan Suomen turvallisuusintressissä siten, että Suomen ja Yhdysvaltain turvallisuusintressi kohtaavat eikä jälkimmäinen mene Suomen turvallisuusintressin edelle.
Siitä on voitava huolehtia, että Suomen alueille ja ilmatilaan ei tuoda ydinaseita siirtojen tarkoituksessa eikä tietysti pysyvämminkään. Ydinräjähteiden tuontikielto Suomeen kieltää tämän muttei ole valvontaa. 1970-luvulla vahvasti esiin nostettu ydinaseeton Pohjola olisi erittäin paljon turvallisuutta lisäävä kun Pohjola etenkin Suomen, Ruotsin ja Norjan osalta olisi ydinaseeton ei vain käytännössä vaan siten että tämä olisi yhdessä vahvistettu. Tämä poistaisi olennaisesti mahdollisuuden, että ydinaseita kohdistetaan Suomen alueelle ja etenkin kun samalla edettäisiin sotilaallisen liennytyksen suuntaan vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta ja juuri sen vuoksi.
Olisi ilmeistä turvallisuushyötyä jännityksen lieventämisen kautta sitä, että DCA-asiakirjaa ei tässä tilanteessa hyväksyttäisi vaan Yhdysvallat toimisi Sofa-sopimuksen mukaan kuten muutkin. Muotoilen tämän näin että hekin, jotka eivät halua sulkea pois DCA-sopimuksen mahdollisuutta jossain tulevaisuudessa, voisivat hyväksyä, ettei sitä tässä vaiheessa hyväksyttäisi eikä tuotaisi eduskuntaan. Esittämissäni selvitysasioissa voidaan selvittämistä silti jatkaa tiedon saamiseksi vaikkei asiassa muutoin edettäisikään.
Myös Sofa-sopimuksen kohdat on tarpeen arvioida niiden asioiden kautta, joiden arvioimista esitän DCA-asiakirjan osalta.
Olisi kuitenkin tarpeen kokonaisuutenaan arvioida, missä määrin DCA-asiakirja on ylimalkaan tarpeen ottaen osaltaan huomioon Sofa-sopimus, joka on perusteltu Nato-jäsenyydellä.
Selvästikään DCA-asiakirjaa ei voida hyväksyä kansainvälisenä sopimuksena 2/3:n määräenemmistöllä eduskunnassa, koska kyse on suvereniteetin luovuttamisesta merkittävässä määrin, ja tarvitaan perustuslain säätämisjärjestys. Sekin on kyseenalaista koska Suomi luopuu olennaisesti täysvaltaisuuteen kuuluvasta oikeudesta määrätä alueistaan ja päätösvallastaan koskien maa- ja ilmatilaa sekä vesialueita. Valittu eduskunta ei ole saanut vaaleissa mandaattia hyväksyä näin olennaista suvereniteettia rajaavaa asiakirjaa.
Siksi asiakirjan sisältö tulee seikkaperäisesti selostaa kansalaisille ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuus ottaa kantaa kansanäänestyksellä tai siten, että asia on käsiteltävänä asiana eduskuntavaleissa, jolloin tähän on mahdollista ottaa kantaa, joskin tällöin kantaa otetaan useisiin muihin asioihin eikä eduskuntavaali ole suora kansanäänestys tästä asiasta.
DCA-asiakirja on niin laaja, että sitä on vaikea käsitellä niin että kaikki tuntisivat sen sisällön riittävästi. Siksi olen seuraavaan tehnyt lyhennelk
Seuraavat kohdat ovat suoria poimintoja sopimuksesta avaamaan. Teksti on lyhennetty ja otsikot ja alleviivaukset tekstissä kirjoittajan. Esitän, että nämä kaikki kohdat käydään läpi niiden asioiden osalta, joita edellä nostan esiin.
Sopimuksen mukaan:
USA:n joukot ja käyttöön luovutettavat alueet (tarkempi lista liite A)
2 ARTIKLA
“USA:n joukot” tarkoittaa kokonaisuutta, joka käsittää USA:n asevoimien joukon, siviilihenkilöstön sekä kaiken omaisuuden, USA:n virallisen tiedon, kaluston ja materiaalin. Huollettavat se sisältää myös perheenjäsenen.
“Sovitut tilat ja alueet” tarkoittaa tämän sopimuksen Suomen alueella sijaitsevia tiloja ja alueita, joita USA:n joukot, käyttävät.
Maksuttomuus ja käyttöoikeus USA:lle varatuilla alueilla ja tiloissa
3 ARTIKLA
Osapuolilla on yhteinen pääsy- ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin, lukuun ottamatta sellaisia osia niistä, joihin toimeenpanijat ovat nimenomaisesti osoittaneet USA:n joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden.
Suomi oikeuttaa USA:n joukot turvallisuuden varmistamiseksi rajoittamaan pääsyä sellaisiin sovittuihin tiloihin ja sellaisille sovituille alueille tai niiden osiin, jotka on annettu USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön.
Suomi ei peri vuokraa tai vastaavia maksuja tiloista ja alueista, jotka on annettu USA:n käyttöön
USA:n joukot voivat tehdä näitä rakennus-, muutos- ja korjaustöitä käyttäen omaa kalustoaan ja henkilöstöään. Suomi hankkii USA:aa varten tarvittavat luvat rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten eikä peri näistä maksuja.
4 ARTIKLA
USA:n joukot saavat kuljettaa, sijoittaa ennakolta ja varastoida puolustuskalustoa, tarvikkeita ja materiaalia (“ennakolta sijoitettava materiaali”) sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille.
USA:n joukkojen ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat tai niiden osat annetaan USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön. USA:n joukoilla on yksinomainen määräysvalta tällaisen ennakolta sijoitettavan materiaalin luo pääsyyn, sen käyttöön ja siitä määräämiseen, ja niillä on rajoittamaton oikeus siirtää tämä materiaali pois Suomen alueelta milloin tahansa.
USA:n joukkojen käyttämille tai niiden puolesta käytettäville ilma-aluksille, aluksille ja ajoneuvoille sallitaan pääsy Suomen lentopaikoille ja satamiin sekä, sen mukaan kuin sovitaan, muihin paikkoihin.
USA:lle korvataan korjaus- ja rakennustöistä kun tiloja ei enää tarvita
5 ARTIKLA
USA:n joukot palauttavat kaikki sovitut tilat ja alueet sekä niiden osat, mukaan lukien
USA:n joukkojen rakentamat rakennukset, kiinteät rakenteet ja rakennelmat, Suomelle sen jälkeen, kun USA:n joukot eivät enää käytä niitä, edellyttäen, ettei Yhdysvalloille aiheudu tästä kuluja. Osapuolet tai niiden toimeenpanijat neuvottelevat sovitun tilan tai alueen palauttamisen ehdoista, mukaan lukien mahdollinen korvaus Yhdysvaltojen tekemien korjaus- tai rakennustöiden yhteisesti määritetystä jäännösarvosta.
Suomella ensi sijainen vastuu huolehta suojelusta ja turvallisuudesta ja USA:lla on oikeus järjestyksen pitoon
6 ARTIKLA
Suomi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien, huollettavien ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaaminen ja turvallisuus.
Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä oikeuksia ja valtuuksia, jotka tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi sekä USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien, suomalaisten sopimustoimittajien ja huollettavien suojaamiseksi.
Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen ne.
Passeja ei vaadita
7 ARTIKLA
- Suomi ei vaadi passeja eikä viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä USA:n joukon jäseniltä, joilla on vaadittava henkilöllisyystodistus ja voimassa oleva matkamääräys. Suomi ei myöskään vaadi viisumeja edellytyksenä maahantulolle Suomen alueelle ja sieltä poistumiselle niiltä siviilihenkilöstön jäseniltä, huollettavilta ja USA:n sopimustoimittajilta, joilla on voimassa oleva passi ja USA:n puolustusministeriön antama henkilöllisyystodistus, matkamääräys tai Yhdysvaltojen toimivaltaisen viranomaisen antama lupakirje.
USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin ei sovelleta ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevaa sääntelyä.
Maksuja ei peritä ajoneuvorekisteröinneistä
8 ARTIKLA
Suomi pyrkii parhaan kykynsä mukaan antamaan USA:n joukoille pyydettäessä logistista tukea tämän sopimuksen mukaista toimintaa varten
9 ARTIKLA
Suomen viranomaiset antavat maksutta sellaiset asiakirjat ja ajoneuvojen merkinnät, jotka tavallisesti vaaditaan edellytyksenä ajoneuvojen käyttämiselle Suomen alueella. Tällaiset USA:n joukkojen jäsenille, USA:n sopimustoimittajille ja huollettaville kuuluvien yksityisten moottoriajoneuvojen merkinnät eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista ajoneuvojen merkinnöistä.
Suomen viranomaiset antavat maksutta sotilasajoneuvon rekisterikilvet USA:n joukkojen virallisiin sekä rekisterikilvet, jotka eivät ole erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista rekisterikilvistä, USA:n joukkojen jäsenten, USA:n sopimustoimittajien ja huollettavien yksityisiin moottoriajoneuvoihin.
16 ARTIKLA
Suomen viranomaiset hyväksyvät ilman koetta tai maksua Yhdysvaltojen sekä sen
osavaltioiden ja hallinnollisten alueiden antamien ajolupien kelpoisuuden USA:n joukkojen jäsenten ja heidän huollettaviensa ja USA:n sopimustoimittajien yksityisten moottoriajoneuvojen kuljettamiseen. Kansainvälisiä ajokortteja ei vaadita.
Suomi ei vaadi USA:n joukkojen jäseniä eikä USA:n sopimustoimittajia hankkimaan Suomessa myönnettäviä ammattilupia tavaroiden toimittamiseksi tai palvelujen suorittamiseksi
USA:n joukkojen lentokoneiden oikeus lentää vapaasti Suomen ilmatilassa. Maksuja ei peritä
11 ARTIKLA
USA:n joukkojen käyttämät tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot saavat vapaasti tulla Suomen alueelle, poistua sieltä ja liikkua siellä.
Kyseiset ilma-alukset saavat lentää Suomen alueen yli, tankata siellä ilmassa, laskeutua sinne ja nousta sieltä ilmaan. USA:n joukkojen käyttämiin tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin ei mennä eikä niitä tarkasteta ilman Yhdysvaltojen suostumusta.
USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä ilma-aluksilta ei peritä lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja, eikä niiltä peritä laskeutumis- tai paikoitusmaksuja valtion omistamilla ja ylläpitämillä lentopaikoilla Suomen alueella.
USA:n joukkojen käyttämiltä tai yksinomaisesti niiden puolesta käytettäviltä aluksilta ei peritä luotsaus- tai satamapalvelumaksuja, proomumaksuja, satamamaksuja eikä vastaavia maksuja valtion omistamissa ja ylläpitämissä satamissa Suomen alueella.
USA:n joukkoja ei tuomita rikoksista Suomen tuomioistuimissa
12 ARTIKLA
Suomi luopuu käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa USA:n joukkojen jäseniin
13 ARTIKLA
USA:n joukon jäsen tai tämän huollettava, joka on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena, jää tai asetetaan USA:n määräysvaltaan, kunnes kaikki asiaan liittyvät oikeudelliset menettelyt, mukaan lukien muutoksenhakumenettelyt, on saatettu päätökseen.
14 ARTIKLA
USA:n joukkojen viranomaiset voivat antaa valtuudet käyttää sotilaspoliisin yksiköitä kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi USA:n joukoissa sellaisissa yhteisöissä, jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina.
15 ARTIKLA
USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään.
Verovapaus
16 ARTIKLA
USA:n joukkojen tekemät tai niitä varten tehdyt tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, palvelujen, kaluston ja muun sellaisen omaisuuden hankinnat, jotka a) hankitaan USA:n joukkojen lopullista käyttöä varten, b) on määrä kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta tai c) on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin, vapautetaan arvonlisäveroista, myyntiveroista, käyttöveroista, valmisteveroista ja vastaavista tai toiselta verovelvolliselta siirtyneistä veroista.
17 ARTIKLA
USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat eivät ole velvollisia maksamaan Suomen alueella veroja, korvauksia, lupamaksuja tai vastaavia maksuja, mukaan lukien arvonlisävero, Suomen alueelle tuodun tai siellä henkilökohtaiseen käyttöönsä hankitun aineellisen irtaimen omaisuutensa ostamisesta, omistamisesta, hallussapidosta, käytöstä, keskinäisestä siirtämisestä tai siirtymisestä kuoleman johdosta.
USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat, joilla on hallussaan tai jotka käyttävät radio- ja televisiovastaanottimia ja internetin käytön mahdollistavia laitteita Suomen alueella, vapautetaan tällaiseen käyttöön tai hallussapitoon liittyvistä veroista, korvauksista, lupamaksuista ja vastaavista maksuista. USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien omistamat moottoriajoneuvot vapautetaan Suomessa ajoneuvon käyttöveroista, rekisteröinti- ja lupamaksuista ja vastaavista maksuista mutta ei sellaisista käyttömaksuista, joita peritään suurelta yleisöltä teiden, siltojen ja tunnelien käytöstä.
- Vapautusta tulojen verotuksesta sovelletaan myös seuraaviin tuloihin:
a) tulot, jotka USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajien työntekijät, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai eivät asu pysyväisluonteisesti Suomen alueella, saavat työskentelystä tämän sopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden palveluksessa sekä tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuissa palveluissa;
b) tulot, jotka USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat saavat USA:n hallitukselta tai sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai jonka ei katsota verotuksellisesti asuvan pysyväisluonteisesti tai omaavan kotipaikkaa Suomen alueella; ja
c) palkat ja vastaavat korvaukset, jotka USA:n sopimustoimittajien työntekijät saavat hankintasopimukseen tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä oleskellessaan Suomen alueella yksinomaan täyttämässä tätä hankintasopimusta tai alihankintasopimusta USA:n joukkoja varten, sekä tulot, jotka tällaiset USA:n sopimustoimittajien työntekijät saavat sellaiselta luonnolliselta henkilöltä, yritykseltä tai yhteisöltä, joka ei ole suomalainen tai jonka ei katsota verotuksellisesti asuvan pysyväisluonteisesti tai omaavan kotipaikkaa Suomen alueella. - Suomen säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat työnantajan tai itsenäisen ammatinharjoittajan velvollisuutta pidättää tai maksaa ennakolta tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja, ei sovelleta sellaisiin tuloihin, jotka on vapautettu veroista Suomen alueella.
Tullivapautukset poiketen EU:n tullisäädöksistä, jotka on Suomessa hyväksytty
18 ARTIKLA
Suomen alueelle saa tuoda tavaroita, materiaalia, tarvikkeita, kalustoa ja muuta omaisuutta, a) jotka USA:n joukot tuovat maahan, b) jotka on tarkoitettu USA:n joukkojen lopulliseen käyttöön tai käytettäviksi niitä varten, myös tämän sopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisten asevoimille tarkoitettujen palvelujen tukemiseksi, c) jotka on määrä käyttää tai kuluttaa täytettäessä USA:n joukkojen kanssa tai niiden puolesta tehtyä hankintasopimusta, tai d) jotka on määrä sisällyttää USA:n joukkojen käyttämiin tavaroihin tai tiloihin. Tästä maahantuonnista ei peritä tulleja, maahantuonti- tai rekisteröintimaksuja eikä muita vastaavia maksuja, mukaan lukien käyttöverot, valmisteverot ja arvonlisävero.
Tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja muun omaisuuden viennistä Suomen alueelta ei peritä Suomen vientitulleja.
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat, materiaali, tarvikkeet, kalusto ja muu omaisuus vapautetaan veroista ja muista maksuista, jotka muutoin määrättäisiin tästä omaisuudesta sen maahantuonnin tai hankkimisen jälkeen.
19 ARTIKLA
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tullitta ja verotta henkilökohtaisia tavaroitaan, huonekaluja, yhden (1) yksityisen moottoriajoneuvon kahdeksantoista (18) vuotta täyttänyttä henkilöä kohti ja muita henkilökohtaiseen tai kotitaloutensa käyttöön tai kulutukseen tarkoitettuja tavaroita sinä aikana, jona heidät on määrätty tehtävään Suomen alueelle. Tätä erioikeutta sovelletaan paitsi näiden henkilöiden omistamiin tavaroihin myös sellaisiin tavaroihin, jotka lähetetään heille lahjaksi tai toimitetaan heille täytettäessä muualla kuin Suomen alueella kotipaikan omaavien henkilöiden kanssa tehtyjä sopimuksia.
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat vapaasti luovuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omaisuutta toisilleen, ja nämä luovutukset vapautetaan veroista ja/tai tulleista.
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat
jälleenviedä (tai viedä) maasta vientitullitta ja -maksutta tavarat, jotka he ovat tuoneet Suomen alueelle (tai hankkineet siellä) tehtävänsä hoitamisen aikana.
20 ARTIKLA
USA:n virallista tietoa saa tuoda Suomen alueelle tai viedä sieltä ilman tarkastusta.
Kaupat ja palvelut USA:n joukoille, verovapaudet ja USA:n palvelusuhteen ehdot
21 ARTIKLA
USA:n joukot saavat perustaa Suomen alueelle asevoimille tarkoitettuja liikkeitä, päivittäistavarakauppoja, muita myyntipisteitä, avoimia ruokaloita, kokoontumistiloja ja koulutuskeskuksia sekä vapaa-ajan palvelujen alueita USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien sekä muun valtuutetun henkilöstön käyttöön. USA:n joukkojen viranomaiset saavat tarjota ja ylläpitää edellä mainittuja asevoimille tarkoitettuja palveluja itse tai hankintasopimuksella. Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia eikä muuta valvontaa näiden asevoimille tarkoitettujen palvelujen sääntelemiseksi.
USA:n joukot voivat tehdä rahoituslaitosten kanssa sopimuksia pankkipalvelujen ja muiden rahoituspalvelujen tarjoamisesta Suomen alueella USA:n joukkojen ja niiden jäsenten sekä näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien yksinomaiseen käyttöön.
Tässä artiklassa tarkoitettuihin palveluihin ja organisaatioihin sovelletaan samoja vero- ja
tullivapautuksia kuin USA:n joukkoihin. Näitä palveluja ja organisaatioita ylläpidettäessä ja tarjottaessa noudatetaan sovellettavaa USA:n sääntelyä. Kyseisiä palvelujen tarjoajia ja organisaatioita ei vaadita kantamaan tai maksamaan veroja tai muita maksuja toimintaansa liittyvistä palveluista.
22 ARTIKLA
Yhdysvallat voi perustaa, ylläpitää ja hoitaa asevoimien postitoimipaikkoja USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien, USA:n sopimustoimittajien muiden käytettäviksi.
Näistä postitoimipaikoista lähetettävä posti voidaan leimata USA:n leimoilla. USA:n joukkojen virallista postia ei tarkasteta, tutkita eikä takavarikoida.
23 ARTIKLA
USA:n joukoilla on oikeus tuoda maahan, viedä maasta ja käyttää USA:n valuuttaa ja Yhdysvaltojen valuutan määräisiä maksuvälineitä ilman määrällisiä rajoituksia.
USA:n joukkojen viranomaiset saavat jakaa ja vaihtaa USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville valuuttaa ja tämän valuutan määräisiä maksuvälineitä.
USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat saavat a) tuoda maahan ja viedä maasta USA:n valuuttaa ja Yhdysvaltojen valuutan määräisiä maksuvälineitä, ja viedä Suomen alueelta mitä tahansa valuuttaa ja kyseisen valuutan määräisiä maksuvälineitä edellyttäen, että kyseiset USA:n joukot tai niiden jäsenten huollettavat ovat joko tuoneet nämä valuutat tai maksuvälineet Suomen alueelle tai saaneet nämä valuutat tai maksuvälineet USA:n joukoilta.
Palvelusuhteissa noudatetaan USA:n säädöksiä ja määrittämiä irtisanomisperusteita
24 ARTIKLA
Asevoimille tarkoitettuja palveluja suorittavat USA:n joukot ja organisaatiot saavat ottaa palvelukseen ja pitää palveluksessaan huollettavia sekä henkilöitä ja ne saavat hallinnoida näiden henkilöiden työntekoa. Huollettavilta ei vaadita lupaa tässä artiklassa tarkoitettua työntekoa varten.
USA:n joukot ja kyseiset organisaatiot määräävät palvelussuhteen ehdot noudattaen sovellettavia USA:n säädöksiä ja määräyksiä. USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella.
Hankinnoissa ja palvelusuhteiden ehdoissa hankintoja tehtäessä noudatetaan USA:n säädöksiä ja on verovapaus
25 ARTIKLA
USA:n joukot voivat tehdä hankintasopimuksia tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja palvelujen (mukaan lukien rakentaminen) toimittamisesta tai suorittamisesta Suomen alueella ilman rajoituksia sopimustoimittajan valinnan, hankkijan tai tavarat, materiaalin, tarvikkeet, kaluston tai palvelut toimittavan henkilön suhteen. Tarjoukset näitä hankintasopimuksia varten pyydetään ja sopimukset tehdään ja niitä hallinnoidaan USA:n säädösten ja määräysten mukaisesti.
26 ARTIKLA
USA:n sopimustoimittajiin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä niiden palvelussuhteen ehtojen osalta, joiden mukaisesti nämä sopimustoimittajat tekevät työtä USA:n joukkojen kanssa tehtyjen hankintasopimusten perusteella, eikä siltä osin kuin on kyse yritysten ja yhteisöjen luvituksesta ja rekisteröinnistä yksinomaan tavaroiden ja palvelujen toimittamiseksi USA:n joukoille Suomen alueella. Nämä sopimustoimittajat vapautetaan myös kaikista veroista, mukaan lukien yhteisö- ja valmisteverot, jotka perustuvat yksinomaan tavaroiden tai palvelujen toimittamiseen USA:n joukoille tai tilojen rakentamiseen niille. Suomi ja sen paikalliset viranomaiset eivät myöskään määrää näille sopimustoimittajille minkäänlaista veroa tuloista tai voitoista siltä osin kuin ne saadaan USA:n joukkojen kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella.
28 ARTIKLA
USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien sallitaan käyttää vettä, sähköä ja muita yleishyödyllisiä palveluja vähintään yhtä edullisilla ehdoilla, mukaan lukien taksat ja maksut, kuin ne ehdot, joita sovelletaan Suomen puolustusvoimiin tai Suomen valtioon vastaavissa olosuhteissa, ja tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja ja muita valtion perimiä maksuja.
Yhdysvaltojen sallitaan käyttää omia televiestintäjärjestelmiään. Tähän sisältyy oikeus käyttää sellaisia keinoja ja palveluja, jotka tarvitaan varmistamaan täysi valmius käyttää televiestintäjärjestelmiä, sekä oikeus käyttää tarvittavia radiotaajuuksia tähän tarkoitukseen. Radiotaajuuksien käyttö on Yhdysvalloille maksutonta.
Sopimusriitoja ei oikeuskäsittelyyn
29 ARTIKLA
Riitoja ja muita tämän sopimuksen mukaan neuvottelemalla ratkaistavia asioita ei saateta kansallisen eikä kansainvälisen tuomioistuimen, ratkaisuelimen tai vastaavan elimen eikä muun kolmannen osapuolen ratkaistavaksi.
19 ARTIKLA
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat tuoda maahan tullitta ja verotta henkilökohtaisia tavaroitaan, huonekaluja, yhden (1) yksityisen moottoriajoneuvon kahdeksantoista (18) vuotta täyttänyttä henkilöä kohti ja muita henkilökohtaiseen tai kotitaloutensa käyttöön tai kulutukseen tarkoitettuja tavaroita sinä aikana, jona heidät on määrätty tehtävään Suomen alueelle. Tätä erioikeutta sovelletaan paitsi näiden henkilöiden omistamiin tavaroihin myös sellaisiin tavaroihin, jotka lähetetään heille lahjaksi tai toimitetaan heille täytettäessä muualla kuin Suomen alueella kotipaikan omaavien henkilöiden kanssa tehtyjä sopimuksia.
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat vapaasti luovuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omaisuutta toisilleen, ja nämä luovutukset vapautetaan veroista ja/tai tulleista.
USA:n joukkojen jäsenet, näiden huollettavat ja USA:n sopimustoimittajat saavat
jälleenviedä (tai viedä) maasta vientitullitta ja -maksutta tavarat, jotka he ovat tuoneet Suomen alueelle (tai hankkineet siellä) tehtävänsä hoitamisen aikana.
20 ARTIKLA
USA:n virallista tietoa saa tuoda Suomen alueelle tai viedä sieltä ilman tarkastusta.
Kaupat ja palvelut USA:n joukoille, verovapaudet ja USA:n palvelusuhteen ehdot
21 ARTIKLA
USA:n joukot saavat perustaa Suomen alueelle asevoimille tarkoitettuja liikkeitä, päivittäistavarakauppoja, muita myyntipisteitä, avoimia ruokaloita, kokoontumistiloja ja koulutuskeskuksia sekä vapaa-ajan palvelujen alueita USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien sekä muun valtuutetun henkilöstön käyttöön. USA:n joukkojen viranomaiset saavat tarjota ja ylläpitää edellä mainittuja asevoimille tarkoitettuja palveluja itse tai hankintasopimuksella. Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia eikä muuta valvontaa näiden asevoimille tarkoitettujen palvelujen sääntelemiseksi.
USA:n joukot voivat tehdä rahoituslaitosten kanssa sopimuksia pankkipalvelujen ja muiden rahoituspalvelujen tarjoamisesta Suomen alueella USA:n joukkojen ja niiden jäsenten sekä näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien yksinomaiseen käyttöön.
Tässä artiklassa tarkoitettuihin palveluihin ja organisaatioihin sovelletaan samoja vero- ja
tullivapautuksia kuin USA:n joukkoihin. Näitä palveluja ja organisaatioita ylläpidettäessä ja tarjottaessa noudatetaan sovellettavaa USA:n sääntelyä. Kyseisiä palvelujen tarjoajia ja organisaatioita ei vaadita kantamaan tai maksamaan veroja tai muita maksuja toimintaansa liittyvistä palveluista.
22 ARTIKLA
Yhdysvallat voi perustaa, ylläpitää ja hoitaa asevoimien postitoimipaikkoja USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien, USA:n sopimustoimittajien muiden käytettäviksi.
Näistä postitoimipaikoista lähetettävä posti voidaan leimata USA:n leimoilla. USA:n joukkojen virallista postia ei tarkasteta, tutkita eikä takavarikoida.
23 ARTIKLA
USA:n joukoilla on oikeus tuoda maahan, viedä maasta ja käyttää USA:n valuuttaa ja Yhdysvaltojen valuutan määräisiä maksuvälineitä ilman määrällisiä rajoituksia.
USA:n joukkojen viranomaiset saavat jakaa ja vaihtaa USA:n joukkojen jäsenille ja näiden huollettaville valuuttaa ja tämän valuutan määräisiä maksuvälineitä.
USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat saavat a) tuoda maahan ja viedä maasta USA:n valuuttaa ja Yhdysvaltojen valuutan määräisiä maksuvälineitä, ja viedä Suomen alueelta mitä tahansa valuuttaa ja kyseisen valuutan määräisiä maksuvälineitä edellyttäen, että kyseiset USA:n joukot tai niiden jäsenten huollettavat ovat joko tuoneet nämä valuutat tai maksuvälineet Suomen alueelle tai saaneet nämä valuutat tai maksuvälineet USA:n joukoilta.
Palvelusuhteissa noudatetaan USA:n säädöksiä ja määrittämiä irtisanomisperusteita
24 ARTIKLA
Asevoimille tarkoitettuja palveluja suorittavat USA:n joukot ja organisaatiot saavat ottaa palvelukseen ja pitää palveluksessaan huollettavia sekä henkilöitä ja ne saavat hallinnoida näiden henkilöiden työntekoa. Huollettavilta ei vaadita lupaa tässä artiklassa tarkoitettua työntekoa varten.
USA:n joukot ja kyseiset organisaatiot määräävät palvelussuhteen ehdot noudattaen sovellettavia USA:n säädöksiä ja määräyksiä. USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella.
Hankinnoissa ja palvelusuhteiden ehdoissa hankintoja tehtäessä noudatetaan USA:n säädöksiä ja on verovapaus
25 ARTIKLA
USA:n joukot voivat tehdä hankintasopimuksia tavaroiden, materiaalin, tarvikkeiden, kaluston ja palvelujen (mukaan lukien rakentaminen) toimittamisesta tai suorittamisesta Suomen alueella ilman rajoituksia sopimustoimittajan valinnan, hankkijan tai tavarat, materiaalin, tarvikkeet, kaluston tai palvelut toimittavan henkilön suhteen. Tarjoukset näitä hankintasopimuksia varten pyydetään ja sopimukset tehdään ja niitä hallinnoidaan USA:n säädösten ja määräysten mukaisesti.
26 ARTIKLA
USA:n sopimustoimittajiin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä niiden palvelussuhteen ehtojen osalta, joiden mukaisesti nämä sopimustoimittajat tekevät työtä USA:n joukkojen kanssa tehtyjen hankintasopimusten perusteella, eikä siltä osin kuin on kyse yritysten ja yhteisöjen luvituksesta ja rekisteröinnistä yksinomaan tavaroiden ja palvelujen toimittamiseksi USA:n joukoille Suomen alueella. Nämä sopimustoimittajat vapautetaan myös kaikista veroista, mukaan lukien yhteisö- ja valmisteverot, jotka perustuvat yksinomaan tavaroiden tai palvelujen toimittamiseen USA:n joukoille tai tilojen rakentamiseen niille. Suomi ja sen paikalliset viranomaiset eivät myöskään määrää näille sopimustoimittajille minkäänlaista veroa tuloista tai voitoista siltä osin kuin ne saadaan USA:n joukkojen kanssa tehdyn hankintasopimuksen tai alihankintasopimuksen perusteella.
28 ARTIKLA
USA:n joukkojen, USA:n sopimustoimittajien ja suomalaisten sopimustoimittajien sallitaan käyttää vettä, sähköä ja muita yleishyödyllisiä palveluja vähintään yhtä edullisilla ehdoilla, mukaan lukien taksat ja maksut, kuin ne ehdot, joita sovelletaan Suomen puolustusvoimiin tai Suomen valtioon vastaavissa olosuhteissa, ja tämän sopimuksen 16 artiklan mukaisesti ilman veroja ja muita valtion perimiä maksuja.
Yhdysvaltojen sallitaan käyttää omia televiestintäjärjestelmiään. Tähän sisältyy oikeus käyttää sellaisia keinoja ja palveluja, jotka tarvitaan varmistamaan täysi valmius käyttää televiestintäjärjestelmiä, sekä oikeus käyttää tarvittavia radiotaajuuksia tähän tarkoitukseen. Radiotaajuuksien käyttö on Yhdysvalloille maksutonta.
Sopimusriitoja ei oikeuskäsittelyyn
29 ARTIKLA
Riitoja ja muita tämän sopimuksen mukaan neuvottelemalla ratkaistavia asioita ei saateta kansallisen eikä kansainvälisen tuomioistuimen, ratkaisuelimen tai vastaavan elimen eikä muun kolmannen osapuolen ratkaistavaksi.
Osa III
DCA-sopimus: Suomi luopuisi suvereniteetista USA:n joukkojen alueilla ja liikkumisessa
Voimassa 10 vuotta ja sitten toistaiseksi vuoden irtisanomisajalla
30 ARTIKLA
Tämä sopimus on aluksi voimassa kymmenen (10) vuotta. Ensimmäisen voimassaoloajan
jälkeen sopimus on edelleen voimassa, mutta kumpikin osapuoli voi irtisanoa sen ilmoittamalla irtisanomisesta toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse yhtä (1) vuotta aiemmin.
Tämän sopimuksen liite A on sopimuksen erottamaton osa, ja sitä voidaan muuttaa osapuolten tai niiden toimeenpanijoiden kirjallisella suostumuksella.
Allekirjoittajat
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen puolesta
LIITE A
Sovitut tilat ja alueet, jonne sijoitettaisiin USA:n asevoimia, ja joilla varattuja alueita ne voisivat käyttää
-Tässä otsikot lisätty ja järjestyt muutettu niiden mukaiseksi
Lentotukikohdat
Kuopio-Rissala, Karjalan lennoston lentotukikohta
Rovaniemi, Lapin lennoston lentotukikohta ja Jääkäriprikaatin varuskunta-alue
Tervolan varastoalue
Tampere-Pirkkala, Satakunnan lennoston lentotukikohta
Jyväskylä-Tikkakoski, Ilmasotakoulun lentotukikohta
Kasarmialueet ja vastaavat
Lappi
Ivalo, Rajavartiolaitoksen kasarmialueet (sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien hoitamiseen varatut tilat ja alueet)
Rovajärven harjoitusalue mukaan lukien Misin varastoalue
Länsi-Suomi, Häme
Niinisalon varuskunta-alue ja Pohjankangas-Hämeenkangas harjoitusalueet
Parkanon varastoalue
Tammelan varastoalue
Veitsiluodon varastoalue
Etelä-Suomi
Upinniemen laivastotukikohta ja varuskunta-alue Kirkkonummella mukaan lukien
Raaseporin varuskunta-alue ja Syndalenin harjoitusalue
Skinnarvikin varastoalue
Russarö
Itä-Suomi
Vekaranjärven varuskunta-alue ja Pahkajärven harjoitusalue
Aseistakieltäytyjäliitto ry 12.5.2024
Aseistakieltäytyjäliiton lausunto Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä DCA-sopimuksesta
Aseistakieltäytyjäliitto pitää Suomen ja Yhdysvaltojen välistä DCA-sopimusta osana Suomen kasvavaa militarisaatiota ja geopoliittisten jänniteiden kiristymistä Euroopassa, eikä kannata sopimuksen allekirjoittamista.
Erityisenä huolenaiheina sopimuksesta liitto haluaa nostaa esiin seuraavat kaksi asiaa:
Sopimusluonnoksen 6. artiklan 2. kohdan mukaan “Suomi oikeuttaa USA:n joukot käyttämään niitä valtuuksia, joita tarvitaan, jotta USA:n joukot voivat käyttää sovittuja tiloja ja alueita, toimia niissä sekä puolustaa ja valvoa niitä toteuttamalla sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet, mukaan lukien toimenpiteet järjestyksen ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi (—).” Saman artiklan kolmannessa kohdassa esitetään, että “poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti sovittujen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti” USA:n joukot voisivat toteuttaa näitä toimenpiteitä myös sovittujen alueiden ja niiden välittömän läheisyyden ulkopuolella.
Toisaalta Yhdysvaltojen liittovaltion lain mukaan maassa voidaan tuomita sakkoihin tai maksimissaan 10 vuoden vankeuteen henkilö, “joka Yhdysvaltain ollessa sodassa tarkoituksellisesti aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa tottelemattomuutta, uskottomuutta, kapinaa tai velvollisuuksista kieltäytymistä Yhdysvaltain asevoimissa tai laivastossa tahi tietoisesti estää Yhdysvaltojen värväys- tai pestaustoimintaa palveluksen tai Yhdysvaltojen vahingoksi tai yrittää sitä (—).”1
Kyseinen laki ei luonnollisesti sopimuksen voimaan tullessakaan koskisi Suomen kansalaisia. Se kuitenkin herättää kysymyksen, voisiko vastaava USA:n joukkoihin kohdistuva toiminta Suomessa, kuten kriittisiä poliittisia viestejä sisältävien lennäkkien jakaminen tai joukkojen näkemyksiin vaikuttamaan pyrkivät mielenosoitukset, olla Yhdysvaltain näkökulmasta asia, johon sillä olisi oikeus puuttua “järjestyksen ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi”, tai vaatia Suomea puuttumaan 6. artiklan 1. kohdan mukaisesti. Kysymyksen olennaisuutta lisää se, ettei luonnoksessa ole tarkemmin määritelty, mitä “välittömällä läheisyydellä” tarkoitetaan, sekä se että vastaavat USA:n joukkojen oikeudet voisivat yllämainitulla tavalla tietyissä tilanteissa ulottua myös “välittömän läheisyyden” ulkopuolelle.
Aseistakieltäytyjäliitto kehottaa hallitusta harkitsemaan tarkkaan tämän vaikutusta Suomen kansalaisten mahdollisuuteen aktiivisesti harjoittaa mielipiteenvapauttaan ja kokoontumisoikeutta sovittujen alueiden läheisyydessä ja suhteessa USA:n joukkoihin ylipäätään.
Olemassa olevat, Yhdysvaltojen armeijassa palvelevien aseistakieltäytymisoikeutta koskevat säännökset eivät ole Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston standardien mukaisia. Hakemusmenettely ei noudata ohjetta, jonka mukaan tulee olla “riippumattoman ja puolueettoman päätöksentekoelimen tehtävä määrittää, perustuuko aseistakieltäytyminen kussakin erityistapauksessa aitoihin motiiveihin ottaen huomioon velvoitteen olla syrjimättä aseistakieltäytyjiä heidän vakaumuksensa luonteen perusteella”2, sillä sen toteuttaa kaikissa vaiheissa armeija itse, jota ei voida pitää “riippumattomana ja puolueettomana”.
War Resisters’ Internationalin kokoamien tietojen mukaan2 amerikkalaisten ammattisotilaiden aseistakieltäytymisoikeudessa on käytännössä usein ongelmia. Aseettomiin tehtäviin siirrettyihin entisiin sotilaisiin on kohdistettu syrjintää, ja pahimmillaan aseistakieltäytyjiä on määrätty vankeuteen hylättyjen hakemusten vuoksi. Ongelmia on ollut myös USA:n ulkomaille lähetettyjen joukkojen piirissä. USA:n joukkojen pysyessä sopimusluonnoksen 12 artiklan mukaisesti pääasiassa Yhdysvaltojen tuomiovallan alla näitä ongelmia voi esiintyä myös Suomeen sijoitetuissa joukkojen kohdalla. Tästä syystä pitäisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia poikkeuksia sopimukseen pitäisi sisällyttää, jossa Suomessa oleskelevaa USA:n joukkojen jäsentä uhkaisi ihmisoikeusloukkaus kotimaansa taholta.
18 U.S.C. 2388 – Activities affecting armed forces during war https://www.govinfo.gov/app/details/USCODE-2022-title18/USCODE-2022-title18-partI-chap115-sec2388
Conscientious objection to military service. Commission on Human Rights resolution 1998/77. https://www.ohchr.org/sites/default/files/E-CN_4-RES-1998-77.pdf
Military Service in the United States. https://wri-irg.org/en/news/2006/usa0603-en.htm#fn16
Suomen Rauhanliitto – Finlands Fredsförbund 11.5.2024
YLEISTÄ
Suomen Rauhanliitto pitää Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen kanssa tehtävää sopimusta (DCA -sopimus) puolustusyhteistyöstä Suomen itsenäisyyttä ja suvereniteettia vaarantavana esityksenä. Toisin kuin Nato-sopimuksemme, DCA-sopimus mahdollistaa vieraan maan joukoille lähes täydellisen oikeuden saapua maahan, toimintavapauden ja oikeudellisen koskemattomuuden Suomen rajojen sisällä.
DCA -sopimus sitoo Suomen Yhdysvaltojen globaaliin sotilaalliseen strategiaan ja rajoittaa kansallista suvereniteettiamme pidemmälle menevällä tavalla kuin jäsenyytemme NATO:ssa. Suomi ei aseta DCA-sopimuksessa ehtoja Yhdysvaltojen ydinasepolitiikalle koskien Suomen maaperää eikä sen välittömälle ja pysyvälle sotilaalliselle läsnäololle Suomessa. Tämä sopimus luo tosiasiassa edellytykset amerikkalaisten asevoimien pysyvälle läsnäololle Suomessa ja menee tässä suhteessa paljon pidemmälle kuin Nato-jäsenyys, joka tarjoaa jo nyt mahdollisuuden amerikkalaisten läsnäoloon Suomessa.
Rauhanliitto ihmettelee myös sopimuksen valmistelussa poikkeuksellista salailua. Sopimus on kuitenkin suvereniteetin menetyksen kannalta merkityksellisempi kuin EU-jäsenyys ja Nato-jäsenyys. DCA-sopimuksen käsittely on vastoin eduskunnan aiempia kannanottoja, sillä kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta hyväksyi hallituksen selonteon Suomen liittymisestä Natoon (UaVM 5/2022 vp─ VNS 1/2022 vp, VNS 3/2022 vp, 3.2.23), mietinnön johtopäätöksissä (93) edellytettiin, että
”jäsenyyshakemuksen jättämistä seuraavassa vaiheessa on käynnistettäväkeskustelu ja pohdinta siitä, millaisen turvallisuuspoliittisen roolin Suomi aikoo Nato-jäsenmaana omaksua.”
Tätä keskustelua ja pohdintaa ei käyty ennen DCA-sopimuksen valmistelua. Tästä syystä tulevassa sopimuksen eduskuntakäsittelyssä on voitava käydä aito, avoin ja syvällinen keskustelu siitä, mitä DCA -sopimus eri kohdissaan tarkoittaa.
Tiivistettynä DCA-sopimuksen hyväksyminen tarkoittaa seuraavia asioita:
- Suomi menettää merkittävän osan suvereniteetistaan
- Suomeen asettuu pysyvästi vieraan maan joukkoja, joiden alueellista toimivaltaa ei ole yksiselitteisesti määritelty (vrt. oikeuskanslerin lausunto)
- sopimus lisää epävarmuutta luomalla epäluottamusta, jännitteitä ja siten aseellisen konfliktin riskiä
- heikentää oikeusvarmuutta, kun Yhdysvaltain joukot ja henkilökunta saavat koskemattomuuden,
- lisää epävarmuutta ydinaseiden sijoittelun suhteen, etenkin puolustusministeri Häkkäse lausunnon johdosta, jossa hän totesi (HS 14.12.2023) että, ”Me olemme täysimääräisesti sitoutuneet Naton ja USA:n ydinasesuojaan. Sen takia tässä emme ole mitään erillisiä rajauksia tehneet”
Lisäksi DCA-sopimuksen valmistelussa on seuraavat puutteet:
- Sopimuksen vaikutuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolustukseen on arvioitu erittäin puutteellisesti. Esityksessä ei esimerkiksi tarkastella lainkaan sitä, miten DCA sopimus vaikuttaa Venäjän varustautumiseen Suomen lähialueilla Aseistuksen todennäköinen lisääntyminen molemmin puolin Suomen itärajaa ei paranna turvallisuuttamme.
- Sopimuksen taloudellisia ja muita vaikutuksia on arvioitu kokonaisuudessaan erittäin puutteellisesti ja tarkoitushakuisesti siten, että vaikutuksia on vähätelty
- Sopimuksen mahdollisia vaikutuksia saamelaisyhteisöön sekä muihin paikallisyhteisöihin ei ole arvioitu
- Sopimuksen vaikutusten arviointi puuttuu tai on puutteellinen myös sukupuolten tasa-arvon, ympäristön ja ilmaston kannalta.
- Maahantuloon, tullivapauksiin ja rajatarkistuksiin yms. tehtävien lievennysten vaikutuksia laittomien aseiden ja huumausaineiden leviämiseen ei ole arvioitu
lainkaan.
Sopimuksessa jää myös avoimeksi, miten Suomen lainsäädäntöä sovelletaan. Sopimuksessa monessa kohdassa käytetään ilmaisua, jonka mukaan Suomen
lainsäädäntöä kunnioitetaan, mikä ei tarkoita sitä, että Suomen lainsäädäntöä noudatetaan. Esityksessä tämä oikeudellinen epävarmuus on tuotu esille hallituksen esitysluonnoksessa siten, että huolimatta kunnioittamisvelvoitteesta …
”Yhdysvallat ei puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa ole suoranaisesti velvoitettu noudattamaan Suomen lainsäädäntöä, mutta pyrkii toimimaan mahdollisimman pitkälle sen mukaisesti, kuitenkin niin, ettei se estä
puolustusyhteistyön sujuvuutta. Yhdysvallat noudattaa Suomen alueella toimiessaan kuitenkin omaa lainsäädäntöään, jolla on merkitystä sopimuksen
soveltamisessa.”
Yhdysvallat ei siten noudata Suomessa maamme lainsäädäntöä, koska se voi aina vedota puolustusyhteistyön sujuvuuteen.
Sekä käsillä olevassa DCA-sopimuksessa että Naton Sofa-sopimuksessa (HE 92/2023 vp, art II) Suomi on sitoutunut hyvin avoimeen ratkaisuun, jossa Suomen näkemyksien kuuleminen ja huomioon ottaminen ei kiistatilanteessa välttämättä merkitse muuta kuin näkemyserimielisyyden kirjaamista. Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sitoumuksia ei olisi tarpeen kunnioittaa, jos kunnioittaminen estäisi yhdessä sovitun toiminnan tai hankaloittaisi sitä.
Konsultaatioon ryhdyttäessä tämä asetelma antaa sopimustulkinnan avaimia puolustusyhteistyössä USA:n asevoimille, koska niiden on helppo todistaa lainsäädännön noudattamisen haittaavan optimaalista toimintaa. Kun esimerkiksi erilaisten ilma-alusten maahantulo ja liikkuminen on sopimuksen mukaan vapaata eikä lentosuunnitelmia edellytetä, konsultaatio todennäköisimmin tapahtuu jälkijättöisesti.
Esityksen mukaan Yhdysvallat kunnioittaa myös kansainvälisiä sopimuksia, mutta ei ole velvoitettu noudattamaan niitä esimerkiksi erilaisten asejärjestelmien rajoitusten osalta, jos ne estäisivät puolustusyhteistyön sujuvuutta.
On myös todettava, että ehdotettu DCA menisi huomattavasti pidemmälle kuin useimpien NATO-maiden vastaavat sopimukset. Yhdysvallat teki 1950 -luvulla sopimukset Naton perustajajäsenten kanssa. Nämä sopimukset olivat lyhyitä ja vastavuoroisia ja niiden tarkoitus oli mahdollistaa sotilaallisen tuen antaminen osapuolille.
Edellä olevan perusteella Suomen Rauhanliitto toteaa, ettei Suomen edun mukaista ole hyväksyä sopimusta ehdotetussa muodossa. Jos Eduskunta kuitenkin
Hallituksen lopullisen esityksen pohjalta päätyy sopimuksen hyväksymisen kannalle, eduskunnan tulee korjata ja tarkentaa sopimusta, jotta Suomi säilyttää
suvereeniutensa alueellaan.
Ydinaseet
DCA-sopimuksessa puhutaan aseiden varastoinnista sekä amerikkalaisten joukkojen rajoittamattomasta oikeudesta maahantuloon ja erikseen tiettyjen maa-alueiden, ilmatilan, vesistöjen sekä satamien ja lentokenttien käyttöön. Amerikkalaisessa puolustuspolitiikassa ydinaseilla on merkittävä osa ja niitä kuljetetaan sukellusveneissä, ohjusten taistelukärkinä ja lentokoneissa.
Sopimuksessa ei mainita sanallakaan ydinaseita. Sopimuksessa ei suoraan kielletä ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Yhdysvaltojen pelote nojaa viime kädessä ydinaseisiin.
Ruotsin Natoon liittymistä koskevan hallituksen esityksessä todetaan, että Ruotsilla alueella ei ole syytä pitää ydinaseita tai pysyviä tukikohtia rauhanaikana.
Rauhanliitto pitää täysin välttämättömänä, että jos DCA-sopimus hyväksyttäisiin, siinä kiellettäisiin yksiselitteisesti ydinaseiden tuonti ja varastointi Suomessa.
Muut aseet
Sopimuksessa ei aseteta selkeitä rajoitteita erilaisten aseiden varastoinnille ja tuonnille. Suomi on kuitenkin sitoutunut kansainvälisesti erilaisten aseiden kieltoon, mm. jalkaväkimiinankieltosopimukseen. Suomi on myös osapuoli monissa muissa humanitäärisissä aserajoitussopimuksissa kuten polttoaseiden ja laseraseiden kielto.
Esityksessä myös todetaan, että esimerkiksi kansainvälisiä asevalvontasopimuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia kunnioitetaan. Jälleen kerran käytetään ilmaisua, jossa em sopimuksia kunnioitetaan mutta niiden noudattamisesta ei sanota sanaakaan. Sopimuksen mukaisesti Suomi luopuisi näiden sopimusten valvonnasta ja jättäisi niiden noudattamisen USA:n joukkojen tehtäväksi.
Sopimuksessa pitää selvästi estää kansainvälisten asevalvontasopimusten piiriin kuuluvien aseiden tuonti ja varastointi Suomessa.
USA:n asevoimien lisäksi sopimus mahdollistaa asevoimien tukena olevien siviilihenkilöiden ja näiden huollettavien tulon Suomeen rajoittamattomasti. Näitäkään henkilöitä ei tutkittaisi maahan tultaessa, joka mahdollistaa mm. yksityishenkilöiden aseiden tuonnin Suomeen. Amerikassa aseiden hankinta on helppoa ja vaarana on, että nämä siviilien käytössä olevat aseet lisääntyvät huomattavasti Suomessa.
Vaikka sopimuksen 1. Artiklan 2. kohdassa todetaan, että ”sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoinnissa tietynlaisia aseita Suomen alueella, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita”, jää tämän kohdan valvominen epäselväksi, koska Suomella ei ole mahdollisuutta tarkistaa tuotuja aseita ja varastoja.
3.Artiklan 3. kohdassa Suomi antaa alueita ja tiloja ”USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön”. 4. Artiklan 2. kohdassa puolestaan todetaan, että ”USA:n joukkojen ennakolta sijoitettava materiaali ja sen varastointiin osoitetut tilat tai niiden osat annetaan USA:n joukkojen yksinomaiseen käyttöön”. Suomella ei ole siten mahdollisuutta tietää, mitä aseita Suomeen tuodaan ja mitä tänne varastoidaan. 4.Artiklan 1. kohdan mukaisesti USA vain ilmoittaa ennakolta sijoitettavan materiaalin lajit, määrät ja toimitusaikataulut ilman, että Suomella on siihen tarkistusmahdollisuutta. Lisäksi sopimuksessa puhutaan vain
ennakolta toimitettavasta materiaalista. Muusta kuin ennakolta toimitettavasta materiaalista ei ole selvyyttä. Sopimuksesta ei voida päätellä, että kyse on passiivisen materiaalin varastoinnista.
Sopimuksessa pitäisi antaa Suomen viranomaisille mahdollisuus tarkistaa Suomeen tuotava materiaali sekä kieltää sopimuksen piirissä olevalta henkilöstöltä
siviilikäytössä olevien aseiden tuonti Suomeen.
Vapaudet ja oikeuskäytäntö
Suomelle tarjottu ja ilmeisesti kaikki USA:n muidenkin maiden kanssa solmimat DCA- sopimukset takaavat käytännössä oikeudellisen immuniteetin amerikkalaisille asevoimille ja heitä avustaville siviileille sekä heidän huollettavilleen. Sopimuksessa on erittäin epäselviä kohtia koskien oikeuskäytäntöjä. Sopimuksessa USA:n joukon jäsenille ja näiden huollettaville annetaan vapaat oikeudet tulla ja lähteä maasta. Jos tällainen henkilö on syytettynä rikoksesta, käytetään 12. Artiklan 4. kohdan mukaan Suomen tuomioistuinta. 12. Artiklan 5. kohdassa kuitenkin todetaan, että ”USA:n joukkojen jäsenten ja näiden
huollettavien asiaa ei saa ilman heidän suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä heidän poissa ollessaan”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asianomainen henkilö voi syyllistyttyään rikokseen vapaasti tai USA:n asevoimien tuella poistua maasta ja täten välttää Suomen oikeuskäsittelyn.
Amerikkalaisten joukkojen tekemistä vakavista rikoksista on monia esimerkkejä niissä maissa, joissa on USA:n tukikohta. Yhdysvallat on omaksunut aggressiivisen kielteisen kannan kansalaistensa rikosten käsittelyyn Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICJ), jonka perussopimukseen se ei valtiona halua liittyä.
DCA -sopimus tarkoittaa, että Yhdysvaltojen joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä. Toisaalta USA:n joukkojen immuniteetista johtuen Suomen viranomaiset eivät voi kohdistaa USA:n joukkoihin valvontatoimenpiteitä. Sopimuksessa pitäisi ehdottomasti kieltää rikoksiin syyllistyneiden USA:n joukkojen ja näiden huollettavien mahdollisuus välttää oikeuskäsittelyä.
DCA-sopimuksen kustannukset
DCA-sopimuksen toteuttaminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia myös Suomelle. Esimerkiksi sopimuksen 11. artiklan mukaan USA:n joukoilta ei peritä ilma-alusten lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja eikä muitakaan maksuja. Myös kaikki merenkulkuun liittyvät maksut jäävät perimättä. Nämä kustannukset tullaan kattamaan valtion budjetista, vaikka perusteluissa näiden
suuruutta ei lainkaan arvioida.
Taloudellisia arvioita tehtäessä on annettu vain yksi arvio eli lentotoiminnasta aiheutuvat kustannukset olisivat noin 300 000 – 500 000 euroa vuodessa. Sen sijaan ei esitetä mitään selkeää arvioita esimerkiksi merenkulkuun liittyvistä kustannuksista ja USA:n joukkojen aiheuttamista kustannuksista maantieverkostolle. DCA-sopimuksessa ei ole lainkaan arvioitu em. mainittujen maksujen perimättä jättämisestä aiheutuvia kuluja kuten ei
myöskään ole tehty luotettavaa arvioita koko DCA-sopimuksen taloudellisista vaikutuksista. Hallituksen esitystekstistä käy ilmi myös varautuminen huomattaviin infran ja kiinteistörakentamiskustannuksiin mm lentokentillä, Finaviassa sekä kiinteistökorjauksiin ja joukkojen huollossa.
Kustannusarvioiden tekemistä on selvästi vältelty ja vähätelty. Esityksessä todetaankin, että sopimuksen todellisia kustannuksia pystytään arvioimaan vasta sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen.
DCA-sopimuksen taloudelliset vaikutuksista on tehtävä perusteellinen arvio.
Ympäristölliset vaikutukset
Esityksessä todetaan, että USA:n joukkojen tullessa maahan ne aiheuttavat ympäristövaikutusten lisääntymistä. Vaarallisten aineiden kuljetukset, varastointi ja
käsittely lisääntyvät. Samoin vaarallisten kemikaalien, säteilylähteiden ja vaarallisten aineiden pääsy ympäristöön uhkaa lisääntyä. Sopimuksessa esitetään myös vapautuksia USA:n joukoille eläin- ja kasviperäisten tuotteiden maahantuontiin. Esityksessäkin todetaan, että ” Sopimuksen mukainen USA:n joukkojen lähetysten tuonti ilman tuontivaatimusten täyttämistä sekä ilman virallista valvontaa saattaa aiheuttaa korkeamman riskin jonkin eläintaudin tai kasvintuhoojan leviämisestä Suomeen, mikä aiheuttaisi paikallisille viranomaisille lisätyötä taudinvastustus ja -hävittämistoimenpiteiden muodossa.”
Rauhanliitto katsoo, että DCA sopimuksen ympäristövaikutukset on arvioitu puutteellisesti ja että sopimuksen ympäristövaikutuksista pitää tehdä perusteellinen selvitys.
Suhde Nato SOFA sopimukseen
Nato SOFA määrittää jo nykyisin sopimuspuolten joukkojen oikeudellista asemaa aina niiden oleskellessa toisen Naton jäsenvaltion alueella. Kuten esityksessä todetaan, ”Nato SOFA sisältää muun muassa määräyksiä, jotka koskevat maahantulomuodollisuuksia, aseenkanto-oikeutta, tuomiovallan käyttöä, vahingonkorvausoikeutta ja siitä luopumista sekä verotusta ja tulleja.
Yhdysvaltojen kanssa tehtävällä sopimuksella mennään merkittävästi Nato SOFA – sopimusta pidemmälle. DCA-sopimuksessa poiketaan rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevissa määräyksissä ja DCA- sopimus antaa oikeuksia Nato SOFAan verrattuna laajemmalle henkilöpiirille. Lisäksi DCA -sopimus merkitsee käytännössä sitä, että Suomessa on pysyvästi vieraan vallan joukkoja. Tätä NATO SOFA -sopimus ei mahdollista.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määritellään oikeutus USA:n joukkojen maahantuloon. Kuten esitysluonnoksessa todetaan, ”Tämä poikkeaa Nato SOFAsta, jossa Naton jäsenvaltioiden joukkojen maahantulo perustuu Suomen nimenomaiseen pyyntöön tai suostumukseen”.
Rauhanliitto katsoo, että DCA-sopimus menee Nato SOFA-sopimusta pidemmälle ja heikentää ratkaisevasti Suomen suvereniteettia.
DCA-sopimuksen kattavat maantieteelliset alueet Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että puolustusyhteistyötä tehdään laajasti
Suomen alueella myös sopimuksen liitteessä lueteltujen sovittujen tilojen ja alueiden ulkopuolella.
Hallituksen esityksen mukaan ”Sopimuksessa annetaan kuitenkin USA:n joukoille oikeus ryhtyä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä välttämättömiin ja oikeasuhtaisiin toimiin turvallisuutensa varmistamiseksi.
Suomi tulee osoittamaan USA:n joukoille yksinomaisen pääsy- ja käyttöoikeuden sovittujen tilojen ja alueiden osiin. Näihin tiloihin ja alueisiin Suomella ei ole pääsy- ja käyttöoikeutta.
Rauhanliitto katsoo, että DCA merkitsee sitä, että Suomi menettää suvereniteettinsa niillä alueilla, jotka Yhdysvaltain joukot saavat yksinomaiseen käyttöönsä. Lisäksi DCA -sopimuksessa ei määritellä sitä, millä välittömässä läheisyydessä olevilla alueilla USA:n joukot voivat toimia vapaasti turvallisuutensa varmistamiseksi.
Laakkonen Leo 11.5.2024
Dca-sopimus ei lisää Suomen turvallisuutta,vaan tuo turvattomuutta ja sodan uhkaa.Naapurimaa,riippumatta kuka siellä kulloinkin on johtajana,ei hyväksy uhkaa,jonka tuo sopimus synnyttää.Maailman historia tuntee rajattomasti tapahtumia usan toimista muissa maissa,jotka melkein aina ovat johtaneet konflikteihin ja sotiin.Usahan on käytännössä miehittämässä maamme,kun voi toimia omin päin miten tahtoo.Maamme itsenäysyyden turvaamiseksi tuo sopimus pitää hylätä.Natossakin on riittävästi tekemistä,jotta jonkinlainen luottamus naapurimaahan säilyisi.Keskusteluyhteydet pitää luoda uudestaan,huolimatta Ukrainan sodasta.Unohdettu yhteys tuon sodan syttymiseen ,on visusti vaiettu,sillä Usa oli synnyttämässä tuota sotaa,omilla intresseillään.
Toivon,että järki voittaisi ja sopimus hylätään Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Huolestuneen kansalaisen terveisin:Leo Laakkonen.
Naisten Valmiusliitto ry, Lindell Pia 11.5.2024
Naisten Valmiusliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen.
Naisten Valmiusliitto näkee, että puolustusyhteistyösopimus parantaa Suomen turvallisuutta ja syventää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.
Puolustusyhteistyösopimuksessa Suomi antaa Yhdysvalloille oikeuden käyttää sovittuja tiloja ja alueita maassamme. Naisten Valmiusliitto haluaa tuoda esiin huolen siitä, että maanpuolustusjärjestöillä säilyy mahdollisuus jatkossakin käyttää puolustusvoimien tiloja ja alueita harjoitustoiminnassa.
Edellä esitettyyn viitaten luonnos hallituksen esitykseksi on Naisten Valmiusliiton mielestä perusteellisesti ja huolellisesti valmisteltu.
Silvola Jarkko 11.5.2024
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/36586/2023
DCA (Defence Cooperation Agreement) on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. (1) Suomen on syytä pohtia sopimuksen hyväksymistä tarkkaan, sillä Suomi on altistamassa maaperänsä suurvaltojen taistelukentäksi.
DCA-sopimuksen solmiminen heikentäisi Suomen itsemääräämisoikeutta. Artikla 3:n mukaan Yhdysvaltojen joukot saisivat oikeuden suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen maaperällä pysyvästi ilman, että Suomi tietää niistä tai voi puuttua niihin. Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. (2)
DCA-sopimus altistaisi Suomen kansalaiset kasvavalle turvallisuusuhalle. Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Suomen maaperällä lisäisi jännitteitä kahden ydinasevallan välillä. Sopimus mahdollistaisi myös ydinsodankäynnin harjoittelun Suomen alueella. (2,3) Turvallisuutta koskeva uhka koskisi kaikkia Suomen alueita, sillä artikla 3:n mukaan Suomen tulee auttaa joukkoja pääsemään myös yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin. (2) Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton rakentamat tukikohdat Kuubaan, aivan Yhdysvaltojen rajan tuntumaan, nähtiin oikeutetusti ydinsodan uhkaa lisäävänä provokaationa, mutta Yhdysvaltojen tukikohtia Suomessa ei haluta nähdä vastaavalla tavalla. (4,5) Venäjä on jo ilmoittanut perustavansa uuden armeijakunnan rajan tuntumaan vastauksena Suomen Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen. (6,7)
Suomi ei ole liittymässä DCA-sopimukseen demokraattisesti. Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista Suomessa ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. (8,9) Lisäksi DCA-sopimusta edeltäneestä Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty Presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. (10)
Yhdysvaltojen harjoittama ulkopolitiikka ja viestintä kyseenalaistavat sen aikeet rauhan edistämisestä. Yhdysvallat on estänyt humanitaarisen tulitauon Israelin ja Palestiinan välillä jo kolme kertaa vastustamalla sitä ainoana YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä. (11) Suomalaisen median uutisointi Ukrainan sodasta on muistuttanut sodan alusta alkaen läheisesti Yhdysvaltojen mediassa nähtyä sotapropagandaa. Tutkimusprofessori Douglas Kellnerin mukaan vuonna 1990 Persianlahden sodan aloittaminen oikeutettiin Yhdysvalloissa mm. kuvaamalla Irakin presidenttiä diktaattoriksi ja väittämällä hänen esiintyneen sotaisana ja uhmakkaana Yhdysvaltoja kohtaan. Myöhemmin julkaistut asiakirjat osoittivat Irakin presidentin olleen ystävällinen ja pyrkineen diplomaattiseen ratkaisuun. Propagandassa Irakin johtoa kuvattiin lisäksi epäsuosituksi ja sodan voittamista helpoksi. (12)
Suomen mediassa usein toistettu narratiivi aggressiivisesta Venäjästä on virallisten dokumenttien näkökulmasta kyseenalainen. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) raporttien mukaan Ukraina rikkoi tulitaukoa Itä-Ukrainassa noin viikko ennen Venäjän hyökkäystä siten, että tulitaukoalueella havaitut räjähdykset kasvoivat 41:stä 1481:een räjähdykseen päivässä 15.2.2022 ja 21.2.2022 välisenä aikana. Selvästi suurin osa räjähdyksistä tapahtui Ukrainan venäläiskielisten hallitsemalla alueella. (13-19) Naton entisen sotilasanalyytikon eversti Jacques Baudin mukaan Ukraina valmisteli sotilasoperaatiota Donbassiin vuonna 2021 tietäen, että Venäjä vastaisi siihen aseellisesti. (20) On myös otettava huomioon, että Ukrainan sisällissota on ollut käynnissä jo vuodesta 2014 lähtien.
Liittoutuessaan yhä voimakkaammin Suomesta tulee jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä. DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut. Hallituksen esityksessä DCA-sopimuksen hyväksymiseksi kuvataan, että sopimus vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Esityksessä ei punnita lainkaan sitä mahdollisuutta, että DCA-sopimus voisi heikentää Suomen turvallisuutta. (21,22) Jos hallitus pohtisi sopimuksen merkitystä Suomen kansalaisten turvallisuudelle huolellisesti, se esittäisi myös arvionsa siitä, millaisen turvallisuusuhan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallinen läsnäolo Venäjän rajan tuntumassa aiheuttaa Suomen kansalaisten turvallisuudelle.
Vaadin, että Suomen hallitus esittää perustellun arvionsa Suomen maaperällä olevan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallisen läsnäolon vaikutuksista Suomen kansalaisten oikeuksille ja turvallisuudelle ennen DCA-sopimuksen hyväksymistä.
Vastustan DCA-sopimuksen hyväksymistä ja vaadin sopimuksen käsittelyn lykkäämistä, kunnes huolellinen arvio sopimuksen vaikutuksista on laadittu.
Viitteet
1. Ulkoministeriö. Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA). https://um.fi/puolustusyhteistyosopimus-yhdysvaltain-kanssa-dca
2. Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/95a8ccfa-3ca6-437b-a84d-f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf
3. Vetoomus kansanedustajille: ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen! https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
4. The Guardian. Many predicted Nato expansion would lead to war. Those warnings were ignored. https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/feb/28/nato-expansion-war-russia-ukraine
5. Yle. Venäjä aikoo perustaa Karjalaan uuden armeijakunnan - nämä Suomen lähiseudun varuskunnat voivat kasvaa merkittävästi. https://yle.fi/a/74-20013469
6. Yle. Venäjä kertoi kutsuneensa Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia - todellisuudessa Suomi pyysi tapaamista itärajaan liittyen. https://yle.fi/a/74-20065790
7. Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolutustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=UM003:00/2024
8. Yle. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen - Blinken: Historiallinen vuosi maiden yhteistyölle. https://yle.fi/a/74-20065633
9. Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa. https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa
10. Helsingin Sanomat. Niinistö haluaa Natosta kansanäänestyksen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903554.html
11. Reuters. US blocks ceasefire call with third UN veto in Israel-Hamas war. https://www.reuters.com/world/us-casts-third-veto-un-action-since-start-israel-hamas-war-2024-02-20/
12. Kellner, Douglas 1998. Mediakulttuuri.
13. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 15 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-15%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=43663
14. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 16 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-16%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=36184
15. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 17 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-17%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=21446
16. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 18 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-18%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=23379
17. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 19 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-19%20Daily%20Report.pdf?itok=95901
18. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 21 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-20-21%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=82567
19. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 22 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-22%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=63057
20. Max Milo. Jacques Baud - Western sanctions against Russia are creating news alliances between the "bad guys". https://www.youtube.com/results?search_query=jacques+baud+western+sanctions+against+russia+are
21. JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
22. Lausuntopalvelu. Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?proposalId=cbe78f51-50b9-4430-8439-f6d495d912ba&attachmentId=22081Suomen Sadankomitea ry 11.5.2024
Rauhanjärjestö Suomen Sadankomitea ry. työskentelee inhimillisen turvallisuuden, rauhan ja rauhanomaisen elämäntavan edistämiseksi sekä väkivallan ja konfliktien estämiseksi. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Kiitämme mahdollisuudesta lausua otsikon asiassa.
Pidämme hyvänä, että Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Yhdysvaltojen kanssa sovitaan sopimuksella. Sopimuksen keskeisenä haasteena on, että se heikentää Suomen suvereniteettia. Jo SOFA-sopimuksesta antamassamme lausunnossa nostimme esille huolemme ihmisoikeuksien toteutumisesta. Nämä huolet ovat nyt lausuttavassa sopimuksessa vielä tärkeämpiä, kuten moni muukin lausunnonantaja on tuonut esille.
TURVATAAN OIKEUS ILMAISTA MIELIPITEENSÄ YHDYSVALTOJEN KÄYTTÖÖN LUOVUTETTAVIEN ALUEIDEN LÄHEISYYDESSÄ
Yhdymme oikeuskanslerin lausunnossaan esittämään huoleen sopimuksen artiklasta 6. Yhdysvaltojen tukikohtien rajalla tai välittömässä läheisyydessä on osoitettu mieltä eri puolilla maailmaa. Mielenosoittamisen taustalla on ollut niin yleiset poliittiset kysymykset kuin kyseisen tukikohdan henkilöstön isäntämaan väestölle aiheuttamat ongelmat tai väkivalta.
Sadankomitean mielestä artikla 6:n soveltamisessa tulisi ottaa huomioon seuraavaa:
• Neuvoteltava selvästi, kenen lainsäädäntöä ja toimivaltaa noudatetaan, kun suomalaiset osoittavat mieltä Yhdysvaltojen tukikohtien, varastoalueiden ja joukkojen harjoitusalueiden rajalla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Yksityiskohtaisia sovittavia kysymyksiä ovat esimerkiksi, saako Yhdysvallat kohdistaa voimatoimia mielenosoittajia vastaan, kohdistaa laillisia tai laittomia tiedustelutoimia keräämällä ja tallentamalla heistä tietoja, tai takavarikoida heiltä teknisiä laitteita (esim. kännykät, kamerat) tai niiden tietoja.
ESTETÄÄN ILMASTOPÄÄSTÖJEN VAPAAMATKUSTAJUUS
Sopimuksen 27 artiklassa sovitaan ympäristöä, kansanterveyttä ja turvallisuutta koskevista asioista. Sadankomitea pitää sopimuksen pykälää puutteellisena, koska se ei huomioi riittävästi ilmastoturvallisuutta. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset on tunnistettu ja tunnustettu yhdeksi keskeisimmistä Suomea kohtaan suuntautuvista turvallisuusuhista. Näin on myös Yhdysvalloissa . Eri maiden asevoimien päästöjen arvioidaan olevan yhteensä noin 5,5 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä . Oxfordin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Neta Crawfordin mukaan Yhdysvaltain asevoimat ovat suurin yksittäinen saastuttaja maailmassa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että niiden toiminta nojaa maailmanlaajuiseen tukikohtaverkostoon, joka toimii sotilaslentoliikenteen varassa . Valtaosa sotilastoiminnan päästöistä syntyy korkealla ilmakehässä tapahtuvasta sotilasilmailusta. Suomi sijaitsee lähellä napa-alueita, joiden ilmakehä on erityisen herkkä päästöille. Pohjoiset napa-alueet, Suomi mukaan lukien, lämpenevät noin neljä kertaa muita alueita nopeammin. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan asevoimien päästöjen raportointi on valtioille vapaaehtoista. Ilmastosopimuksen liitteessä I kuitenkin sovittiin, että kaikkein rikkaimpien valtioiden on pakollista raportoida myös sotilastoiminnan päästöistään. Suomi ja Yhdysvallat ovat liitteen I mukaisia maita, joiden pitää raportoida sotilastoimintansa päästöt . Jos Yhdysvallat eivät raportoi Suomessa syntyvän sotilastoimintansa päästöjä osana omia päästöjään, ne luetaan osaksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Tällöin Suomi joutuisi maksamaan Yhdysvaltojen päästöt osana omia päästöjään. Puolustusyhteisteistyösopimuksen tulkinnassa tulisi sopia, että Yhdysvallat itse raportoi ja maksaa omat Suomessa syntyneet sotilastoimintansa päästöt tai, muussa tapauksessa se raportoi ne Suomelle, joka raportoi ja maksaa päästöt osana omia päästöjään.
Toiseksi on syytä huomioida, että Yhdysvallat ei ole tunnettu tukikohtiensa, varastoalueiden ja harjoitusalueiden hyvästä jätehuollosta vaan se esimerkiksi yhä eri puolilla maailmaa polttaa jätteensä maakuopissa.
Sadankomitean mielestä artikla 27:n soveltamisessa tulisi ottaa huomioon seuraavaa:
• 1. pykälän kohta, jonka mukaan Yhdysvallat ”kunnioittaa” sovellettavaa Suomen lainsäädäntöä ei ole riittävä vaan sen tulkinnan tulisi olla ”noudattaa”.
• 2.pykälän tulkintaan lisättäisiin Baselin sopimuksen rinnalle velvollisuus raportoida sopimuksen nojalla toteutetun toiminnan kasvihuonekaasupäästöt Suomelle, ellei valtio itse raportoi niitä osana omia päästöjään, jotta Suomen Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteet tulevat täytetyiksi.
• Suomi sopisi järjestävänsä Yhdysvaltojen asevoimille jätehuollon niiden käyttämille varasto-, harjoitus- ja tukikohta-alueille.
• Soveltamisessa tulee ottaa huomioon nykyistä laajemmin luonnon monimuotoisuus ja miten Yhdysvaltain joukot sitoutuvat ja käytännössä noudattavat Suomen Yhdysvaltoja tiukempaa ympäristölainsäädäntöä ja varmistavat esim. pohjaveden suojelun varasto- ja harjoitusalueillaan.
KANSAINVÄLISET RAUHAA JA TURVALLISUUTTA TURVAAVAT SOPIMUKSET
Suomi on sitoutunut YK:n peruskirjan mukaisesti edistämään rauhaa ja turvallisuutta sitoutumalla tätä tavoitetta turvaaviin ja edistäviin asevalvontasopimuksiin. Sopimukset on myös ratifioitu kansalliseen lainsäädäntöön. Puolustusyhteistyösopimuksessa ja Suomen Nato-liittymisessä tähän liittyviä asiakokonaisuuksia on yhä sopimatta. Ulkoministeriö on ilmoittanut, ettei se Nato päätöstä ja lakeja solmiessaan ole noudattanut YK:n päätöslauselmaa Nuoret, rauha ja turvallisuus (2250) ja sen kansallista toimintaohjelmaa. Sama koskee YK:n päätöslauselmaa Naiset, rauha ja turvallisuus (1325) ja sen kansallista toimintaohjelmaa.
Sadankomitean mielestä soveltamisessa tulisi ottaa huomioon seuraavaa:
• Sovittava ja julkisesti ilmoitettava, että Yhdysvallat sitoutuu olemaan tuomatta Suomeen täällä kiellettyjä aseita kuten henkilömiinoja (ns. jalkaväkimiina, Ottawan sopimus) ja ydinaseita (ydinenergialaki). Rypäleammuksien (ns. kuorma-ammus) osalta on tuotava selväksi Suomen aikomus liittyä Oslon sopimukseen nykyisten ammustemme vanhentuessa.
• Lakiesitykseen kirjataan, miten puolustusyhteistyösopimusta sovellettaessa noudatetaan YK:n 2250 ja 1325 päätöslauselmia.
ALKUPERÄISKANSAN OIKEUKSIEN TURVAAMINEN
Puolustusministeriö on jättänyt noudattamatta lakiin kirjattua neuvotteluvelvoitettaan Natoon liittymiseen ja Yhdysvaltojen kanssa solmittuun puolustusyhteistyösopimukseen (DCA) johtaneissa prosesseissa. Yksi DCA-sopimukseen sisältyvistä viidestätoista Yhdysvaltojen sotilastukikohdasta tulisi sijaitsemaan saamelaisten kotiseutualueella Inarissa, ja sillä tulisi olemaan monenlaisia merkittäviä vaikutuksia saamelaisten elinkeinoihin sekä heidän perus- ja ihmisoikeuksiinsa. Myös saamelaiskäräjien vuoden 2022 Nato-lausunto, joka toi esiin Nato-jäsenyyden mahdollisia vaikutuksia saamelaisille, jäi vaille neuvotteluvelvollisuuden mukaista käsittelyä.
Sadankomitean mielestä soveltamisessa tulisi ottaa huomioon seuraavaa:
• Ulkoministeriön tulee toteuttaa perustuslain saamelaisille takaama neuvotteluvelvoite. Sen tulokset kirjataan lakiesitykseen.
• Sopimuksen tulkinnassa Yhdysvallat tulee velvoittaa noudattamaan Suomea perustuslaissa sitovaa neuvotteluvelvoitetta saamelaisten riippumatta siitä, tapahtuu toiminta saamalaisalueilla maassa, ilmassa tai avaruudessa.
Pimenoff Irene, Irene Veronica Pimenoff 11.5.2024
Diaarinumero VN/36586/2023
Lausunnossani tuon lähinnä esiin hallituksen esitysluonnoksen joitakin puutteita, jotka ilmenevät siten, että jokin asia on luonnoksessa kokonaan sivuutettu tai liian ylimalkaisesti käsitelty. Myöskään eri yksityiskohtien yhteisvaikutusta ei ole selvitetty. Ennen kuin hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnalle siihen tulee sisällyttää pohdinta vaihtoehdosta olla solmimatta puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltain kanssa sekä mahdollisia vaihtoehtoisia sopimusasetelmia, sellaisia joissa Suomi ei nyt ehdotetussa määrin luovuttaisi itsemääräämisoikeuttaan vieraalle valtiolle. Mikäli hallitus toteaisi, ettei vaihtoehtoja ole, tämä voisi olla huolestuttava merkki painostuksesta.
Esitysluonnoksen yleisperusteluissa selvitetään niukasti ja yleisluontoisesti, miksi Suomi on aikeissa solmia Amerikan yhdysvaltain kanssa kahdenvälisen puolusutusyhteistyösopimuksen (Defense Cooperation Agreement, DCA). Mainitaan, että Suomi arvioi 2022 turvallisuustilanteensa uudestaan. Ei mainita, ettei silloin eikä jälkeenpäin todettu Suomeen kohdistuvan sotilaallista uhkaa eikä myöskään selvitetä, miten DCA välittömästi tai pitemmällä aikavälillä vaikuttaisi Suomen turvallisuustilanteeseen.
Ilmeisesti ajatellaan DCA:n parantavan Suomen turvallisuustilannetta. Kuitenkin voi myös perustellusti esittää, että DCA vakavasti vaarantaa Suomen turvallisuustilannetta, kun se perustaa asevaraisen turvallisuusjärjestelmän, luovuttaa Suomen maa- ja vesialueet sekä ilmatilan Suomen naapurimaahan Venäjään vihamielisesti suhtautuvan vieraan vallan sotilaalliseen käyttöön, tekee Suomesta kahden kilpailevan ydinasevallan rajamaan ja osaltaan täydentää USA:n sotilaallista voimaa Itämerellä ja läntisellä arktisella alueella, mistä myös seuraa, että Suomi voi vieraan vallan tekemisten vuoksi tosiasiallisesti joutua sodan osapuoleksi ilman tasavallan presidentin ja eduskunnnan päätöstä. DCA vaarantaa myös Suomen itsemäärämisoikeuden, mikä on vakava uhka suvereenille valtiolle.
DCA:n mahdollinen solmiminen on niin merkittävä ja kauaskantoinen päätös, että sitä ei voi esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi kuvaamatta eksplisiittisesti sen tavoiteltuja hyötyjä ja sen riskejä.
Nythän esitysluonnoksesta ilmenee lähinnä vain, että aloite DCA:lle on tullut Yhdysvalloilta. (Suomen pääneuvottelijat suurlähettiläs Mikael Antell ja prikaatinkenraali Sami Nurmi toteavat Maanpuolustuslehdessä 13.3.2024, että ”Suomen ja Yhdysvaltojen presidentit sopivat maaliskuussa 2022 puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Siten oli luontevaa, että Suomen haettua Naton jäseneksi Yhdysvaltojen kanssa sovittiin myös DCA-neuvotteluista.” Sitä että asia koettiin valtiojohdossa ’luontevaksi’, ei kuitenkaan voi pitää punnittuna perusteluna. Kirjoittajat toteavat samassa artikkelissa, että ”olisikin vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa Suomi Pohjois-Euroopan ainoana Nato-maana olisi jättänyt DCA-sopimuksen neuvottelematta.” Mielikuvituksen eli vaihtoehtojen tunnistamisen puuteko johti neuvotteluihin vai muiden valtioiden painostus?) Eduskunnalle tulee hallituksen esityksessä selvittää neuvotteluihin ryhtymisen vaikuttimet ja vaihtoehtojen arviointi.
Suomen neuvotteluvaltuuskunta kertoo lehtiartikkelissaan Yhdysvaltojen neuvotteluvaltuuskunnan olleen äärimmäisen kokenut ja ammattitaitoinen ja neuvotelleen samaan aikaan mm. Tanskassa, Ruotsissa, Tsekissä ja Papua Uudessa-Guineassa ja neuvottelujen olleen tiukat. ”Yhdysvaltojen intresseissä on mahdollisimman yhdenmukaiset sopimusjärjestelyt eri maiden kanssa. Sillä on neuvotteluihin selkeät raamit, jotka rajaavat liikkumavaraa pöydän molemmilla puolilla. Muutokset ovat mahdollisia, mutta tällöin on kyettävä perustelemaan, miksi asia on neuvotteluosapuolelle tärkeä ja miten tekstimuutos palvelee käytännön yhteistyötä.” Kuvaus osoittaa, että pöydällä oli alun alkaen sanelusopimus, johon Suomen lainsäädäntöä nyt sovitellaan ja niissä kohdin, missä sopeuttaminen ei onnistu, todetaan, että vieraan vallan joukot toimivat tarvittaessa omien lakiensa mukaan (Luonnos s. 13 ja 151).
Mikäli ei ole kysymys ehdoitta antautumisesta, kaikki sopijapuolet yleensä tavoittelevat sopimusneuvotteluissa intressiensä toteuttamista. Intressejä ei luonnosesityksessä selvennetä. Suomi näyttää hakeneen sotilaallista tukea Yhdysvalloilta. Lienee oikeutettua olettaa, että Yhdysvaltain tavoite ei eroa sen yleisistä, korkealla taholla selkeästi ilmaistuista ulkopoliittisista tavoitteista: mm. sotilaallisin keinoin säilyttää johtava asemansa maailmassa, heikentää Venäjää ja päihittää Kiina. Suomen intressien toteutumismahdollisuudet tulisi eduskunnalle annettavassa esityksessä ilmaista ja arvioida.
Sopimusta solmiessa on tarpeen tietää, minkälaisen osapuolen kanssa sopimuksen solmii. Kun nyt ollaan aikeissa solmia sotilaallinen sopimus, on eduskunnalle aiheellista esitellä sopimuskumppanin sodanäkyntikykyä ja -tapoja. USA:n sotilasbudjetti on maailman suurin. Sotateollinen kompleksi hyötyy Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sodista, silloinkin kun ne hävitään. Se hyötyy myös liittolaisten rauhanajan varustelusta, mm. suomalaisten veroeuroista. Asetuotanto ei näy ohjautuvan käytävien sotien tarpeiden vaan aseteollisuuden osakkeenomistajien voitontavoittelun mukaan. USA:lla on yli 800 sotilastukikohtaa muissa maissa ja se on toisen maailmansodan jälkeen käynyt niistä käsin sotaa kaikilla asutuilla mantereilla. USA käy jatkuvasti vuosia kestäviä hyökkäyssotia niitä voittamatta. Niihin ja niihin kuuluviin miehityksiin on liittynyt sotarikoksiksi luokiteltavia toimia. Perääntyessään USA on jättänyt tuhottuja maita hävitykseen ja sekasortoon ja sotakorvausten maksamisen sijaan asettanut niille vuosikymmeniksi pakotteita. Tällä hetkellä USA tukee asein ja poliittisesti kansanmurhan tunnusmerkkejä täyttävää sotialsoperaatiota Gazassa ja pommittaa tukikohdistaan käsin Jemeniä. Monessa maassa vastustetaan USA:n tukikohtia, Nigerissä USA on vastikään joutunut luopumaan tukikohdastaan. Asevoimat eivät saavuta värväystavoitettaan. USA:n joukot osaavat pommittaa, mutta eivät ole kokeneita dronesodassa. USA on hajauttanut asevoimansa lukuisille sotanäyttämöille. USA on ydinasevalta. Avaruuden aseistus ja tappajarobottien kehittely on meneillään huolimatta kansainvälisistä aloitteista niiden kieltämiseksi. USA:n soveltuvuudesta puolustusyhteistyön kumppaniksi tulisi eduskunnassa voida esityksen perusteella keskustella.
Kun USA paraikaa tavoittelee DCA:ta myös Ruotsin ja Tanskan kanssa ja sillä jo on sellainen Norjan ja Baltian maiden kanssa, siitä tulee sopimusten toteutuessa Itämerellä, Baltiassa ja Pohjoismaissa rajat halutessaan ylittävä pidäkkeetön toimija. Se voisi esim. hallita Pohjoismaiden lennostoja yhtenä yksikkönä ja tarvittaessa siirtää koneita esim. Puolaan tai Puolasta Pohjoismaihin.
USA voi myös oman harkintansa mukaan sijoittaa joukkojaan ja kalustoaan tälle suurelle usean valtion alueelle, ja voisi käydä niinkin, ettei Suomeen sijoitettaisi juuri mitään, jos jokin toinen alue näyttäisi sopivammalta.
Luonnoksen 2.2. kohdan perusteella voidaan todeta, että Yhdysvallat saavuttaisi sopimuksessa tavoitteensa. Sen joukot saisivat vapauden omassa komennuksessaan tulla ja mennä ja liikkua maalla, merellä ja ilmassa kaikissa näissä Pohjoismaissa niiden valtionrajoista välittämättä ja kenenkään niiden tekemisiin puuttumatta sijoittaa joukkojaan, aseitaan ja kalustoaan tällä suurella sotilaallisella pelikentällä nimetyn vihollisensa kupeessa. USA voisi ylläpitää tiedusteluyksiköitä ja tehdä sotilaallisia iskuja sen käyttöön luovutetuilta sotilasalueilta käsin (3, 4, 6, 7, 8 artiklat).
Hinta tästä kaikesta näyttäisi olevan USA:lle minimaalinen, kun isäntämaa antaisi omastaan eikä vaatisi tavanomaisia vuokria, hintoja tai lupa- tai tullimaksuja (3, 7, 8, 9, 10, 11, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 24, 25, 26, 28 artiklat), ja lisäksi ostaisi kalliita aseita. USA:n joukot voisivat halutessaan ylläpitää Suomen alueella sangen omavaraista hallintoa omine palveluineen: pankkeineen, posteineen, työsopimuksineen, radiotaajuuksineen (21, 22, 23, 24, 25, 26, 28 artiklat).
Yhdysvaltain joukot siis saavuttavat suuren geostrategisen aluevaltauksen pohjoismaisilla DCA:lla.
Sopimustekstiin ei ole merkitty Yhdysvaltain velvoitetta. Teksti luettelee sen sijaan Yhdysvaltain joukkojen vapauksia ja oikeuksia ( 3 – 28 artiklat).
Vaikka DCA on nimetty puolustusyhteistyösopimukseksi, Yhdysvallat ei siinä missään artiklassa sitoudu puolustamaan Suomea. Sopimuksen johdannossa toki todetaan, että sopimuspuolet ’ovat päättäneet kehittää erillistä ja yhteistä valmiuttaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä sekä estää ja torjua hyökkääjien toimia ja puolustautua niitä vastaan’ ja ’ovat tietoisia siitä, että USA:n joukkojen läsnäolo vahvistaa osaltaan Suomen ja sitä ympäröivän alueen turvallisuutta’. Tästä sopimuksen väitteestä voi olla perustellusti eri mieltä. Yhdysvaltain joukkojen läsnäolon voi katsoa heikentävän Suomen ja Pohjolan turvallisuutta, muodostavan pelotteen Venäjälle, joka vastaa uhkaan ja vaarantavan turvallisuutta myös paikallisesti.
Sopimusartikloihin ei kuitenkaan ole kirjattu mitään USA:n joukkojen läsnäolon velvoitetta. Puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta ei myöskään ole velvoite. Päinvastoin USA:n joukoilla on rajoittamaton oikeus milloin tahansa siirtää kaikkinainen materiaali pois Suomen alueelta (4 artikla).
USA:n joukkojen läsnäolon funktioita mainitaan 3 artiklassa. Mikään niistä ei varsinaisesti näyttäisi tähtäävän Suomen turvallisuuden lisäämiseen. Yhdysvalloilla ei olisi velvoitetta läsnäoloon Suomen alueella, samalla kun sillä olisi muiden Pohjoismaiden DCA-sopimusten toteutuessa valinnanvapaus kymmenien sotilasalueiden käytössä Suomen naapurimaissa. Sopimustekstin mukaan Suomi sen sijaan vastaa maaperällään mahdollisesti olevien USA:n joukkojen ja ennakolta sijoitetun materiaalin suojaamisesta ja turvallisuudesta (6 artikla).Tämän asetelman ongelmallisuutta tulisi hallituksen esityksessä selvittää.
Sopimuksen liitteeseen on kirjattu 15 aluetta, joista USA saa tiloja yhteis- tai yksinomaiseen käyttöönsä. Näitä sovittuja alueita voisi olla ilmoitettujen lisäksi muitakin (4 artikla), jotka saattaisivat jäädä salaisiksi. Kun Yhdysvaltain joukoille lisäksi luvataan tilapäinen pääsy sovittujen alueiden ulkopuolisille yleisille ja yksityisille alueille ja tiloihin, teille, satamiin ja lentokentille (3 artikla), voidaan katsoa, että sopimus potentiaalisesti luovuttaisi Suomen koko alueen ja kaikki liikenneväylät Yhdysvaltain aseistettujen joukkojen käyttöön niiden niin halutessa.
Suomella ei siis olisi sopimuksen perusteella sananvaltaa sen suhteen, liikkuisiko vieraita joukkoja kaikissa paikoissa tai jäisivätkö joukot kokonaan tulematta Suomen alueelle, mikä tulee huomioida hallituksen esityksessä.
Puolustusyhteistyösopimuksia voidaan tehdä tasavertaisten valtioiden välillä kummankaan osapuolen itsemääräämisoikeutta ainakaan merkittävästi rajoittamatta. DCA ei olisi tällainen sopimus. Toki siinä todetaan, että sopimuksen mukaisessa toiminnassa kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita (1 artikla). Tämä on periaatteellinen lausuma sen kunnioittamisesta, että Suomi on sopimuksen tekoon pätevä suvereeni valtio, mutta ei tarkoita, etteikö DCA itsessään tarkoittaisi merkittäviä poikkeamisia perustuslain 1 §:ssä säädetystä Suomen täysivaltaisuudesta.
Kuten esitysluonnoskin parissa kohdin selkeästi ilmoittaa, USA:n joukkojen ei ole noudatettava Suomen lakeja, jos se hankaloittaisi niiden toimia. Asioitaan hoitaessaan Yhdysvaltain joukot saattavat tietyissä tilanteissa kuulla suomalaisia (3, 4 ja 7 artiklat), mutta veto-oikeutta Suomella ei olisi eikä myöskään mahdollisuutta viedä riitoja kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi (29 artikla).
Jos DCA ratifioidaan ja astuu voimaan, se merkitsee Suomen sisäisen ja ulkoisen täysivaltaisuuden merkittävää heikkenemistä. Suomen sisäistä täysivaltaisuutta, sen valtiollisen olemisen ydintä, kovertaisi mm. sopimukseen kirjattu
- vieraan valtion sotilaiden saapuminen, läsnäolo ja omassa komennuksessaan toimiminen Suomessa ilman passia, viisumia tai oleskelu- ja työlupia (7 artikla)
- viidentoista nimetyn alueen hallinta- ja käyttöoikeuksien luovutus vieraalle valtiolle käytettäväksi sotilaallisiin tarkoituksiin territoriaalivaltion suvereniteetille tunnusomaiseen tapaan (2 artikla)
- vieraan valtion sotilaallisen materiaalin, aseiden ja kulkuvälineiden sijoittaminen Suomeen ja niiden kauttakulku ilman isäntämaan tarkastus- tai puuttumisoikeuksia (4 ja 11 artiklat)
- kurinpidollisen, rikosoikeudellisen ja vapaudenmenetystä koskevan toimivallan myöntäminen vieraalle valtiolle Suomen alueella (6, 12 ja 13 artiklat)
Näiden artikloiden yhteisvaikutus tulee huomioida hallituksen esityksessä.
DCA:n toteutuminen toisi Suomeen Yhdysvaltain sotilasjoukkoja, joille varattuja alueita ei hallittaisi suomalaisen kansanvallan legitimiteetillä. Suomella ei olisi näillä vieraille joukoille luovutetuilla alueilla laillisen väkivallan monopolia, ei tuomiovaltaa eikä esim. verotusoikeutta. Suomi ei voisi säätää Yhdysvaltain joukkojen yhteiskäyttöön luovutetuilla alueilla julkista valtaa käyttävien viranomaisten ja muiden toimielinten toimivallasta, eikä sillä tietyissä tiloissa olisi ollenkaan tällaisia toimijoita. Niissä Suomi ei päättäisi oikeusjärjestyksen sisällöstä eikä käyttäisi millään tavoin julkista valtaa alueella oleviin ihmisiin tai esineisiin. Suomi ei siis voisi omalla alueellaan puuttua Yhdysvaltain sotilaallisiin toimiin. Se ei käytännössä voisi tuomita vieraan vallan joukkoihin kuuluvaa henkilöä tämän Suomen alueella tekemistä rikoksista.
Sen sijaan Yhdysvallat voisi niin halutessaan käyttää toimivaltaansa turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi omilla alueillaan ja niiden määrittämättömässä läheisyydessä. Suomelle ei olisi asiassa varattu veto-oikeutta. Sopimuksessa ei ole nimetty, mitkä henkilöt järjestystä silloin ylläpitäisivät, mutta tässä yhteydessä kyseeseen tulisivat USA:n sotilaspoliisi tai sotilaat eli vieraan vallan komennuksessa toimivat aseistetut ryhmät. Kun varattuja alueita voisi sopimuksen mukaan olla muitakin kuin siinä mainitut viisitoista kohdetta ja vieraiden joukkojen järjestyksen ylläpitovalta ulottuisi myös sovittujen tilojen lähialueille, niin teoreettisesti Yhdysvaltain joukot voisivat DCA:n perusteella päästä puuttumaan melkein minkä hyvänsä suomalaisen paikkakunnan järjestyksenpitoon tai esim. aseistettuna ajamaan takaa ryöstäjiä.
Yhdysvaltain sotilasalueilla eri puolilla maailmaa ja myös Euroopassa on osoitettu useammin kuin yksittäisesti tapahtuneen ihmisoikeusloukkauksia kuten laitonta vapaudenriistoa ja kidutusta sekä osallisuutta sotarikoksiksi epäiltävään toimintaan. Yhdysvalloille luovutettuihin sotilasalueisiin Suomessa liittyisi potentiaalinen riski perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaarantumisesta. Suomen viranomaiset eivät voisi tarkastaa vieraiden joukkojen tiloja (3 artikla ) tai kulkuneuvoja (11 artikla).
Sopimus vaarantaisi myös Suomen ulkoisen suvereenisuuden ja turvallisuuden. Antamalla Yhdysvaltain sotajoukoille vapauden toimia Suomen alueella, Suomi ei hallitsisi sitä, miten Yhdysvallat toimii sotilaallisesti kolmansia maita kohtaan eikä miten kolmannet maat näihin toimiin vastaavat. Suomessa sijaitsevan tukikohdan välityksellä tehdyn hyökkäyksen kohteeksi joutunut kolmas maa voisi kansainvälisen oikeuden mukaan katsoa Suomen olevan sodassa sen kanssa ja iskeä suomalaisiin sotilaskohteisiin. Yhdysvaltain joukot voisivat kutsua kolmansien maiden sotilaita koulutukseen Suomen maaperälle (3 artikla). Näiden maiden kanssa mahdollisesti konfliktissa olevat maat voisivat reagoida voimankäytöllä Suomea kohtaan.
DCA:n toteutuessa Yhdysvaltain konfliktit kolmansien maiden kanssa voisivat vakavasti vaarantaa Suomen ulkoista suvereniteettia, jos kolmas maa katsoisi Suomen olevan sen kanssa sodassa tai ryhtyisi hyökkäyksiin Yhdysvaltain Suomessa hallitsemia tai jakamia sotilaskohteita vastaan. Tosiasialliset tapahtumat voisivat täysin sivuuttaa Suomen oman oikeudellisen päätäntävallan sodasta ja rauhasta.
Suomalaiset poliitikot ja media ovat toistuvasti maininneet yhdysvaltalaisten aseiden ja kaluston ennakkovarastoinnin Suomen alueelle kuin tarkoitus olisi pitää ne varalla Suomen puolustusta varten. Todennäköistä on, että – mikäli aseita Suomeen varastoidaan, kun niitä voi muihinkin Pohjoismaihin varastoida – aseet varastoidaan osana Yhdysvaltain ulkomaisiin sotilastukikohtiinsa sijoittamaa asevarastojen verkostoa. Aseet ja tarvikkeet on tarkoitettu Yhdysvaltain omaan käyttöön jonkin puhkeavan aseellisen konfliktin varalta.Toisaalta varastoidut aseet ja ammukset ovat valmiita lennätettäviksi varastoista mille hyvänsä liittolaiselle, joka niitä tarvitsee. Asevarastoista voi tulla paikallinen uhkatekijä, jos ne joutuvat aseellisten iskujen tai ryöstöjen kohteeksi.
Suomessa mahdollisesti käyttöön otetut asevarastot voidaan Yhdysvaltain päätöksestä tyhjentää kokonaan (3 artikla). Jos aseet lähetettäisiin Yhdysvaltain liittolaismaahan, jossa olisi tai uhkaisi aseellinen konflikti, tämä tapahtuma voisi vaarantaa Suomen turvallisuuden ja ulkoisen suvereniteetin. Kun aseet olisivat Suomen alueella varastossa tai kuljetuksen vuoksi suomalaisessa satamassa tai suomalaisella lentokentällä, valtio, jota aseet tulisivat uhkaamaan, voisi yrittää tuhota asevaraston tai -lähetyksen käyttämällä sotilaallista voimaa. Tällaisessa tilanteessa Suomi voisi riippumatta omasta toiminnastaan Yhdysvaltain toimien vuoksi joutua sotaan kolmatta valtiota vastaan, jos tosiasiallinen tapahtumasarja eskaloisi tilanteen, vaikka Suomessa ei olisi tehty päätöstä sodasta ja rauhasta. Turvatekijöiksi suunnitellut asevarastot voivat siis osoittautua vaaratekijöiksi. Tämä on huomioitava hallituksen esityksessä.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen ei ole kohdistunut välitöntä eikä välillistä sotilaallista uhkaa niin kauan kuin Suomi on itse täysivaltaisesti hallinnut omaa aluettaan. Suomi ei ole uhannut naapurimaitaan eikä mikään sen naapurimaa ole uhannut sitä.
DCA:n sopimusteksti osoittaa, että Suomi sen solmiessaan luopuisi merkittävistä osista alueensa hallintaa ja kokisi asettua asevaraiseen turvallisuuteen saamatta turvallisuustakeita vieraalta vallalta. Myös Suomen ulkopoliittinen liikkuma-ala supistuisi eikä se voisi itsenäisesti hoitaa rauhanomaisia suhteita maailman kaikkiin maihin ml. naapuriinsa Venäjään.
Jos DCA ratifioitaisiin ja saatettaisiin voimaan, se merkitsisi, että Suomi luopuisi merkittävistä osista sisäistä ja ulkoista suvereniteettiaan ja luovuttaisi alueensa hallinnan Venäjälle vihamielisille joukoille. Näin Suomesta voisi muodostua turvallisuusuhka Venäjälle ja Venäjästä voisi rakentua uhka Suomelle.
Eduskunnalle annettavassa hallituksen esityksessä tulisi selvittää, voidaanko Yhdysvaltojen aloitteesta alkaneen DCA:n sopimusprosessin katsoa tosiasiassa olleen pelkkää Suomen lainsäädännön sopeuttamista Yhdysvaltain ennakolta (myös muille Pohjoismaille) saneleman sopimuksen vaatimuksiin. Jakaessaan Yhdysvalloille pidäkkeettömiä oikeuksia ja Suomelle runsaasti velvollisuuksia sopimusta ei voi pitää vastavuoroisena ja tasapuolisena. Hallituksen esityksessä tulee selvittää, mikä motiivi Suomella on lähteä tällaiseen sopimukseen ellei Suomi lähtenyt sopimukseen vieraan vallan odotukset täyttääkseen.
Hallituksen esityksessä tulee selvittää eduskunnalle, mihin Yhdysvallat tosiasiassa on sopimuksella sitoutunut, kun sen joukoilla ei ole velvoitetta edes läsnäoloon Suomessa. Mitä Suomi voi sopimuksen perusteella edellyttää / vaatia Yhdysvalloilta vai voiko ensinkään?
Hallituksen esityksessä tulee selvittää eduskunnalle, onko Suomella, joka ei ole sopimuksellista oikeutta valvoa vieraan vallan joukkojen tekemisiä alueellaan, mitään mahdollisuutta kieltää tai estää Yhdysvaltain joukkoja suorittamasta jotakin toimiaan vai onko se täysin alisteinen aseistetuille joukoille, jotka omassa komennuksessaan omia lakejaan noudattaen voivat tulla, asettua ja lähteä maasta omien intressiensä mukaan.
Suomi on siirtänyt itsemääräämisoikeutta ja tuomiovaltaa kansainvälisiin järjestöihin tai elimiin liittyessään, mikä otetaan huomioon perustuslaissakin. Näihin järjestöihin ja elimiin Suomi voi osaltaan vaikuttaa. Nyt kyseessä on ennen kuulumaton perustuslaille tuntematon tilanne, jossa itsemääräämisoikeutta siirretään toiselle valtiolle, jonka politiikkaan Suomi ei voi vaikuttaa. Tätä seikkaa ei voi hallituksen esityksessä sivuuttaa. Vaikutukset sisäiseen ja ulkoiseen suvereniteettiin ml. sotatilaan joutumiseen on esiteltävä.
Hallituksen esityksessä on tarkemmin selvitettävä, miten Norjan, Ruotsin ja Tanskan DCA:t potentiaalisesti vaikuttavat Suomen asemaan ja miten DCA:t muovaavat turvallisuustilannetta. Suomen sopimuksen erot muiden maiden sopimuksiin nähden tulisi myös perustella.
Hallituksen esityksessä on tarkemmin selvitettävä, miten yksilöt joutuvat eriarvoiseen asemaan muihin kansalaisiin nähden Yhdysvaltain lainsäädännön koskiessa heitä työ-, siviili- tai rikosasioissa.
DCA:n mahdolliset vaikutukset saamelaisten oikeuksiin on selvitettävä.
Hallituksen esityksessä tulisi ’läpäisyperiaatteella’ huomioida, ettei Suomen valtio vapaudu ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaisesta vastuusta uuteen, velvoitteiden kanssa mahdollisesti ristiriitaiseen sopimukseen liittyessään tai vieraan vallan erilaiseen ihmisoikeuspolitiikkaan sopeutumalla.
Esimerkkinä mainitsen, että esitysluonnoksesta puuttuu mm. niiden Suomen ja Yhdysvaltain välisten jännitteiden selvittely, jotka liittyvät Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Rankaisemattomuuden poistaminen kuuluu Suomen YK-politiikan painopisteisiin. Rooman perussääntö on valtiosopimus, joka tuli Suomessa voimaan 1.7.2002 (laki 1284/2000, asetus 56/2002). Näin ollen Suomi on velvollinen käyttämään rikosoikeudellista toimivaltaansa rikoksista (joukkotuhonta, rikos ihmisyyttä vastaan, sotarikos, hyökkäysrikos) epäiltyihin henkilöihin ja edistämään kansainvälistä yhteistyötä esim. pyydettäessä luovuttamalla epäiltyjä Haagin tuomioistuimelle. Epäillyn virallinen asema on tässä yhteydessä merkityksetön (27 artikla).
Yhdysvaltain ammattiarmeijan joukoissa saattaisi olla jonkin Rooman perussäännön ratifioineen maan alueella tapahtuneista edellä mainituista rikoksista epäiltyjä henkilöita. Esitysluonnoksessa ei ole selvitetty, miten Suomi voisi velvoitteensa mukaan ryhtyä kansallisiin toimenpiteisiin asiassa tai velvoitteensa mukaan luovuttaa epäillyn henkilön Haagin tuomioistuimelle. Yhdysvallat ei ole liittynyt Rooman perussääntöön vaan vastustaa kaikkia kansalaisiinsa ja joidenkin liittolaistensa kansalaisiin kohdistuvia tuomioistuimen toimia, on jopa asettanut tuomioistuimen tuomareille pakotteita ja evännyt heiltä viisumeita. Lisäksi Yhdysvalloissa on vuodesta 2002 voimassa laki (American Service-Members’ Protection Act, myös The Hague Invasion Actiksi nimetty), joka antaa Yhdysvaltain presidentille valtuudet käyttää kaikkia tarvittavia, ml. sotilaallisia keinoja Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidättämän tai vangitseman Yhdysvaltain kansalaisen vapauttamiseksi. Tuomioistuinta avustaville maille voidaan asettaa pakotteita.
Kyseessä on kuten kuolemanrangaistuksen kohdalla sen luokan oikeudellinen ongelma, ettei sitä voi hallituksen esityksessä sivuuttaa eikä kumpaakaan Yhdysvaltain lainsäädääntöön liittyvää ongelmaa voi kuitata sillä, että tapaukset olisivat epätodennäköisiä. Kymmenessä vuodessa Suomeen voi kulkeutua tuhansia sotilaita ja siviilejä, joten joukossa saattaa olla jossakin maassa kyseessä olevista rikoksista epäiltyjä.
Tarvitaan selkeä ja avoin vaihtoehtoja, motiiveja, päämääriä, hyötyjä ja riskejä ja asioiden yhteisvaikutuksia valottava hallituksen esitys tarkentamaan sopimuksen sisältöä.
Pennanen Oili 11.5.2024
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36586/2023
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Haluan lausua vaikka koen sen olevan turhaa; tämä on vain muodollinen lausuntokierros,
eiköhän tämä DCA-sopimus ole jo käytännössä allekirjoitettu.
Ja tuossahan se jo lukee:
“Suomen ja Yhdysvaltojen välillä TEHDYN puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi” eli tarvitaan vain eduskunnan hyväksyntä ja se lienee läpihuutojuttu.
Ei meiltä Suomen kansalaisilta kysytty NATOon liittymisestäkään.
Ennen NATOon liittymistä ei ollut sodan uhkaa mutta heti liityttyä naapurimaastamme ja sukulaiskansasta tuli jäätävän pelottava uhka….
Täysin järjetön tämä sopimus, joka on räikeässä ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Venäjä ei ole meidän vihollisemme vaan naapurimaamme.
Tämä sopimus tulee olemaan suora sodanjulistus, joka johdattaa Suomen lopulliseen tuhoon.
Mutta sitä ilmeisesti maamme johtajat haluavatkin, ovat myyneet sielunsa ja isänmaansa.
Tohila Laura 11.5.2024
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36586/2023
Suomen ei pidä hyväksyä DCA-sopimusta.
Virkamiesten sekä Suomen hallintoelimien työntekijöiden yhtenä työnantajana kysyisinkin tämän sopimuksen laatijoilta sekä niiltä joiden päätettävissä olisi kyseisen sopimuksen hylkääminen/hyväksyminen seuraavia asioita:
1) Täytättekö omassa työssänne Suomen kansan etujen puolustamisen perustuslain vaatimalla tavalla tämän sopimuksen käsittelyssä?
2) Onko DCA- sopimuksen käsittelijöillä omasta mielestään niin laajat tiedot kyseisen sopimuksen luonteesta, että he pystyisivät avoimesti osallistumaan julkiseen keskusteluun sen haittapuolista ja miettimään niiden seurauksia sekä vaikutuksia pitkällä aikavälillä?
3) Olisitteko itse henkilökohtaisesti valmis asumaan Naton tukikohtien läheisyydessä?
4) Onko kyseinen sopimus mielestänne sellainen- ja oletteko tutustuneet mielestänne DCA-sopimukseen niin hyvin, että olisitte sen valmis henkilökohtaisella allekirjoituksellanne hyväksymään sekä ottamaan siitä täyden vastuun omassa henkilökohtaisessa elämässänne?
5) Oletteko valmis ottamaan henkilökohtaisen vastuun jos DCA-sopimuksen nojalla tapahtuu suomen kansaan kohdistettuja sorto- ja väärinkäytöstoimija? Sekä mitä vastuunottaminen teidän mielestänne tarkoittaa?
Suositan ottamaan yhetyttä lakimies Aki Nummeliin tämän ehdotuksen Suomen lakeihin liityvistä epäkohdista.
Tammilehto Olli 11.5.2024
HALLITUS EI PERUSTELE DCA:N TARPEELLISUUTTA JA HÄMÄRTÄÄ SOPIMUKSEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA HEIKENTÄVÄT VAIKUTUKSET
DCA-sopimus merkitsisi suurta muutosta Suomen poliittisessa järjestelmässä ja kansainvälispoliittisessa asemassa, koska Suomi näin liittoutuisi erittäin tiiviisti yhden ydinasesuurvallan kanssa ja alistuisi sen intresseille. Tästä huolimatta hallitus ei esityksessään suoraan kerro, miksi näin kauaskantoinen sopimus olisi solmittava Natoon liittymisen lisäksi. Epäsuorasti hallitus antaa ymmärtää, että sopimusta tarvitaan vahvistamaan Suomen turvallisuutta. Hallitus ei kuitenkaan 195-sivuisessa esityksessään juurikaan perustele sitä, miten sopimus vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Ainoastaan sivulla 21 esitetään jonkinlainen perustelu: Suomi saisi ”nopeasti tukea, jos turvallisuustilanne heikkenee.” Hallitus ei kuitenkaan lainkaan pohdi sitä, että turvallisuustilanne voisi heiketä juuri USA:n joukkojen tiiviin läsnäolon takia, koska Venäjä kokisi sen uhaksi. Esityksessä ei siis lainkaan vastata lukuisten tutkijoiden esittämään kritiikkiin, jonka mukaan sopimus lisäisi ydinasevaltojen välistä jännitettä ja siten heikentäisi ratkaisevasti Suomen turvallisuutta.
DCA-esityksen luonnos antaa väärän käsityksen siitä, miten DCA-sopimus vaikuttaisi Suomen itsemääräämisoikeuteen. Esimerkiksi sivulla 10 kerrotaan, että toisin kuin valtiosuvereniteettiin perustuvassa Nato-sopimuksessa Suomen suostumusta Yhdysvaltain joukkojen maahantuloon ei DCA:ssa tarvita. Seuraavalla sivulla kuitenkin väitetään Suomen itsemääräämisoikeuden säilyvän, koska “Suomi voi tarvittaessa tuoda esiin Yhdysvalloille näkemyksensä, jotka Yhdysvallat ottaa huomioon.” Tottahan varaskin ottaa huomioon tavaran omistajan näkemykset.
DCA-sopimus olisi voimassa 10 vuotta, joten Suomi antaisi USA:n joukoille oikeuden vapaasti tulla maahamme kymmeneksi vuodeksi. Esitysluonnoksen sivulta 20 selviää, että Norja ja Ruotsi eivät luovu itsemääräämisoikeudestaan näin pitkäksi aikaa: Norja antaa luvan Yhdysvaltain joukkojen maahantuloon enintään vuodeksi kerrallaan ja Ruotsi enintään kahdeksi vuodeksi. Esitysluonnoksessa ei mitenkään perustella sitä, miksi Suomen pitäisi luopua suvereniteetistaan ratkaisevasti pidemmäksi ajaksi kuin Norjan ja Ruotsin.
Norja on luopunut itsemääräämisoikeudestaan muutenkin vähemmän kuin, mitä hallitus haluaa Suomen luopuvan: Norjan viranomaiset vastaavat turvallisuudesta USA:n tukikohtien välittömässä läheisyydessä ja niiden siviiliosissa. Sen sijaan Suomen DCA-sopimuksen artiklan 6 mukaan Yhdysvaltain sotilaille annetaan oikeus järjestyksen pitoon ja voimankäyttöön tukikohtien välittömässä läheisyydessä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa muuallakin Suomessa. Tätäkään suvereniteetista luopumista hallitus ei perustele mitenkään.
Suomen perustuslain 94 § mukaan ”Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita”, mikä tarkoittaa sitä, ettei tällaista vaaraa aiheuttavia sopimuksia saa solmia. DCA-olisi tämän mukaan hylättävä, sillä kun itsemääräämisoikeudesta luovutaan, kansa menettää valtansa. Kaikesta huolimatta hallitus väittää itsemääräämisoikeuden säilyvän, koska DCA:ssa USA lupaa kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä. Hallitus kuitenkin paljastaa, mitä kunnioittaminen oikeasti tarkoittaa: ”… kunnioittaminen ei voisi kuitenkaan johtaa siihen, että yhdessä sovitun toiminnan toteuttaminen estyisi tai siitä tulisi käytännössä hyvin hankalaa.” (s. 11) Eli siis silloin kun Suomen laeilla olisi merkittävää vaikutusta, niitä ei tarvitsisi noudattaa.
DCA-sopimuksen artiklan 27 mukaan ”Yhdysvallat kunnioittaa sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä.” Hallitus haluaa kuitenkin esityksessään varmistaa, ettei kukaan kuvittele tästäkään kunnioittamisesta liikoja ja kertoo sivulla 48, ettei ympäristöstä, terveydestä ja turvallisuudesta tarvitse välittää jos välittäminen tekisi USA:n toiminnan hankalaksi tai estäisi sen.
DCA-sopimuksen mukaan USA:n joukot vapautetaan kaikista veroista ja lakisääteisistä maksuista ja myös velvollisuudesta noudattaa lukuisia Suomen lakeja. Tätä hallitus perustelee sillä, että maksujen periminen ja lakien noudattaminen hankaloittaisivat Yhdysvaltojen joukkojen toimintaa Suomessa. Mutta niinhän Suomen lait hankaloittavat myös lukuisten muiden organisaatioiden ja ihmisten toimintaa, mutta tästä huolimatta niitä on pakko noudattaa. Monien näiden organisaatioiden ja ihmisten toiminta sitä paitsi liittyy tavalla tai toisella Suomen turvallisuuteen. Hallitus ei mitenkään perustele sitä, miksi Yhdysvaltojen hankaluudet ovat eri asemassa kuin muiden tahojen hankaluudet.
Kansanedustajille, jotka ovat huolissaan ydinaseista, hallitus tarjoilee ydinenergialain epämääräistä kunnioittamista (s. 11). Kuitenkin DCA kieltäisi Suomeen saapuvien USA:n ajoneuvojen, laivojen ja lentokoneiden asevarustuksen tarkistamisen ilman Yhdysvaltojen suostumusta (s. 71).
DCA-esityksen luonnos on siis täysin kelvoton: Se ei perustele sopimuksen tarpeellisuutta ja hyötyä ja johtaa kansanedustajia harhaan.
Saarinen Heidi 11.5.2024
Suomi ei saa hyväksyä DCA-sopimusta. Valtaa ei tule antaa muun maan kansalaisille, vaan meidän tulee itse päättää omista asioistamme huolehtia maamme puolustuksesta.
SKP:n Uudenmaan piirijärjestö ry, Piirikomitea10.5.2024
SKP:n Uudenmaan piirijärjestö antaa lausuntonsa luonnoksesta “hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi”.
Mikäli Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus astuu voimaan, avaa se vakituisen vapaan pääsyn ja 15 tukikohtaa vieraan vallan joukoille Suomessa sekä asettaa vakavan suvereniteettia nakertavan ja eskalaatioita lisäävän uhan. Mielestämme sopimus on haitallinen ja vaadimme sen hylkäämistä eduskunnassa.
Sopimuksen solmiminen ensin 10 vuodeksi kerrallaan ja irtisanomisen mahdollisuus vasta sen jälkeen vuoden irtisanomisajalla on jo sinänsä kansallista itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa polkevaa. Olemme nähneet kansainvälisistä esimerkeistä, että sopimuskauden päättyminen tai sopimuksen irtisanominenkaan eivät ole saaneet Yhdysvaltojen joukkoja poistumaan, vaan ne jatkavat läsnäoloaan laittomasti, kuten Kuuban Guantánamossa.
Tukikohdissa voitaisiin harjoitella jopa ydinsodankäyntiä, ja sopimuksen kirjauksista huolimatta alueille voitaisiin toimittaa jopa ydinaseita, sillä Suomella ei olisi oikeutta tarkastaa asetoimituksia tukikohtiin esteettömien toimitusten ja tiloihin pääsyn vaatimuksen vuoksi. Yhdysvaltojen joukot olisivat lähtökohtaisesti vapaat kaikista veroista ja lähes kaikista maksuista Suomessa, mikä korostaa Suomen alisteista asemaa sopimuksessa.
DCA-sopimuksesta ei ole lisäämään turvallisuutta, sillä militarismi on loputon kierre, jolla on lisätty eskalaatioita, käpertymistä, luonnontuhoa ja väkivaltaisten asenteiden juurtumista yhteiskuntaan. Turvallisuus ei ole koskaan ollut vain sotilaallinen kysymys. Uskottava ja tarvittava puolustus pystytään järjestämään nykyaikaisesti ja kohtuullisesti ilman, että sotilasmenoille on avoin piikki tai suostumme luovuttamaan alueitamme ja tuomiovaltaamme vieraan vallan geopoliittisiin tavoitteisiin.
Inhimillistä turvallisuutta, joka on YK:n tasolla lanseerattu käsite, heikennetään Suomessa parhaillaan Orpon ja Purran hallituksen leikkauksilla. Siitäkin huolimatta, että tällä inhimillisellä turvallisuudella tulisi pitää huoli elinkelpoisesta planeetasta ja toimia joka päivä perheiden, lasten ja nuorten tulevaisuuden eteen. Näemme militarismia kiihdyttävän politiikan vastuuttomana lasten ja nuorten kannalta.
Suomi on koko ajan valmistautumassa sotaan eikä rauhalle, diplomatialle ja kansainväliselle ydinaseriisunnalle olla antamassa mahdollisuutta. Suomi voisi olla kokoaan suurempi maailmalla rauhanpolitiikan saralla, mutta avaamalla vapaan pääsyn vieraan vallan joukoille se ei onnistu.
Näemme, ettei Nato-jäsenyyskään ole kasvattanut turvallisuudentunnetta vaan Suomi on yhtä huolissaan ja varautunut Venäjän suhteen, kuin ennenkin. On myös hälyttävää, miten sotapropagandan avulla juuri Yhdysvalloista on saatu rakennettua harhakuva Suomelle hyödyllisenä ja miellyttävänä kumppanina, vaikka arvopoliittisesti ja kaiken maailmalla todistamamme jälkeen Yhdysvaltojen linjat ovat kaukana siitä, millaista Suomi-kuvaa on haluttu antaa maailmalle.
On käsittämättömän julmaa sivuuttaa tai yrittää sulkea silmiä siltä, millaisiin ihmisoikeusrikoksiin ja kansainvälisen oikeuden halventamisiin Yhdysvallat syyllistyy ajasta toiseen pommituksilla, sodilla ja niiden pitkittämisellä sekä sotilaiden tekemillä rikoksilla. Imperialistinen Yhdysvallat kuvittelee itsensä maailmanpoliisiksi ja on valmis käyttämään väkivaltakoneistoa tavoitteissaan riistää kansojen itsemääräämisoikeutta ja luonnonvaroja.
Vieraan vallan hallussa olevien alueiden mahdollistaminen ja joukkojen pysyvä oleskelu Suomessa sekä tuomiovallan ensisijainen luovutus Yhdysvalloille on todella vahingollista suvereniteetin kannalta. Voimakkaassa Yhdysvaltoihin nojautumisessa on unohdettu, miten Yhdysvaltojen sisäpoliittiset ristiriidat ja mahdollisesti tulevat muutokset vaikuttavat myös siihen kuvaan ja uskottavuuteen, joka maalla on Suomessa. Ruvetaanko liittoutumista vähitellen myös katumaan, kun Yhdysvaltojen sisäistä tilaa ei nähdä riittävän vakaana?
Sopimuksen voimaanastuminen tarkoittaisi uutta askelta Suomen alistumisessa Yhdysvaltojen vasalliksi. Kyse ei ole pienestä asiasta vaan merkittävää vallansiirtoa arvaamattomalle ja väkivaltaiselle suurvallalle.
SKP:n Uudenmaan piirijärjestö vaatii DCA-sopimuksen hylkäämistä eduskunnassa.
Maanpuolustuskurssiyhdistys ry 10.5.2024
Maanpuolustuskurssiyhdistys ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Maanpuolustuskurssiyhdistys on valtakunnallisen maanpuolustuskurssin suorittaneiden jäsenyhdistys, jonka tarkoituksena on turvallisuuspoliittisen tietouden syventäminen ja kehittäminen sekä yhteistoiminnan aikaansaaminen ja edistäminen eri alojen kokonaisturvallisuutta edustavien jäsenten kesken. Yhdistyksellä on noin 5 300 jäsentä, mikä on noin 80 % valtakunnallisen maanpuolustuskurssin suorittaneista. Lisäksi yhdistykseen kuuluu 14 alueellista maanpuolustusyhdistystä.
Maanpuolustuskurssiyhdistys toteaa Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen edistävän merkittävästi Suomen puolustuskykyä ja turvallisuutta sekä Itämeren alueen vakautta.
Maanpuolustuskurssiyhdistys korostaa laajapohjaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun merkitystä puolustusratkaisumme muuttuessa. Kehittyvä kahden ja monenvälinen puolustusyhteistyö sekä jäsenyys Pohjois-Atlantin liitto Natossa muodostavat uudenlaisen kokonaisuuden. Kansalaisten ja päättäjien tietämyksen kasvattaminen puolustusyhteistyöstä lisää ymmärrystä ja yhteistyön hyväksyttävyyttä. Maanpuolustuskurssiyhdistys tarjoaa yhteiskunnan vastuutahoille tällaiseen laaja-alaisen foorumin.
SKP:n Kypärämäen osasto ry, Suomen kommunistisen puolueen Jyväskylän piirijärjestö, Tynjä Riitta 10.5.2024
KANNANOTTO SUOMEN JA USA:N VÄLISEEN PUOLUSTUS-
YHTEISTYÖSOPIMUKSEEN
Jo pitkään, ennen Natoon liittymistä Suomi ja USA ovat kaikessa hiljaisuudessa valmistelleet puolustusyhteistyösopimusta (= DCA), joka antaa mahdollisuuden Yhdysvalloille perustaa maahamme sotilastukikohtia.
Suomi sai elää 80 vuotta rauhan ympäristössä ilman vieraan vallan pysyviä joukkoja maaperällään.
Nyt sopimus mahdollistaa USA:n sotavoimille pääsyn 15 alueelle, nimetyille lentokentille ja maa-alueille sekä satamiin. Yksi alueista tulisi olemaan Jyväskylän Tikkakosken ilmasotakoulu ympäristöineen. Lähtökohtaisesti sovitut tilat ja alueet ovat yhteiskäytössä, mutta sopimuksen osapuolilla on mahdollisuus sopia joidenkin alueiden yksinomaisesta käytöstä. Alueille olisi mahdollisuus perustaa myös asevarastoja.
Viisi syytä olla hyväksymättä DCA:ta
- MAAMME ITSENÄISYYDEN KAVENTUMINEN
Sopimus antaisi USA:lle merkittävää päätösvaltaa maassamme. Sopimuksen myötä se saisi myös rikosoikeudellista valtaa, koska luovutetuilla alueilla toimisivat sen omat rikosoikeudelliset lait.
USA:lla on kaiken kaikkiaan kysymyksessä omat sotilas- ja valtapoliittiset intressinsä osana tänä päivänä käytävää globaalia kamppailua maailman herruudesta meidän maamme itsemääräämisen kustannuksella.
- YDINASEIDEN KÄYTÖN UHAN LISÄÄNTYMINEN
Enemmistö suomalaisista vastustaa ydinaseiden sijoittamista maaperällemme. DCA-sopimus loisi pohjaa ja muokkaisi mielipiteitä myötämielisimmiksi ydinaseille. Ydinenergialakimme kieltää yksiselitteisesti ydinaseiden kuljettamisen ja sijoittamisen maahamme.
Sopimus merkitsee väistämättä jännitteiden lisääntymistä Suomen ja Venäjän välille. Tämä tarkoittaa myös varustelukierteen lisääntymistä, aiheuttaa vaaraa konfliktien eskaloitumiseen ja ydinaseiden käytön mahdollisuuteen.
- LUONTO JA YMPÄRISTÖ
Sopimus edellyttää lisääntyviä sotaharjoituksia Naton vaatimien harjoitusten rinnalla. Sotilastukikohdat sekä asevarastot ja niihin liittyvän infran rakentaminen tulevat haittaamaan luontoamme, ympäristöämme ja alueilla harjoitettavia elinkeinoja. Näitä ongelmia voitiin nähdä jo talvella 2024 tapahtuneiden suurten sotaharjoitusten aikaan.
- TALOUDELLISET VAIKUTUKSET
Suonessa eletään suurten sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen leikkaamisen aikaa. Ne koskettavat ennen kaikkea vähävaraisinta kansanosaa. Koko vuosisataisen hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ollaan murskaamassa vetoamalla talkoisiin, joista varakas kansanosa saa vapautuksen.
Nato ja DCA-sopimus edellyttävät sotilasmenojen tuntuvaa lisäämistä myös tulevina vuosina. Asevarustelumenot ovat pois hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja koulutuksen järjestämisestä.
- KANSANVALTA KAVENTUU
Suomi liitettiin Natoon ilman demokraattista keskustelua ja informaatiota. Nyt ollaan tekemässä sama virhe koskien DCA-sopimusta, joka on kauaskantoisempi kuin Nato-sopimus.
Laihana lohtuna meillä on mahdollisuus lausuntopalvelu.fi- sivulla ottaa kantaa ja lausua mielipiteemme.
Jo solmittujen DCA-sopimusten aiheuttamista oikeustapauksista niitä solmineissa maissa on saatava lisää tietoa.
Nato-prosessin aikaan synnytettiin pelon ilmapiiri, mikä kasvatti tarvetta turvan hakemiseen ns. ydinasesateenvarjon alta. Tässä sopimuksessa on vielä enemmän kyse luopumisesta itsenäisyydestämme antamalla pois osia maastamme. Voidaan puhua jopa maanpetoksesta antamalla valtaa USA:lle, valtiolle, jolla on ennestään useita satoja tukikohtia ympäri maailmaa.
SKP:n Jyväskylän piirijärjestö ei hyväksy DCA-sopimuksen allekirjoittamista Suomen ja Yhdysvaltojen välille.
SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirikomitean kokous 5.5.2024
Suomen Reserviupseeriliitto ry 10.5.2024
Viite: UM lausuntopyyntö 28.3.2024
Suomen Reserviupseeriliiton lausunto luonnoksesta hallituksen esityksestä eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Suomen Reserviupseeriliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta aiheesta. Nato-jäsenyydellä on erittäin suuri merkitys Suomen turvallisuudelle, maanpuolustukselle ja puolustusyhteistyölle.
Puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen liittolaisuussuhdetta ja luo mahdollisuuksia kahdenvälisen suhteen tiivistämiseen. Sopimus mahdollistaa sen, että Suomi pystyy valmistautumaan ja saamaan nopeasti tukea Yhdysvalloilta, jos turvallisuustilanne heikkenee. Mielestämme sopimus on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuteen. Puolustusyhteistyösopimuksen tekeminen on Suomen kannalta kannatettavaa, koska se lisää konkreettisesti turvallisuuttamme, mikäli turvallisuuspoliittinen tilanne kärjistyisi merkittävästi.
Esityksessä esille tuotu tarkennustarve lakeihin on ymmärrettävä. Samalla on valmistauduttava arvioimaan lainsäädännön ja muun ohjeistuksen toimivuutta pikaisesti saatujen kokemusten perusteella.
Pidämme tärkeänä, että sopimukseen on kirjattu velvoite, että kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Velvoitteen tarkoituksena on turvata Suomen vaikutusmahdollisuudet sopimusmääräysten toimeenpanossa.
Sopimuksessa ei siis suoraan kielletä tai sallita ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Tästä asiasta on tarvittaessa Suomessa tehtävä erillispäätös.
Periaatteellisesti ei ole aivan ongelmatonta, että sopimuksen perusteella Yhdysvaltojen joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, vaikka asian yhteydessä mainitaan, että Yhdysvaltojen joukot kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä.
Yhdysvalloilla on velvollisuus varmistaa, että sen oma henkilöstö kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä ja määräyksiä. Sopimusta sovelletaan vain Yhdysvaltojen joukkojen ollessa Suomen alueella. On tärkeä varmistaa, että Pohjoismaiden puolustusyhteistyösopimukset olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta päästä Suomen alueelle sekä käyttää tiettyjä sovittuja tiloja ja alueita mahdollistaen siten esim. materiaalin sijoittamisen ennakolta. Sopimuksessa sovitaan myös Yhdysvaltojen joukkojen, siviilihenkilöstön, huollettavien ja sopimustoimittajien oikeudellisesta asemasta. Sopimustoimittajat saavat osittain samanlaisia erioikeuksia ja vapauksia kuin joukkojen jäsenet ja siviilihenkilöstö. Sopimustoimittajiin on syytä kiinnittää erityistä huomioita toiminnan käynnistyessä, eikä heidän toimintansa saa olla ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa.
Puolustusyhteistyösopimuksella poiketaan Nato SOFAn rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevista määräyksistä. Suomi vastaanottajavaltiona luopuu ensisijaisesta tuomiovallasta tietyissä asioissa. Nato SOFAsta poiketen esityksessä ei ole mainintaa mahdollisesta kuolemanrangaistuksen käytöstä ja siihen liittyvästä konsultaatiosta. On tärkeää varmistaa, että käytännön toimissa toimintatavat ovat SOFA-sopimusta vastaavia.
Sopimusta sovelletaan myös silloin, kun Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo ei liity sovittuihin tiloihin ja alueisiin, vaan sitä tehdään laajasti em. tilojen ja alueiden ulkopuolella. Sopimuksessa määrätään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoa ja palauttamista koskevasta USA:n joukkojen toimivallasta. Sovittujen alueiden ulkopuolella Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat kuitenkin toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta. Tähän kohtaan tulisi saada tarkempaa ohjeistusta välittömästi.
Esimerkiksi on pystyttävä määrittelemään, mitä välittömän läheisyyden käsite tarkoittaa. Vastaavasti esityksessä mainitaan mm. termi sotilaskupla, joka ei ole vakiintunut terminä ja jonka sisältöä ei ole yksiselitteisesti määritelty.
Suomen Reserviupseeriliitto muistuttaa samalla, että henkilöstön asema eri Nato-tehtävissä on selvitettävä tarkkaan. Tämä aiheuttanee tarvetta tehdä muutoksia useisiin lakiin, esimerkiksi asevelvollisuuslakiin. Samalla on varmistettava, että suomalaisten toimijoiden asema suhteessa täällä toimiviin ulkomaalaisiin toimijoihin on tasavertainen.
Suomen Reserviupseeriliiton puolesta
Aaro Mäkelä Janne Kosonen
Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja
Suomen Reserviupseeriliitto Suomen Reserviupseeriliitto
aaro.makela@rul.fi janne.kosonen@rul.fi
Puh. 050 5405 416 Puh. 050 5810 819
Pohjois-Savon hyvinvointialue, Pohjois-Savon pelastuslaitos 10.5.2024
Pohjois-Savon pelastuslaitos kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto puolustusyhteistyösopimuksesta ja pyytää kiinnittämään huomioita seuraaviin asioihin:
Mikäli puolustusyhteistyösopimuksen alaista materiaalia sijoitetaan pelastuslaitoksen toimialueelle, voi se aiheuttaa pelastuslaitokselle tarpeen varautua ylimääräisin toimin muuttuneeseen tilanteeseen. Yhteistyössä tulee varmistua siitä, että alueen pelastusviranomaiselle on annettava riittävän tarkka kuva USA:n joukkojen toiminnasta alueella, jotta pelastuslaitos pystyy hoitamaan sille laissa säädetyt tehtävänsä normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa.
Pelastusviranomaisen näkökulmasta NATO:n ja USA:n joukkojen hallinnoimia tiloja käsitellään lähtökohtaisesti, kuten Pelastuslain 83 § (8.7.2022/616) mukaisia Puolustusvoimien salassa pidettäviä kohteita, jos Puolustusvoimat eivät ilmoita muuta pelastusviranomaiselle. Asia korostuu mahdollisissa Puolustusvoimien alueen ulkopuolisissa kohteissa, jotka eivät suoraan sijaitse sotilasalueella. Pelastusviranomainen näkee yhteistyön Puolustusvoimien kanssa tärkeäksi esimerkiksi valvontatoiminnan rajapinnan sekä toimivaltuuksien määrittelemisen näkökulmasta.
Osapuolten on otettava huomioon sovittujen tilojen ja alueiden käyttöön liittyvät operatiiviset ja turvallisuuskysymykset. Toimivaltaiset viranomaiset voivat laatia menettelyt tätä tarkoitusta varten.
Yhdysvaltojen toiminta Suomessa edellyttää läheistä yhteistyötä alueen pelastuslaitoksen kanssa ja sopimista siitä, miten turvallisuutta käytännössä ylläpidetään. Yhteistyössä tulee muun muassa varmistua siitä, että esimerkiksi pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien suorittamiseen liittyvät vastuut ovat selvät ja menettelyt on käytännössä sovittu.
Yhteistyön käytännön menettelytavoista on tarpeen laatia erilliset täytäntöönpanojärjestelyt.
Turpeinen Timo 10.5.2024
Lausuntopyyntö diaarinumerolle VN/36586/2023
DCA (Defence Cooperation Agreement) on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, joka sisältää useissa lausunnoissa esille tuotuja ongelmakohtia.
- DCA-sopimus kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Sopimuksen artikla 3:n mukaan Yhdysvaltojen joukot saisivat oikeuden suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen maaperällä pysyvästi ilman, että Suomi tietää niistä tai voi puuttua niihin. (2)
- DCA-sopimus todennäköisesti lisää jännitteitä kahden ydinasevallan välillä Suomen maaperällä.
Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. (2)
- Kaikki alueet Suomessa ovat mahdollisia harjoittelupaikkoja Yhdysvalloille.
Artikla 3:n mukaan Suomen tulee auttaa joukkoja pääsemään myös yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin. (2)
- DCA-sopimus lisää Suomen maaperällä tapahtuvan ydinsodan uhkaa.
Ydinsodankäynnin harjoittelu mahdollistuu Suomen alueella. (2,3)
- DCA-sopimuksen allekirjoittaminen Suomen osalta ja Natoon liittyminen ei ole tapahtunut demokraattisesti.
Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. (5) Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty Presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. (6)
- Yhdysvallat ja sen johtama Nato toimillaan jatkavat mahdollisesti konfliktia provosoivaa vaikutusvallan laajentamistaan itään.
Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton rakentamat tukikohdat Kuubaan – Yhdysvaltojen rajan tuntumaan – nähtiin oikeutetusti ydinsodan uhkaa lisäävänä provokaationa, mutta Yhdysvaltojen tukikohtia Suomessa ei haluta nähdä vastaavalla tavalla. (17,18) Venäjä on ilmoittanut perustavansa uuden armeijakunnan rajan tuntumaan vastauksena Suomen Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen. (19,20)
- Yhä liittoutuneempi Suomi on jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä.
DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut.
En kannata tälläisen heikosti neuvotellun sopimuksen hyväksymistä, jossa Suomella on pelkkiä velvoitteita ja Yhdysvalloilla rajoittamattomia oikeuksia.
Lähteet
- Ulkoministeriö. Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA). https://um.fi/puolustusyhteistyosopimus-yhdysvaltain-kanssa-dca
- Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä.
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/95a8ccfa-3ca6-437b-a84d-f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf - Vetoomus kansanedustajille: ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen! https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
- Yle. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen – Blinken: Historiallinen vuosi maiden yhteistyölle. https://yle.fi/a/74-20065633
- Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa.
https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa - Helsingin Sanomat. Niinistö haluaa Natosta kansanäänestyksen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903554.html
- Reuters. US blocks ceasefire call with third UN veto in Israel-Hamas war. https://www.reuters.com/world/us-casts-third-veto-un-action-since-start-israel –
hamas-war-2024-02-20/ - Kellner, Douglas 1998. Mediakulttuuri.
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 15 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
15%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=43663 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 16 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
16%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=36184 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 17 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
17%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=21446 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 18 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
18%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=23379 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 19 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
19%20Daily%20Report.pdf?itok=95901 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 21 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
20-21%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=82567 - Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 22 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-
22%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=63057 - Max Milo. Jacques Baud – Western sanctions against Russia are creating news alliances between the “bad guys”. https://www.youtube.com/results?
search_query=jacques+baud+western+sanctions+against+russia+are - JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
- The Guardian. Many predicted Nato expansion would lead to war. Those warnings were ignored.
https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/feb/28/nato-expansion-war-russia-ukraine - Yle. Venäjä aikoo perustaa Karjalaan uuden armeijakunnan – nämä Suomen lähiseudun varuskunnat voivat kasvaa merkittävästi. https://yle.fi/a/74-
20013469 - Yle. Venäjä kertoi kutsuneensa Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia – todellisuudessa Suomi pyysi tapaamista itärajaan liittyen.
https://yle.fi/a/74-20065790
Suomen Asianajajaliitto 10.5.2024
Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Yhtenä Asianajajaliiton sääntömääräisenä tehtävänä on seurata oikeuskehitystä maassa ja lausuntoja antamalla sekä aloitteita tekemällä tarjota kokemuksensa yhteiskunnan käytettäväksi. Asianajajaliiton oikeuspoliittisen työn lähtökohta on oikeusvaltion turvaaminen. Lausunnoissaan Asianajajaliitto pyrkii painottamaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, oikeusturvaan sekä oikeuden saavutettavuuteen, perus ja ihmisoikeuksien sekä asianajajakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä näkökulmia. Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää seuraavaa.
Yleiset huomiot
Asianajajaliitto oli jakelussa Nato SOFAn sekä Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä niihin liittyvien lakien säätämiseen liittyvällä lausuntokierroksella marraskuussa 2023. Tuolloin Asianajajaliitto nosti antamassaan lausunnossa esiin huomiota yleisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen huomioimiseen sekä lähtökohdan siitä, että valtio ei vapaudu ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaisesta vastuusta uuteen, velvoitteiden kanssa mahdollisesti ristiriitaiseen sopimukseen liittyessään tai voi perustella muilla kansainvälisillä velvoitteillaan tai kansallisella lainsäädännöllään toisten kansainvälisten velvoitteidensa laiminlyöntiä. Asianajajaliitto jakoi antamassaan lausunnossa Helsingin hovioikeuden näkemyksen siitä, ettei esitys sisältänyt muutosehdotuksia oikeudenkäyntejä ohjaaviin kotimaisiin prosessilakeihin, minkä vuoksi muutostarpeiden arviointia kansallisiin prosessilakeihin liittyen tulee jatkaa.
Nyt lausuttavana olevan hallituksen esityksen DCA-puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi osalta Asianajajaliitto pitää esitettyä ratkaisuvaihtoehtoa, jossa Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa (esimerkiksi maanpetos tai muu sellainen teko, johon liittyisi kuolemanrangaistuksen uhka) Suomen viranomaiset voivat peruuttaa tuomiovallasta luopumisen antamalla kirjallisen lausuman USA:n joukkojen toimivaltaisille viranomaisille, perusteltuna ja onnistuneena. Asianajajaliitto katsoo, että ehdotettu menettely on omiaan varmistamaan, että Suomi pystyisi Nato SOFA -sopimuksen määräyksistä huolimatta noudattamaan kansainvälisoikeudellisista velvoitteista, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, johtuvia edellytyksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen.
Asianajajaliitolla ei ole muutoin lausuttavaa esityksestä.
Helsingissä 10. päivänä toukokuuta 2024
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Niko Jakobsson
Pääsihteeri
LAATI
Asianajaja Pekka Ylikoski, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmässä.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira 10.5.2024
Valvira kiinnittää huomiota terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (ammattihenkilölaki) 3 b §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 2 §:n 4 momentin väliseen ristiriitaan. Ammattihenkilölain 3 b § kattaa myös sotilaskuplassa työskentelevien antaman terveydenhuollon, jota annetaan Puolustusvoimien palveluksessa oleville henkilöille. Sen sijaan valvontalain 2 §:n 4 momentissa ei säädetä tilanteesta, jossa ulkomainen toimija antaa sotilaskuplassa valvontalain 2 §:n 4 kohdan mukaisesti terveydenhuoltoa Puolustusvoimien palveluksessa oleville henkilöille, vaan ainoastaan omalle henkilökunnalleen tai lähettämälleen henkilökunnalle. Ristiriita saattaa johtaa siihen, että tilanteessa, jossa ulkomainen palveluntarjoaja antaa terveydenhuoltoa sotilaskuplassa Puolustusvoimien palveluksessa oleville henkilöille ja tapahtuu potilasturvallisuutta vaarantava tilanne, terveydenhuoltoa tarjonnut organisaatio on suomalaisen valvontaviranomaisen valvonnan kohteena mutta ammattihenkilö ei. Valvontalain 2 §:n 4 momentti tulisi täsmentää tässä yhteydessä yhdenmukaiseksi ammattihenkilölain 3 b §:n muotoilun kanssa.
Muilta osin Valviralla ei ole lausuttavaa esityksestä.
Valtiokonttori 10.5.2024
Ulkoministeriö on pyytänyt Valtiokonttorilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Tästä syystä Valtiokonttori lausuu seuraavaa:
Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen 15 artikla
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (Defence Cooperation Agreement, DCA) on Suomea sitova kansainvälinen sopimus, joka perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen (Nato SOFA). DCA-sopimus sisältää osin korvaavia ja/tai täydentäviä sopimusmääräyksiä muun muassa siitä, miten USA:n joukkojen toimintaan perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia käsitellään Suomessa. Sopimus on kahdenvälinen sopimus, joka luo Yhdysvaltojen joukoille tiettyjä erityisoikeuksia joukkojen oleskellessa Suomessa sopimuksen mukaisen toiminnan yhteydessä ja Suomen toimiessa vastaanottajavaltiona.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voitaisiin 15 artiklan 1 kohdan 2 virkkeen mukaan esittää toimivaltaisille Suomen viranomaisille ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti.
Toimivaltaisina viranomaisina Suomessa toimivat Valtiokonttori ja Puolustusvoimat. Toimivaltajakoa on tarkemmin käsitelty Nato SOFAa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp). Valtiokonttorin toimivallasta vahingonkorvausasioissa Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjaan liittymisen myötä säädettiin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:ään tehdyllä muutoksella (L 127/2024). Vaikka Nato SOFAn VIII artiklan määräyksiä sovelletaan vahingonkorvausvastuun jakautumiseen ja korvausvaatimuksen käsittelyyn myös Yhdysvaltojen ja Suomen välisessä suhteessa, on valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:ään ehdotettu lisättäväksi viittaus myös puolustusyhteistyösopimukseen. Kyseessä on toimivaltaa lähinnä selkeyttävä säännös.
Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohta estää käytännössä siviilioikeudellisen kanteen nostamisen Suomessa Yhdysvaltojen joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten virallisten tehtävien yhteydessä kolmansille osapuolille aiheuttamista vahingoista. Tältä osin sopimusmääräys poikkeaa Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen g kohdasta, joka rajoittaa vastaavissa tilanteissa ainoastaan kyseisten siviilituomioiden täytäntöönpanoa. Siviilihenkilöstön määritelmä DCA-sopimuksen 15 artiklan kohdalla laajentaa entisestään siviilioikeudellisen kannerajoitussäännöksen soveltamista laajalti kaikkiin henkilöihin, jotka työskentelevät USA:n hallituksen palveluksessa, ei kuitenkaan ei-kaupallisten organisaatioiden työntekijöihin. DCA-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan Yhdysvalloilla on myös viimesijainen määritysvalta siitä, onko vahinkotapahtuma aiheutunut virallisissa tehtävien yhteydessä.
Esityksessä (s. 30) on arvioitu kiitettävästi 15 artiklan 1 kohdan kannerajoitusta koskevan määräyksen suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin, erityisesti vahingon-kärsijän pääsyyn tuomioistuimeen (mm. EIS 6 artikla) ja tehokkaisiin oikeus-suojakeinoihin (mm. EIS 13 artikla) siviilikanneasioissa. Koska vahingonkorvausvaatimukset voitaisiin joka tapauksessa esittää Suomen toimivaltaisille viranomaisille puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan 2 virkkeen mukaisesti, on sopimusmääräysten katsottu lähtökohtaisesti riittävästi turvaavan vahingonkärsijöiden oikeuksia tuomioistuimen pääsyn ja riittävien ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen suhteen.
Vahingonkärsijöiden käytettävissä olisi puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan 2 virkkeen mukaisesti ensinnäkin joka tapauksessa hakemustie mahdollisen korvausvaatimuksen esittämisen suhteen. Esityksen perusteluissa (s. 30) viitataan myös Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleeseen, jonka mukaan vastaanottajavaltio vastaa mahdolliseen tuomioon tai sovintoon perustuvan vahingonkorvauksen maksamisesta vahingonkärsijälle. Vaikka tätä ei suoraan tuoda ilmi esityksessä, on puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklaa ja Nato SOFAa yhdessä tulkittava Suomessa niin, etteivät sopimusmääräykset sellaisenaan eivät estä vahingonkärsijää kuitenkaan esittämästä vahingonkorvausvaatimusta nostamalla kanne valtiota vastaan. Esityksen perusteella jää kuitenkin avoimeksi se, kumpi valtio – Suomi vastaanottajavaltiona puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan ja Nato SOFAn VIII artiklan 5 kappaleen määräysten perusteella vai Yhdysvallat vahingonkorvauslain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla isännänvastuussa olevana valtiona – olisi vahingonkärsijän siviili-/vahingonkorvauskanteen kohdalla oikea vastaaja. Valtiokonttori ehdottaa tältä osin esityksessä vielä tarkennettavaksi Suomen valtion roolia puolustusyhteistyösopimukseen perustuvan siviilikannevaatimuksen osalta. Kansallisen lainsäädännön nojalla väite esimerkiksi väärästä vastaajasta siviilioikeudellisessa kanneasiassa on oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla väitteenvarainen (mm. OK 5 luku 10 §).
Rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevat säännökset (12 artikla) ja toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö (12 artikla 7 kohta)
Käytännössä 15 artiklaa merkittävämpi vaikutus vahingonkärsijöiden asemaan tulee puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan kautta. Artikla rajaa merkittävästi suomalaisten tuomioistuinten tuomiovaltaa rikosasioissa Yhdysvaltojen joukkojen jäsenten Suomessa tekemistä teoista ja antaa rikosoikeudellisen tuomiovallan teoista Yhdysvalloille. Virallisten tehtävien ulkopuolella sattuneista teoista Suomi voi 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyytää tuomiovallasta luopumisen peruuttamista. Hallituksen esityksessä kuvailtuja esimerkkejä (s. 70) siitä, milloin Suomi voi ilmoittaa tuomiovallasta luopumisesta, on pidettävä kannatettavana, ja asianomistajan vahingonkorvausoikeuden toteutumisen edistäminen yksi harkinnassa huomioitava seikka.
DCA-sopimuksen 12 artiklaa ja 15 artiklan 1 kohtaa koskevat säännökset yhdessä vaikuttavat vahingonkärsijän oikeusasemaan kokonaisuutena. Suomen tuomiovallan rajaaminen vaikuttaa heikentävästi asianomistajan mahdollisuuksiin vaatia vahingonkorvausta rikosprosessin yhteydessä rikoksesta syytettyä joukkojen jäsentä vastaan. Samalla Suomi vastaanottajavaltiona voi joutua käsittelemään USA:n joukkojen tekoihin perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia, joiden osalta rikosoikeudellinen vastuu arvioidaan USA:ssa. Korvausvaatimusten käsittely käytännön tasolla on jätetty sopimusten soveltamiskäytännön varaan, mutta voi aiheuttaa haasteita vahingonkärsijän korvausvaatimuksen käsittelylle Suomessa. Valtiokonttorin näkemyksen mukaan sopimusten soveltamista tulisi seurata ja tarpeen mukaan arvioida mahdollisia tarpeita kansallisen lainsäädännön muutoksille.
DCA-sopimuksen 12 artiklan 7 kohdan mukaan sopimus velvoittaa sopimusosapuolten toimivaltaiset viranomaiset tarvittaessa tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja keskenään edistääkseen uhrien oikeuksia, kuten mahdollisten uhrien korvausvaatimuksia sisäisissä kansallisissa järjestelmissä. Kappaleen tarkoituksena on edistää rikosten uhrien oikeuksia huolimatta siitä, onko Suomella rikosoikeudellinen tuomiovalta asiassa. Artiklan 7 kappaleen tavoitteen toteuttamiseksi valtakunnansyyttäjä voisi välittää asiakirjajulkisuutta koskeva lainsäädäntö huomioon ottaen uhrille sillä olevat tiedot rikosasiasta, vaikka rikosasia kuuluisi USA:n rikosoikeudellisen tuomiovallan piiriin. Valtiokonttori katsoo valtakunnansyyttäjän roolin olevan looginen ja yhdenmukainen muun esityksen kanssa. Valtiokonttori toteaa olevan tärkeää tarjota riittävät tiedot uhrille hänen käytettävissään olevien mahdollisten kansallisten korvausjärjestelmien piiriin pääsemiseksi.
Liikennevahingot
Liikennevakuutuslain 32 §:n 2 momentin mukaan Valtiokonttori vastaa liikennevahingosta silloin, kun ajoneuvon omistaja tai haltija on vahingon sattuessa Suomen valtio eikä ajoneuvolle ole otettu liikennevakuutusta sekä silloin, kun Suomen valtio on sitoutunut korvaamaan toisen valtion omistaman ajoneuvon aiheuttaman vahingon. Liikennevakuutuksesta korvataan ajoneuvon käytöstä muille aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen lisäksi myös vahingon aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajan henkilövahinko.
Puolustusyhteistyösopimusta koskevan hallituksen esityksen mukaan (s. 80) USA:n joukkojen ajoneuvoja ei vakuuteta Suomessa. Valtion ajoneuvojen vakuuttamattomuusperiaate ilmenee myös aiemmasta Nato SOFAa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 90/2023 vp).
Nato SOFA:n ja puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen Suomessa tarkoittaa, että Suomen valtio sitoutuu vastaamaan lähettäjävaltion vakuuttamattomien ajoneuvojen Suomessa aiheuttamasta liikennevahingosta. Ulkopuolisten vahingonkärsijöiden asema on siten samanlainen, aiheutti vahingon esimerkiksi Suomen puolustusvoimien, USA:n tai jonkun toisen Nato jäsenvaltion ajoneuvo virallisissa tehtävissä tai virallisten tehtävien ulkopuolella. Kolmantena osapuolena olevalla vahingonkärsijällä on tällöin oikeus liikennevakuutuslaissa säädettyihin korvauksiin vahingonaiheuttajasta riippumatta. DCA-sopimuksessa ei ole erityissäännöksiä korvausvastuusta ja sen jakautumisesta sopijavaltioiden – Suomen ja Yhdysvaltojen – välisessä suhteessa. Sopijavaltioiden välillä tulevatkin sovellettaviksi muun muassa Nato SOFAn VIII artiklan 1 ja 4 kohdan mukaiset määräykset luopumisesta. Kyseisten sopimusmääräysten mukaan sopijapuolet luopuvat tietyin edellytyksin korvausvastuusta muun muassa omistamiensa ja omien asevoimiensa käytössä oleville ajoneuvoille aiheutuneista vahingoista (VIII artikla 1) sekä asevoimien joukkojen henkilöstölle aiheutuneista henkilövahingoista. Luopumista koskevia säännöksiä on käsitelty tarkemmin Nato SOFAn voimaansaattamisen yhteydessä (HE 90/2023, s. 82–83).
Edellä sanottu vakuuttamattomuusperiaate koskee ainoastaan sopijapuolen ajoneuvoja. DCA-sopimuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti Yhdysvaltojen joukkojen jäsenten, sopimustoimittajien ja huollettavien tulisi kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä ja täyttää liikennevakuutuslain mukaiset velvoitteensa liikennevakuutuksen ottamisesta yksityisesti omistamiensa tai käyttämiensä ajoneuvojen ja perävaunujen osalta. Liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyönnistä ei toisaalta kuitenkaan puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti saisi seurata joukkojen jäsenille hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, kuten liikennevakuutuksen laiminlyöntimaksua.
Esityksen vaikutukset Valtiokonttorin toimintaan
Puolustusyhteistyötä koskevaan sopimukseen liittymisellä voi olla huomattavia vaikutuksia esitettävien korvausvaatimusten määrään ja laatuun sekä tarvittaviin korvausmenomäärärahoihin. Samoin kuin Nato SOFAn myös puolustusyhteistyösopimuksen voidaan arvioida vaikuttavan ensinnäkin Valtiokonttorin käsiteltäväksi tulevien, Puolustusvoimien henkilöstölle sattuvien tapaturmien ja liikennevahinkotapahtumien määrää kasvattavasti. Vahinkojen määrän kasvulla on vaikutusta myös Puolustusvoimilta veloitettavien tapaturma- ja liikennevakuutusmaksujen määrään. Lisäksi yksittäiset, kolmansille osapuolille Yhdysvaltojen joukkojen toiminnasta tai Puolustusvoimien lisääntyvästä harjoitus toiminnasta aiheutuvat vahingot saattavat vaikuttaa korvausmenomäärärahoihin merkittävästikin. Näihin menoihin tulee tarvittaessa varautua lisätalousarviomenettelyllä.
Toimialajohtaja Hanna Koskinen
Lakiasiainpäällikkö Noora Allenius
Ruokavirasto10.5.2024
Ruokavirastolla ei ole lausuttavaa asiassa.
Artiklassa 27 (YMPÄRISTÖ, KANSANTERVEYS JA TURVALLISUUS) on maininta eläin- ja kasvitautien torjunnasta.
Ruokavirasto on ollut mukana DCA-neuvotteluissa ja kommentoinut hallituksen esitystä kirjoitusprosessin aikana. Ruokavirastolle tärkeimmät artiklat 18, 19 ja 27 ovat nykyisessä muodossaan hyväksyttäviä. Ruokavirastolle tärkeää oli saada mukaan kohta sivulla 27 ”Sopimuksen mukaisia eläin- ja kasviperäisten tuotteiden maahantuonnin vapautuksia sovelletaan vain USA:n joukkojen harjoittamaan tuontiin. Muiden kolmansien maiden joukkojen harjoittamaan tuontiin sovelletaan EU-lainsäädännön mukaisia tuontiehtoja sekä virallista valvontaa koskevia menettelyjä.”
Sosiaali- ja terveysministeriö 10.5.2024
Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto koskien luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö (jäljempänä STM) on vastaanottanut ulkoministeriön lausuntopyynnön koskien luonnosta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen (jäljempänä puolustusyhteistyösopimus) hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Lausunto on pyydetty antamaan 12.5.2024 mennessä.
STM kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja lausuu kunnioittaen seuraavaa.
Yleiset kommentit hallituksen esitysluonnoksesta
STM on ollut mukana hallituksen esitystä valmistelevassa työryhmässä ja kannattaa työryhmän tekemää
työtä.
Hallituksen esitysluonnoksen jaksossa 9 (Sopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön) on useissa kohdissa (mm. 4, 18, 19 ja 27 artiklan perustelut) mainittu, että mahdollisia kansallisen lainsäädännön muutostarpeita on syytä arvioida, kun puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisesta saadaan kokemusta. STM pitää tärkeänä, että lainsäädäntötyötä ja yhteistyötä ministeriöiden
välillä jatketaan sopimusta toimeenpantaessa.
Joitakin hallituksen esitysluonnoksen artiklakohtaisia perusteluja, koskien esimerkiksi lupia, on tarpeen vielä täsmentää hallituksen esityksen jatkovalmistelussa. Näistä ja jäljempänä käsiteltävistä huollettavia koskevista kysymyksistä olisi hyvä käydä keskustelua ministeriöiden välillä jatkovalmistelun aikana.
Hallituksen esitysluonnoksen jaksossa 7 (Esityksen vaikutukset) olisi syytä vielä arvioida, onko puolustusyhteistyösopimuksella tai sen nojalla tehdyillä lakimuutoksilla vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja etuuksiin. Lisäksi viranomaisvaikutuksia koskevaan 7.6 lukuun olisi perusteltua täsmentää, mikä on puolustusvoimien ja kotimaan sektoriviranomaisten välinen toimivallanjako
ja roolitus puolustusyhteistyötä koskevissa kysymyksissä.
Huollettavia koskevat oikeudelliset kysymykset
Puolustusyhteistyösopimuksen voimaantulon myötä Suomeen voi tulla ja maassa voi oleskella USA:n joukkojen jäsenten huollettavina heidän läheisiään, kuten puoliso, lapset tai vaikka isovanhemmat. Läheiset katsotaan huollettaviksi, jos he täyttävät puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan edellytykset. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, minkä valtion lainsäädäntöä huollettaviin sovelletaan ja millaisia oikeudellisia kysymyksiä heidän oleskeluunsa liittyy. Olemme seuraavassa tuoneet esiin joitakin lastensuojeluun, sosiaalihuoltoon ja perheoikeudellisiin kysymyksiin liittyviä seikkoja.
Hallituksen esityksessä tulisi lastensuojelun osalta arvioida viranomaisten toimivaltaa suhteessa Haagin vuoden 1996 lastensuojelusopimukseen sekä lastensuojelulain (417/2007) 17 §:n sääntelyyn, jos puolustusyhteistyösopimuksen mukainen huollettava lapsi asuu/oleskelee (habitual residence) Suomessa. Lisäksi tulisi huomioida puolustusyhteistyösopimuksen suhde perustuslain 19 §:n 1 momentin sääntelyyn jokaisen oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain sääntelyn piiriin on katsottu kuuluvan ainakin lastensuojelulain mukainen kiireellinen sijoitus. Lastensuojelulain 38 §:n nojalla kiireellinen sijoitus voi tulla arvioitavaksi, jos lapsi on lastensuojelulain 40 §:ssä mainituista syistä johtuen välittömässä vaarassa. Tällöin lapselle voidaan järjestää kiireellisesti sijaishuoltona hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Toiseksi hallituksen esityksessä olisi hyvä täsmentää, miten USA:n joukkojen jäsenen huollettavana oleva lapselle järjestettäisiin mahdollisesti muut tarvittavat lastensuojelupalvelut.
Hallituksen esityksessä tulisi ottaa kantaa myös laajemmin mahdollisesti tarvittavien sosiaalihuollon
palvelujen järjestämiseen huollettaville. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 12 §:n nojalla jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa henkilöllä on oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella henkilöllä on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä. Toimeentulotuen myöntämisestä säädetään toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997).
Osana huollettaviin liittyviä kysymyksiä voisi viranomaisten ratkaistavaksi tulla myös vanhemmuuden selvittämistä tai lasten huoltajuutta tai elatusta koskevia kysymyksiä. Vanhemmuuslain (775/2022) 54-57 §:ssä säädetään lainvalinnasta ja Suomen viranomaisten toimivaltuuksista vanhemmuutta koskevissa asioissa. Asiaan liittyy myös laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) ja laki lapsen elatuksesta (704/1975).
Sosiaaliturvaa ja työsuhdetta koskevat kommentit
Puolustusyhteistyösopimus sisältää useita artikloita (esim. 17 ja 24 artiklat), jotka määrittelevät yksityiskohtaisesti Yhdysvaltojen joukkojen, siviilihenkilöstön, huollettavien ja sopimustoimittajien oikeudellista asemaa suhteessa Suomen sosiaaliturva- ja työsuhdetta koskevaan lainsäädäntöön. Siltä osin kuin USA:n joukot, siviilihenkilöstö, huollettavat ja puolustusyhteistyötoiminnassa käytettävät yksityiset sopimustoimittajat ovat kotivaltionsa lähettämiä, henkilöt eivät kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Puolustusyhteistyösopimuksen perusteella voidaan käyttää tarpeen mukaan myös suomalaisia sopimustoimittajia. Sellaisiin työntekijöihin, jotka ovat suomalaisten sopimustoimittajien palveluksessa, sovelletaan normaalisti kansallista työsuhteita koskevaa sääntelyä. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että USA:n joukot palkkaavat Suomesta työntekijöitä suoraan, eikä tällöin sopimusmääräysten perusteella Suomessa tehtävään työhön sovellettaisi Suomen lainsäädäntöä. Ns. paikalta palkattujen työntekijöiden määrä arvioidaan kuitenkin vähäiseksi, minkä vuoksi käytännön tilanteissa mahdollisesti ilmenevät epäselvyydet voidaan ratkaista tulkinnalla. Sopimukseen liittyvää käytäntöä tulee kuitenkin seurata sen arvioimiseksi, onko kansallista lainsäädäntöä joiltain osin tarve tulevaisuudessa muuttaa tai tarkentaa.
Teknisluonteiset täsmennysehdotukset
Ehdotamme lisäksi seuraavia teknisluonteisia täsmennyksiä (muutosehdotukset lihavoitu ja alleviivattu):
Laki puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta, 4 §:
Suomen lainsäädännön vaatimuksia ammattiluvista, ammattipätevyyksistä, ammatinharjoittajan rekisteröinnistä tai tätä koskevista ilmoituksista tai niihin liittyvästä tarkastuksesta tai valvonnasta ei puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdan nojalla sovelleta USA:n joukkojen jäseniin eikä USA:n sopimustoimittajiin niiden suorittaessa palveluita tai toimittaessa tavaroita USA:n joukoille ja niiden jäsenten huollettaville, USA:n sopimustoimittajille tai muille Suomen ja Yhdysvaltojen yhdessä määrittelemille muille henkilöille osana puolustusyhteistyösopimuksen mukaisia virallisia tai hankintasopimukseen perustuvia tehtäviään. Poikkeuksen soveltaminen edellyttää, että puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät.
Hallituksen esitysluonnoksen perustelut:
s. 64: ”Nato SOFAn ja Pariisin pöytäkirjan määräysten voimaansaattamisen yhteydessä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994) lisättiin 3 b § (133/2024), jonka nojalla Suomi ei vaadi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaista ammatinharjoittamisoikeutta vieraan valtion Nato-joukkojen asevoimien palveluksessa olevalta henkilöltä. Nato SOFAan verrattuna puolustusyhteistyösopimus kuitenkin laajentaa terveydenhuollon palveluja antavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin ja palveluja vastaanottavia henkilöitä USA:n sopimustoimittajiin sekä siviilihenkilöstöön ja huollettaviin siltä osin kuin niitä koskevat määritelmät ovat Nato SOFAn määritelmiä laajemmat, sekä muihin yhteisesti sovittuihin henkilöihin. Ammattihenkilölain uusi 3 b § ei kata näitä laajennettuja henkilöryhmiä. Puolustusyhteistyösopimus tulee kuitenkin lakina voimaan ja ammattiluvista ehdotetaan lisäksi säädettävän erikseen voimaansaattamislaissa jäljempänä kuvatuin tavoin.”
s. 66: ”Ehdotettu pykälä selkeyttäisi sitä, milloin eri hallinnonalojen ammattilupia koskevaa lainsäädäntöä ei sovellettaisi. Ammattilupien ohella on tarpeen huomioida myös ammatinharjoittajia koskevat ammattipätevyysvaatimukset ja rekisteröinti- ja ilmoitusvaatimukset sekä niihin liittyvä tarkastus ja valvonta…”
s. 91: ”Poikkeaminen EU-lainsäädännöstä sekä kansallisten sektorilakien maahantuonnin vaatimuksista olisi mahdollista, koska puolustusyhteistyösopimus saatetaan voimaan kansallisena lakina. Edellä kuvatun sektorikohtaisen lainsäädännön maahantuonnin edellytykset perustuvat osin EU-lainsäädäntöön, josta poikkeaminen on kuitenkin katsottu mahdolliseksi edellä EU-oikeutta käsittelevässä kappaleessa todetuin perustein (ks. jakso 3)…”
s. 95: ”Artiklan 2 kohdan määräyksellä sovitaan Nato SOFAn pääsäännöstä poiketen USA:n joukkojen jäsenten, niiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien mahdollisuudesta luovuttaa tullitta ja verotta maahantuotua omaisuutta toisilleen. Lisäksi kohdassa sovitaan siitä, että 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden ja muiden verotta ja/tai tullitta hankittujen tavaroiden myyminen tai muutoin luovuttaminen Suomen alueella oleville henkilöille, joilla ei ole oikeutta tuoda maahan tällaisia tavaroita tullitta, edellyttää Suomen toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää. Lisäksi kohdalla sovitaan Nato SOFAa täydentäen mahdollisuudesta lahjoittaa tällaista omaisuutta hyväntekeväisyyteen…”
Jatkovalmistelussa olisi lisäksi syytä kiinnittää erityistä huomiota puolustusyhteistyösopimustekstin kieliversioiden käsitteistöön. Suomenkielisessä sopimustekstissä viitataan 10 artiklan 3 kohdan mukaisten ammattilupien osalta puolustusyhteistyösopimuksen mukaisiin tai hankintasopimukseen perustuviin tehtäviin, kun taas englanninkielisessä kieliversiossa viitataan puolustusyhteistyösopimuksen mukaisiin tai muiden sopimusvelvoitteiden mukaisiin tehtäviin.
Puolustusyhteistyösopimuksen 9 artiklan osalta lähtökohta on, että USA:n joukkoihin kuuluvat huolehtivat yksityisesti omistamiensa ja käytössään olevien ajoneuvojen liikennevakuuttamisesta Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan. HE:ssä esitetyt ajoneuvolain muutokset selkeyttävät ja vahvistavat puolustusyhteistyösopimuksen määräyksiä.
Kansliapäällikön sijaisena, osastopäällikkö Kari Hakari
Johtaja Tuula Helander
Suomen kommunistinen puolue, Taskinen Liisa 10.5.2024
Suomen kommunistinen puolue, jatkossa SKP, on vastustanut johdonmukaisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan muuttamispyrkimyksiä pois puolueettomuudesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta kohti sotilasliitto Naton jäsenyyttä. SKP katsoo, että edelleen paras tae maamme turvallisuuden ja rauhantilan säilyttämiselle on ystävällisten suhteiden säilyttäminen kaikkien naapurimaidemme kanssa. Erityisesti suhde Venäjän federaatioon on mielestämme säilytettävä hyvänä, ja Suomen olisi vakuutettava, ettei Suomen maaperää käytetä hyökkäykseen Venäjää vastaan. Tälle presidentti Paasikiven kannan muotoutumiselle merkittävät historialliset ja maantieteelliset faktat eivät ole muuttuneet.
Puolustusyhteistyösopimus, jatkossa sopimus, solmitaan Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisenä. Tämä tarkoittaa sopimussuhteiden tiukentamista vielä Nato-jäsenyyden edellyttämästä. Yhdysvallat on Naton tärkein jäsenvaltio. Yhdysvalloilla on ainakin 750 sotilastukikohtaa maansa rajojen ulkopuolella, kaikkialla maailmassa. Tukikohdat tukevat Yhdysvaltojen pyrkimystä kontrolloida koko maapalloa. Tukikohdista on ollut paljon haittaa alueiden siviiliväestölle.
Nato SOFA-sopimuksen mukaan Nato-joukkojen tulosta maahan päätetään tai sovitaan aina erikseen. Puolustusyhteistyösopimuksessa oikeus maahantuloon perustuu itse sopimukseen, ja se on yksipuolinen, koskee vain Yhdysvaltojen joukkojen oikeutta tulla Suomeen. Sopimus ei anna vastaavia erioikeuksia ja vapauksia Suomen puolustusvoimille Yhdysvalloissa. Sopimus perustuu Yhdysvaltojen mallisopimukselle, johon on tehty vain vähäisiä paikallisesti tarpeellisia muutoksia. Sopimus on tehty täysin Yhdysvaltojen näkökulmasta. Hallituksen esityksen 1.2 luvun mukaan sopimuksilla luodaan yhdenmukaiset ja ajantasaiset puitteet Yhdysvaltojen joukkojen toiminnalle eri maissa, mahdollistetaan Yhdysvaltojen rahoittamat infrastruktuuri-investoinnit sovituille tiloille ja alueille sekä varmistetaan, että Yhdysvalloilla on pääsy näihin. Lisäksi varmistetaan esteetön joukkojen sekä kaluston maahanpääsy ja liikkuminen sekä puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta.
Sopimuksen tarkoituksena on syventää ja laajentaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä Suomelle keskeisen strategisen liittolaisen, Yhdysvaltojen, kanssa. Sopimus edistää puolustusyhteistyötä kaikissa turvallisuustilanteissa ja edesauttaa Yhdysvaltojen toimintaa Suomen ja Pohjois-Euroopan asevaraisen puolustuksen vahvistamiseksi. Sopimuksella vahvistetaan Suomen puolustusta mahdollistamalla Yhdysvaltojen maahantulo, läsnäolo, harjoittelu ja puolustusmateriaalin ennakkosijoittaminen Suomeen. Sopimuksella luodaan edellytykset operatiiviselle suunnittelulle ja yhteistoiminnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä myös kriisitilanteissa, ja se edesauttaa alueellisen yhteistyön tiivistämistä muun muassa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Yhdysvaltojen välillä. Kahdenvälisen yhteistyön tiivistäminen edistää myös Naton pelotetta ja puolustusta.
Hallituksen esityksen 7.1 lukuun Vaikutukset ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Suomen puolustukseen ei ole kirjattu, mikä taho uhkaa Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuutta ja miksi puolustusta pitää vahvistaa Yhdysvaltojen näkyvällä läsnäololla. Ainoaksi johtopäätökseksi jää, että sopimus on solmittu Venäjän uhan varalta. Sopimuksessa ei ole huomioitu, että Yhdysvalloilla on käytännössä miehittäjävaltion asemaa lähenteleviä vapauksia ja että myös Yhdysvallat liittolaisineen voisivat olla uhka Suomen suvereniteetille. Sopimuksessa ei liioin ole huomioitu, että Yhdysvaltojen lisääntyvä läsnäolo lähellä Venäjän luoteisrajaa ja tärkeitä sotilaskohteita lisää jännitteitä itärajallamme ja saattaa heikentää, ei lisätä turvallisuuttamme. On otettava huomioon, että Venäjä oikeutetusti tuntee huolta luoteisrajansa ja erityisesti Pietarin turvallisuudesta ja kokee DCA-sopimuksen sitoman Suomen epäystävälliseksi maaksi.
Suomen on vaadittava takuita siitä, että maamme maaperälle, ilmatilaan ja aluevesille ei tuoda ydinaseita edes lyhytaikaisesti läpikulkumatkalle ja, että suomalaisilla on myös oikeus valvoa tätä myös Yhdysvaltojen suhteen.
Hallituksen esityksen luvun 7.3 Taloudelliset vaikutukset mukaan todetaan, että ei voida antaa tarkempaa arviota siitä, kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia sopimuksesta aiheutuu Puolustusvoimien toimintaan, vaan käytänteet tulevat muotoutumaan vuosien varrella. Samoin muissa luvuissa on vastaavia arvioita taloudellisista vaikutuksista ja velvoitteista. Sopimuksen kustannusvaikutukset on selvitettävä tarkemmin.
Hallituksen esityksen luvun 7.5. Työelämävaikutukset todetaan, että Suomesta suoraan USA:n palvelukseen palkattaviin työntekijöihin sovellettaisiin USA:n lainsäädäntöä, ja että Yhdysvallat on lisäksi sitoutunut kunnioittamaan olennaisia Suomen lainsäädännön säännöksiä työstä niiltä osin ja sellaisin ehdoin, jotka eivät ole sopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. Ennakolta ei ole tiedossa, millaisia sopimusehtoja USA:n joukot tarjoaisivat Suomesta palkatuille työntekijöille. Esityksessä ei ole mainintaa suomalaisten työsuojelu- ym. viranomaisten toimintamahdollisuuksista. Sopimukseen on kirjattava suomalaisten viranomaisten toimivaltuudet näiltä osin.
Hallituksen esityksen luvussa 7.8 Ympäristövaikutukset todetaan lyhyesti ampuma- ja harjoitustoiminnasta ja sotilasilmailusta aiheutuvan melua. Ammunnan seurauksena todetaan aiheutuvan rakenteiden vaurioita ja kulumista, maalialueilla haitta-ainekuormitusta. Raskaiden ajoneuvojen ja aseiden harjoittelusta aiheutuu maaperän kulumista. Vaarallisten aineiden käytön lisääntymisen myötä ympäristövahinkojen riski kasvaa.
Kasvihuonekaasujen ja muiden ilmapäästöjen lisääntyminen arvioidaan vähäiseksi. Tätä ei perustella, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että Kioton ilmastosopimuksesta alkaen sotilaallinen toiminta jätettiin kokonaisuudessaan kasvihuonekaasujen raportoinnin ulkopuolelle Yhdysvaltojen painostuksesta. Kuitenkin sotilaallinen toiminta tuottaa päästöjä suhteessa rahankäyttöön enemmän kuin rauhanomainen taloudellinen toiminta. Yhdysvaltojen armeija on suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen päästölähde. Suomessakin lisääntynyt toiminta lisää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Suurin osa päästöistä tulee hävittäjien lennoista. Näitä päästöjä ja niiden väistämätöntä lisääntymistä ei tule vähätellä, vaan sopimukseen tulee tehdä lisäys päästövähennyksistä ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten minimoinnista.
Hallituksen esityksen luvussa 7.9 Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin ei ole lainkaan mainintaa saamelaisista, heidän oikeudestaan maihinsa ja elinkeinoonsa. Suomen on ratifioitava ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus ja noudatettava sitä ennen ratifiointiakin. Saamelaiset on syrjäytetty kokonaan niin sopimuksen laadinnasta kuin jo toteutuneista saamelaisalueilla tapahtuneiden sotaharjoitusten suunnittelusta.
SKP näkee, että puolustusyhteistyösopimus palvelee ennen kaikkea Yhdysvaltojen pyrkimyksiä hallita ja kontrolloida muuta maailmaa oman maansa hallitsevan luokan, suurpääoman ja monikansallisten suuryhtiöiden etujen mukaan. Yhdysvaltojen halu solmia sopimus Suomen kanssa ei johdu pyyteettömästä tahdosta auttaa Suomea mahdollisissa konflikteissa Venäjän kanssa, vaan Suomen maantieteellisestä asemasta Venäjän rajanaapurina, lähellä suurkaupunki Pietaria ja tärkeitä Muurmanskin sotilaskohteita. Sopimus antaisi Yhdysvalloille merkittäviä toimintavapauksia, jotka heikentäisivät Suomessa asuvien yleistä turvallisuustilannetta, rajoittaisivat Suomen valtiollisia toimintamahdollisuuksia, aiheuttaisivat vaikeasti ennakoitavia kustannuksia, joiden maksamiseen Suomi valtiona sitoutuisi, sekä tuottaisivat ilmasto- ja ympäristöhaittaa Suomelle.
Sopimus ei lisää Suomen turvallisuutta, vaan lisää jännitteitä ja konfliktien vaaraa itärajallamme ja lähialueillamme. Paras tae Suomen turvallisuudelle on hyvät ja luottamukselliset suhteet Venäjän kanssa, riippumatta siitä, kuka ja mikä voima on maassa vallassa. Tämän takia Suomen ei mielestämme tule solmia ehdotettua puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltojen kanssa. SKP näkee, että Suomen tulisi erota Natosta ja palata aiempaan puolueettomuuteen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.
Esitämme, että Suomen hallitus pyrkii keskustelu- ja neuvotteluyhteyteen Venäjän federaation hallituksen kanssa tarkoituksena solmia keskinäinen molemminpuolinen hyökkäämättömyys- ja puuttumattomuussopimus, jossa vakuutetaan, ettei sopijamaan kautta sallita hyökkäystä toisen sopijamaan alueelle. Suomen tulee sitoutua samaan myös muiden naapurimaidensa suhteen.
Helsinki 8.5.2024
Suomen kommunistinen puolue
Tulli, Ulkomaankauppa ja verotus- sekä valvontaosastot 10.5.2024
Tulli on osallistunut hallituksen esityksen valmisteluun tiiviissä yhteistyössä valtiovarainministeriön arvonlisäverotus- ja tulliyksiköiden kanssa.
Erityisesti on kiinnitetty huomiota sopimuksen artikloissa 18 ja 19 määritettyihin tullittomuuden ja verottomuuden edellytyksiin sekä artiklan 20 tullivalvonnallisiin näkökohtiin.
Tullilla ei ole huomauttamista hallituksen esitykseen.
Valtioneuvoston kanslia 10.5.2024
VN/36586/2023-VNK-152
Valtioneuvoston kanslian lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Johdanto
Ulkoministeriö on pyytänyt valtioneuvoston kanslialta 12.5.2024 mennessä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi, joka koskee puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen (ns. DCA-sopimus) hyväksymistä ja voimaansaattamista. Esitysluonnokseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
DCA-sopimus on Suomen turvallisuuden kannalta merkittävä. Sopimuksella on läheinen yhteys Suomen Nato-jäsenyyteen. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman (VNT 1/2023 vp) mukaan Suomi osallistuu täysimääräisesti Naton kaikkeen toimintaan mukaan lukien Naton rauhan ajan yhteisen
puolustuksen tehtäviin sekä sitoutuu Naton 360-asteiseen eli koko liittokunnan kattavaan pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. Hallitusohjelmassa linjataan myös, että Suomi kehittää laaja-alaisesti suhdettaan Yhdysvaltoihin, joka on yksi Suomen keskeisimmistä strategisista yhteistyökumppaneista ja liittolaisista. DCA-sopimus on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Suomen ja PohjoisEuroopan turvallisuuden vahvistamiseen. Se myös vahvistaa Naton pelotetta ja puolustusta. Hallitusohjelman mukaan DCA-sopimuksen edistäminen takaa osaltaan pitkäjänteisyyden Suomen kansainvälisessä puolustusyhteistyössä.
DCA-sopimus täydentää Nato-SOFAa, jossa määrätään joukkojen asemasta Naton sopimuspuolten välillä. Lausunnossaan hallituksen esityksestä Nato-SOFAn sekä Pariisin pöytäkirjan hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi (VN/7659/2023-VNK-39) valtioneuvoston kanslia
painotti valtiosuvereniteetin merkitystä. DCA-sopimus menee joukkojen maahantulon osalta esitysluonnoksessa kuvatuin tavoin Nato-SOFAa pitemmälle. DCA-sopimukseen on kirjattu viittaus kansainväliseen oikeuteen ja Suomen suostumukseen (sopimuksen 1 artiklan 1 kohta). Valtioneuvoston kanslia pitää hyvin keskeisenä yleistä periaatetta, jonka mukaan kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita (sopimuksen 1 artiklan 2 kohta). Myös kirjaukset, jotka koskevat kunnioittamisperiaatetta täydentävää kuulemisvelvoitetta (3 artikla – pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö, 4 artikla – puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta ja 11 artikla – ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen liikkuminen), ovat olennaisia.
Esitysluonnoksen mukaan DCA-sopimuksessa on pyritty turvaamaan sopimuksen toimeenpanon joustavuus ja sujuvuus. Kansainvälisen oikeuden nojalla on selvää, että sopimus on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä. Nato-SOFAa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 90/2023 vp) tämä on todettu nimenomaisesti.
Kansallinen päätöksenteko
DCA-sopimus liittyy kansallisesti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaan. Valtioneuvoston kanslia toteaa, että sopimukseen liittyvien asioiden kansallinen valmistelu toteutetaan olemassa olevia rakenteita, menettelyjä ja välineitä soveltaen sekä varmistaen yhteistyö ja yhteensovittaminen.
Ylimmän valtiojohdon päätöksenteko ja sen johdonmukaisuus, eduskunnan tiedonsaanti ja vaikutusmahdollisuudet, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminta ulkopolitiikan johtamisessa sekä valtioneuvoston ja presidentin muu yhteistyö perustuvat asianmukaiseen valmisteluun ja -esittelyyn. Valmistelun ohjaus ja yhteensovitus poliittisella tasolla ja toimivat foorumit virkamiestason yhteensovitukselle ovat tärkeitä. Pääministeri johtaa perustuslain 66 §:n mukaisesti valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta.
Perustuslain (731/1999) 67 §:n mukaisesti yleisistunnossa ratkaistaan laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat sekä ne muut asiat, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvostolain (175/2003) 14 §:n mukaan ministeriön päätettäväksi kuuluva asia on yksittäistapauksessa siirrettävä yleisistunnossa ratkaistavaksi, jos sen katsotaan olevan niin laajakantoinen ja periaatteellisesti tärkeä, että se olisi ratkaistava yleisistunnossa. Siirtämisestä päättää tällöin yleisistunto pääministerin tai asianomaisen ministerin esityksestä.
Esitysluonnoksessa valtioneuvoston päätöksenteko palautetaan mieleen arvioitaessa DCA-sopimuksen määräystä, jonka mukaan sopimuksen toimeenpanijat voivat nimenomaisesti osoittaa sovittujen tilojen ja alueiden osia, joihin USA:n joukoilla on yksinomainen pääsy- ja käyttöoikeus (sopimuksen 3 artiklan 3 kohta). Valtioneuvoston kanslia korostaa, että määräys rajoittuu sopimuksen A liitteessä lueteltuihin tiloihin ja alueisiin ja että kyseessä on vain yksi esimerkki tilanteesta, joka saattaa edellyttää valtioneuvoston tason päätöksentekoa. Tilanteita on muitakin ja ne tulevat tapauskohtaisesti arvioitaviksi.
DCA-sopimuksen mukaisen kuulemisperiaatteen osalta valtioneuvoston kanslia korostaa periaatetta, jonka mukaan konsultaatio tapahtuisi eri tasoilla asevoimista valtion ylimpään johtoon saakka. Esitysluonnoksen mukaan konsultaation yhteydessä yhteensovitetaan näkemykset sopimuksenmukaisesta toiminnasta, tuodaan esiin mahdolliset ongelmat ja nostetaan ne tarvittaessa poliittiselle tasolle asti. Esitysluonnoksesta ei käy kuitenkaan ilmi, mitä tapahtuu, jos yhteensovittamisessa ei onnistuta. Kunnioittamisperiaate ja kansainvälisen oikeuden periaatteet ovat valtioneuvoston kanslian näkemyksen mukaan tältä osin olennaisia.
Valtioneuvoston kanslia pitää tärkeänä, että perustuslain ja muun lainsäädännön mukaiset eduskunnan osallistumis- ja tiedonsaantioikeudet toteutuvat täysimääräisesti DCA-sopimukseen liittyvissä asioissa. Eduskunnan luottamusta nauttiva valtioneuvosto ja sen jäsenet vastaavat näiden oikeuksien toteutumisesta.
Sujuvan yhteistyön, yhteensovittamisen ja tiedonkulun varmistaminen päätöksenteon eri tasoilla ja eri vaiheissa on jatkossakin olennaista. Valtioneuvoston kanslia korostaa ajantasaisen ja luotettavan tilannekuvan merkitystä. Tämä edellytys korostuu kiireellisiä toimia vaativissa tilanteissa.
Kun DCA-sopimus on tullut kansallisesti voimaan ja kun yhteistyön muodot ja käytännöt tarkentuvat, on mahdollista muodostaa tarkempi käsitys erilaisista toimista ja järjestelyistä sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi. Täytäntöönpanosopimusten tai -järjestelyjen osapuoli määräytyy valtioneuvoston ohjesäännön mukaan.
Suhde kansalliseen lainsäädäntöön
Esitysluonnoksen kuulemismenettelyä koskevassa kuvauksessa viitataan kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain (418/2017, jäljempänä kv-apulaki) soveltamiseen. Luonnoksessa todetaan, että kuulemismenettely mahdollistaisi tiedon välittämisen siitä, että toiminnan toteuttaminen edellyttäisi Suomessa kansallista päätöksentekoa ja että kv-apulaki voisi tulla sovellettavaksi. Valtioneuvoston kanslia katsoo, että kansallisen päätöksenteon ja kv-apulain merkitys tulisi tuoda selkeämmin esiin. Laki tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa on kyse merkittävistä sotilaallisista voimavaroista, johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, joka on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää taikka joka on laajakantoista ja periaatteellisesti tärkeää. Naton sotilaallisesta toiminnasta Suomen alueella päätetään lähtökohtaisesti kv-apulain perusteella. Lakiin sisältyy myös kiireellisyysmenettely. Jollei kyseisessä laissa muuta säädetä, voi puolustusministeriö kuitenkin ulkoministeriötä kuultuaan päättää Puolustusvoimien toimialaan kuuluvan avun pyytämisestä tai Puolustusvoimien osallistumisesta avun antamiseen tai muuhun kansainväliseen yhteistoimintaan Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) perusteella. Kummassakin laissa viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956)
päämääriin ja periaatteisiin sekä muihin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.
Suhde Euroopan unionin oikeuteen
Valtioneuvoston kanslia painottaa yhteyttä EU-asioiden, Nato-asioiden sekä Yhdysvaltojen ja Natoon kuuluvien EU:n ja ETA:n jäsenvaltioiden välisten DCA-sopimusten välillä. Nato ja EU ovat strategisia kumppaneita. Niiden toiminta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla on toisiaan täydentävää.
Toimintaympäristön muutos ja Ukrainan sota ovat vauhdittaneet EU-Nato -yhteistyön tiivistämistä. DCA-sopimukset luovat pohjaa yhteistyön tiivistämiselle. Hallitusohjelman mukaan Suomen tavoitteena on EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisimman tiivis ja toimiva yhteistyösuhde. Valtioneuvoston kanslia pitää tärkeänä, että Nato- ja EU-asioissa varmistetaan toimiva kansallinen yhteensovittaminen.
Esitysluonnoksessa arvioidaan DCAn sopimusmääräysten suhdetta Euroopan unionin lainsäädäntöön (3 osa). EU-oikeus on EU-lainsäädäntöä laajempi käsite. Kuten esitysluonnoksesta ilmenee, EU-oikeus on kansalliseen oikeuteen nähden ensisijaista. Tätä voisi täsmentää DCA-sopimuksen 18 artiklan perusteluissa. On myös selvää, etteivät kansallista turvallisuutta koskevat kansalliset toimet jää kategorisesti EU-oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, eivätkä turvallisuuteen liittyvät näkökohdat vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta soveltaa EU-oikeutta. Kutakin kysymystä on tarkasteltava EU:n ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa koskevien yleisten ja sektorikohtaisten määräysten, säännösten ja periaatteiden mukaisesti. EU:n perussopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön sisältyy erityyppisiä kansallista turvallisuutta koskevia poikkeus-, suoja- tai oikeuttamislausekkeita sekä rajoitusperusteita. Lisäksi esitysluonnoksessa EU-lainsäädäntöä käsitellään yksityiskohtaisemmin artiklakohtaisissa perusteluissa. Siinä todetaan, että DCA-sopimus on yhteen sovitettavissa EU-oikeuden kanssa. Suomi on omaksunut saman lähestymistavan myös saatettaessa Nato-SOFAa voimaan. Olisi hyvä, että mahdollisten tulevien kansallisten lainsäädäntömuutosten arvioinnin yhteydessä kiinnitettäisiin yksityiskohtaisemmin huomiota EU-oikeudellisten poikkeus- ja rajoitusperusteiden soveltuvuuteen.
DCA-sopimuksen määräyksiä arvioidaan esitysluonnoksessa Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden, ei niinkään EU:n perusoikeusnormiston kannalta. DCA-sopimuksen soveltamisalan näkökulmasta tämä painotus vaikuttaa perustellulta. EU:n perusoikeusnormistoa koskevaa arviota olisi kuitenkin hyvä jonkin verran täsmentää. Naton EU:hun kuuluvat jäsenvaltiot ovat sitoutuneita EU:n perussopimusten mukaisiin perusoikeuskirjauksiin ja perusoikeuksiin yleisenä oikeusperiaatteena EU-oikeuden soveltamisalalla sekä EU:n perusoikeuskirjaan soveltaessaan EU-oikeutta. Valtioneuvoston kanslia esittää harkittavaksi, voitaisiinko EU-oikeudellisesta ulottuvuudesta muistuttaa esityksen vaikutuksia koskevan osion ohella myös säätämisjärjestysosiossa (15.2). Erityisesti tilanteissa, joissa EU:n perusoikeuskirjassa on Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaava määräys, voi EU:n perusnormistolla ja sitä koskevalla oikeuskäytännöllä olla myös EU-oikeuden soveltamisalaa laajempaa tulkinnallista merkitystä.
Käsittelyjärjestys
Valtioneuvoston kanslia yhtyy käsittelyjärjestystä koskevassa osiossa (15.2) esitettyyn arvioon, jonka mukaan DCA-sopimus tulisi hyväksyä esitysluonnoksessa esitetyillä perusteilla eduskunnassa perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisesti päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä, ja sopimuksen voimaansaattamisen tulisi tapahtua perustuslain 95 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetussa ns. supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston kanslia muistuttaa myös, että DCA-sopimuksen mukaisten järjestelyjen merkitys ja niiden soveltamistilanteet voivat vaihdella merkittävästikin sen mukaan, sovelletaanko sopimusta normaaliolosuhteissa vai häiriö- ja kriisitilanteissa.
Muita huomioita
Valtioneuvoston kanslia nostaa esiin, ettei käsite ”jotka ovat lähellä sellaisia sotilaallisessa käytössä olevia tiloja ja alueita, joissa USA:n joukkoja on sijoitettuina” ole yksiselitteinen määrättäessä, missä Yhdysvaltojen viranomaisilla on toimivaltaa ylläpitää kuria ja järjestystä (sopimuksen 14 artiklan 2 kohta). Määräystä koskevien perustelujen selkeys on olennaista kysymykseen liittyvien perus- ja ihmisoikeusnäkökohtien vuoksi. Kuten esitysluonnoksesta ilmenee, USA:n joukkojen soveltama lainsäädäntö ei välttämättä sisällä kaikkia vastaavia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen takeita kuin Suomen oikeusjärjestys.
Puolustusvoimien sopimuskumppaneissa ja puolustusvoimien alueilla toimivissa yrityksissä mainittu Suomen Turvallisuusverkko Oy on fuusioitunut vuoden 2022 alussa Suomen Erillisverkot Oy:öön, joten kyseistä yhtiötä ei enää ole olemassa (vaikka sopimusjärjestelyt on tehty ko. nimisen yhtiön kanssa). Valtioneuvoston kanslialla ei ole huomioita kirjauksiin, jotka koskevat sen omistajaohjaukseen kuuluvia Leijona Catering Oy:tä ja Millog Oy:tä (Patria Oyj:n tytäryhtiö).
Valtioneuvoston kanslia toimittaa ulkoministeriölle erikseen teknisluonteisia kommentteja. Niiden tavoitteena on muun muassa tuoda eräitä esitysluonnoksessa käytettyjä muotoiluja lähemmäksi DCA-sopimuksessa käytettyjä sanamuotoja.
Liitelait
Valtioneuvoston kanslia kiinnittää huomiota hallituksen esitysluonnokseen liitettyyn lakiehdotukseen lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain 8 §:n muuttamisesta (uusi kolmas momentti). Lentoasemapalvelujen tarjoajan oikeuden korvaukseen on myös käytännössä toteuduttava täysimääräisesti, jotta lentoasemapalvelujen tarjoaja ei subventoisi toimintaa. Jos korvaus olisi alikatteinen, joutuisivat lentoasemapalvelujen muut käyttäjät (kaupallinen lentoliikenne) vastaamaan DCA-sopimuksen mukaisten toimintojen kustannuksista vastoin Suomen kansainvälisiä sitoumuksia, jotka koskevat siviili-ilmailulle tarjottavien palvelujen hinnoittelua.
Alivaltiosihteeri Timo Lankinen
Lainsäädäntöneuvos Heidi Kaila
Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry, Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry 10.5.2024
DCA-sopimusta Yhdysvaltojen kanssa ei tule hyväksyä
Lausuntokierroksella oleva Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus kasvattaa sotilaallisia jännitteitä, lisää varmuudella Suomen sotilasmenoja, heikentää turvallisuutta ja kaventaa suvereniteettia. Me rauhanliikkeessä painotamme lausunnossamme poliittisia ratkaisuja ja diplomatiaa sotilaallisen pelotteen sijaan.
DCA-sopimuksen kielteiset vaikutukset maallemme ovat kiistattomat. Toteutuessaan DCA olisikin NATO-sopimusta sitovampi valtiosopimus. Se takaisi Yhdysvaltain joukoille esteettömän pääsyn sopimuksessa nimetyille Suomen lentokentille, satamiin ja alueille, joita ne voivat käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin omassa komennuksessaan ilman lupa- ja käyttömaksuja.
Suomella ei olisi pääsyä alueensa sellaisiin osiin, jotka olisi osoitettu yksinomaan Yhdysvaltain joukkojen omaan käyttöön. Sopimustekstissä ei ole Yhdysvaltoja sitovia mainintoja, se ei siis välttämättä sitoudu edes joukkojensa oloon Suomessa.
– Perustellusti voikin sanoa neuvottelujen DCA-sopimuksesta olleen Yhdysvaltojen sanelua. Yhdysvallat ei myöskään sitoudu puolustamaan Suomea – päin vastoin Suomi suojelee täällä olevia amerikkalaisia ja tukikohtien turvallisuusvastuu kuuluisi ensisijaisesti Suomelle.
DCA-sopimusluonnoksen sisältöä on arvioinut mm. kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen todetan, että sopimus kaatuisi oikeudessa jo sen yksipuolisuuteen: Suomelle pelkkiä velvoitteita, sitoumuksia ja menoja, Yhdysvalloille oikeuksia ja puoli-ilmaista joukkojen ylläpitoa. Sopimuksen laatua ja noudattamista ei kuitenkaan voi käsitellä oikeudessa, sillä sopimusteksti kieltää sen.
Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan erityisesti sopimuksen artiklat 6, 11 ja 12 ovat ”jännitteisessä” suhteessa Suomen perustuslain kanssa. Siinä artiklan mukaan Suomi lähtökohtaisesti luopuu tuomiovallasta yhdysvaltalaisten joukkojen tekemiin rikoksiin silloin, kun he ovat olleet suorittamassa virallista tehtävää Suomessa ja tehtävistä päättää Yhdysvallat.
– On selvää, että amerikkalaisten ja Naton läsnäolo Suomen alueella tulee ennen pitkää lisäämään Venäjän asevarustelua, jo pelkästään Pietarin läheisen sijainnin takia.
Huomion arvoista on myös, että liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa vie lojaalisuuden paineesta suomalaiset sotilaat ennen pitkää osallistumaan aseellisiin kriiseihin ympäri maailmaa.
Rauhan- ja konfliktintutkija, professori Jyrki Käkösen mukaan “aktiivinen Nato-yhteistyö johtaa siihen, että rakennetaan perinteistä viholliskuvaa puolin ja toisin. – Suomen kannalta pahin mahdollinen seuraus on se, että varustautuessaan mahdolliseen konfliktiin Naton rinnalla Venäjä valmistelee sotilaallisia toimia myös Suomea vastaan.”
Norjan sopimuksessa kielletään erikseen ydinaseet, mutta Suomen ja Ruotsin sopimuksissa mainintaa tästä ei ole – eli vaara niiden sijoittamisesta näihin maihin on todellinen. Tukikohtien materiaalin suhteen USAlla on ennakkoilmoitusvelvollisuus mutta Suomella ei ole käytännössä mahdollisuutta materiaaleja tarkastaa.
“Suomi luovuttaa Yhdysvalloille alueita sotilaallisiin tarkoituksin niin, että USA voi käyttää niitä territoriaalivaltion suvereniteetille tunnusomaiseen tapaan. Niitä ei hallita suomalaisen kansanvallan legitimiteetillä. Suomi ei voi puuttua Yhdysvaltain tekemisiin alueellaan. Kyse on alueellisen, henkilöllisen ja lainkäytöllisen valtiosuvereniteetin merkittävästä luovuttamisesta vieraalle valtiolle, jonka politiikkaan Suomella ei ole vaikutusmahdollisuuksia”, kirjoittaa kirjailija-psykiatri Veronica Pimenof.
– Olennaista olisikin ymmärtää, että DCA-sopimuksen solmimisen jälkeen Suomen kohtaloista päätetään käytännössä Atlantin takana. Sotilaallisten kriisin kärjistyessä niiden liennyttäminen ja välttäminen ei olisikaan enää Suomen käsissä. Esim. Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin torpedoi Ukrainan sodan alkukuukausina orastaneen aselevon perustellen, ettei se sovi, koska tavoitteena on heikentää Venäjää. Uuden rintaman avaaminen Suomen suunnalla sopisi vaarallisella tavalla tuohom ajatusmalliin.
Yhdistyksemme yhtyy Kansalaisadressin kansanedustajille lähettämään vetoomukseen, jossa he eivät pidä hyväksyttävänä sopimusta, joka tuomalla vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen lisää tavanomaisen ja kaikenlaisen sodan uhkaa sekä kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry
Parjanen Jukka-Pekka, Sitoutumaton yksityishenkilö, ei aiempaa aktiivisuutta politiikassa 10.5.2024
Lausunto DCA sopimuksesta.
Sopimusta ei voida tällaisena allekirjoittaa eikä hyväksyä.
Yleisellä tasolla tämä sopimus ei ole puolustusyhteistyösopimus vaan sopimus, jonka sodan hävinnyt osapuoli allekirjoittaa rauhan neuvotteluissa. Niistä kaikki ovat kulkeneet tämä tittelin alla. Tämänkaltaisen sopimuksen Saksa ja Japani ovat allekirjoittaneet hävittyään sodan ja luovuttaneet osan suvereeniteetistään sekä maa- ja merialueistaan yhdysvalloille. Suomen suvereniteetti tai edes paloja siitä ei mielestäni ole luovutettavissa tällä tasolla kenellekään.
Todellisessa yhteistyösopimuksessa kumpikaan osapuoli ei saa oikeutta toimia toisen osapuolen rajojen sisällä ilman tämän osapuolen valvontaa ja osapuolen kansallisten lakien noudattamista kaikilla tasoilla. Erityisesti yritysten ja siviilihenkilöstön ollessa kyseessä. Tätä ei voida hyväksyä.
Sopimuksessa annetaan vieraanvallan sotilasvoimien vapaaseen käyttöön sotilastukikohtia sekä maa- ja merialueita niin, että heillä on vapaa oikeus Suomen oikeuskäytäntöjen ja seurannan ulkopuolella toimia näillä alueilla. Tämä koskisi siis yhdysvaltalaisia “oikeushenkilöitä” eli myös yrityksiä sekä esimerkiksi yksityisiä palkkasotilastoimijoita Suomen alueella. Tämä kaikki pohjautuen siihen, että toiminnan voidaan sanoa kuuluvan “sotilasvoiman turvallisuuden parantamiseksi tai varmistamiseksi”. Meille syntyisi tästä miehittäjien kansanosa, jotka ovat meidän sääntöjemme ulkopuolella.
Sopimuksissa mainituista “yksityiseen käyttöön” tarkoitetuista tukikohdista voidaan sopimuksen piirissä tehdä myös jo pidemmän aikaan tiedossa olleita “mustia pisteitä” eli tukikohtia, missä tämän sopimuksen piirissä yhdysvallat voivat vapaasti käsitellä ja kuljettaa ihmisiä (mukaan lukien Suomalaisia) tai tavaroita kaikkien kansainvälisten sopimusten ja jatkossa siis meidän lakiemme ulkopuolella. Tämän käytännön on todettu olevan erittäin kyseenalaista ja tätä emme halua Suomeen.
Kaikki yritystoiminta, jota tämä sopimuksen piirissä voidaan tehdä, on myös jatkossa Suomen lakien ulkopuolella. Erityinen huoli voi kohdistua esimerkiksi kierrätys-, jäte- sekä ympäristöasioihin. Näillä alueille tehdyt virheet voivat jäädä pysyviksi erityisesti 10 vuoden laina-ajan päätyttyä. Kyseessä on kuitenkin toiminta, jossa on mukana kemikaaleja, räjähteitä, potentiaalisesti radioaktiivisia aineita, jne. joiden päätyminen luontoon aiheuttaa tuleville sukupolville myös merkittäviä uhkia. Lisäksi sopimuksessa mainitaan päivittäistavarakauppoja ym. toimintaan, joista syntyvät jätevirrat voivat olla merkittäviä.
Siviilihenkilöiden liikkuminen, oleminen ja toiminta ei saa Suomen alueella olla meidän lakiemme ulkopuolella. Muutoin tämä synttää merkittäviä ongelmia. Kyseinen sopimus mahdollistaa mainitulle siviileille luvattoman sekä Suomen lakien ulkopuolisen toiminnan Suomen alueella. Tämä koskee esimerkiksi kalastus- ja metsästystoimintaa sekä muita nykyisin Suomessa luvan varaisina olevia toimia. Tätä voidaan väärinkäyttää liian helposti. Vastaavasti kaikki tavaran tuonti- ja vienti meidän lakiemme ulkopuolella sotii meidän oikeustajuamme vastaan. Lisäksi tiedetään miten paljon hölmöilyjä teini-ikäiset voivat tehdä erityisesti kun tietävät olevansa sääntöjen ja lakien ulkopuolella. Voidaan ajatella esimerkiksi mahdollisia raiskaus jne. tapauksia joita tiedetään näiden tukikohtien siviili- sekä sotilashenkilöiden tehneen maailmalla. Mahdollisuuksia on paljon muitakin. Lähes tulkoon kaikilla näillä tukikohdilla on huono maine maissa joissa näitä on.
Sopimuksen päättyminen. Voidaanko missään yksiselitteisesti edes uskoa yhdysvaltojen koskaan poistuvan sieltä minne ovat tukikohdan rakentaneet. Käytännössä sopimuksessa olevat sanat johtavat harhaan. Sen jälkeen kun yhdysvallat ovat tukikohtaan sijoittaneet satoja miljoonia kuten esimerkiksi Nigerissä, he eivät suostu enää tukikohdasta poistumaan vaikka isäntämaa tätä vaatisi. Vain niissä maissa missä sotilaallisesti on yhdysvaltojen tukikohtia vastustettu on yhdysvallat luopunut tukikohdistaan isäntämaan niin pyytäessä.
Viimeisenä: Viime vuosien tapahtumien johdosta me emme voi luottaa toiseen sopijaosapuoleen. Yhdysvallat on osoittanut noudattavansa vain niitä sääntöjä, jotka se itse luo ja muuttaa halunsa mukaan. Ette te kukaan tekisi sopimusta kenenkään kanssa joka noudattaa vain niitä sääntöjä mitkä milloinkin sopivat. Venäjän pelon tähden te heittäisitte ulos pesuveden mukana myös sen lapsen. Älkää tehkö sitä virhettä.
Porvoossa 10.5.2024
Jukka-Pekka Parjanen
Rikosseuraamuslaitos 10.5.2024
Ulkoministeriö on pyytänyt lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan näkökulmasta merkityksellinen on etenkin hyväksyttäväksi esitetyn sopimuksen vapaudenmenetystä ja vierailuoikeutta koskeva 13 artikla. Artiklassa määrätään tilanteista, joissa Suomen viranomaiset ottavat kiinni tai pidättävät Yhdysvaltojen joukon jäsenen tai tämän huollettavan tai kun tällainen henkilö on Suomen viranomaisten toimittaman esitutkinnan tai vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena.
Artiklan mukaan Suomessa Yhdysvaltojen joukkojen jäsenelle tai tämän huollettavalle tuomittu vankeus suoritetaan sellaisessa Suomen rangaistuslaitoksessa, jonka osapuolet ovat nimenneet tähän tarkoitukseen. Rikosseuraamuslaitoksen tulisi näin ollen yhdessä oikeusministeriön ja yhteistyössä Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa nimetä tarkoituksenmukaiset vankilat, joissa kyseinen vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön. Suomessa tuomittu seuraamus pannaan täytäntöön Suomen lain mukaan. On huomattava, että Suomessa tuomittavan vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon (ja vangin) siirto Yhdysvaltoihin jatkamaan vankeutta siellä voi olla mahdollista. Sekä Suomi että Yhdysvallat ovat ratifioineet tuomittujen siirtämistä koskevan yleissopimuksen (SopS 13/1987). Mahdolliseen vankeuden (ja vangin) siirtoon Yhdysvaltoihin sovelletaan Suomessa kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annettua lakia (21/1987). Toimivaltainen Suomen viranomainen on oikeusministeriö.
Artiklassa määrätään Yhdysvaltojen joukkojen viranomaisten vierailuoikeudesta Suomen viranomaisten kiinni ottaman Yhdysvaltojen joukon jäsenen tai tämän huollettavan luona säännönmukaisten vierailuaikojen ulkopuolella sekä oikeudesta avustaa näitä henkilöitä muun muassa heidän terveyteensä, hyvinvointiinsa ja moraaliinsa liittyvissä asioissa, tarjoamalla heille muun muassa vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Virke antaa Yhdysvaltojen joukkojen viranomaisille vierailuoikeuden, joka ei ole riippuvainen vankilassa olevan suostumuksesta. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, määräys poikkeaa vankeuslain lähtökohdasta, jossa tapaaminen on vangin, ei tapaajan, oikeus. Muutoin tilanteissa sovellettaisiin kuitenkin vankeuslain 13 luvun tapaamisia koskevia säännöksiä.
Artiklassa määrätään mm. lisäksi siitä, että perheenjäsenten sallitaan vierailla säännönmukaisina tai erityisjärjestelyillä sovittavina aikoina ja heidän sallitaan avustaa näitä henkilöitä tarjoamalla mm. vaatteita, elintarvikkeita, vuodevaatteita, sairaan- ja hammashoitoa sekä uskonnollista ohjausta. Vierailujen järjestämiseen sovellettaisiin vankeuslain 13 luvun säännöksiä. Vankeuslain 13 luvun 1 §:ssä on säädetty siitä, että tapaaminen voidaan sallia muulloinkin kuin tapaamista varten varattuina aikoina, jos se on tarpeen vangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta tärkeästä syystä. Vankeuslaissa on säädetty myös vankien vaatetuksesta sekä muusta hallussa pidettävästä omaisuudesta, uskonnonharjoittamisesta ja terveydenhuollosta.
Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan keskeisimmät sopimuksen 13 artiklassa määrätyt Rikosseuraamuslaitoksen toimintaan vaikuttavat asiat on jo tällä hetkellä kohtuullisen kattavasti säännelty mm. vankeuslaissa ja tutkintavankeuslaissa.
Juristiliitto – Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry) 10.5.2024
Juristiliitto – Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry) kiittää ulkoministeriötä lausuntopyynnöstä koskien hallituksen esitystä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa:
Juristiliitto ymmärtää, että sopimus on jo käytännössä solmittu ja siihen on tässä vaiheessa vaikeaa tehdä muutoksia. Lähtökohtaisesti olisi ollut läpinäkyvämpi toimintatapa, että sopimuksesta ja sen alaisista teemoista olisi pyydetty lausuntoa jo ennen sen solmimista. Tämän vuoksi keskitymme lausunnossamme erityisesti seikkoihin, joita voisi tarkentaa sekä asioihin, jotka ovat ensisijaisesti Suomen sisäisiä.
Juristiliitto haluaa huomauttaa, ettei tässä vaiheessa ole vielä selvää, mikä on lopullinen Suomen saapuvien Yhdysvaltojen joukkojen määrä. On kuitenkin odotettavissa, että lopullisesta joukkojen koosta huolimatta, tulee tämä aiheuttamaan lisätyötä ja lisäresurssitarpeita suomalaisille viranomaisille. Tähän mennessä ainoastaan puolustusministeriö on esittänyt tarvetta lisähenkilökunnalle, joten on tärkeää seurata uudistuksen työllistävyyttä ja resurssitarpeita sekä vastata niihin myös muiden toimijoiden osalta.
Erityisesti Juristiliitto haluaa kiinnittää huomiota lisääntyvän yhteistyön välillisiin vaikutuksiin etenkin oikeuslaitoksen näkökulmasta. Jo nyt Suomessa käsitellään sotilasrikoksia Syyttäjälaitoksen tasolla satoja ja näistä asioista tuomioistuimiin etenee useampia. Lisäksi huomioida täytyy sotilaiden aiheuttamat siviilirikokset. Sopimuksen mukaan Yhdysvaltojen joukkojen tulee jatkossa ilmoittaa Syyttäjälaitokselle kaikki ne asiat, joiden osalta Suomen tulee ratkaista ottaako se rikosasian käsittelyynsä tai vahingonkorvausasian korvattavakseen. Tämä tulee ehdottomasti lisäämään oikeuslaitoksen toimijoiden työtä.
Tärkeää on myös huomioida riittävät voimavarat ja resurssit yhteistyötä ja Yhdysvaltojen joukkoja koskevia asioita käsittelevien NATO-turvaluokiteltujen tai erikseen Yhdysvalloissa salaiseksi pidettäväksi pidettävien asiakirjojen käsittelylle. Näiden asiakirjojen osalta niin salassapitosäännökset kuin muut käsittelijöiden velvollisuudet ovat tiukkojen, joten on tärkeää huolehtia muun muassa asianmukaisista toimitiloista, tietoliikenneyhteyksistä sekä asiakirjojen käännättämisestä, jotta salassapitosäännösten tai muiden velvollisuuksien toteutuminen ei vaarannu. Lisäksi on tärkeää huolehtia tarpeen mukaan asiakirjojen asianmukaisesta käännättämisestä, jotta suomalainen käsittelijä ei joudu lainvastaisiin tilanteisiin toimiessaan virkavastuulla.
Rikosoikeudellisen toimivallan osalta Juristiliitto haluaa kiinnittää huomiota ehdotuksen artiklan 12 sisältöön, joka poikkeaa olennaisesti NATO Sofa -sopimuksesta. Nyt ehdotetussa säännöksessä Suomi lähtökohtaisesti luopuu oman tuomiovaltansa ensisijaisuudesta, kun NATO Sofa -sopimuksessa kyse oli yksittäisistä tilanteista. Suomella on tässä tapauksessa mahdollisuus peruuttaa tuomiovallasta luopuminen, jos asialla on erityistä merkitystä Suomelle. Tämä päätös tulee kuitenkin tehdä lyhyessä, vain 30 päivän määräajassa Suomelle tehdystä ilmoituksesta. Ilmoitettavien asioiden osalta Juristiliitto pitää nyt tehtyä rajaa asianmukaisena. Juristiliitto kuitenkin katsoo, että säännöksiä siitä, milloin ilmoitus on ajallisesti tehtävä sekä mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää, on tärkeää tarkentaa. Lisäksi olisi hyvä selventää sitä, saako Suomi pyytää ilmoituksen johdosta lisäselvitystä siten, ettei tämä kuluta määräaikaa.
Tarkentaa tulisi myös sitä, mikäli tuomiovallan luopumisen peruuttaminen hyväksytään osapuolten kesken, mitä asian selvittämisessä ja mahdollisessa esitutkinnassa tapahtuneille aineistoille tapahtuu. Tämä on pohdittava niin tilanteessa, jossa tutkinta on valmistunut, mutta myös tilanteissa, jossa sitä ei ole toimitettu tai se on kesken. On olennaista pohtia, saako toinen osapuoli aineiston automaattisesti ja toisaalta saako osapuoli aina virka-apua toiselta tapahtuman tutkimuksiin, kuulemisiin tai tarvittaviin pakko pakkokeinoihin, mikäli toimenpiteitä on vielä tehtävänä. Tämä konkretisoituu esimerkiksi tilanteissa, joissa Suomella tai Yhdysvalloilla ei ole toimivaltaa tietyillä alueilla.
Juristiliitto haluaa kiinnittää huomiota myös seikkaan, kuinka sopimuksen alaisissa tilanteissa huomioidaan Suomessa voimassa oleva asianomistajan syyteoikeus. On tärkeää jatkovalmistelussa pohtia, avautuuko asiassa asianomistajan syyteoikeus, mikäli Suomi ottaa rikosasian käsiteltäväkseen, mutta syyttäjä päätyy asiassa syyttämättä jättämispäätökseen. Toisaalta pohdittavaksi tulee, onko asianomistajalla rinnakkaista syyteoikeutta, mikäli syyttäjä nostaa syytteen asiassa. Lisäksi nyt ehdotettua 12 artiklan 7 kohdan säännöstä uhrin oikeuksia vahingonkorvausasioissa tulisi tarkentaa. Tarkennuksen yhteydessä tulee pohtia, tarkoittaako ehdotettu sopimus Suomen valtion korvausvelvollisuutta suomalaisten asianomistajien vahingoista, mikäli vahingoton Yhdysvaltojen aiheuttamia. Jos näin on, herää kysymys, onko Suomella tällaisessa tilanteessa regressioikeutta Yhdysvalloilta.
Juristiliitto yhtyy Oikeuskanslerinviraston lausunnossa kiinnitettyyn huomioon nyt ehdotetun sopimuksen termistön tulkinnanvaraisuudesta. Oikeuskanslerinviraston mainitsemaa välittömän läheisyyden käsitettä tai esimerkiksi 12 artiklan 6 kohdan mukaista käsitettä ”suorittaessa virallista tehtävää” ei ole määritelty sopimuksessa tai lain esitöissä. Tämä tulee aiheuttamaan käsitteiden määritelmien täsmentymisen vasta tulkintatilanteissa ja siten aiheuttamaan mahdollisia tulkintahaasteita. Jatkovalmistelussa tulisikin tehdä kansainvälistä vertailua ja kartoittaa sopimuksen soveltamistilanteita myös muista valtioista, kuten esimerkiksi Virosta ja Norjasta.
Vertailua tulee tehdä myös muun muassa edellä mainitusta teemoista joukkojen määrään, ilmoitettujen, syyteharkintaan edenneiden ja tuomioistuimeen asti edenneiden asioiden määrään sekä uudistusten toimeenpanoon liittyviin kuluihin liittyen esimerkiksi Norjasta, Tanskasta ja Virosta. Resurssi- ja muihin lisätarpeisiin on olennaista pystyä vastaamaan tarkoituksenmukaisella aikataululla jo ennalta, eikä vasta jälkikäteen.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen; Esittelijäneuvos Kristian Holman 10.5.2024
Ulkoministeriö on pyytänyt oikeusasiamieheltä lausuntoa yllä mainitusta esitysluonnoksesta.
Rajaan lausuntoni lähinnä eräisiin luonnoksen herättämiin valtiosääntöisiin kysymyksiin sekä oikeusasiamiehen asemaan ja toimivaltaan (se, mitä lausun oikeusasiamiehestä, soveltuu soveltuvin osin myös toisena ylimpänä laillisuusvalvojana toimivaan valtioneuvoston oikeuskansleriin).
Yhdysvaltojen oikeudesta tulla maahan (luonnoksen kohta 15.2.2)
Valtion suvereniteettiin kuuluu yksinoikeus päättää itse siitä, millä edellytyksillä valtion alueelle tuodaan vierasta sotavoimaa sekä millaista toimivaltaa toisten valtioiden viranomaisilla on Suomessa.
Yhdysvaltojen oikeudesta maahantuloon määrätään puolustusyhteistyösopimuksen 3, 4, ja 11 artikloissa. Yhdysvalloille annetaan lähtökohtaisesti oikeus tulla maahan suoraan sopimuksen nojalla. Puolustusyhteistyösopimuksen 3, 4 ja 11 artiklaan sisältyvä molempien osapuolten näkemysten kuuleminen ja niiden huomioonottaminen mahdollistaisi tiedon välittämisen siitä, että Yhdysvaltojen toiminnan toteuttaminen edellyttäisi Suomessa kansallista päätöksentekoa. Artiklat eivät kuitenkaan sisällä varsinaista lupamenettelyä. Artiklat sisältävät sen sijaan aktiivista Suomen ja Yhdysvaltojen välistä vuorovaikutusta. Kyseiset artiklat edellyttäisivät molempien osapuolten näkemysten kuulemista ja huomioonottamista, jonka osana Suomi voisi esittää näkemyksensä, jotka Yhdysvallat ottaa huomioon (s. 138).
Esitysluonnoksessa todetaan, että vaikka selostetut Suomen suvereniteetin kunnioittaminen, 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu osapuolten näkemysten kuuleminen ja niiden huomioonottaminen sekä 11 artiklan 2 kohdan mukainen yhteensovittamis- ja ilmoittamismenettely eivät merkitsisi aluevalvontalain järjestelmää vastaavaa nimenomaista päätöstä maahantuloluvista tai nimenomaista suostumusta Yhdysvaltojen maahantuloon ennen maahantuloa, järjestelyn voidaan kuitenkin katsoa turvaavan Suomen oikeuden määritellä ainakin jossain määrin Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolon rajoja Suomen alueella. Sopimuksessa kuvattu järjestely rajoittaisi Suomen täysivaltaisuutta, koska sopimus ei sisällä sitovasti oikeutta määritellä toisen valtion asevoimien läsnäoloa Suomessa nimenomaisilla ennakollisilla päätöksillä. Esitysluonnoksen mukaan sopimuksen 11 artiklan 1 kohdan voidaan katsoa olevan ongelmallinen perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta.
Esitysluonnoksen perusteella jää jossain määrin avoimeksi, miten Suomen 11 artiklan 1 kohdan tarkoittama näkemys esimerkiksi Suomeen saapuvien Yhdysvaltojen joukkojen määrästä huomioitaisiin. Ainoana takeena lienee sopimuksen 1 artiklan kohdassa esitetty lupaus kunnioittaa Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Näkemykseni mukaan kyseinen järjestely rajoittaa merkittävästi Suomen täysivaltaisuutta ja on valtiosääntöisesti hyvin merkittävä.
Tässä yhteydessä on mielestäni myös syytä kiinnittää huomiota puolustusyhteistyösopimuksen pitkäkestoisiin vaikutuksiin. Sopimus on aluksi voimassa kymmenen vuotta. Tämän jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi, mutta kumpikin osapuoli voi irtisanoa sen ilmoittamalla irtisanomisesta toiselle osapuolelle kirjallisesti diplomaattiteitse yhtä vuotta aiemmin.
Kysymyksessä olevat joukkojen maahantuloa koskevat sopimusjärjestelyt muistuttavat teknisesti arvioituna eräiltä osin menettelyä, josta oli sovittu Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksessa (Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä). YYA-sopimuksen 2 artiklan mukaan sotilaallisen uhan tilanteissa oli neuvoteltava 1 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä eli käytännössä Neuvostoliiton osallistumisesta Suomen puolustukseen sallimalla sen siirtää maahan joukkoja. YYA-sopimuksen 6 artiklassa sopijapuolet sitoutuivat noudattamaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisen kunnioittamisen ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita vastaavalla tavalla kuin nyt kysymyksessä olevassa sopimuksessakin.
Neuvostoliitto antoi 30.10.1961 Suomelle nootin, jossa ehdotettiin sotilaallisia neuvotteluja YYA-sopimuksen 2 artiklan perusteella. Nootissa väitettiin Länsi-Saksan voimistuneen sotilaallisesti niin vaaralliseksi, että konsultaatio oli välttämätöntä. Noottikriisiin on liitetty epäilys, että nootilla pyrittiin vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan ja erityisesti presidentin vaaleihin. Pyrkimys torjua YYA-sopimukseen perustuviin konsultaatioihin ryhtymistä leimasi Suomen puolueettomuuspolitiikkaa aina vuoden 1961 noottikriisistä lähtien. Neuvostoliitto halusi päinvastoin alentaa kynnystä neuvotteluihin tavoitteenaan horjuttaa Suomen puolueettomuusasemaa lännen silmissä (Blomberg Jaakko: Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi 2011, s. 258).
Kontekstuaaliset ja teleologiset tulkintatavat korostuvat kansainvälisten sopimusten tulkinnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että valtiosopimuksen tarkoitus, päämäärä ja sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet ovat keskeisiä tulkinnan lähtökohtia. YYA-sopimuksen taustalla vaikuttivat yhtäältä Neuvostoliiton pyrkimys kytkeä Suomi omaan vaikutusvaltaansa ja toisaalta Suomen pyrkimys tasapainoilla idän ja lännen välillä säilyttäen suvereniteettinsa suureen naapuriinsa nähden. Vastaava Suomen pyrkimys suvereniteetin säilyttämiseen leimaa myös nyt kysymyksessä olevaa sopimusta, mutta tällä kertaa vieraan valtion joukkojen saapuminen Suomeen tukee suvereniteetin säilyttämistä eikä uhkaa sitä.
Muodollisista sopimusteknisistä yhtäläisyyksistä huolimatta nyt kysymyksessä olevaan sopimusjärjestelyyn liittyvät Suomen suvereniteettia tosiasiallisesti vaarantavat tekijät lienevät jo maantieteellisistä etäisyyksistä ja sopijakumppanin toisenlaisista geopoliittisista intresseistä johtuen olennaisesti vähäisempiä kuin YYA-sopimukseen liittyneet riskit ja vaikutukset.
Oikeudesta vastata turvallisuudesta (luonnoksen kohta 15.2.4)
Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa ilmaistaan pääsääntö, jonka mukaan Suomi vastaa lähtökohtaisesti USA:n joukkojen suojaamisesta ja turvallisuudesta.
Artiklan 2 kohdan mukaan USA:n joukoille annetaan kuitenkin oikeus ryhtyä sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä toimiin turvallisuutensa varmistamiseksi.
Artiklan 3 kohdan mukaan Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Saman kohdan toisen virkkeen mukaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös sovittujen tilojen ja alueiden välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen ne.
Tämä oikeus tarkoittaisi sitä, että USA:n joukkojen alueellista toimivaltaa ei olisi tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa alueellisesti rajoitettu. Vaikka oikeus olisi alueellisesti rajoittamaton, olisi toimivalta rajoitettu tilanteisiin, joissa on kyse tilanteista, joissa USA:n joukkojen on välttämätöntä toteuttaa oikeussuhtaiset toimenpiteet ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta tai palauttaakseen ne.
Esitysluonnoksen mukaan sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alueiden sisällä oleva toimivaltuuden käyttöoikeus muistuttaisi sinänsä Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen a kohtaa, joka koskee kuitenkin vain oikeuksia tietyn alueen sisällä, joten siltä osin, kun oikeutetaan toimivallan käyttöä alueen ulkopuolella, kyse olisi sellaisesta arviointiasetelmasta, jota perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt Nato SOFAn yhteydessä (PeVL 2/2024 vp, 33 kappale). Kyse olisi muuhun lainsäädäntöön nähden kuitenkin hyvin avoimeksi jäävästä ja itsenäisestä toimivaltuudesta, minkä vuoksi sen voidaan katsoa olevan valtiosääntöisesti ongelmallinen. Oikeus toimivaltuuksien käyttöön alueiden välittömässä läheisyydessä olisi puolestaan luonteeltaan hyvin avointa toimivaltaa, mitä voidaan myös pitää ongelmallisena. Artiklan 3 kohdan mukaisen välittömän läheisyyden ulkopuolella olisi kyse toimivallasta, jota käytettäisiin itsenäisesti ja joka olisi luonteeltaan avoin. Kyse olisi enemmän kuin hätävarjelusta, minkä vuoksi toimivaltuutta olisi vaikea arvioida luonteeltaan ongelmattomaksi.
Esitysluonnoksessa on todettu (s. 144), että puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisessa oikeudessa olisi kyse hyvin paljon avoimemmasta toimivallasta, kuin mitä monen- tai kahdenvälisessä yhteistyössä on hyväksytty (PeVL 56/2006 vp, PeVL 65/2016 vp, PeVL 4/2024 vp). Ottaen huomioon se, että alueiden sisällä ei olisi kyse välttämättä pelkästään yhdysvaltalaisiin kohdistuviin toimenpiteisiin, vaan turvallisuustoimenpiteiden kohteena voisi olla myös suomalaisia, jää sopimusmääräys alueiden sisällä tapahtuvan toimivallan käyttöoikeuden osalta ongelmallisella tavalla avoimeksi. Ottaen huomioon se, että Nato SOFA on hyväksytty supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä Nato SOFAn VII artiklan 10 a kappaleen vuoksi, siltä osin kuin on kyse alueen sisällä käytettävästä toimivallasta, voitaisiin puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 kohdan katsoa olevan hyväksyttävissä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ns. valtiosääntöoikeudellisen aukkoteorian vuoksi (PeVL 2/2024 vp, 15-17 kappaleet).
Esitysluonnoksessa on johtopäätöksenomaisesti ja sinänsä paikkansa pitävästi todettu, että edellä esitetyn perusteella kokonaisuus arvioiden voidaan todeta, että puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohta koskevat perustuslakia perustuslain 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Huomiotani kiinnittää ensinnäkin, tarkoitetaanko tässä 6 artiklan soveltamisalan yhteydessä turvallisuustoimenpiteitä suorittavana ”USA:n joukoilla” ainoastaan USA:n sotilasviranomaisia tai sotilaspoliisin yksiköitä vai puolustusyhteistyösopimuksen 2 artiklan 1 kohdan tarkoittamin tavoin joukkojen kokonaisuutta tarkoittaen myös mm. siviilihenkilöstöä.
Pidän ongelmallisena esitysluonnoksessakin ongelmalliseksi todettua ”välittömän läheisyyden” käsitteen avoimuutta. Sitä ei ole sopimuksessa avattu ja esitysluonnoksessa esitetyn arvion mukaan välitön läheisyys -käsite poikkeaisi merkittävästi muun voimassa olevan lainsäädännön mukaisesta välittömän läheisyyden käsitteestä. Esitysluonnoksen mukaan välittömän läheisyyden määrittely ei sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisissa tilanteissa olisi suomalaisten viranomaisten arvioitavana, vaan viimekädessä arvioinnin välittömän läheisyyden ulottuvuudesta tekisi Yhdysvallat. Koska toimivallan käyttöoikeudessa alueiden välittömässä läheisyydessä olisi kyse sisällöltään avoimesta toimivallasta ja koska käyttöoikeus ei olisi alueellisesti tarkasti rajattua, voidaan arvioida, että artikla koskisi tältä osin perustuslakia. Näkemykseni mukaan asian jatkovalmistelussa tulisi pyrkiä selvittämään, miten Yhdysvallat on pyrkinyt määrittelemään soveltamiskäytännössään välittömän läheisyyden käsitettä.
Sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa määrätään koko artiklassa tarkoitettua toimintaa koskevasta yhteistyövelvoitteesta. Kohdan mukaan Suomen viranomaiset ja USA:n joukkojen viranomaiset tekevät keskenään läheistä yhteistyötä artiklan mukaisessa toiminnassa muun muassa hyväksymällä yhteisesti turvallisuussuunnitelmia ja sovittamalla yhteen turvallisuustoimenpiteitä, jollei tilanteen erityinen kiireellisyys estä turvallisuustoimenpiteiden yhteensovittamista.
Esitysluonnoksesta ei tarkemmin ilmene turvallisuussuunnitelmassa käsiteltäviä asioita. Luonnoksessa kuitenkin todetaan lähtökohtana olevan yhteinen uhka-arvio, jota tuotetaan osapuolten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä sisältäen muun muassa tiedon vaihtamisen ja sen analysoinnin ja johon perustuen toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan (s. 51). Näkemykseni mukaan tällaisessa suunnitelmassa tulisi ilmetä ainakin suunnitelman tarkoittamien tilanteiden johtosuhteiden osalta myös kyseeseen tulevat voimakeinot sekä käytettävissä olevat voimankäyttövälineet. Ei voine olla niin, että Yhdysvaltojen joukoilla olisi käytettävissään turvallisuuden ylläpitämiseen sellaisia aseita ja muita voimankäyttövälineitä, joista Suomen viranomaiset eivät olisi tietoisia. Tämä olisi perusteltua myös siitä syystä, että esitysluonnoksen mukaan turvallisuustoimenpiteiden kohteena voisi olla myös suomalaisia. Voitaneen myös pitää perusteltuna, että näitä turvallisuustoimenpiteitä suorittavat vain sotilaspoliisi- ja vartiointitehtäviin koulutetut henkilöt.
Rikosoikeudellisesta toimivallasta (luonnoksen kohta 12.2.5)
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artikla sisältää rikosoikeudellista toimivaltaa koskevia kysymyksiä. Puolustusyhteistyösopimus poikkeaisi Nato SOFAsta siten, että yksittäistapauksellisen tuomiovallasta luopumisen sijaan Suomi antaisi sopimuksen nojalla lähtökohtaisesti päätöksen luopua tästä rinnakkaisen tuomiovallan ensisijaisuutta koskevasta oikeudestaan. Kyse olisi näin siis osin vastaavasta menettelystä, kuin Nato SOFAssa, mutta tuomiovallasta luopuminen näissä tapauksissa perustuisi suoraan sopimukseen, eikä yksittäisiin viranomaispäätöksiin (s. 147).
Kysymys on tuomiovallan jaosta sopimusosapuolten kesken. Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 2 kohdan perusteella Suomi voisi peruuttaa tuomiovallasta luopumisen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 3 kohdan perusteella Yhdysvaltojen sotilasviranomaiset ilmoittavat Suomelle erikseen rikosjutuista, jotka tulevat niiden käsiteltäväksi Suomen ensisijaisen tuomiovallan käyttämisestä luopumisen perusteella. Ilmoitusvelvollisuus ei koske kaikkein vähäisimpiä rikoksia eli sellaisia rikoksia, joista USA:n lainsäädännön mukaan voidaan tuomita rangaistukseksi enintään sakkoa tai yksi vuosi vankeutta. Esitysluonnoksen perusteella Suomella on käytettävissään tällainen Yhdysvaltain viranomaisten luovuttama lista kyseisistä rikoksista, jotka pääasiassa vertautuvat Suomessa sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltäviin tekoihin (s. 71). Pidän sinällään tärkeänä, että tällainen mahdollisimman tyhjentävä ja ajantasainen lista mahdollisista sakkorikoksista on olemassa. Ongelmallista kuitenkin tässä asiassa mielestäni vaikuttaa olevan viime kädessä Yhdysvaltojen viranomaisille jäävä harkintavalta arvioida, minkä tapahtuman katsotaan olevan sellainen, että sitä voidaan pitää artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna rikoksena. Tällöin Suomi ei myöskään voi pyytää tuomiovallan palautusta näiden rikosten osalta, jos siitä ei muuten ole tietoa.
Nähdäkseni puolustusyhteistyösopimus siirtää tuomiovaltaa Suomelta Yhdysvalloille täysivaltaisuuden kannalta merkittävällä tavalla. Tämä ilmenee muun muassa 12 artiklan 6 kohdasta, jossa todetaan muun muassa, että ratkaistaessa, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan ii alakohdan mukaisesti, se, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen on Suomen alueella todennut, että tällainen teko tai laiminlyönti on tehty virallista tehtävää suoritettaessa, on ratkaiseva osoitus asiasta. Samankaltaisesti on myös säädetty vahingonkorvausvaatimusten osalta 15 artiklan 3 kohdassa.
Kysymys on tuomiovallan jaon osalta myös siitä, katsotaanko Yhdysvaltojen joukkoihin kuuluvan henkilön syyllistyneen rikokseen virkatehtävissä (”virallista tehtävää suorittaessa”) vai virkatehtävien ulkopuolella. Virkatehtävissä tehdyissä rikoksissa tuomiovalta on aina Yhdysvalloilla. Sopimuksen 12 artiklan 6 kohdan nojalla Yhdysvallat määrittelee, milloin kyse on ollut virkatehtävistä. Sinällään Suomi voi esittää näkemyksensä asiasta, mutta lopullinen päätösvalta asiassa on Yhdysvalloilla.
Kyseinen artikla antaa Yhdysvalloille varsin paljon harkintavaltaa virkatehtävän rajojen ja näin ollen sille kuuluvan tuomiovallan määrittelyssä, mitä voidaan pitää valtiosääntöisesti ongelmallisena. Samankaltainen tilanne on 15 artiklan tarkoittamissa vahingonkorvausvelvollisuutta koskevissa kysymyksissä.
Oikeusasiamiehen valvontavallasta
Edellä käsitellyillä Yhdysvaltojen joukoille annettavilla toimivaltuuksilla on julkisen vallan käyttämistä koskevan kysymyksen johdosta kiinteä yhteys oikeusasiamiehen valvontavaltaan.
Perustuslain 108 ja 109 §:n mukaan valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri ja oikeusasiamies valvovat perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeusasiamiehen toimivalta ulottuu valtioneuvoston oikeuskansleria lukuun ottamatta kaikkeen viranomaistoimintaan. Oikeusasiamiehen valtiosääntöisenä tehtävänä on eduskunnan puolesta valvoa kaikkea julkisten tehtävien hoitoa.
Olen aikaisemmin Nato SOFAa koskevan hallituksen esitysluonnoksen sekä varsinaisen esityksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä ilmaissut näkemykseni oikeusasiamiehen toimivallan ydinalueeseen kuuluvasta julkisen vallan käyttämisen valvonnasta. Katsoin erityisesti lausunnoissani (EOAK/6618/2023, 10.11.2023 sekä EOAK/629/2024, 8.2.2024), että lähettäjävaltion viranomaistoiminnassa on joiltakin osin selvästi kysymys Suomen alueella tapahtuvasta julkisen vallan käyttämisestä, minkä valvonta kuuluu oikeusasiamiehen tehtävien ja toimivallan ydinalueeseen.
Näkemykseni mukaan nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on vastaavalla tavalla kysymys yhtäältä Suomen alueella tapahtuvasta julkisen vallan käyttämisestä sekä toisaalta oikeusasiamiehen toimivallasta valvoa tällaista toimintaa.
Esitysluonnoksessa (s. 137) on todettu perustuslakivaliokunnan käsitelleen Nato SOFAa koskevassa lausunnossaan myös ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa. Valiokunta totesi, että koska esitykseen ei sisälly nimenomaisia sopimusmääräyksiä tai säännösehdotuksia esimerkiksi ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan rajoittamisesta erikseen, ei valiokunnan mielestä ole välttämätöntä käsitellä ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa ennakolta kategorisin määrittelyin. Perustuslakivaliokunta yhtyi siten siihen esityksen käsittelyjärjestysperusteluissa esitettyyn kantaan, jonka mukaan Nato SOFAn tai Pariisin pöytäkirjan mukaisen lähettäjävaltion toiminnan suhdetta perustuslain 108 §:n 1 momentin ja 109 §:n 1 momentin mukaiseen julkisen tehtävän hoitamiseen tulisi arvioida laillisuusvalvojien toiminnassa tapauskohtaisesti (PeVL 2/2024 vp, kappale 20).
Esitysluonnoksessa on päädytty yhtäläiseen päätelmään, eli samoin kuin Nato SOFA myöskään puolustusyhteistyösopimus ei sisällä ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa nimenomaisesti koskevia määräyksiä ja katsottu puolustusyhteistyösopimuksen olevan tältä osin vastaavalla tavalla valtiosääntöisesti ongelmaton (s. 137).
Minulla ei ole syytä kyseenalaistaa perustuslakivaliokunnan Nato SOFAa käsittelevässä lausunnossaan esittämää näkemystä. Kysymyksenalaista ei mielestäni myöskään ole se, etteikö nyt esitysluonnoksessa käsitellyssä asiassa olisi kysymyksessä USA:n joukkojen toimesta Suomen alueella tapahtuvasta julkisen vallan käyttämisestä, ja tietyissä tilanteissa merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä.
Toisaalta esitysluonnoksessa on kohdassa 15.2.8 käsitelty sopimuksen vaikutuksia viranomaisten valvontatoimivaltaan ja todettu, että valtioimmuniteetti rajoittaa viranomaisten toimintamahdollisuuksia valvoa Suomen alueella tapahtuvaa toimintaa joukkojen toiminnan osalta. Luonnoksen mukaan USA:n joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä ja kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä, mutta ne eivät ole sidottuja Suomen lainsäädännön noudattamiseen. Suomen viranomaisten tehtävänä on puolestaan valvoa nimenomaan Suomen lainsäädännön noudattamista.
Esitysluonnoksen mukaan kyse on vakiintuneesta kansainvälisen tapaoikeuden periaatteesta, jonka soveltaminen viranomaisten toiminnassa olisi valtiosääntöisesti ongelmatonta. Tapaoikeudellisen valtioimmuniteetin ei voida kuitenkaan katsoa ulottuvan muihin kuin USA:n joukon jäseniin. Muilta osin viranomaisten valvontamahdollisuuksien rajoitteet perustuvat ainoastaan puolustusyhteistyösopimuksen nimenomaisiin määräyksiin (s. 151).
Kiinnitän huomiota siihen, että Nato SOFAn VII artiklan ja puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan mukaan Suomi voi tietyissä tilanteissa ja tietyin ehdoin käyttää rikosoikeudellista tuomiovaltaa lähettäjävaltion tai USA:n joukkojen jäseniin. Nato SOFAn VII artiklan 2 kappaleen b-kohdan mukaan Suomi voisi käyttää tuomiovaltaa jopa tilanteessa, jossa rikos on rangaistava Suomen mutta ei lähettäjävaltion lain nojalla. Totean, että tämä ei olisi mahdollista, jos lähettäjävaltion tai USA:n joukkojen jäsenen ei tarvitsisi noudattaa Suomen lainsäädäntöä.
Asian jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää huomiota tähän ristiriitaan.
Perustuslain esitöiden ja perustuslakivaliokunnan käytännön perusteella merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp, s. 179). Julkisen vallan käyttöä sisältävä tehtävä on aina perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä, mikä puolestaan on aina perustuslain 109 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeusasiamiehen toimivaltaa määrittävä julkinen tehtävä.
Kun julkisen vallan käytön lainmukaisuuden valvonta kuuluu keskeisesti perustuslaissa säädettyihin ylimpien laillisuusvalvojien tehtäviin, lähettäjävaltion viranomaisten toiminnan valvonnan Suomessa tulisi siis kuulua ylimpien laillisuusvalvojien tehtäviin ainakin silloin kun kysymys on julkisen vallan käytöstä, johon sovelletaan Nato SOFA:n ja puolustusyhteistyösopimusten määräyksiä, jotka ovat Suomessa lakina voimassa ja joiden noudattamiseen myös Yhdysvallat on sitoutunut.
Käytännössä laillisuusvalvonta voisi siis kohdistua ainakin puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien ja 14 artiklan nojalla tapahtuvaan julkisen vallan käyttöön. Mahdollisesti valvonta voisi kohdistua myös sellaisten kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien määräysten noudattamiseen, joihin sekä Yhdysvallat että Suomi on sitoutunut.
Esimerkiksi oikeusasiamiehen pyytämien selvitysten ja lausuntojen saaminen Yhdysvaltojen joukoilta tai niiden toiminnasta vastaavilta viranomaisilta Yhdysvalloista saattaa kuitenkin käytännössä osoittautua ongelmalliseksi, mikäli oikeusasiamiehen selkänojana on ainoastaan kotimainen lainsäädäntö ja siihen perustuvat toimivaltuudet ja tiedonsaantioikeudet. Esitysluonnoksesta ei ilmene, onko ylimpien laillisuusvalvojien toimivalta ollut esillä sopimusneuvotteluissa.
Kiinnitän huomiota siihen, että Suomessa ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltuudet ovat kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen laajat ja vahvat, eikä esimerkiksi USA:n osavaltioiden oikeusasiamiehillä ole tietääkseni likikään vastaavia toimivaltuuksia. Asian jatkovalmistelussa olisi syytä tehdä selkoa siitä, onko ylimpien laillisuusvalvojien valvontavalta ollut esillä sopimusneuvotteluissa.
Mikäli katsotaan, että oikeusasiamiehellä ei ole perustuslain mukaista valvontavaltaa USA:n viranomaisten sopimuksen perusteella käyttämään julkiseen valtaan Suomen alueella, sopimus koskee ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan osalta perustuslakia perustuslain 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen
Esittelijäneuvos Kristian Holman
Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Lainsäädäntö ja hallinto , Rajamäki Markku10.5.2024
Kiitämme lausuntomahdollisuudesta.
Luonnoksessa esitetään, että eduskunta hyväksyisi puolustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen (DCA). Sopimus syventää, täydentää ja nykyaikaistaa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä jo ennestään tiivistä yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Sopimus perustuu Nato SOFA (Status of Forces Agreement) -sopimukseen ja täydentää sitä. Eduskunta ja tasavallan presidentti hyväksyivät Nato SOFA -sopimuksen Suomea sitovaksi maaliskuussa 2024, ja se astui voimaan 27.4.2024. Lisäksi on huomioitava, että Suomi on tosiasiallisesti jo pitkään tätä ennen rauhankumppanina soveltanut Nato SOFA-sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen sisällöllisiä kirjauksia monilta osin. On myös hyvä huomioida, että Yhdysvalloilla on vastaava puolustusyhteistyösopimus jo mm. Norjan, Viron, Latvian ja Liettuan kanssa ja lisäksi mm. Ruotsi ja Tanska neuvottelivat omista sopimuksistaan samanaikaisesti Suomen neuvottelujen kanssa. Kokonaisuutena sopimuksilla on merkitystä Itämeren alueen ja Pohjoismaiden turvallisuuden kannalta.
Kannatamme esitystä, jonka näemme vahvistavan Suomen turvallisuutta myös mahdollisesti merkittävästi nykyisestä heikkenevissä turvallisuustilanteissa. Esityksellä on merkitystä myös elinkeinoelämän kannalta, koska siinä käsitellään myös sopimustoimittajien asemaa. Yhdysvaltojen asevoimat tukeutuisivat myös Suomen alueella toimiessaan yksityisten toimittajien, kuten sopimustoimittajien tukeen. Samoin merkityksellisiä ovat Yhdysvaltojen rahoittamien infrastruktuuri-investointien mahdollistaminen sovituille tiloille ja alueille.
Esitys on mielestämme perusteellisesti valmisteltu ja siinä on kattavasti käsitelty Suomen suvereniteetin ja kansallisen lainsäädännön kannalta haasteellisimpia kohtia. Esitetyt ratkaisut ovat perusteltuja.
Kunnioittavasti
Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Lainsäädäntö ja hallinto
Tommi Toivola
Johtaja
Helsingin käräjäoikeus, käräjätuomarit, osastonjohtajat Anu Juho ja Johanna Nevalainen , Pakkala Sirpa 10.5.2024
Ulkoministeriö on pyytänyt Helsingin käräjäoikeudelta lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Käräjäoikeus keskittyy lausunnossaan vain käräjäoikeutta ja sen toimintaa koskeviin ehdotuksiin.
Helsingin käräjäoikeus esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa:
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi puolustusyhteistyösopimuksen (Defence Cooperation Agreement, DCA) ja siihen liittyvät lait. Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä puolustusyhteistyösopimuk-sella säännellään Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon edellytyksiä Suomessa.
Rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevat säännökset ovat sopimuksen 12 artiklassa. Sopimuksen 12 artiklan 1 kohta antaa Yhdysvalloille laajan tuomiovallan heidän joukkojen jäseniin nähden. Perusteluis-sa on tuotu esille, että artiklaa on sovellettava yhdessä Nato SOFAn VII artiklan kanssa. Puolustusyhteis-työsopimus antaa Yhdysvalloille huomattavan itsenäisen oikeuden käyttää tuomiovaltaa.
Sopimuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaan Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla kirjallisen lausuman USA:n joukkojen toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kolmekymmentä (30) päivää tämän artiklan 3 kohdassa tar-koitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Perusteluiden mukaan Suomella on velvoite aina erikseen arvi-oida, katsooko Suomi asian sisällön mukaan asian olevan erityisen merkityksellinen Suomen kannalta.
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaan USA:n joukkojen viranomainen ratkaisee sen, perustuuko väitetty rikos USA:n joukon jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suo-rittaessaan virallista tehtävää. Eli sopimus antaa kaiken päätäntävallan määritellä virallisen tehtävän yhteydessä tapahtuva toiminta toiselle valtiolle. Esitys jättää Suomen lainkäyttövallan ulkopuolelle tosi-asiassa kehen tahansa kohdistuvan teon tai vahingon, kun toinen valtio eli USA niin katsoo.
Puolustusyhteistyösopimuksen13 artiklassa tarkoitettu yhden vuoden määräaika rikosoikeudelliselle me-nettelylle on Suomen rikosoikeudellinen menettely muutoksenhakuun liittyvine määräaikoineen lyhyt. Täydentävässä sääntelyssä ei esitetä mitään poikkeavaa prosessisääntelyä tältä osin, joten jo pelkkä ri-kosprosessi esitutkinta – syyteharkinta – KO -HO -vie hyvin helposti tuon vuoden. Rikosasiaa ei välttä-mättä ennätetä saada käsitellyksi loppuun. Täydentävässä sääntelyssä 10 §:ssä esitetään lisäksi, että syy-teasiassa toimivaltainen tuomioistuin tai ennen syytteen nostamista muu käräjäoikeus voi antaa piden-tämistä koskevan suostumuksen tai tehdä sopimuksen. Hallituksen esityksessä ei tarkemmin perustella sitä, miksi toimivalta näissä tilanteissa kuuluisi käräjäoikeudelle. Sääntelytapa on poikkeuksellinen. Missään kansainväliseen sääntelyyn perustuvassa menettelyssä käräjäoikeus ei ole toistaiseksi ollut se viranomainen, joka tekee sopimuksia ulkomaisen viranomaisen kanssa. EU-luovutuslaissa sopija on syyttäjä (47 §) luovuttamisen täytäntöönpanoa siirrettäessä inhimillisen syyn vuoksi tuomioistuimen tehtyä tästä ensin päätöksen, force majeure -tilanteissa (46 §) KRP, mutta jälkimmäinen on poissuljettu nyttemmin EUT:n tuomion myötä (ao. lainkohta muutetaan, kun päivitys alkaa). Menettelytapa on kai-ken lisäksi vieras tuomioistuimelle. Kun 10 § säätää toimivallan pelkästään tuomioistuimelle, se olisi syytä saada muutetuksi siten, että toimivalta on myös syyttäjällä tai yksinomaan tuomioistuimen anta-man lupaan perustuen syyttäjällä. Kun ensimmäistä vaihtoehtoa avattaisiin perusteluissa, käytäntö voi-taisiin luoda nykyisen kaltaiseksi eli sellaiseksi, että tuomioistuimen luvalla syyttäjä huolehtisi sopimi-sesta.
Helsingin käräjäoikeus kiinnittää huomiota myös puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklaan, jonka 1 kohdassa on todettu, että USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Samoin kuin 12 artiklan rikosoikeudellisen tuomiovallan osalta, myös vahingonkorvausvaa-timusten osalta on 15 artiklan 3 kohdassa säädetty, että USA:n joukkojen viranomainen ratkaisee sen, perustuuko mahdollinen siviilioikeudellinen vastuu USA:n joukkojen, mukaan lukien siviilihenkilöstö, jäsenen tekoon tai laiminlyöntiin, jonka hän on tehnyt suorittaessaan virallista tehtävää.
Hallituksen esityksessä kuolemanrangaistuksen mahdollisuutta käsitellään varsin yleisluontoisesti siten, että se jättää lainkäyttäjän epävarmaan tilanteeseen. Kuolemanrangaistuksen kielto tulisi käydä ilmi yksiselitteisesti. Tältä osin perustelut kaipaavat täydennystä.
Koska sovellettavat säännökset sekä niiden soveltamistilanteet tulevat olemaan uusia, tulee uuden lainsäädännön vaikutuksia ja sen pohjalta syntyvien soveltamistilanteiden kehitystä seurata tulevaisuudessa. Lisäksi on huolehdittava riittävän rahoituksen ja henkilöstön määrästä sekä koulutustarpeiden täyttämisestä asioita käsitteleville käräjätuomareille.
Zein Tiina 10.5.2024
DCA sopimus on puolustusyhteistyösopimus. Kysymys ei ole vain Suomen puolustuksesta, vaan myös USA:n omien intressien puolustamisesta käyttämällä hyväksi Suomen maaperää. Suomi saa siitä lähinnä ongelmia, jotka näkyvät jo nyt kiristyneinä väleinä naapurimaahan. Suomelle Venäjä on ennen kaikkea naapurimaa, jonka kanssa on pakko tulla toimeen. USA:lle Venäjä on vihollinen, joka pitää nujertaa muualla kuin USA:n maaperällä. DCA sopimus vie meidät väistämättä suurvaltojen pelinappulaksi.
Sopimus on saneltu Suomelle. USA:n joukot saavat paremmat lailliset oikeudet kuin Suomen kansalaiset. Joukot saavat ostoksensa halvemmalla kuin kansalaiset. Joukot saavat rekisteröidä autonsa halvemmalla. He saavat ajaa amerikkalaisilla ajokorteillaan. He eivät ole verovelvollisia Suomeen. Heillä on laillinen mahdollisuus murhata suomalaisia ja sitten paeta piiloon omaan maahansa. Ja kaikki etunsa he ovat sanelleet Suomelle antamalla kuvan turvallisuudesta. USA ei voi tuoda meille turvallisuutta. Tavallisena kansalaisena tunnen jo nyt turvattomuutta pelkästä tiedosta, mitä oikeuksia heille annetaan. He tulevat ehdottomasti käyttämään kaikki oikeutensa. Tuoreessa muistissani on vielä Harry Dunn/Anne Sacoolas -tapaus Iso-Britanniassa.
Osa suomalaisista hyväksyy USA:n sotilaallisen läsnäolon, osa tulee haluamaan amerikkalaiset pois maasta. Näin käy kaikkialla, missä USA:lla on tukikohtia. Suomen kansa tulee jakautumaan. Lisääkö se turvallisuutta?
Ilman passitarkastusta Suomeen? Suomen kansalaisilla ei ole tällaista etua. Näin kuljetettiin Guantanamon vankeja Euroopassa USA:n tukikohtiin kidutettavaksi. Suomen maaperälle tuodaan ihmisiä, jotka eivät ole rajatarkastukselle annetuissa listoissa. Turvallisuus kai lisääntyy? Emme tule tietämään mitä tukikohdissa Suomen valtion alueella säilytetään ja mitä niissä tapahtuu. Näin turvallisuus paranee? Tarkastajilla ei ole sinne asiaa. Näinhän ei voi olla. Suomi on itse vastuussa siitä, mitä se maaperällään sallii, kaikista sopimuksista huolimatta.
Suomi on puolustuksellisesti vaikeassa asemassa tällä hetkellä ja USA on hienosti käyttänyt hyväkseen tilanteemme. NATO sopimus pitää riittää Suomelle. USA:lla on tarpeeksi tukikohtia ympärillämme. Hieno aseistus ei tuo rauhaa. Se on valmistautumista sotaan, jonka olisi ehkä voinut välttää panostamalla diplomatiaan.
Voimmeko luottaa Yhdysvaltoihin? Pitävätkö he kiinni sopimuksessa mainitusta Suomen valtion lakien ja etujen kunnioittamisesta? Kyllä he kunnioittavat niin kauan kun se on heille edullista. Ei kuitenkaan pidä unohtaa Colin Powellin puheita Irakin ydinaseista. USA puhuu totta silloin, kun se on sille edullista ja valehtelee silmää räpäyttämättä, kun valehteleminen tuo toivotun tuloksen.
Sopimus on heikon neuvottelun tulos. Suomelle on saneltu sopimus, jossa suurimman hyödyn saajana on USA. Se että kaikki muutkin tekevt näin (Norja, Ruotsi jne) on lapsellinen perustelu näin vakavalle asialle. Suomi ei saa antaa alueitaan vieraan vallan sotilaalliseen käyttöön. DCA sopimuksen hyväksyminen on yksinkertaisesti maanpetos.
Malkamäki Tomi, Pääluottamusmies, Aliupseeriliitto ry 10.5.2024
Aliupseeriliitto ry on tutustunut hallituksen esitykseen sekä puolustusyhteistyösopimukseen ja lausuu seuraavaa.
Hallituksen esityksen kokonaisvaikutuksia on tällä hetkellä vaikea arvioida, koska puolustusyhteistyösopimuksen rajapinnat ovat erittäin laajat. Sopimuksen sanamuodot mahdollistavat Yhdysvaltojen joukkojen ja sopimustoimijoiden laaja-alaisen ja pysyvän sijoittumisen Suomen alueelle. Joukkojen ja sopimustoimijoiden tilapäiseen tai pysyvään käyttöön voidaan antaa tiloja ja alueita koko Suomen valtion alueelta. Joukkojen rotaatiosta huolimatta on läsnäolo pysyväisluonteista.
Puolustusyhteistyösopimuksella poiketaan myös rikosoikeudellisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Vastaavia tuomiovallasta poikkeama kirjauksia on myös jo aikaisemmin voimaan saatetussa Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyssä sopimuksessa (NATO-SOFA). Aliupseeriliitto pitää tärkeänä, ettei menettely aseta Suomalaisia ja Yhdysvaltalaisia sotilaita eriarvoiseen asemaan esimerkiksi yhteistoiminnassa tapahtuneiden rikkomusten seurauksena.
Sopimuksen perusteella Yhdysvalloille voidaan antaa käyttöön tiloja ja alueita, joihin heillä muodostuu yksinomainen käyttö- ja pääsyoikeus. Puolustusvoimien osoittaessa tiloja ja alueita Yhdysvaltojen käyttöön on varmistettava, että viranomaistoimintaa mm pelastustoimintaa ja muuta turvallisuustoimintaa voidaan edelleen toteuttaa häiriöittä.
Puolustusyhteistyösopimuksen liitteessä on lueteltu alue- ja kohdekokonaisuuksia, joissa toteutetaan yhteistoimintaa, Sopimuksen mukaisesti näiltä alueilta voidaan osoittaa myös pysyviä alueita Yhdysvaltojen käyttöön. Joukkojen turvallisuudesta vastaa Suomi, mutta edellä mainituiden alueiden osalta myös yhdysvaltalaiset joukot voivat toteuttaa tarvittavia suojaustoimenpiteitä oman lainsäädäntönsä puitteissa. Yhteistoiminta-alueille toimittaessa saattaa siis muodostua tilanne, jossa turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä toteuttavien Suomalaisten ja Yhdysvaltalaisten toimivaltuudet eroavat toisistaan. Toiminnan vakiintuessa tulee lainsäädäntöä jatkokehittää ja mahdolliset toimivaltuuksiin liittyvät eroavaisuudet yhdenmukaistaa.
Sopimuksen 14 artiklassa käsitellään kurinpitoon liittyviä asiakokonaisuuksia. Sopimus mahdollistaa yhdysvaltalaisten sotilaspoliisin suorittaa yleisenjärjestyksen ylläpitäviä toimenpiteitä alueillaan ja niiden läheisyydessä. Suomalaisilla vartio-päivystystehtävää suorittavilla virkamiehillä on yhteistoiminta-alueilla päävastuu vastaavista tehtävistä. Työsuojelun ja oikeusturvan näkökulmasta on tärkeää, että yhteistoiminnasta on sovittu selkeästi. Yhdysvaltalaiset sotilaat eivät ole RL45 määritelmän alaisia, joten sotilaspoliisien yhteistoiminnan kehittämiseksi on myös lainsäädännön jatkokehittäminen tarpeellista.
Sopimuksen 4 artiklassa olevat määritteet materiaalin varastoinnille ja liikuttamiselle Suomen alueella tulee välillisesti aiheuttamaan merkittäviä haasteita kuljetusten suojaamiselle sekä vartioinnin toteuttamiselle. Sopimusosapuolten tulee yhteistyössä määritellä tarkat rajapinnat tehtävien toteuttamiseen liittyen, sillä varastointitilat saattavat sijaita Puolustusvoimien omien varastoalueiden sisäpuolella, jolloin liikkuminen sopimusosapuolen varastointialueille tapahtuu Puolustusvoimien hallinnoimien alueiden kautta. Hallituksen esityksessä on todettu, että joukkojen lupamenettelyyn sovelletaan Puolustusvoimien henkilöstölle asetettuja määräyksiä. Turvallisuushallinto tarvitsee henkilöstöpanostusta, jotta esityksen toteuttaminen on mahdollista.
Sopimuksen 24 artikla käsittelee työntekoa ja palvelussuhteiden ehtoja. Sopimuksen perusajatus lähtee liikkeelle Suomen lainsäädännön noudattamisesta, josta voidaan kuitenkin poiketa, mikäli määräykset ovat joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. Avoin kumoamismahdollisuus ei tosiasiallisesti mahdollista avointa ja objektiivista työelämäsääntöjen valvontaa niiden henkilöiden osalta, jotka Suomesta palkataan työskentelemään Yhdysvaltoja joukoille suoraan.
Puolustusyhteistyösopimuksen vaikutukset henkilöstömäärätarpeeseen Puolustusvoimissa selviävät toiminnan luonteen vakiintuessa. On kuitenkin selvää, että logistiseen ja turvallisuuteen liittyvät tukitarpeet tulevat lisääntymään materiaalin varastointiin, valvontaan, henkilöstön lupahallintoon ja liikuttamiseen liittyen. Puolustusvoimien henkilöstömäärässä nämä tehtävätarpeet tulee huomioida lisäresursseina tulevina vuosina.
Kankaanpään kaupunki 10.5.2024
Kankaanpään kaupunki suhtautuu myönteisesti Suomen ja Yhdysvaltojen välisten turvallisuusyhteistyöjärjestelyjen kehittämiseen, joka vahvistaa Suomen puolustuskykyä. Haluamme kuitenkin varmistaa, että sopimus edistää myös paikallisalueen hyvinvointia ja elinvoimaisuutta. Esitykseen kuuluu useita lakimuutoksia, jotka koskevat ampuma-aseita, ulkomaalaisia, sotilasajoneuvoja, arvonlisäveroa, vahingonkorvausta, ajokortteja ja viestintää. Esityksessä käsitellään sopimuksen vaikutuksia puolustukseen, ulkopolitiikkaan, viranomaistoimintaan, talouteen, henkilöstöön ja ympäristöön.
Sopimuksella saattaa olla vaikutuksia maakunnalliseen, että paikalliseen kaavoitukseen. Kaupunki toivoo, että kaikki sovittujen tilojen ja alueiden muutokset sekä mahdolliset laajennukset tehdään yhteistyössä ja vuorovaikutteisesti. Tämä auttaa varmistamaan molempia osapuolia, että mahdolliset tulevat muutokset soveltuvat olemassa oleviin maankäyttö- ja kaavoitussuunnitelmiin.
Kasvava sotilaallinen toiminta todennäköisesti aiheuttaa huomattavia liikennemäärien kasvua paikalliselle, alueelliselle ja valtakunnalliselle liikenteelle. Kasvava joukkojen tai materiaalien liikkuminen voi aiheuttaa muutoksia liikenteessä, mikä voi edellyttää päivityksiä infrastruktuuriin ja kaavoitukseen. Valtion tulisi ottaa huomioon liikennemäärien muutokset ja harkitsevan liikenneinfrastruktuurin parantamista siten, että liikenneturvallisuutta, alueen saavutettavuutta ja huoltovarmuutta voidaan kehittää.
Kankaanpään Niinisalon varuskunnan laajentamisen tai muutosten yhteydessä on tärkeää panostaa paikallisten yritysten tukemiseen ja niiden osallistamiseen.
Etelä-Karjalan pelastuslaitos, Etelä-Karjalan hyvinvointialue 10.5.2024
Etelä-Karjalan hyvinvointialue ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.
Puhakka Marjaana 9.5.2024
Ulkoministeriö
PL 176
00023 Valtioneuvosto
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/36586/2023
Lausunnon antajat: Anita Keränen, Sirpa Pailokari, Marjaana Puhakka, Sirpa Roininen, Maritta Savolainen, Auli Vesakkoaho ja Jukka-Pekka Vesakkoaho
Lausuntomme:
Emme kannata hallituksen esitystä kahdenkeskisen puolustusopimuksen solmimisesta Suomen ja Yhdysvaltojen välilä. (1)
Perusteenamme ovat seuraavat näkökohdat:
- DCA-sopimus kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Sopimuksen artikla 3:n mukaan Yhdysvaltojen joukot saisivat oikeuden suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen maaperällä pysyvästi ilman, että Suomi tietää niistä tai voi puuttua niihin. (2)
- DCA-sopimus lisää jännitteitä kahden ydinasevallan välillä Suomen maaperällä.
Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. (2)
- Kaikki alueet Suomessa ovat mahdollisia harjoittelupaikkoja Yhdysvalloille.
Artikla 3:n mukaan Suomen tulee auttaa joukkoja pääsemään myös yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin. (2)
- DCA-sopimus lisää Suomen maaperällä tapahtuvan ydinsodan uhkaa.
Ydinsodankäynnin harjoittelu mahdollistuu Suomen alueella. (2,3)
- DCA-sopimuksen allekirjoittaminen Suomen osalta ja Natoon liittyminen ei tapahtunut demokraattisesti.
Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. (5) Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty Presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. (6)
- Yhdysvallat ei edistä rauhaa ulkopolitiikallaan.
Yhdysvallat on estänyt humanitaarisen tulitauon Israelin ja Palestiinan välillä jo kolme kertaa vastustamalla sitä ainoana YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä. (7)
- Suomalainen media on edistänyt suurvaltojen vastakkainasettelua Suomessa Yhdysvaltojen sotapropagandalle ominaisella tavalla.
Tutkimusprofessori Douglas Kellnerin mukaan vuonna 1990 Persianlahden sodan aloittaminen oikeutettiin Yhdysvalloissa mm. kuvaamalla Irakin presidenttiä diktaattoriksi ja väittämällä hänen esiintyneen sotaisana ja uhmakkaana Yhdysvaltoja kohtaan. Myöhemmin julkaistut asiakirjat osoittivat Irakin presidentin olleen ystävällinen ja pyrkineen diplomaattiseen ratkaisuun. Propagandassa Irakin johtoa kuvattiin lisäksi epäsuosituksi ja sodan voittamista helpoksi. (8)
- Länsimaiden narratiivi agressiivisesta Venäjästä on virallisten dokumenttien näkökulmasta kyseenalainen.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) raporttien mukaan Ukraina rikkoi tulitaukoa Itä-Ukrainassa noin viikko ennen Venäjän hyökkäystä siten, että tulitaukoalueella havaitut räjähdykset kasvoivat 41:stä 1481:een räjähdykseen päivässä 15.2.2022 ja 21.2.2022 välisenä aikana. (9-15) Naton entisen sotilasanalyytikon eversti Jacques Baudin mukaan Ukraina valmisteli sotilasoperaatiota Donbassiin vuonna 2021 tietäen, että Venäjä vastaisi siihen aseellisesti. (16)
- Yhdysvallat ja sen johtama Nato jatkaa konfliktia provosoivaa vaikutusvallan laajentamista itään.
Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton rakentamat tukikohdat Kuubaan – Yhdysvaltojen rajan tuntumaan – nähtiin oikeutetusti ydinsodan uhkaa lisäävänä provokaationa, mutta Yhdysvaltojen tukikohtia Suomessa ei haluta nähdä vastaavalla tavalla. (17,18) Venäjä on ilmoittanut perustavansa uuden armeijakunnan rajan tuntumaan vastauksena Suomen Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen. (19,20)
- Yhä liittoutuneempi Suomi on jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä.
DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut.
Yhteenveto
Hallituksen esityksessä DCA-sopimuksen hyväksymiseksi kuvataan, että sopimus vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Esityksessä ei punnita lainkaan sitä mahdollisuutta, että DCA-sopimus voisi heikentää Suomen turvallisuutta. (21,22) Jos hallitus pohtisi sopimuksen merkitystä Suomen kansalaisten turvallisuudelle rationaalisesti, se esittäisi myös arvionsa siitä, millaisen turvallisuusuhan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallinen läsnäolo Venäjän rajan tuntumassa aiheuttaa Suomen kansalaisten turvallisuudelle.
Lähteet
- Ulkoministeriö. Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA). https://um.fi/puolustusyhteistyosopimus-yhdysvaltain-kanssa-dca
- Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/95a8ccfa-3ca6-437b-a84d-f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf
- Vetoomus kansanedustajille: ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen! https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
- Yle. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen – Blinken: Historiallinen vuosi maiden yhteistyölle. https://yle.fi/a/74-20065633
- Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa. https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa
- Helsingin Sanomat. Niinistö haluaa Natosta kansanäänestyksen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903554.html
- Reuters. US blocks ceasefire call with third UN veto in Israel-Hamas war. https://www.reuters.com/world/us-casts-third-veto-un-action-since-start-israel-hamas-war-2024-02-20/
- Kellner, Douglas 1998. Mediakulttuuri.
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 15 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-15%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=43663
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 16 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-16%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=36184
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 17 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-17%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=21446
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 18 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-18%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=23379
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 19 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-19%20Daily%20Report.pdf?itok=95901
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 21 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-20-21%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=82567
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 22 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-22%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=63057
- Max Milo. Jacques Baud – Western sanctions against Russia are creating news alliances between the “bad guys”. https://www.youtube.com/results?search_query=jacques+baud+western+sanctions+against+russia+are
- JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
- The Guardian. Many predicted Nato expansion would lead to war. Those warnings were ignored. https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/feb/28/nato-expansion-war-russia-ukraine
- Yle. Venäjä aikoo perustaa Karjalaan uuden armeijakunnan – nämä Suomen lähiseudun varuskunnat voivat kasvaa merkittävästi. https://yle.fi/a/74-20013469
- Yle. Venäjä kertoi kutsuneensa Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia – todellisuudessa Suomi pyysi tapaamista itärajaan liittyen. https://yle.fi/a/74-20065790
- Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolutustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=UM003:00/2024
- Lausuntopalvelu. Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?proposalId=cbe78f51-50b9-4430-8439-f6d495d912ba&attachmentId=22081
Grönholm Petteri 9.5.2024
Lausuntopyyntö diaarinumero: VN/36586/2023
Olen käynyt läpi lausuntopyynnön yhteyteen liitetyn hallituksen esitysluonnoksen, johon viittaan suorilla lainauksilla jäljempänä merkinnällä HE. Kiitän mahdollisuudesta saada ilmaista oma näkemys.
1.Suomen maantieteellinen sijainti ja viimeaikaiset historialliset tapahtumat ovat saaneet Suomen viranomaiset etsimään keinoja parantaa sotilaallista maanpuolustusta Venäjän hyökkäyksen varalta. Katson, että tämä sopimus rajoittaa merkittävästi Suomen täysivaltaisuutta. Hallitus on itsekin todennut seuraavasti:
”Hallitus katsoo, että Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus on merkitykseltään huomattava sopimus sen rajoittaessa Suomen täysivaltaisuutta merkittävällä tavalla (ks. jäljempänä käsittelyjärjestystä koskeva jakso) ja vaatii siten eduskunnan hyväksymisen.” HE s.132
- Puolustusyhteistyösopimuksessa käytetään pääsääntöisesti vain termiä ”kunnioittaa.” Oikeudessa sanoilla ja sanamuodoilla on merkittävä rooli lain tulkinnan kanssa. Olen kuitenkin kallistumassa siihen näkökulmaan, että Suomen laki on alisteinen Yhdysvaltojen laille eikä suinkaan esim. rinnakkaisessa asemassa. Suomi on alistumassa ja sallimassa muiden valtioiden sotajoukkojen temmeltää maassa ilman valvontaa. Sopimus vaikuttaa varsin tarpeettomalta, koska Yhdysvallat on edelleen Nato maa. Lisäksi Suomella on jo vuodesta 2008 lähtien ollut ACSA -sopimus (Acquisition and Cross-Servicing Agreement), jolla voidaan antaa riittävää logistista tukea Yhdysvaltojen joukoille. ACSA sopimus on mielestäni riittävä.
”Kaikissa puolustusyhteistyösopimuksen nojalla toteutettavissa toimissa on kunnioitettava Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita. Tämä tarkoittaa, että sopimuksen lähtökohtana on noudattaa myös EU-lainsäädäntöä sopimuksen kattamilla aloilla. Kunnioittamisvelvoite tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat ei puolustusyhteistyösopimuksen mukaisessa toiminnassa ole suoranaisesti velvoitettu noudattamaan Suomen lainsäädäntöä, mutta pyrkii toimimaan mahdollisimman pitkälle sen mukaisesti, kuitenkin niin, ettei se estä puolustusyhteistyön sujuvuutta. Yhdysvallat noudattaa Suomen alueella toimiessaan kuitenkin omaa lainsäädäntöään, jolla on merkitystä sopimuksen soveltamisessa” HE s.13
”Puolustusyhteistyösopimuksen osalta edeltä sanottu tarkoittaa, että USA:n joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä. Toisin sanoen USA:n joukot eivät ole sidottuja Suomen lainsäädännön noudattamiseen. Kun Suomen viranomaisten tehtävänä on valvoa nimenomaan Suomen lainsäädännön noudattamista, tulee arvioitaessa Suomen viranomaisten valvontatoimivaltaa suhteessa USA:n joukkojen toimintaan, ottaa huomioon, että Yhdysvalloilla ei ole edellä mainittua lainsäädännön noudattamisvelvoitetta.” HE s.151
”Suvereenien valtioiden keskinäisen tasa-arvon periaatteesta ja siitä johdetusta valtion ja niiden joukkojen immuniteetista puolestaan seuraa, että joukkojen toiminnan valvonta ei kuulu vastaanottajavaltion viranomaisvalvonnan alaisuuteen.” HE s.151
”Joukkojen immuniteetista puolestaan seuraa, että Suomen viranomaiset eivät voi kohdistaa USA:n joukkoihin valvontatoimenpiteitä.” HE s.10
”Myös kansainväliseen tapaoikeuteen perustuva joukkojen immuniteetti rajoittaa valtion viranomaisten mahdollisuutta asettaa kansallisesti kyseenalaiseksi toisen valtion tai niiden viranomaisten tekemän valtiovallan harjoittamiseen liittyvän toimen pätevyys tai laillisuus. Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksissä on myös osittain erikseen rajoitettu viranomaisten valvontatoimivaltaa (esimerkiksi 10 ja 21 artikla).” HE s.151
”Artiklan 2 kohdan mukaan tarvittaessa logistisen tuen antamiseen ja sen korvaamiseen sovelletaan voimassa olevia sopimuksia ja järjestelyitä, kuten ACSA:a, jollei yhteisesti toisin sovita. Puolustusvoimat on vuodesta 2008 lähtien noudattanut ACSA:n sopimusehtoja logistisen tuen antamisessa Yhdysvaltojen joukoille. ACSA:n 5 artiklan mukaan korvaukset logistisesta tuesta voidaan maksaa käteisellä tai perustuen vaihtoon. ACSA:ssa logistisen tuen sisältö on määritelty sopimuksen 2 artiklan e kohdassa siten, että tuki voi olla esimerkiksi ruokaa, vettä, majoitusta, kuljetusta, polttoainetta, öljyä, voiteluaineita, viestintä- tai lääkintäpalveluita, ampumatarvikkeita, varastointitiloja taikka korjaus- ja huoltopalveluita sekä varaosia.” HE s.57
- Suomi on sallimassa maahan tulla joukkoja, joiden toimintaa he eivät ole lähtökohtaisestikaan valvomassa ja suhde perustuu luottamukseen. Tämä on heikennys aikaisempaan Nato SOFA:n mukaiseen sopimukseen. Yhdysvalloilla olisi nyt sopimukseen perustuva oikeus tulla maahan vapaasti. Hallituksen esityksessä on kuitenkin todettu, että Suomella ei ole sitovasti oikeutta säädellä maahantuloa. Tämä on perustuslaillinen ongelma. Suomi ei voisi edes irtisanoutua tästä, jos sopimus on aluksi voimassa 10 vuotta. Tuona aikana Suomi ei voisi itse päättää mitä joukkoja se sallii tulla maahan ja Suomella ei olisi aina edes ennakkotietoa tulevista joukoista (s.139). Suomi luottaa hyvin raskaasti siihen lupaukseen, että Yhdysvallat kuulisi Suomen näkemystä. Ruotsi ja Norja ovat edes jollain tavoin rajoittamassa tätä oikeutta 1-2 vuodeksi kerrallaan toisin kuin Suomi.
”Ottaen kuitenkin huomioon, että järjestely rajoittaisi Suomen täysivaltaisuutta, koska sopimus ei sisällä sitovasti oikeutta määritellä toisen valtion asevoimien läsnäoloa Suomessa nimenomaisilla ennakollisilla päätöksillä, sopimuksen 11 artiklan 1 kohdan voidaan katsoa olevan ongelmallinen perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta.” HE s.139
”Puolustusyhteistyösopimuksessa oikeutus USA:n joukkojen maahantuloon perustuu itse sopimukseen. Tämä poikkeaa Nato SOFAsta, jossa Naton jäsenvaltioiden joukkojen maahantulo perustuu Suomen nimenomaiseen pyyntöön tai suostumukseen.” HE s.9
”Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että vaikka 11 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 1 artiklan 2 kohdan muodostaman kokonaisuuden voidaan katsoa antavan Suomelle joitain mahdollisuuksia hallita maahantuloa, menettely ei kuitenkaan merkitse sitä, että Suomi päättäisi tapauskohtaisesti maahantulon sallimisesta. Maahantulon taustalla olisi molempien osapuolten näkemysten kuuleminen ja niiden huomioonottaminen sekä yhteensovittamis- ja ilmoitusmenettely. Suomella säilyisi mahdollisuus kannanmuodostukseen ja kantojen ilmaisuun, joita Yhdysvaltojen tulisi kunnioittaa, mutta olisi myös mahdollista, että joissain tilanteissa Suomi ei saisi ennalta tietoa sellaisesta maahantulosta, jota olisi haluttu rajoittaa.” HE s.139
”Pohjoismaiden sopimukset eroavat myös maahantuloa ja liikkumista koskevan 11 artiklan osalta. Norjan sopimuksessa on viittaus soveltuviin lupiin (applicable clearances). Luvat voidaan myöntää määrittämättömiin toistuviin maahantuloihin ja ne voivat olla voimassa enintään vuoden kerrallaan. Myönnettävät luvat eivät sisällä oikeutta liikkua Huippuvuorten, Jan Mayenin saaren eikä Bouvet’n saaren alueilla.” HE s.19
”Ruotsin lainsäädännössä lähtökohtana on, että hallitus päättää pääsystä Ruotsin alueelle. Ruotsin hallitus sallii jo nyt pääsyn Ruotsin alueelle tiettyä pitkäaikaista toimintaa varten esimerkiksi EU:n tai Naton ja pohjoismaisen yhteistyön puitteissa. Tällaiset päätökset tehdään yhden tai kahden vuoden määräajaksi. Samassa yhteydessä hallitus säännöllisesti valtuuttaa Ruotsin asevoimia määrittelemään pääsyn edellytykset. Ruotsin on tarkoitus soveltaa vastaavaa menettelyä Yhdysvaltojen pääsyyn Ruotsin alueelle (DS2024:2, s. 132).” HE s.19
”Lisäksi 7 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin ei sovelleta ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevaa sääntelyä.” HE s.123
”Käytännössä sotilasosastoina maahan saapuville tarkastukset tehdään pääsääntöisesti henkilöluettelot tarkastamalla ilman henkilökohtaista rajatarkastusta.” HE s.25
- Suomi on luopumassa osittain oikeudestaan harjoittaa tuomiovaltaa Suomen alueella. Tämä on merkittävä heikennys verrattuna Nato SOFA:n käytäntöön. Tämä on mielestäni uhka Suomen itsenäisyyden kannalta ja niin sanottu kalteva pinta, joka on jatkoa kansallisen itsemääräämisoikeuden heikentämiselle. Suomi ei saa tuomiovaltaa, jos rikos on tapahtunut virallisissa tehtävissä ja Yhdysvalloilla on oikeus katsoa tämä tapauskohtaisesti. On mielestäni varsin epäoikeudenmukaista ja väärin pakottaa suomalaiset lähtemään Yhdysvaltoihin asti (s.29) hakemaan oikeutta. Oikeudenkäynnissä suomalaiset olisivat aina altavastaajia, koska Yhdysvaltojen lait ovat englanniksi ja oikeuskäytäntöä ohjaavat ennakkopäätökset korkeammista oikeusistuimista. Lisäksi oikeustapaukset ovat Yhdysvalloissa todella kalliita. Suomi voi peruuttaa tuomiovallasta luopumisen, kun kyseessä olisi erityisen merkityksellinen rikos. Tämä on kuitenkin lainsäädännöllisesti syrjivä ja ei saata ihmisiä tasa-arvoiseen asemaan. Osa uhreista joutuisi väkisinkin lähtemään Yhdysvaltoihin asti, koska hallitus on itse todennut, ettei peruutusoikeus tulisi kattamaan kaikkia rikoksia (s. 147 lainaus). Lisäksi täytyy huomioida, että tuomiovallasta luopumisen peruuttamisoikeus on varattu vain valtakunnansyyttäjälle. Tämä on merkittävä korruptioriski, koska yksi ihminen on helpommin lahjottavissa/kiristettävissä tms. Lisäksi 30 vrk aikaikkuna johtaa kiireeseen, jolloin harkinnan käyttö heikkenee. Suomelle on varattu mahdollisuus myös ottaa Yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemiä rikoksia käsittelyyn, vaikka niitä ei olisi ilmoitettu. Tässäkin tapauksessa kuitenkin vain valtakunnan syyttäjällä olisi tuo oikeus.
”Tuomiovallan harjoittamisen osalta valiokunta katsoi, että toisen valtion mahdollisuus tuomiovallan harjoittamiseen Suomen alueella oli Suomen sisäisen suvereniteetin kannalta ongelmallista.” HE s.136
”Nato SOFAn VII artiklan mukaan rikokset ovat joko toisen valtion (lähettäjä- tai vastaanottajavaltion) yksinomaisessa tuomiovallassa tai niiden jaetussa tuomiovallassa. Jos kyse on rikoksesta, joka on rangaistava vain toisen valtion lainsäädännön mukaan, se valtio käyttää Nato SOFAn VII artiklan 2 kappaleen mukaan yksinomaista tuomiovaltaa. Jos rikos on rangaistava molempien valtioiden lainsäädännön mukaan ja on näin ollen jaettuun toimivaltaa kuuluva, lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kyseessä ovat rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai turvallisuutta vastaan tai tämän valtion joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan taikka rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kaikkien muiden rikosten osalta vastaanottajavaltion viranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa (Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen b kohta). Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohta määrää kuitenkin siitä, että jos valtio, jolla on ensisijainen oikeus, päättää olla harjoittamatta tuomiovaltaansa, tulee sen ilmoittaa asiasta toisen valtion viranomaisille niin pian kuin mahdollista. Kyseisen kohdan mukaan sen valtion viranomaisten, jolla on ensisijainen oikeus, tulee suhtautua myönteisesti toisen valtion viranomaisten pyyntöön luopua oikeudestaan tapauksissa, joissa tämä toinen valtio pitää tällaista luopumista erityisen merkittävänä.” HE s.69
”Artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, verrattuna USA:n joukkojen asemaan Nato SOFAn VII artiklan mukaan lähettäjävaltion joukkoina Suomen alueella, Suomi luopuisi ensisijaisesta tuomiovallasta koskien niitä USA:n joukkojen jäsenten tekemäksi epäiltyjä rikoksia, jotka eivät johdu jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Tämä ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen poikkeaa Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleesta c kohdasta siten, että Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukainen ensisijaisesta tuomiovallasta luopuminen on yleinen eikä yksittäistapauksellinen näitä rikoksia koskeva luopuminen. Luopuminen ei kappaleen sanamuodon mukaan kuitenkaan perustaisi kyseisiä rikoksia koskien ensisijaista tuomiovaltaa Yhdysvalloille. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole rikoslain 1 luvun mukaista Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa rajoittava sopimusmääräys, jollaiseksi ensisijaisen tuomiovallan antamista toiselle valtiolle koskeva sopimusmääräys on tulkittu Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen a kohdan yhteydessä (HE 90/2023 vp, s. 69).” HE s.70
”Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen osaksi Suomen kansallista oikeutta voi osittain rajoittaa asianomistajan oikeutta ajaa rikossyytettä Suomessa suomalaisessa tuomioistuimessa lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön virkatoimiin perustuen silloinkin, kun loukkaus on tapahtunut Suomessa. Siltä osin, kun teko on tapahtunut virallisten tehtävien ulkopuolella, Suomi voi peruuttaa 12 artiklan 2 kohdan mukaisissa tilanteissa tuomiovallasta luopumisensa. Siltä osin, kuin on kyse virallisissa tehtävissä tapahtuneista rikosepäilyistä, sovellettaisiin 12 artiklan 6 kohdan mukaista menettelyä. Joka tapauksessa on huomioitava, että tilanteissa, joissa rikos on tapahtunut Yhdysvaltojen virallisissa tehtävissä, Suomella ei ole välttämättä mahdollisuutta saada itselleen tuomiovaltaa. Tämä vastaisi Nato SOFAa. Esityksessä on otettu sopimuksen tulkinnan lähtökohdaksi se, ettei kaikki lähettäjävaltion Suomen alueella tapahtuva toiminta voi olla virallisissa tehtävissä tapahtunutta, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, onko kyse virallisissa tehtävissä vai niiden ulkopuolella tapahtuneesta teosta. Edellä sanotusta huolimatta on kuitenkin mahdollista, että joissain rikosasioissa suomalainen uhri voisi siis viime kädessä joutua osallistumaan Yhdysvalloissa tapahtuvaan rikosprosessiin oman oikeusasemansa turvaamiseksi. Samalla tuomiovaltaa koskevat säännökset merkitsevät rajoitusta asianomistajalla muutoin kansallisen lainsäädännön nojalla olevaan mahdollisuuteen ajaa yksityisoikeudellista vaatimusta Suomessa rikosasian yhteydessä, mikäli rikosasiaa käsitellään Yhdysvalloissa.” HE s.29
”Artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Suomen erityisen tärkeinä pitäminä yksittäistapauksia voidaan lähtökohtaisesti pitää samanlaisina kuin niitä, joita Nato SOFAn VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaan pidettäisiin erityisen merkittävinä. Hallituksen esityksessä HE 90/2023 vp. (s. 70) erityisen merkittävänä on pidetty esimerkiksi sitä, kun rikos on herättänyt julkista huomiota Suomessa, rikos on Suomessa yhteiskunnallisesti merkittävä taikka kysymyksessä on suomalaiseen kohdistunut rikos, joka on vakava tai laadultaan (esimerkiksi henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos tai seksuaalirikos) sellainen, että on perusteltua käsitellä se suomalaisessa rikosprosessissa. Huomiota voidaan kiinnittää myös sellaisiin näkökohtiin kuin Suomessa tehtyjen samanlaisten rikosten yhdenvertainen käsittely, suomalaisen asianomistajan vahingonkorvausoikeuden toteutumisen edistäminen, suomalaisen vastaajan oikeuksien turvaaminen artiklan 4 kappaleeseen liittyvissä tilanteissa ja kuolemanrangaistuksen uhka Suomessa tehdyn rikoksen johdosta. Suomen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat myös rikoslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetut rikokset eli Suomeen kohdistuvat maan- ja valtionpetosrikokset ja rikokset, joilla muuten on vakavasti loukattu tai vaarannettu Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia sekä Suomen viranomaiseen kohdistuneet rikokset. Huomioon on kuitenkin otettava varsinkin viimeksi mainittujen rikosten kohdalla samalla se, että rikosten tunnusmerkistöt voivat olla sillä tavalla kansallisesti rajoittuneita, että teko on Suomen lain mukaan rangaistava vain Suomeen kohdistuneena ja on näin 2 kappaleen perusteella Suomen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluva.” HE s.70
”Artiklan 2 kohdan mukaan Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa Suomen viranomaiset voivat peruuttaa luopumisen antamalla kirjallisen lausuman USA:n joukkojen toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kolmekymmentä (30) päivää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta.” HE s.70
”Tässä kohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvoite olisi Yhdysvaltojen velvollisuus, mutta Suomella olisi oikeus käyttää artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa eli peruuttaa tuomiovallasta luopuminen myös ilman tässä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen tekemistä.” HE s.71
”Vastaavasti puolustusyhteistyösopimuksen mukainen tuomiovallasta luopumisen peruuttaminen olisi perusteltua osoittaa valtakunnansyyttäjän tehtäväksi (HE 90/2023 vp, s. 70).” s.70
”Voitaneen olettaa, että erityisen merkityksen kriteeri ei tulisi tarkoittamaan kaikkia mahdollisia yhdysvaltalaisten tekemiksi epäiltyjä rikoksia, vaan Suomen toimivaltainen viranomainen määrittäisi soveltamiskäytännössä jonkinlaisen kynnyksen siihen, miten määritelmää tulkitaan. Kuitenkin luopumisen peruuttamista koskevan kynnyksen taso olisi yksinomaan Suomen viranomaisten harkittavissa.” HE s.147
”Asianomistajan mahdollisuus vaatia rangaistusta Yhdysvaltojen joukkojen toiminnasta lähettäjävaltion tuomioistuimessa voi yksittäistapauksessa olla enemmän teoreettinen kuin tosiasiallinen mahdollisuus oikeussuojakeinojen käyttöön. Tosiasiallisiksi esteiksi voivat muodostua muun muassa kielelliset ongelmat, oikeusprosessin kesto lähettäjävaltiossa tai muut mahdolliset seikat, jotka yksittäistapauksessa voivat estää tai vaikeuttaa asianomistajan oikeuksiinsa pääsyä lähettäjävaltion tuomioistuimessa. Asianomistajan mahdollisuudet tuomioistuimeen pääsylle lähettäjävaltiossa riippuvat yksittäistapauksissa myös kulloinkin lähettäjävaltiona toimivan valtion omasta oikeusjärjestyksestä.” HE s.29
- Natossa vallitsevan periaatteen mukaan Suomi ei voisi edes hyötyä taloudellisesti tästä sopimuksesta. Näin ollen on selvää, että puolustusyhteistyösopimus tulee lisäämään Suomen kustannuksia. Puolustusvoimat eivät ole itsekään perillä paljon kustannukset tulevat kasvamaan. Käytännössä Yhdysvallat maksattaa osin Suomella omien joukkojensa ylläpidosta ja harjoitustoiminnasta tulevat kustannukset. Kustannukset tulevat kasvamaan yhteistoiminnan lisääntyessä ja ollessa jatkuvaa. Lisäksi Suomi luopuu korvausvaatimuksista Puolustusvoimien omaisuuden tuhoutumisesta (s.79). Jos Yhdysvaltojen joukot aiheuttavat vahinkoa muille kuin Suomen valtiolle niin Suomen valtio joutuu maksamaan vahingot. Tämä tuntuu mielestäni kuin pohjustukselle siitä, että sodassa Yhdysvallat voi huoletta tuhota mitä vain, koska Suomi maksaa laskun. Puolustusyhteistyösopimuksen myötä Yhdysvaltojen joukot olisivat samalla viivalla virkamiesten ja julkista virkaa hoitavien henkilöiden kanssa ja heihin ei voisi kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään (s.149).
”Natossa ja muualla kansainvälisessä puolustusyhteistyössä on yleinen periaate, jonka mukaan itsenäiset valtiot eivät saa verottaa toisiaan keskinäisestä yhteistyöstä. Näin ollen vastaanottajavaltio ei saa taloudellisesti hyötyä alueellaan harjoitetusta toiminnasta.” HE s.13
”Puolustusvoimien käytössä olevien tilojen ja alueiden käyttömäärä tulee Yhdysvaltojen käytön myötä kasvamaan. Joissakin tapauksissa USA:n joukkojen varastointia ja turvallisuutta koskevat määräykset ja vaatimukset voivat vaikuttaa sovituista tiloista ja alueista aiheutuviin kustannuksiin. Käytänteet tulevat muodostumaan vuosien varrella, eikä vielä voida antaa tarkempaa arviota siitä, kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia sopimuksesta aiheutuu Puolustusvoimien toimintaan.” HE s.21
”Artiklan 6 kohdan mukaan Suomi antaa käytettäväksi kaikki sovitut tilat ja alueet, myös USA:n joukkojen ja Suomen puolustusvoimien yhteisesti käyttämät sovitut tilat ja alueet, perimättä USA:n joukoilta vuokraa tai muita vastaavia maksuja. ” HE s.38
”USA:n joukkojen käyttämien ilma-alusten maksuvapautuksista aiheutuu kustannuksia, jotka korvataan valtion varoista puolustusministeriön hallinnonalan pääluokasta. Maksut muodostuvat palvelujen käytön perusteella. Näiden kustannusten kertyminen perustuu lentotoiminnan määrään, joten tarkkojen kustannusten arvioiminen ei ole mahdollista. Lentotoiminnan määrään vaikuttaa muun muassa turvallisuusympäristön kehitys ja USA:n joukkojen kanssa tehtävän yhteistyön laajuus. Aiempien vuosien lentotoiminnasta aiheutuneiden vastaavien kustannusten perusteella arvio kertyvistä kustannuksista on noin 300 000-500 000 euroa vuodessa.” HE s.22
”Lisärakentaminen USA:n joukkoja varten saattaa edellyttää myös laajempaa infrastruktuuri- ja alueverkostorakentamista. Varuskunta-alueiden nykyiset aluerakenteet on mitoitettu kansallisen tarpeen mukaan ja laajamittaisempi lisärakentaminen saattaa jatkossa edellyttää alueellisia infrarakentamisinvestointeja, esimerkiksi sähkön, lämmön tai tiestön laajentamista tai parantamista. Tällaisen yhdyskuntateknisen infrastruktuurin kustannusten jakamisesta on jatkossa sovittava erikseen.” HE s. 26
”Artiklan 4 kohdan mukaan USA:n joukot ja näiden sopimustoimittajat eivät vastaa helpottamistoimista aiheutuneista kuluista. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi lupaprosessin maksuttomuutta.” HE s.37
”Nato SOFAn mukaisesti Suomen ja Yhdysvaltojen valtiot lähtökohtaisesti joko luopuvat esittämästä toisilleen korvausvaatimuksia aiheutuneista vahingoista tai sopivat tällaisten vahinkojen korvaamisesta. Suomen osalta korvausvaatimuksista luopuminen koskee sellaista Suomen valtion omaisuutta, joka on Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä. Muulle kuin Puolustusvoimien omistuksessa ja käytössä olevalle valtion omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen osalta Suomi ja Yhdysvallat voivat sopia keskenään vahingon korvaamisesta. USA:n joukkojen virallisia tehtäviä suorittaessa kolmannelle osapuolelle aiheuttamat vahingot korvataan pääsääntöisesti samoin perustein kuin Puolustusvoimien aiheuttamat vahingot, ja Suomi suorittaa korvauksen vahingonkärsijälle. Nato SOFA sisältää määräykset suoritetun korvauksen osittaisesta hyvittämisestä vastaanottajavaltiolle. USA:n joukkojen virallisten tehtävien ulkopuolella aiheutuneiden vahinkojen osalta Yhdysvaltojen viranomaiset voivat Nato SOFAn mukaisesti päättää tarjota vahinkoa kärsineelle harkinnanvaraista korvausta. Vahingonkärsijä voi tällöin hyväksyä tarjotun korvauksen tai hakea korvausta suomalaisessa tuomioistuimessa.” HE s.79
”Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Puolustusyhteistyösopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voidaan esittää toimivaltaisille Suomen viranomaisille ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti.” HE s.149
- Suomi on sallimassa merkittäviä verovapauksia Yhdysvaltain sotilaille, joista merkittävin on arvolisäverovapaus (s.82). Hallituksen esitystä lukiessa voi tulla siihen johtopäätökseen, että Suomi on järjestämässä isolle Yhdysvalloista tulleelle joukolle diplomaattitason oikeus- ja verokohtelua (s.86, 96). Nato sopimuksen perusteella joukkojen palkat ovat jo vapautettuja tuloverosta, mikä on mielestäni kuitenkin perusteltua kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (s.87).
Yhdysvallat perustaisi liitteessä mainittuihin paikkoihin rinnakkaisyhteiskuntia/mikrovaltioita (Posti, apteekki, ruokakauppa, kuntosali, optikko, ravintola, alkoholimyynti, koulu, oma valuutta, oma kieli, omat asevoimat), jotka kulkevat nimellä sotilaskupla (s.104). Nämä maa-alueet olisivat melkein kuin itsenäisiä valtioita, koska ne nauttisivat diplomaattisen loukkaamattomuuden periaatetta (s.140). Luodussa rinnakkaisyhteiskunnassa tuotteiden ja palveluiden myynti olisi taxfree myyntiä (s.104) ja jos jäsenet ja huollettavat asioisivat Suomen alueella muissa liikkeissä (Huomaa lain sanamuoto) niin he saisivat periä verohallinnolta palautusmenettelyllä verot takaisin (s.161). Haluammeko todella jotain tällaista? Tästä ei ole kyllä puhuttu mediassa yhtään. Kansa ei tiedä mitään.
”Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätyt verovapautukset ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä Nato SOFAn mukaan myönnetään. Nato SOFAssa määrätään vain polttoaineen, öljyn ja voiteluaineiden myynnin verovapaudesta.” HE s.82
”Artiklan 1 kohdassa määrätään USA:n joukkojen oikeudesta perustaa Suomen alueelle yhteisesti sovittaviin paikkoihin liikkeitä, päivittäistavarakauppoja, muita myyntipisteitä, avoimia ruokaloita, kokoontumistiloja ja koulutuskeskuksia sekä vapaa-ajan palvelujen alueita USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien, sekä sen mukaan kuin yhteisesti sovitaan, muun valtuutetun henkilöstön käyttöön. USA:n joukkojen viranomaiset saavat tarjota ja ylläpitää edellä mainittuja asevoimille tarkoitettuja palveluja itse tai hankintasopimuksella. Suomi ei vaadi lupia, tarkastuksia tai muuta valvontaa näiden asevoimille tarkoitettujen palveluiden sääntelemiseksi. Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä näiden palvelujen yhteydessä mahdollisesti ilmenevissä kysymyksissä.” HE s.101
”Kohdassa tarkoitetuissa toiminnoissa voi olla kyse esimerkiksi kuntosalista, koulutustoiminnasta tai harjoituksen yhteydessä myytävistä muistotavaroista tai välipaloista. Liikkeissä voitaisiin myydä myös esimerkiksi alkoholia ja tupakkaa. Palveluihin voisi sisältyä myös USA:n joukkojen ylläpitämä apteekki. Artikla ei kattaisi terveydenhuollon palveluita, poikkeuksena kuitenkin optikkopalvelut.” HE s.101
”Nato SOFAn X artiklan verovapausmääräykset koskevat ainoastaan lähettäjävaltion joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniä. Kyseisen artiklan mukaan vastaanottajavaltio ei saa henkilön verotuksellista asemaa määritellessään ottaa huomioon ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen. Tällaisia ajanjaksoja ei pidetä asumisen ajanjaksoina, eivätkä ne aiheuta muutosta henkilön verotuksellisessa asuinpaikassa. Nato SOFAn X artiklassa määrätään lisäksi, että lähettäjävaltion maksamat palkat ja palkkiot joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenille ovat saajilleen verovapaata vastaanottajavaltiossa.” HE s.87
”Arvonlisäverolain nykyiset EU:n ja Naton puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan verovapaudet koskevat siviilihenkilöstön osalta vain toisen valtion Suomessa oleviin asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön hankittavia tavaroita ja palveluja. Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan henkilökohtaisten verovapautusten soveltamisala kattaisi myös Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien henkilökohtaiseen käyttöön hankitut tavarat ja palvelut. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus henkilökohtaisten hankintojen arvonlisäveron palautukseen. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on oikeus arvonlisäveron palautukseen.” HE s. 86
”Puolustusyhteistyösopimuksen 19 artiklan henkilökohtaisteen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnin verovapauden soveltamisala kattaisi myös Suomessa olevien USA:n joukkojen jäsenten, näiden huollettavien ja USA:n sopimustoimittajien työntekijöiden henkilökohtaiseen käyttöön maahantuomat tavarat. Nykyisin ainoastaan diplomaattisilla edustajilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus tuoda maahan henkilökohtaisteen käyttöön tarkoitettuja tavaroita verovapaasti. Samoin eräiden kansainvälisten järjestöjen päälliköllä ja ylemmillä virkamiehillä, joille on myönnetty diplomaattisen edustajan asema, sekä heidän perheenjäsenillään on vastaava oikeus.” HE s.96
”Pysyvän pääsy- ja käyttöoikeuden myöntämisessä vieraan valtion käyttöön voidaan jossain määrin verrata diplomaattisten edustustojen tilojen loukkaamattomuuteen (diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimuksen 22 artikla, SopS 3 ja 4/1970).” HE s.140
”Arvonlisäverotuksen osalta sovittuja menettelyjä noudattaen yhteisesti sovittaviin paikkoihin perustettavien USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien käyttöön tulevien puolustusyhteistyösopimuksen 21 artiklassa tarkoitettujen palvelujen osalta sovellettaisiin suoraa vapautusta. Artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaisesti tämä tarkoittaisi sitä, että 21 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa palvelujen tarjoajia ja organisaatioita ei vaadittaisi kantamaan tai maksamaan veroja. USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat voisivat siten hankkia tällaisilla alueilla ja tiloissa sekä paikoissa sijaitsevista liikkeistä, kaupoista ja ruokaloista tavaroita ja palveluja omaan käyttöönsä suoraa vapautusta soveltaen. Myös valmisteverotuksessa, jos yhteisesti sovitut paikat kuten asevoimille tarkoitetut liikkeet, päivittäistavarakaupat ja ruokalat on perustettu edellä mainitusti 21 artiklan nojalla, USA:n joukkojen jäsenten ja näiden huollettavien hankinnat näistä paikoista ovat suoraan valmisteverottomia. Lähtökohtaisesti tällaisiin paikkoihin valmisteveron alaiset tuotteet on hankittu verottomasta varastosta. Muiden kuin 21 artiklassa tarkoitettujen palvelujen osalta sovellettaisiin 17 artiklan mukaisesti palautusmenettelyä arvonlisä- ja valmisteverotuksessa.” HE s.104
”129 d § Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklassa tarkoitetulle Suomessa olevalle USA:n joukkojen jäsenelle palautetaan Suomesta ostettujen tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, kun tavara tai palvelu on ostettu USA:n joukkojen jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen henkilökohtaiseen käyttöön. Palautuksen edellytyksenä on, että tavaroiden tai palvelujen verollinen ostohinta on yhteensä vähintään 170 euroa tai puolustusyhteistyösopimuksessa sovittu muu määrä. Palautukseen sovelletaan muutoinkin puolustusyhteistyösopimuksessa sovittuja rajoituksia ja edellytyksiä. Vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella kolmenkymmenen päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Hakemukseen tulee liittää asianmukainen todistus siitä, että hakijalla on puolustusyhteistyösopimuksen, hakijan aseman sekä tavaran tai palvelun käyttötarkoituksen perusteella oikeus palautukseen. Verohallinto tarkistaa palautuksen edellytykset ja palauttaa veron. Verohallinto määrää tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.” HE s. 161
”Yleisesti ottaen puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevat verovapaudet voivat aiheuttaa kasvavia verotuoton menetyksiä puolustusyhteistyösopimuksen puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan määrän kasvaessa.” HE s.23
- Suomi on sallimassa Suomen liikenteeseen ajoneuvoja, jotka ajavat suomalaisin rekisterikilvin, mutta joille ei tehdä määräaikaiskatsastuksia (s. 62). Suomi olisi velvoitettu mahdollistamaan sen, että Yhdysvaltojen ajoneuvoissa noudatettaisiin Yhdysvaltojen ajoneuvoteknisiä vaatimuksia ja omia sovellettavia teknisiä tarkastuksia. Mielestäni tämä ei ole suositeltavaa, koska Yhdysvalloissa sallitaan itsestään ajavat autot liikenteessä, jotka ovat vaarallisia. Kolaritapauksissa suomalaiset joutuisivat käymään oikeutta Yhdysvalloissa asti (s.29). Suomen valtio joutuu korvaamaan USA:n joukkojen ajoneuvojen aiheuttamat vahingot ja pysäköintivirhemaksut yms. (s.80)
”Tällaiset USA:n joukkojen jäsenille, USA:n sopimustoimittajille ja huollettaville kuuluvien yksityisten moottoriajoneuvojen merkinnät eivät saa olla erotettavissa Suomen väestölle yleisesti annettavista ajoneuvojen merkinnöistä.” HE s.58
”Lisäksi se yhdessä rekisterikilpiä koskevan 2 kohdan kanssa velvoittaa Suomea mahdollistamaan ajoneuvojen rekisteröinnin Suomessa perustuen Yhdysvalloissa hyväksyttyihin ajoneuvoteknisiin vaatimuksiin.” HE s.59
”Määräys ei kuitenkaan edellytä kyseisten ajoneuvojen ja perävaunujen täyttävän kaikkia Suomen vaatimuksia vaan niitä sää käyttää liikenteessä rekisteröintivaltion vaatimusten mukaisesti.” HE s.62
”Menettely poikkeaa ajoneuvolain luvun 6 tarkoittamista katsastusvelvollisuuksista. Tämän johdosta ajoneuvolakia tulisi muuttaa Suomeen rekisteröitävien ajoneuvojen osalta siten, ettei ajoneuvoille edellytetä suoritettavan ajoneuvolain tarkoittamaa määräaikaiskatsastusta.” HE s.62
”USA:n joukkojen ajoneuvoja ei vakuuteta Suomessa. Valtiokonttori käsittelee ja korvaa sotilaalliseen puolustusyhteistyöhön osallistuvan Naton jäsenvaltion tai toimielimen vakuuttamattoman ajoneuvon Suomessa aiheuttaman vahingon Nato SOFAn ja liikennevakuutuslain 32 §:n 2 momentin nojalla nojalla.” HE s.80
”Puolustusyhteistyösopimuksen artiklan 1 kohdassa määrätään, että USA:n joukkojen jäseniin, mukaan lukien siviilihenkilöstön jäsenet, ei saa kohdistaa siviilioikeudellisia vaatimuksia tai hallinnollisia seuraamuksia koskevia menettelyjä, jos ne perustuvat tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka heidän voidaan katsoa tehneen suorittaessaan virallisia tehtäviään. Tällaiset vaatimukset voidaan esittää toimivaltaiselle Suomen viranomaiselle ja käsitellä Nato SOFAn VIII artiklan määräysten mukaisesti.” HE s.80
”Hallinnolliset seuraamukset tarkoittavat tässä yhteydessä pitkälti kaikkia Suomen viranomaisten asettamia rahamääräisiä maksuvelvoitteita, kuten esimerkiksi pysäköintivirhemaksuja ja erilaisia hallinnollisia seuraamusmaksuja.” HE s.80
- Yhdysvallat on varaamassa oikeuden pitää vankina ihmisiä ja lisäksi varaamassa itselleen oikeuden olla ilmoittamatta osasta rikoksista (s.19). Lisäksi Yhdysvallat varaa oikeuden saada suomalaisten viranomaisten vangitsema henkilö omaan haltuunsa pysyvästi (s.74). Lisäksi sopimus antaisi Yhdysvalloille mahdollisuuden olla läsnä vangin kuulusteluissa, vaikka tämä ei sitä tahtoisi (74, 77). Mielestäni nämä ovat huolestuttavia vaatimuksia, koska voi esimerkiksi tulla tilanteita, joissa Yhdysvaltojen sotilas haluaisi toimia Whistleblowerina tms. Suomen tulee varmistaa, että jos Yhdysvallat syyllistyy johonkin vaaralliseen hankkeeseen, niin tästä kertovan Yhdysvaltojen sotilaan tulisi olla turvassa seurauksilta eikä ajojahdin kohteena. Suomi joutuisi myös luottamaan, että Yhdysvallat ottaisi huomioon vangin yhteydenpitorajoitukset, jotta rikoksen tutkintaa ei sotkettaisi tai todistajien kertomuksiin vaikutettaisi. Ottaen huomioon Yhdysvaltojen halun olla ilmoittamatta rikoksista, joista voi saada enintään sakkoa tai vuosi vankeutta, täytyy Suomen viranomaisten valita vähintään Norjan ja Ruotsin kaltainen sopimusehto, jossa kaikista epäillyistä ilmoitetaan (s.19). Lisäksi on huomautettava, että Suomi on sitoutunut paljon paremmin vankien kohteluun kuin Yhdysvallat ja Suomi suorittaa valvontaa, että sopimuksissa sovitut velvoitteet toteutuvat (s.148). Yhdysvaltojen kohdalla edellä mainittu perustuisi taas vain luottamukseen. Takuita asiasta ei ole.
”USA:n joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta heidän velvoitteenaan on kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä kaikessa toiminnassaan Suomen alueella. USA:n joukkojen soveltama lainsäädäntö ei välttämättä sisällä kuitenkaan kaikkia vastaavia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen takeita.” HE s.28
”Yhdysvallat ja Suomi ovat monien samojen ihmisoikeussopimusten osapuolia, kuten YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7 ja 8/1976, jäljempänä KP-sopimus). Yhdysvallat ei ole kuitenkaan esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimuksen ja YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen kaikkien lisäpöytäkirjojen osapuoli.” HE s.29
”Suomi ja Yhdysvallat ovat osapuolina kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (SopS 7 ja 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa yleissopimuksessa (SopS 59 ja 60/1989), joilla on merkitystä vapautensa menettäneiden oikeuksien osalta. Suomi on lisäksi osapuolena kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisessa pöytäkirjassa (SopS 92 ja 93/2014) sekä lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 59 ja 60/1991), vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 26 ja 27/2016) ja kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta koskevassa kansainvälisen yleissopimuksessa (SopS 20 ja 21/2023). ” HE s.148
”USA:n joukkojen viranomaisen läsnäolo ei olisi riippuvainen tutkinnan kohteena olevan henkilön suostumuksesta, joten läsnäolo-oikeus olisi esitutkintalain säännöksiä laajempi.” HE s.73
”Tässä tarkoitettu kohdan toinen virke antaa USA:n joukkojen viranomaisille oikeuden vierailla ja oikeuden olla läsnä, joka ei ole riippuvainen USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Vierailuoikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia tilanteita, joissa USA:n joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi rikosasiassa vapautensa menettäneenä. Läsnäolo-oikeuden voidaan katsoa koskevan kaikkia Suomen viranomaisten menettelyitä rikosasiassa.” HE s.74
”Virke antaa USA:n joukkojen viranomaisille vierailuoikeuden, joka ei ole riippuvainen vankilassa olevan USA:n joukon jäsenen tai tämän huollettavan suostumuksesta. Määräys poikkeaa siten vankeuslain lähtökohdasta, jossa tapaaminen on vangin, ei tapaajan, oikeus.” HE s.77
”Mikäli rikoksesta epäilty USA joukkojen jäsen tai tämän huollettava olisi Suomen viranomaisten määräysvallassa, voisi USA pyytää henkilön siirtämistä USA:n joukkojen määräysvaltaan.” HE s.74
”Kohdan mukaan, mikäli rikoksesta epäilty tai syytetty olisi USA:n joukkojen viranomaisten määräysvallassa, saisi USA päättää, että tällainen henkilö jää USA:n joukkojen määräysvaltaan.” HE s.74
”Norjan ja Ruotsin sopimuksissa on määrätty, että USA:n joukot ilmoittavat kansallisille viranomaisille kaikista Yhdysvaltojen joukkojen epäillyistä rikoksista, ellei muusta järjestelystä erikseen sovita. Suomen sopimuksessa ilmoittamisen ulkopuolelle on rajattu jo valmiiksi rikosepäilyt, joista USA:n lainsäädännön mukaan voidaan tuomita rangaistukseksi enintään sakkoa tai vuosi vankeutta.” HE s.19
- Suomalaiset, jotka työskentelisivät Yhdysvalloille eivät voisi valittaa Suomen työsuojeluviranomaiselle (s.26). Suomi joutuisi luottamaan, että Suomen lakeja kunnioitetaan, mutta valvontaa ei tehtäisi. Yhdysvallat on ilmaissut, että sen valtiollinen koskemattomuus säilyy työriitakysymyksissä eli Yhdysvaltoja työnantajana ei voi haastaa oikeuteen (s.108). Suomi luopuu Rooma I asetuksesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ((EY) N:o 593/2008) ja Suomen työlainsäädännön noudattamisen periaatteesta (s.107).
”Artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaan Yhdysvallat ei luovu mistään koskemattomuudesta, myöskään valtion koskemattomuudesta, tällaisen henkilöstön palvelussuhteen ollessa kyseessä. Artiklassa tarkoitetulla koskemattomuudella viitataan valtioiden lainkäytölliseen koskemattomuuteen, eli valtioiden oikeuteen olla alistumatta oikeudenkäyntiin toisen valtion tuomioistuimessa. Kansainvälinen oikeuskäytäntö on kehittymässä suuntaan, jossa valtion oikeus vedota lainkäytölliseen koskemattomuuteen ei ole absoluuttinen. Koskemattomuuden on katsottu olevan rajoitetumpi mm. työriitakysymyksissä. Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksellä Yhdysvallat on halunnut varmistaa, ettei se ole etukäteen luopunut koskemattomuudesta.” HE s.108
”Suomesta palkattaville työntekijöille Rooma I asetuksen periaatteet tarkoittaisivat lähtökohtaisesti Suomen lainsäädännön noudattamista, jollei sopimusosapuolten kesken sovita työntekijän kannalta edullisimmista ehdoista. Artiklan 2 kohta merkitsee poikkeusta Rooma I asetuksen lähtökohdista ja Suomen työlainsäädännön soveltamisen alueperiaatteesta.” HE s.107
”Suomen työsuojeluviranomainen ei valvoisi USA:n joukoille tarkoitettuja palveluita suorittaville organisaatioille tehtävää työtä. Työsuojeluviranomaisella olisi ainoastaan työlainsäädäntöön perustuva neuvontavelvollisuus työsuhteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä.” HE s. 26
- Suomi on sallimassa Yhdysvaltojen sotilaiden käyttää toimivaltaa poikkeuksellisissa olosuhteissa muuallakin kuin sotilaskuplissa. Osittain tämä on perusteltua, että esim. sotilaskalustoa ei varasteta. Väärinkäytösten vaara on kuitenkin suuri ja Yhdysvallat ovat vaatimassa itselleen Naton sopimusta laajempia toimivaltuuksia (s.48). Yhdysvalloille annetaan oikeus toimia itsenäisesti ja vaikutusalue voi olla huomattava, koska turvallisuus voi tarkoittaa myös liikkuvien operaatioiden aikaista laajaa maantieteellistä aluetta, mikä voi merkittävästi kajota kansalaisten vapaaseen liikkumiseen (s.51). Norja on kuitenkin valinnut toisin ja päättänyt, että Norja vastaa turvallisuudesta sovituillakin alueilla ja niiden läheisyydessä (s.19). Suomen sopimus on siten löysempi ja huonompi. Suomella on jo itsellään valmisteilla lainsäädäntöä, joka sallisi puolustusvoimien huolehtia Yhdysvaltojen joukkojen turvallisuudesta (s.52). Täytyy myös muistaa koronan varjolla suoritettu Uusimaan sulku ja pohtia tulisiko tulevaisuudessa Suomi suorittamaan Yhdysvaltojen avustuksella samanlaisia toimia, jotka puuttuivat merkittävällä tavalla ihmisten oikeuksiin (s. 113).
”Puolustusyhteistyösopimuksen 6 artiklan mukaiset USA:n joukkojen toimivaltuudet ovat Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen mukaisia toimivaltuuksia laajemmat ja osin täsmällisemmin määritellyt.” HE s.48
”Turvallisuus ei tarkoita vain USA:n joukkojen tai kaluston suojaamista, vaan myös USA:n joukkojen sotilaallisten operaatioiden eli toiminnan toteuttamisen turvaamista. Kyse voi olla esimerkiksi joukkojen liikkeen turvaamisesta. Uhkan tulee lisäksi kohdistua operaation toteuttamisen kannalta keskeisiin toimintoihin.” HE s.51
”Edelleen merkityksellistä nimenomaisesti artiklan 3 kohdan mukaiselle USA:n joukkojen toimivallan käytölle on, että toisin kuin sovituilla alueilla ja sovituissa tiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä, USA:n joukot voivat käyttää toimivaltaa mainittujen alueiden ulkopuolella vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Näillä alueilla Suomen toimivaltaiset viranomaiset vastaavat uhkaan, ja USA:n joukot toimivat vain, jos Suomen viranomainen ei ole paikalla tai sillä ei ole riittävää suorituskykyä. Suomen viranomaisten läsnäolo ei ole ratkaisevaa toimivaltuuksien käytön kannalta.” HE s.51
”Tarkkaa etäisyyttä ei välittömän läheisyyden osalta ole mahdollista määritellä tyhjentävästi, vaan se arvioitaisiin kussakin tilanteessa erikseen. Uhkan ja riskin todennäköisyyttä voidaan arvioida 4 kappaleen mukaisessa turvallisuussuunnitelmassa, joka on Suomen viranomaisten ja USA:n joukkojen välinen asiakirja. Kuitenkin välittömän läheisyyden arviointi jäisi sopimuksen mukaan viimekädessä Yhdysvaltojen ratkaistavaksi.” HE s.145
”Toimivalta olisi laajempi, kuin mitä eräissä poliisiyhteistyötä koskevissa sääntely-yhteyksissä on katsottu mahdolliseksi hätävarjeluna (PeVL 56/2006, s. 3/II). Perustuslakivaliokunta on säätämisjärjestyskysymyksenä edellyttänyt, että myös hätävarjeluna tapahtuva voimankäyttöoikeus tuli näkyä selvästi laista (PeVL 4/2024 vp, 19 kappale).” HE s.146
”Norjan sopimus poikkeaa tästä perusratkaisusta siinä, että Norjan viranomaiset vastaavat USA:n joukkojen turvallisuudesta sovittujen alueiden ja tilojen välittömässä läheisyydessä ja niiden siviiliosissa, ja USA:n joukot voivat ryhtyä toimenpiteisiin vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.” HE s.19
”Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi, jolla esitetään Puolustusvoimien toimivaltuuksien laajentamista Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolelle niiden välittömään läheisyyteen sekä vieraan valtion asevoimien joukon turvaamiseksi (PLM002:00/2023). Toimivaltuudet kattaisivat yleisesti käytetyn paikan tai alueen eristämisen, sulkemisen tai tyhjentämisen sekä liikkumisen kieltämisen ja rajoittamisen sanotulla alueella. Lisäksi uhkaava henkilö voidaan poistaa tai ottaa kiinni tietyissä tarkkaan rajatuissa tilanteissa.” HE s.52
”Yhteistyö voisi olla tarpeen esimerkiksi epäillyn tartuntatautitapausten yhteydessä tai jos vaarallista ainetta pääsisi ympäristöön.” HE s.113
- Suomi on luopumassa mahdollisuudestaan saada riippumattoman tuomioistuimen, ratkaisuelimen tai muun neutraalin osapuolen toimimaan välimiehenä ja sovittelijana riitatapauksissa (s.118). Tämä on huolestuttavaa etenkin, että sopimus on erittäin yksipuolinen ja valtiot eivät ole voimasuhteiltaan tasaväkisiä.
”Artiklan 6 kohdassa osapuolet sitoutuvat olemaan saattamatta riitoja ja muita sopimuksen mukaan neuvottelemalla ratkaistavia asioita kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen, ratkaisuelimen tai vastaavan elimen tai muun kolmannen osapuolen ratkaistavaksi.” HE s.118
”Kun yksityisten tahojen on mahdollista tehdä sopimuksia USA:n joukkojen kanssa, voi näiden yksityisoikeudellisten sopimusten tulkinnasta ja soveltamisesta syntyä riitoja, jotka sopimuksen tehnyt yksityinen taho haluaisi viedä ratkaistavaksi tuomioistuimeen tai riippumattomaan lainkäyttöelimeen. Puolustusyhteistyösopimus ei sisällä erityisiä riidanratkaisumekanismeja, jotka koskisivat mahdollisten riitojen ratkaisemista Yhdysvaltojen joukkojen ja suomalaisen yrityksen tai suomalaisen työntekijän välillä.” HE s.150
- Mahdollisia muita ongelmia voi olla Yhdysvaltojen kaluston viestintä radiotaajuuksilla (s. 27). Lisäksi ympäristövahinkojen riski kasvaa jossain määrin. Riski haitallisten vieraslajien tulolle Suomeen kasvaa, kun kalustoa siirrellään maasta toiseen (s. 26). Sen vuoksi on jouduttu luomaan erilaisia standardeja, koska uhka on todellinen (s. 90). Lisäksi sopimuksessa todetaan, että Yhdysvallat toteuttaa omat velvollisuutensa, vain jos niihin on annettu riittävät määrärahat (s. 118). Hallituksen esityksessä todetaan, että Yhdysvaltojen kongressi vaatisi, että Yhdysvalloilla on esteetön pääsy näihin sotilaskupliin, jos se maksaa niiden perustamisen. Tämän vuoksi on ehkä parempi, että Suomi rakentaisi nuo Yhdysvaltojen tarvitsemat rakennukset itse, jotta Suomi voisi tosiasiallisesti harjoittaa toimivaltaansa niillä ja säädellä maahantuloa. Koska kansainvälisessä puolustusyhteistyössä on yleinen periaate olla hyötymättä taloudellisesti alueellaan harjoitetusta toiminnasta voisi Suomi periä esim. vuokraa, kunnes kiinteistöjen arvo olisi katettu. Ottaen huomioon, että Suomella on ACSA -sopimus on DSA sopimus varsin tarpeeton.
”Mikäli esimerkiksi Suomessa matkaviestinkäytössä olevia taajuusalueita käyttävää Yhdysvaltojen kalustoa otettaisiin käyttöön ilman asianmukaisia yhteensovittamistoimenpiteitä, voisivat häiriöt matkaviestinverkoille olla laajoja.” HE s.27
”Ympäristövahinkojen riski kasvaa, jos vaarallisten aineiden kuljetukset, varastointi ja niiden käsittely lisääntyvät.” HE s.27
”Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (IPPC) ja sen alaiset kansainväliset standardit velvoittavat kaikkia sopimuksen osapuolia. Tuonnissa velvoittavia standardeja ovat mm. puupakkauksia koskeva ISPM15 standardi ja käytettyjen koneiden, ajoneuvojen sekä laitteiden käsittelyä ja puhdistamista koskeva ISPM41 standardi.” HE s.90
”Sopimuksen mukainen USA:n joukkojen lähetysten tuonti ilman tuontivaatimusten täyttämistä sekä ilman virallista valvontaa saattaa aiheuttaa korkeamman riskin jonkin eläintaudin tai kasvintuhoojan leviämisestä Suomeen, mikä aiheuttaisi paikallisille viranomaisille lisätyötä taudinvastustus ja -hävittämistoimenpiteiden muodossa. ” HE s.26
”Artiklan 1 kohdan mukaan kaikki sopimuksen mukaiset velvollisuudet täytetään sen mukaan, onko kyseisiin tarkoituksiin osoitettuja määrärahoja käytettävissä.” HE s.118
”Yhdysvaltojen näkökulmasta esteetön pääsy ja käyttöoikeus sovittuihin tiloihin ja alueisiin on edellytys kongressin myöntämän rahoituksen hyödyntämiselle esimerkiksi infrastruktuuri-investointeihin.” HE s.35
Muita huomioita.
Yhdysvaltoja ei haittaa ydinsodan kaltainen asia, koska yhdysvaltalaiset yritykset ovat luomassa satelliittiverkkoa, joka takaisi niille internetin kaikkialle maailmaan. Atlantin valtameri ja Tyynivaltameri ovat valtavia vallihautoja, jotka varmistavat sen, että suurin osa ydinohjuksista ehditään pysäyttää. Ydinsodan jäljiltä kaikki infrastruktuuri, mukaan lukien telemastot, datakeskukset, energialaitokset ja -verkosto olisivat tuhoutuneet ja näin Yhdysvalloilla olisi vain pääsy internettiin. Ottaen huomioon internetin tarpeellisuuden, tulee todella pohtia, kannattaako ajautua mahdolliseen suursotaan. Ydinsodan jäljiltä järjestäytymätön muu maailma tulisi riippuvaiseksi Yhdysvalloista.
Haluaisin vielä muistuttaa Kuuban ohjuskriisistä ja Lapin sodasta, jolloin entiset aseveljet ajettiin pois Suomesta. Eilisen ystävä voi olla huomisen vihollinen. Rauhasta neuvotteleminen myös vaikeutuu, jos Suomessa on vieraan vallan sotajoukkoja tai Suomi on puolustusliiton jäsen. Yhdysvallat saartaa edelleen Kuubaa varmistaakseen, että sinne ei sijoiteta ydinohjuksia. Yhdysvallat käytti ydinohjuksia siviilikohteisiin (Hiroshiman ja Nagasakin kaupunki), joten kynnys käyttää massatuhoaseita siviilejä kohtaan on jo ylitetty. Suomi integroi itseään etenevissä määrin Natoon, mutta tulee siten ylläpitäneeksi Yhdysvaltojen aseteollisuutta.
Resurssisodat ovat edelleen tätä päivää. Jos Suomi ajautuisi Naton ja Yhdysvaltojen johdolla sotaan Venäjän kanssa niin Suomen valtio tuhoutuisi täysin. Digitalisaation ja vihreän siirtymän vuoksi akkumineraalit ja esim. kupari ym. mineraalit ovat tulleet arvokkaiksi. Autioitunut Suomi muuttuisi kaivosmaaksi, koska kaivostoiminta edellyttää paljon makeaa vettä, jota saataisiin Suomen tuhansista järvistä (muistaako joku vielä Talvivaaran surullisen kuuluisan laskeutusaltaan. Sekin tarvitsi vettä.). Suomi palaisi takaisin kehitysmaaksi ja luonto tuhoutuisi.
Loppukaneetti
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.” Johanneksen evankeliumi. 10:11-13
”Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.” Sananlaskut. 30:33
Suomi on jälleen kerran hankkimassa itselleen palkkarenkejä huolehtimaan äänestäjistä. Me suomalaiset emme ole Yhdysvaltalaisia, joten on selvää, että yhdysvaltalaiset joukot eivät osallistu vaarallisiin taisteluihin, eivätkä laita henkeään alttiiksi. Suomi on jo Natossa, joka myöskin on palkkarenki unioni. Ottaen huomioon kaikki tässä lausunnossa ja muissa yhteyksissä tulevat asianhaarat, olen tullut siihen johtopäätökseen, että puolustusyhteistyösopimus ei palvele Suomen etua.
Keränen Anita 9.5.2024
Ulkoministeriö
PL 176
00023 Valtioneuvosto
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/36586/2023
Lausunnon antajat:
Anita Keränen, Marjatta Kumpulainen, Reijo Pitko, Marjaana Puhakka, Neli Rossi
Lausuntomme:
DCA (Defence Cooperation Agreement) on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. (1) Suomen kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta on syytä huomioida seuraavat asiat DCA-sopimuksen hyväksymistä pohdittaessa.
- DCA-sopimus kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Sopimuksen artikla 3:n mukaan Yhdysvaltojen joukot saisivat oikeuden suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen maaperällä pysyvästi ilman, että Suomi tietää niistä tai voi puuttua niihin. (2)
- DCA-sopimus lisää jännitteitä kahden ydinasevallan välillä Suomen maaperällä.
Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. (2)
- Kaikki alueet Suomessa ovat mahdollisia harjoittelupaikkoja Yhdysvalloille.
Artikla 3:n mukaan Suomen tulee auttaa joukkoja pääsemään myös yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin. (2)
- DCA-sopimus lisää Suomen maaperällä tapahtuvan ydinsodan uhkaa.
Ydinsodankäynnin harjoittelu mahdollistuu Suomen alueella. (2,3)
- DCA-sopimuksen allekirjoittaminen Suomen osalta ja Natoon liittyminen ei tapahtunut demokraattisesti.
Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. (5) Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty Presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. (6)
- Yhdysvallat ei edistä rauhaa ulkopolitiikallaan.
Yhdysvallat on estänyt humanitaarisen tulitauon Israelin ja Palestiinan välillä jo kolme kertaa vastustamalla sitä ainoana YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä. (7)
- Suomalainen media on edistänyt suurvaltojen vastakkainasettelua Suomessa Yhdysvaltojen sotapropagandalle ominaisella tavalla.
Tutkimusprofessori Douglas Kellnerin mukaan vuonna 1990 Persianlahden sodan aloittaminen oikeutettiin Yhdysvalloissa mm. kuvaamalla Irakin presidenttiä diktaattoriksi ja väittämällä hänen esiintyneen sotaisana ja uhmakkaana Yhdysvaltoja kohtaan. Myöhemmin julkaistut asiakirjat osoittivat Irakin presidentin olleen ystävällinen ja pyrkineen diplomaattiseen ratkaisuun. Propagandassa Irakin johtoa kuvattiin lisäksi epäsuosituksi ja sodan voittamista helpoksi. (8)
- Länsimaiden narratiivi agressiivisesta Venäjästä on virallisten dokumenttien näkökulmasta kyseenalainen.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) raporttien mukaan Ukraina rikkoi tulitaukoa Itä-Ukrainassa noin viikko ennen Venäjän hyökkäystä siten, että tulitaukoalueella havaitut räjähdykset kasvoivat 41:stä 1481:een räjähdykseen päivässä 15.2.2022 ja 21.2.2022 välisenä aikana. (9-15) Naton entisen sotilasanalyytikon eversti Jacques Baudin mukaan Ukraina valmisteli sotilasoperaatiota Donbassiin vuonna 2021 tietäen, että Venäjä vastaisi siihen aseellisesti. (16)
- Yhdysvallat ja sen johtama Nato jatkaa konfliktia provosoivaa vaikutusvallan laajentamista itään.
Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton rakentamat tukikohdat Kuubaan – Yhdysvaltojen rajan tuntumaan – nähtiin oikeutetusti ydinsodan uhkaa lisäävänä provokaationa, mutta Yhdysvaltojen tukikohtia Suomessa ei haluta nähdä vastaavalla tavalla. (17,18) Venäjä on ilmoittanut perustavansa uuden armeijakunnan rajan tuntumaan vastauksena Suomen Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen. (19,20)
- Yhä liittoutuneempi Suomi on jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä.
DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut.
Yhteenveto
Hallituksen esityksessä DCA-sopimuksen hyväksymiseksi kuvataan, että sopimus vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Esityksessä ei punnita lainkaan sitä mahdollisuutta, että DCA-sopimus voisi heikentää Suomen turvallisuutta. (21,22) Jos hallitus pohtisi sopimuksen merkitystä Suomen kansalaisten turvallisuudelle rationaalisesti, se esittäisi myös arvionsa siitä, millaisen turvallisuusuhan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallinen läsnäolo Venäjän rajan tuntumassa aiheuttaa Suomen kansalaisten turvallisuudelle.
Vaadin, että Suomen hallitus esittää perustellun arvionsa Suomen maaperällä olevan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallisen läsnäolon vaikutuksista Suomen kansalaisten turvallisuudelle ennen DCA-sopimuksen hyväksymistä.
Lähteet
- Ulkoministeriö. Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA). https://um.fi/puolustusyhteistyosopimus-yhdysvaltain-kanssa-dca
- Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/95a8ccfa-3ca6-437b-a84d-f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf
- Vetoomus kansanedustajille: ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen! https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
- Yle. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen – Blinken: Historiallinen vuosi maiden yhteistyölle. https://yle.fi/a/74-20065633
- Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa. https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa
- Helsingin Sanomat. Niinistö haluaa Natosta kansanäänestyksen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903554.html
- Reuters. US blocks ceasefire call with third UN veto in Israel-Hamas war. https://www.reuters.com/world/us-casts-third-veto-un-action-since-start-israel-hamas-war-2024-02-20/
- Kellner, Douglas 1998. Mediakulttuuri.
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 15 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-15%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=43663
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 16 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-16%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=36184
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 17 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-17%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=21446
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 18 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-18%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=23379
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 19 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-19%20Daily%20Report.pdf?itok=95901
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 21 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-20-21%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=82567
- Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 22 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-22%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=63057
- Max Milo. Jacques Baud – Western sanctions against Russia are creating news alliances between the “bad guys”. https://www.youtube.com/results?search_query=jacques+baud+western+sanctions+against+russia+are
- JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
- The Guardian. Many predicted Nato expansion would lead to war. Those warnings were ignored. https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/feb/28/nato-expansion-war-russia-ukraine
- Yle. Venäjä aikoo perustaa Karjalaan uuden armeijakunnan – nämä Suomen lähiseudun varuskunnat voivat kasvaa merkittävästi. https://yle.fi/a/74-20013469
- Yle. Venäjä kertoi kutsuneensa Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia – todellisuudessa Suomi pyysi tapaamista itärajaan liittyen. https://yle.fi/a/74-20065790
- Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolutustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=UM003:00/2024
- Lausuntopalvelu. Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?proposalId=cbe78f51-50b9-4430-8439-f6d495d912ba&attachmentId=22081
Era Kirsti, suomentaja, isöäiti 9.5.2024
Eduskunnan eri pidä hyväksyä DCA-tukikohtasopimusta seuraavista syistä:
1) sopimusteksti sisältää kansainvälisen oikeuden professorien Martti Koskenniemen ja Outi Korhosen mukaan Suomelle pelkkiä velvoitteita, Yhdysvaltain armeijalle rajoittamattomia oikeuksia. Siten tekstiä ei voida pitää sopimuksena vaan pikemminkin saneluna.
2) Yhdysvaltojen joukkojen vapaa pääsy Suomen varuskuntiin jättää Suomen puolustuksen täysin riippuvaiseksi Yhdysvaltojen poliittisista suhdanteista. Suomi ei voi tietää saati kontrolloida, mitä aseita tukikohtiin mm. Itämeren rannalle ja Venäjän rajan läheisyyteen tuodaan ja mitä operaatioita sieltä käsin käynnistetään. Tämä vaarantaa vakavasti Suomen turvallisuuden ja antaa Venäjälle perusteet kohdella Suomea vihollisenaan.
3) Suomen viranomaisilla ei ole mahdollisuutta valvoa Yhdysvaltojen sotilaiden ja heidän perheidensä toimintaa maassamme. Heidät vapautetaan matkustusasiakirjoista, tulleista, ALVstä jne, mikä avaa mahdollisuuden laittomalle kaupalle ja muille rikoksille, joita ei voida käsitellä Suomen oikeuslaitoksessa. Suvereniteetti kapenee, maahan luodaan lainvalvonnasta vapaita alueita.
4) Jo Suomen armeijan harjoitustoiminta ja liikkuminen haittaa luontoa ja paikallisia elinkeinoja, vaikka sitä koskee Suomen laki ja yhteiskunnallinen sopimus alueiden väestön kanssa. Yhdysvaltain armeijan toiminnasta tukikohtien ympäristössä on globaalisti huonoja kokemuksia (mm. Diego Garcia, Guantanamo), eikä ole perusteita olettaa, että toiminta esim. Lapissa tai Suomen rannikkovesillä olisi sen varovaisempaa ja ekologisempaa.
5) tukikohdat lisäävät sotilaallisia panostuksia ja siten ympäristökuormaa, päästöjä, melu- ja muita haittoja ja luonnonresurssien ylikulutusta täysin loismaiseen tarkoitukseen (sotiminen ja sotaharjoittelu).
6) ulkomaisista tukikohdista ei ole käyty avointa keskustelua mediassa eikä eduskunnassa, eikä asiaa ole nytkään valaistu Ylellä tai hallituksen toimesta, asiallinen tiedotus (=/= propaganda) on jäänyt kansalaisjärjestöjen toiminnan varaan. Kiintoisaa kyllä, rauhanjärjestöjen valtionapuja ollaan nyt lakkauttamassa – joku saattaisi nähdä tässä yhteyden.
7) Näillä tiedoilla ja tiedotuksella, tällä epädemokraattisella käsittelyllä ei tukikohtasopimusta pidä missään tapauksessa hyväksyä. Sen hyväksyminen olisi valtava häpeätahra Suomen maineeseen pohjoismaisena demokratiana. Sopimus muuttaa Suomen Yhdysvaltojen vasalliksi ja siksi se tulee hylätä.
Scheinin Martin, OTT, professori 9.5.2024
Tämän lausunnon lähtökohtana on, että 28.3.2024 päivättyyn lausuntopyyntöön liitetty luonnos hallituksen esitykseksi koskien puolustusyhteistyösopimusta Yhdysvaltojen kanssa (jäljempänä: DCA) ei vielä ole valmis eduskunnalle annettavaksi vaan edellyttää jatkovalmistelua eräiden tärkeiden avointen kysymysten selvittämiseksi. Viittaan myös valtioneuvoston oikeuskanslerin 11.4.2024 päivättyyn lausuntoon osoituksena siitä, että valtioneuvoston tulee jatkaa esityksen valmistelua, jotta se saataisiin eduskuntakäsittelyn mahdollistavaan kuntoon. Tästä syystä en katso aiheelliseksi tässä vaiheessa muodostaa selvää kantaa siihen, missä käsittelyjärjestyksessä sopimuspuolten välillä allekirjoitettu sopimusteksti on esittävissä eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain vaatimuksia noudattaen.
Oikeuskanslerin esittämien jatkoselvitystä edellyttävien asioiden täydennyksinä nostan esiin viisi asiakokonaisuutta, jotka nähdäkseni edellyttävät jatkoselvitystä ennen kuin sopimusteksti voidaan antaa eduskunnan käsiteltäväksi.
Eräiden asiakokonaisuuksien yhteinen nimittäjä on se tosiasia, että vuoden 1999 perustuslaki ja kansallinen lainsäädäntö yleisesti on kirjoitettu sen historiallisen taustan ehdoilla, että Suomi aiemmin määritti itsensä puolueettomaksi, sittemmin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, maaksi. Vuoteen 1999 mennessä Suomi oli liittynyt Euroopan unionin jäseneksi, minkä ratkaisun vaikutukset valtiosuvereniteettiin ja valtiollisen toimivallan käyttöön ymmärrettiin ja otettiin huomioon perustuslain laadinnassa. Tähän oli valmistauduttu pohtimalla perustuslain tekstimuutosten tarvetta siitä lähtien kun Suomi neuvotteli Euroopan talousalueen perustamisesta. Huolellisen valmistelun jälkeen Suomen Hallitusmuodon uusi 33 a § (laissa 1116/1993) ja valtiopäiväjärjestyksen useat muutokset (laissa 1117/1993) tulivat voimaan 15.12.1993, hieman ennen ETA-jäsenyyden voimaantuloa. Seuranneina vuosina nuo säännökset loivat perustan EU-jäsenyyteen liittyville valtiosääntöisille mukautuksille, mukaan lukien perustuslain tekstimuutosten kautta. Sittemmin (lailla 1112/2011) Suomen jäsenyys Euroopan unionissa nimenomaisesti kirjattiin perustuslain 1 §:ään.
Maailman, Euroopan ja Suomen turvallisuustilanteessa viime vuosina tapahtunut muutos ei ole merkitykseltään vähäisempi kuin Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Se on kuitenkin ollut nopeampi ja vähemmän ennakoitavissa oleva, mikä ennakoinnin vaikeus tätä kirjoitettaessa koskee myös tulevaisuutta. Turvallisuustilanteen vakavan ja nopean heikkenemisen oloissa on ollut oikeutettua ja välttämätöntä tehdä nopeita ratkaisuja, kuten Pohjois-Atlantin sopimuksen eli Naton perustamissopimuksen allekirjoittaminen ja voimaansaattaminen ilman perustuslain tekstimuutoksia ja ilman tarvetta eduskunnan määräenemmistöpäätöksille (SopS 17-18/2023). Kun Naton oikeudellinen perusratkaisu rakentuu jäsenvaltioiden suvereniteetin ja konsensuspäätöksenteon varaan, oli nähdäkseni oikeutettua seuraavana askeleena tukeutua perustuslain 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin säännöksiin ja hyväksyä ja saattaa voimaan Nato-Sofa kahden kolmanneksen määräenemmistöllä. Tämä ratkaisu pitää sisällään edellytyksen, että toisen jäsenmaan joukkojen läsnäolossa ja toimivallassa Suomen alueella Nato-Sofan mukaisin ehdoin on kyse vain perustuslain 73 §:ssä tarkoitetusta rajatusta poikkeuksesta Suomen valtiosuvereniteettiin (ks. PeVL 2/2024 vp yleisesti ja myös kohta 14).
Nähdäkseni DCA:ta tulee arvioida toisin. Vaikka tämä sopimus asiallisesti liittyy Suomen Natojäsenyyteen ja seuraa siitä, sen oikeudellinen merkitys ja vaikutus ei rajoitu Natojäsenyyteen ja niihin ehtoihin, joiden nojalla perustuslaki on mahdollistanut Natosopimuksesta ja Nato-Sofasta päättämisen. Jotta DCA voidaan antaa eduskunnan käsiteltäväksi, on ratkaistava eräitä merkittäviä kysymyksiä, joista lausuntomenettelyn kohteena oleva esitysluonnos vielä vaikenee.
- Kysymys sodasta ja rauhasta päättämisestä
Ennen eduskunnalle antamista esitystä tulisi täydentää tarkastelulla perustuslain 93 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen merkityksestä ja mahdollisesta tarkistustarpeesta. Tuon aiemmasta perustuslaista periytyvän säännöksen mukaan “sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella”. Säännöstä voidaan pitää ainakin sanonnallisesti ja mahdollisesti sisällöltäänkin vanhentuneena, kun sodan julistamisesta on kansainvälisesti siirrytty tosiasiaperustaiseen arvioitiin siitä, onko valtio osapuolena valtioiden välisessä tai muunlaisessa aseellisessa konfliktissa, ja ovatko ja miltä osin sovellettavina sodan oikeussäännöt.
DCA kuitenkin asettaa Suomen kokonaan uuteen tilanteeseen, johon Nato-jäsenyys ja sen edustamalle konsensuspäätöksenteolle ja siten Suomen suostumukselle alisteinen toisen jäsenmaan joukkojen läsnäolo ja toiminta Suomen alueella ei ole rinnasteinen. Yhdysvaltain joukot aseineen olisivat DCA:n määräysten nojalla toimivaltaisia kriisitilanteessa ja Suomen myötävaikutusta edellyttävästä Naton päätöksenteosta riippumatta ryhtymään Yhdysvaltain kansallisen päätöksenteon kautta sellaisiin tosiasiallisiin toimiin Suomen valtion alueella tai Suomen aluetta käyttäen, joiden johdosta Suomi voisi ilman omaa päätöstään tulla osapuoleksi valtioiden välisessä aseellisessa konfliktissa eli sodassa. Viime kädessä Yhdysvallat ja sen vastapuolena aseellisessa konfliktissa oleva valtio ratkaisisivat omilla tosiasiallisilla toimillaan, onko myös Suomi sodan osapuoli. Sekä eduskunta että tasavallan presidentti saattaisivat joutua tapahtuneen tosiasian eteen. Tällöin Suomi olisi valtioiden välisen aseellisen konfliktin osapuoli annettuaan maaperänsä Yhdysvaltain asevoimien käyttöön, ja Suomessa olevat sotilaalliset kohteet – ensisijaisesti Yhdysvaltain joukot ja aseet – olisivat sodan oikeussääntöjen kannalta hyväksyttäviä aseellisen voimankäytön maaleja.
Esitystä tulisi täydentää selvityksellä perustuslain 93 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen sisällöstä ja merkityksestä asian kannalta. Tuollainen selvitys saattaisi johtaa jopa siihen päätelmään, että Yhdysvaltojen joukkojen ja aseiden sijoittaminen Suomeen Yhdysvaltain kansallisen komentovallan alaisuudessa edellyttää mainitun perustuslainkohdan kumoamista. Vaihtoehtoisesti on välttämätöntä arvioida, voiko DCA olla vain rajattu poikkeus mainitusta perustuslainsäännöksestä.
- Kysymys valtiosuvereniteettiin kuuluvan toimivallan siirrosta toiselle valtiolle
Perustuslain kirjain ei lainkaan tunnista mahdollisuutta, että Suomi siirtäisi valtiosuvereniteettiin kuuluvaa toimivaltaa toiselle valtiolle. Toimivallan siirtoa tarkoittavia kansainvälisiä sopimuksia koskevat perustuslain 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin säännökset on kirjoitettu koskemaan vain merkittävää toimivallan siirtoa “Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle” (lyhentäen: kansainväliselle järjestölle). Ratkaisun perustana on ajatus, että Suomi olisi kyseeseen tulevien järjestöjen jäsenvaltio ja siten mukana käyttämässä sitä toimivaltaa, jonka Suomi jäsenvaltiona on siirtänyt järjestölle, olkoonkin että järjestö joissain asioissa voisi omata ylikansallista päätösvaltaa eli päättää asioita myös Suomen kannan vastaisesti. Tällaiset järjestelyt – ensisijaisesti tietenkin Euroon unionin jäsenyys – on ollut mahdollista ymmärtää ja selittää yhteensopiviksi perustuslain 73 §:ssä säädetyn vaatimuksen kanssa, jonka mukaan poikkeuslaki voi uuden perustuslain oloissa hyväksyttävästi tarkoittaa vain “rajattua poikkeusta” perustuslaista.
Toimivallan siirtoa koskeva lauseke mainituissa perustuslainsäännöksissä tarkoittaa, että myös merkittävä toimivallan siirto kansainväliselle järjestölle voi olla perustuslain kannalta hyväksyttävä rajattu poikkeus. Tämä ei tarkoita, että perustuslaki kategorisesti kieltäisi valtiosuvereniteettiin kuuluvan toimivallan siirtämisen tai myöntämisen vieraaalle valtiolle. Tämän osoittaa se, että perustuslain 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa viitataan myös tilanteisiin, joissa kansainvälinen sopimus “koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista”. Toimivallan siirtoa koskevan täydentävän lausekkeen oikeudellinen merkitys onkin, että myös ei-merkittävä, siis jo vähäinenkin, toimivallan siirto toiselle valtiolle vaatii supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä. Tämä on perusteltu ratkaisu, koska valtiosuvereniteetin kannalta valtion alisteisuus kansainväliselle yhteistyölle ja yhteisölle on tavanomaisempi ja vähemmän sensitiivinen asia kuin alisteisuus vieraalle valtiolle, mikä herkemmin on ristiriidassa valtiosuvereniteetin ydinsisällön kanssa.
Sanotusta seuraa myös, että siirrettäessä tai tunnustettaessa valtiosuvereniteettiin kuuluvaa toimivaltaa toiselle valtiolle on syytä tiukasti noudattaa perustuslain 73 §:ssä säädettyä vaatimusta, jonka mukaan poikkeuslaki voi uuden perustuslain oloissa hyväksyttävästi tarkoittaa vain “rajattua poikkeusta” perustuslaista. Kuten esimerkiksi Nato-Sofan yhteydessä annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 2/2024 vp on todettu, perustuslakia koskevien kansainvälisten sopimusten voimaansaattamisessa käytettävää supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä koskee vaatimus, jonka mukaan tällainenkin poikkeuslaki voi tarkoittaa vain rajattua poikkeusta perustuslaista. Vähäinenkin toimivallan siirto toiselle valtiolle edellyttää kahden kolmanneksen määräenemmistöpäätöstä, ja merkittävän toimivallan siirron osalta on arvioitava, voiko se lainkaan olla rajattu poikkeus perustuslaista.
Esitysluonnoksessa on nähdäkseni virheellistä perustelulinjaa seuraten päädytty liian suoraviivaisesti siihen, että DCA olisi eduskunnassa hyväksyttävissä ja voimaansaatettavissa perustuslain 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin säännöksiä soveltaen eli kahden kolmanneksen määräenemmistöllä. Jos tuo johtopäätös on oikeutettu, sille on lopullisessa hallituksen esityksessä esitettävä paremmat perustelut kuin mitä esitysluonnoksessa on tehty. Jaksossa 15.2.10 on esin osoitettu, että DCA tarkoittaa ainakin joitakin sellaisia toimivaltajärjestelyjä, jotka eivät vaikuta Suomen täysivaltaisuuteen vain vähäisesti (vaan merkittävästi). Tämän jälkeen lausutaan, ikään kuin johtopäätöksenä, että siksi perustuslain 94 §:n 2 momentti ja 95 §:n 2 momentti tulevat sovellettaviksi. On jäänyt perustelematta sekä se, miksi kyseinen merkittävä toimivallan siirto olisi perustuslain 73 §:n kannalta hyväksyttävä rajattu poikkeus perustuslaista, että se, miksi merkittävä toimivallan siirto toiselle valtiolle voidaan ylipäätään hyväksyä perustuslain mukaiseksi edes siinä tapauksessa, että sen katsotaan olevan luonteeltaan rajattu. Käsittääkseni jälkimmäinen asia on helpompi perustella kuin edellinen, mutta kummankin osalta katson, että hallituksen esitystä tulisi vielä parantaa ennen sen antamista eduskunnalle.
Asian arviointi ja ratkaiseminen edellyttää parempia perusteluja kuin mitä esitysluonnoksessa on esitetty. Ennalta selvää on oikeastaan vain se, että eräs valtiosäännön kannalta hyväksyttävä tie DCA:n hyväksymiseen ja voimaansaattamiseen on avattavissa perustuslain tekstimuutoksella, joka koskisi niitä ehtoja ja niitä rajoja, joiden vallitessa Suomen valtiosuvereniteettiin kuuluvaa toimivaltaa voidaan siirtää toiselle valtiolle.
- Rikoslain 12 luvun säännösten tarkistaminen
Edellä esitetty arvio, jonka mukaan vuoden 1999 perustuslaki perustuu olettamalle Suomesta liittoutumattomana maana, koskee myös muuta lainsäädäntöä. DCA:n laadinnassa ja sitä koskevan hallituksen esityksen valmistelussa on jäänyt huomaamatta, että maanpetosrikoksia koskevia rikoslain 12 luvun (laissa 578/1995) säännöksiä 1990-luvun alkupuolella kirjoitettaessa ei ajateltu mahdollisuutta, että kolme vuosikymmentä myöhemmin syntyisi tarve sellaiseen sotilaalliseen yhteistyöhön, joka tarkoittaa vieraan valtion joukkojen ja aseiden sijoittamista Suomen alueelle ja niitä koskevan päätösvallan antamista tuolle vieraalle valtiolle.
Rikoslain 12 luvun (Maanpetosrikoksista) 1 §:ssä (Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen) on kriminalisoitu sellaiset teot, joiden tarkoituksena on:
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta,
jos teko tehdään (mm.) “vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla” ja jos siitä aiheutuu vaara 1-3 kohdassa mainitun tarkoituksen toteutumisesta.
DCA ei täytä 2) kohdan edellytystä, mutta mahdollisesti kohta 1) tai ainakin kohta 3) jo määritelmänomaisesti täyttyy. DCA:n valmisteluun ei ole johtanyt Yhdysvaltain “painostus” vaan muuttunut maailmantilanne, mutta sopimuksen nimenomaisena sisältönä on turvallisuuden tavoittelu Yhdysvaltojen “sotilaallisen tai taloudellisen tuen” avulla.
Lainkohta ei sisällä lisäedellytyksiä kuten tunnusmerkistön mukaisen teon tapahtuminen oikeudettomasti tai laittomasti taikka ilman lakiin perustuvaa asemaa tai toimivaltaa. Perustuslain 113 §:n säännös tasavallan presidentin rikosoikeudellisesta vastuusta maanpetosrikoksesta osoittaa, että rikoslain 12 luvun säännökset on nimenomaisesti tarkoitettu koskemaan myös viranomaisia ja valtiojohtoa näiden hierarkkiseen asemaan ja toimivaltapiiriin katsomatta. Tämä on luontevaa ja oikein, koska historiallisessa ja kansainvälisessä katsannossa maanpetosrikokset yleensä tehdään valta-asemassa tai sellaisen tavoittelussa eivätkä edes hevin ole tavallisen kansalaisen tehtävissä olevia rikoksia.
DCA:n kansallinen hyväksyminen ja kansainvälinen ratifiointi voisi siis täyttää rikoslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön kaikkien niiden henkilöiden osalta, jotka ovat olleet päättämässä asiasta tai myötävaikuttamassa sen tapahtumiseen. Lisäksi rikoslain 12 luvun 11 § (Maanpetoksellinen yhteydenpito) sisältää erillisen kriminalisoinnin, joka koskee mm. 1 §:ssä tarkoitetun rikoksen valmistelua ryhtymällä “yhteydenpitoon vieraan valtion tai sen asiamiehen kanssa”. Tämä tunnusmerkistö olisi siis jo täyttynyt DCA:ta valmisteltaessa.
Pidän perusteltuna, että DCA:ta koskevaan hallitukseen esitykseen sisällytettäisiin ehdotus rikoslain 12 luvun 1 §:n muuttamiseksi siten, että säännöksen tunnusmerkistöä selvästi rajattaisiin nykyistä suppeammaksi. Kun maanpetosrikosten jatkossakin olisi koskettava myös valtion ja puolustusvoimien johtoa, tekijän asemaan tai valtuuksiin perustuva rajaus ei olisi perusteltu. En myöskään pidä mielekkäänä, että rajaus toteutettaisiin mainitsemalla tunnusmerkistössä joitakin vieraita valtioita nimeltä. Eräs vaihtoehto olisi kokonaan kumota rikoslain 12 luvun 1 §.
Lievemmän lain periaatteesta seuraa, että samanaikaisesti DCA:n kanssa käsitellyllä ja hyväksytyllä rikoslain muutoksella olisi taannehtuva vaikutus, joka estäisi kenenkään asettamisen syytteeseen tai tuomitsemisen rangaistukseen DCA:n valmistelun, hyväksymisen tai voimaansaattamisen takia.
Huomautan vielä, ettei tuollainen dekriminalisointi olisi ainutlaatuinen. Kun ns. tiedustelulakeja säädettiin ja perustuslaissa turvatun yksityisyyden suojan haluttiin väistyvän valtion harjoittaman tiedustelutoiminnan hyväksi, tiedostettiin että nykyaikaiseen tiedustelutoimintaan liittyy sellaista kansainvälistä yhteistyötä, joka saattaisi täyttää jonkin rikoslain 12 luvussa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön. Siksi sanottuun lukuun lisättiin 12 § (laissa 586/2019), jonka mukaan maanpetosrikoksena ei pidetä lakiin perustuvaa tiedustelutoimintaa. DCA-asian valmistelijoilla ei näytä olleen samaa tietotaitoa kuin tiedustelulakien valmistelijoilla.
- Saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana
Hallituksen esitystä tulisi täydentää selvityksellä siitä, kuinka Suomi DCA:n oloissa territoriaalivaltiona vastaa ja huolehtii saamelaisen alkuperäiskansan ja sen edustuksellisten toimielinten tehokkaasta kuulemisesta ennen kuin saamelaisten kotiseutualueen maita käytetään sotilaallisiin toimintoihin. Viittaan alkuperäiskansaoikeuksien julistuksen 30 artiklaan ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteisiin territoriaalivaltiona.
- Kysymys kuolemanrangaistuksesta
Pidän virheellisenä esitysluonnoksessa (s. 147) esitettyä käsitystä, jonka mukaan DCA:n 12 artiklan 1 ja 2 kohta ”eivät laajentaisi kuolemanrangaistuksen kieltoon liittyviä kysymyksiä siitä, miten ne on käsitelty Nato-Sofaa koskevassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 2/2024 vp, 34-42 kappale)”. Valiokunnan tuossa yhteydessä esittämät arviot perustuivat tietoon siitä, että Yhdysvallat on ainoa Naton jäsenmaa, jossa kuolemanrangaistus on käytössä ja jo siksi kuolemanrangaistukseen liittyvien kysymysten aktualisoitumisen suoraan Nato-Sofan johdosta arvioitiin olevan ”äärimmäisen epätodennäköistä”. DCA:n osalta kysymys on reaalisesta ja pitkällä aikavälillä suorastaan todennäköisestä mahdollisuudesta, jonka oikeudellisen merkityksen arviointi edellyttää perusteellista uutta selvitystä. Tämän mahdollistamiseksi asiaa tulisi selvittää hallituksen esityksessä yrittämättä suoraan tukeutua perustuslakivaliokunnan kannanottoon Nato-Sofan yhteydessä.
Vapaa ammattiliitto – VALO ry, Rajamäki-Törmä Katja 8.5.2024
DCA-sopimus työsopimuksellisesta näkökulmasta:
DCA-sopimuksen 24. artiklassa määritellään USA:n joukkojen oikeudesta ottaa ja erottaa paikallisia työntekijöitä.
Tässäkin asiassa rikotaan suomalaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä vastaan.
Katsotaanpa mitä 24. artiklan kakkoskohdassa säädetään:
USA:n joukot ja kyseiset organisaatiot määräävät palvelussuhteen ehdot noudattaen sovellettavia USA:n säädöksiä ja määräyksiä. Näissä palvelussuhteen ehdoissa kunnioitetaan olennaisia Suomen lainsäädännön säännöksiä työstä, kuten palkkatasosta, työturvallisuudesta ja säännöllisestä työajasta, niiltä osin ja sellaisin ehdoin, jotka eivät ole tämän sopimuksen tai USA:n joukkojen sotilaallisten vaatimusten vastaisia. USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella. Yhdysvallat ei luovu mistään koskemattomuudesta, myöskään valtion koskemattomuudesta, tällaisen henkilöstön palvelussuhteen ollessa kyseessä.
Kakkoskohdassa siis sanotaan, että USA:n joukot voivat irtisanoa paikalta palkatun siviilihenkilön palvelussuhteen turvallisuusnäkökohtien, sopimattoman menettelyn tai muiden operatiivisten vaatimusten perusteella. Mitä asiasta sanoo Suomen työsopimuslaki?
- luvun 2 §
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet
Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. (18.1.2019/127)
Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:
1) työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista;
2) työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen;
3) työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan;
4) turvautumista työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.
Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.
Työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.
Jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.
Palvelussuhteen turvallisuusnäkökohdat, sopimaton menettely ja muut operatiiviset vaatimukset jäävät sopimuksessa täysin määrittelemättä. Onko mahdollista, että kuuluminen ammattiliittoon ja ammattiosaston perustaminen hoitamaan tukikohdassa työskentelevien suomalaisten työehtoihin liittyviä asioita katsottaisiin USA:n joukkojen näkökulmasta turvallisuuden rikkomiseksi tai operatiivisten vaatimusten rikkomiseksi? Mitä, jos ammattiliitto, mihin tukikohdassa työskentelevä suomalainen kuuluisi, järjestäisi laillisen lakon? Katsottaisiinko tämä tukikohdan turvallisuuden rikkomiseksi? Se jopa kuulostaa suoraan siltä – turvallisuus heikkenee, jos työntekijä ei tule töihin.
Entä, jos USA:n joukot saavat selville, että suomalainen työntekijä on sosiaalisessa mediassa ilmaissut vastustavansa Suomen kuulumista Natoon tai vastustaa DCA-sopimusta? Eikö tätä katsottaisi myös tukikohdan turvallisuuden vaarantamiseksi?
Suomalaisen työntekijän kuuluminen ammattiliittoon, lakkoon osallistuminen ja mielipiteiden esittäminen eivät työsopimuslain mukaan voi olla perusteita irtisanomiselle, mutta DCA-sopimusta tulkitsemalla voidaan tulla johtopäätökseen, että eri mieltä oleminen USA:n joukkojen kanssa riittäisi irtisanomisperusteeksi.
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on arvioitava sopimuksen 24. artikla tarkasti
Nämä ovat seikkoja, joita eduskunnan valiokunnat – varsinkaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta – eivät voi jättää selvittämättä, kun DCA-sopimus on eduskunnan käsittelyssä.
Katja Rajamäki-Törmä
Tes-asiantuntija
Vapaa ammattiliitto-Valo ry
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 8.5.2024
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustus-yhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaan-saattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Sopimuksen 27 artiklassa Yhdysvallat sitoutuu kunnioittamaan sovellettavaa Suomen ympäristö-, terveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä. Artiklan 1 kohdassa osapuolet sopivat panevansa sopimuksen täytäntöön noudattaen Suomen luonnonympäristön suojelua, eläintautien ja kasvintuhoojien torjuntaa, ja kansanterveyden sekä turvallisuuden suojelua ennalta ehkäisevään lähestymistapaan. THL pitää artiklan sovittuja periaatteita hyvinä, sillä esimerkiksi epäillyn tartuntatautitapausten yhteydessä, eläintaudin ja kasvituhoojan leviämisen tai vaarallisen aineen pääsyn ympäristöön käsittely viipymättä estää ongelman leviämisen hallitsemattomasti.
Väylävirasto 8.5.2024
Väylävirasto kiittää mahdollisuudesta lausua ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
Esitysluonnoksen mukaan puolustusyhteistyösopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla luvalla ei tarkoiteta tieliikennelain (729/2018) 159 §:ssä tarkoitettua erikoiskuljetuslupaa. Siten lupamenettely koskisi myös USA:n joukkojen tai USA:n sopimustoimittajien erikoiskuljetuksia. Väylävirasto pitää tätä perusteltuna, sillä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen myöntämällä erikoiskuljetusluvalla varmistetaan tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys liikuttaessa sotilasajoneuvolla. Väylävirasto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että erikoiskuljetukseen käytettäviltä ajoneuvoyhdistelmiltä edellytetään ajoneuvolain (82/2021) 146 §:n mukaisesti kytkentäkatsastusta. Puolustusyhteistyösopimuksen 9 artiklan perusteella USA:n joukkojen jäsenet, USA:n sopimustoimittajat ja huollettavat on vapautettu ajoneuvolain 6 luvun mukaisista katsastusvelvollisuuksista, minkä vuoksi Väylävirasto katsoo, että niiden osalta erikoiskuljetusluvan edellytyksiä tulee vielä selvittää.
Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy 8.5.2024
Fintraffic lennonvarmistus Oy suhtautuu myönteisesti luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan USA:n joukkojen käyttämiltä ilma-aluksilta ei peritä lennonvarmistusmaksuja eikä muita maksuja, kuten ylilento-, reitti- tai terminaalimaksuja.
Fintraffic Lennonvarmistus Oy toteaa, että puolustusyhteistyösopimuksessa käytetty terminologia poikkeaa jossakin määrin ilmailun vakiintuneista termeistä. Käytännössä lennonvarmistusmaksut koostuvat Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/317 31 artiklan mukaisista lentoreittimaksuista (en route charge), lentoaseman lennonvarmistusmaksuista (terminal charge). Ilmailulain 112 §:n 2-4 momentissa säädetään lennonvarmistuksen erillispalveluista suoritettavista korvauksista. Sotilasilmailun erillispalveluita ovat mm. sotilaslentoasemille annettavat lennonvarmistuspalvelut, mutta myös mahdolliset sotilasilmailua palvelevat linjapalvelut sekä kansainvälisten harjoitusten ja kuljetusten yhteydessä toteutetut erillispalvelut. Muita mahdollisia lennonvarmistuspalvelun tarjoajalle aiheutuvia kustannuksia saataisi syntyä esimerkiksi lentomenetelmäsuunnittelun tai ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelun yhteydessä.
Lakiluonnoksen kohdassa 7.3 (Taloudelliset vaikutukset) on todettu, että USA:n joukkojen käyttämien ilma-alusten maksuvapautuksista aiheutuvat kustannukset korvataan valtion varoista puolustusministeriön hallinnonalan pääluokasta. Fintraffic Lennonvarmistus Oy korostaa, että myös kansalliseen lainsäädäntöön perustuvista lennonvarmistuksen erillispalveluista aiheutuvat kustannukset tulisi ottaa huomioon säädettäessä vapautetuista lennoista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Lakiluonnoksessa puolustusyhteistyöstä lennonvarmistuspalvelun tarjoajalle syntyvien kustannusten korvaamista koskeva kirjaus on sijoitettu ilmailulain 112 §:n 2 momenttiin, joka jättää jossakin määrin tulkinnanvaraiseksi sen, korvataanko lennonvarmistuspalveluntarjoajalle myös lakiluonnoksen 112 §:n 3-5 momentissa tarkoitetusta lennonvarmistuksen erillispalvelusta syntyvät kustannukset.
Fintraffic Lennonvarmistus Oy pitää kannatettavana lähtökohtaa, jossa säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja saa kaikista tarjoamistaan puolustusyhteistyösopimuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla maksuista vapautetuista palveluista asianmukaisen korvauksen valtion varoista.
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Surkka Jyrki 8.5.2024
JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITTO JHL kiittää mahdollisuudesta lausua lakiesitykseen.
JHL ry ottaa tässä lausunnossa kantaa vain esityksen USA:n joukkojen palvelukseen Suomesta palkattavaa henkilöstöä koskeviin osiin.
Sopimuksessa todetaan, että USA pyrkii kunnioittamaan suomalaisia työehtoja ja työlainsäädäntöä, vaikka lähtökohtana onkin alueperiaatteesta poiketen USA:n lainsäädäntö. Sitoumus kunnioittaa suomalaisia työehtoja on yleisperiaatteena hyvä. Kiinnitämme kuitenkin huomiota poikkeuksiin, joita edellä mainituista asioista on kirjattu sopimukseen.
Hallituksen esityksessä kohdassa 7.5 todetaan että työsuhteissa sovellettava lainsäädäntö määräytyy tavanomaisesta poikkeavasti. Suoraan USA:n joukkojen palvelukseen palkattavien osalta ei sopimuksen 24 artiklassa taata Suomen lainsäädännön mukaisia työehtoja kaikilta osin. JHL pitää tätä ongelmallisena ja Rooman sopimuksen hengen vastaisena. Työntekijöille tulisi taata yksiselitteisesti vähimmäistyöehdot voimassa olevien suomalaisten työehtosopimusten ja työlainsäädännön mukaisesti.
Perustelujen kohdassa 15.2.7. käsitellään sopimuksen artiklaan 15 liittyen oikeusturvakysymyksiä. Paikalta palkatulle henkilöstölle ei taata sopimuksessa Suomen lainsäädännön mukaista oikeusturvakeinoja. Vaikka näitä tilanteita missä työntekijä palkattaisiin suoraan USA:n joukkojen palvelukseen, arvioidaan olevan vähän, tulee tulisi työntekijöiden oikeusturvasta säätää paremmin ja Suomen lakien mukaisesti. Sopimuksen perusteella on epävarmaa, voiko paikalta palkatut työntekijät saada asiansa käsitellyksi suomalaisessa tuomioistuimessa. Lainvalintasääntöihin liittyy merkittävää epävarmuutta ja se voi käytännössä estää suomalaisten työlainsäädännön toteutumisen niissäkin tapauksissa, joissa USA lähtökohtaisesti myöntäisi kunnioittavansa suomalaista työelämäsääntelyä. JHL näkee, että näitä kysymyksiä tulisi selventää jatkovalmistelussa ja luoda yleiset pelisäännöt, miten työntekijä voi saattaa mahdollisesti syntyvät erimielisyydet viranomaisten ratkaistavaksi sopimuksen mukaisissa tilanteissa.
Työ- ja elinkeinoministeriö 8.5.2024
Työ- ja elinkeinoministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että se on osallistunut hallituksen esityksen valmisteluun ja pitää esitystä hyvänä ja kannatettavana. Tarvittaessa puolustusyhteistyösopimuksen ja eri sektorialojen sääntelyn soveltamista tulee selkeyttää viranomaisohjeistuksella.
Muilta osin työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole lausuttavaa esityksestä.
Puolustusministeriö 8.5.2024
- Yleistä
Ulkoministeriö on pyytänyt puolustusministeriöltä lausuntoa otsikon asiassa. Puolustusministeriö on
saanut Pääesikunnalta lausunnon esitystä koskien. Puolustusministeriö antaa lausunnon koko puolustushallinnon
puolesta.
Puolustusministeriön edustajat ovat osallistuneet puolustusyhteistyösopimusta koskeviin neuvotteluihin sekä esitystä valmistelleen työryhmän työskentelyyn yhdessä Puolustusvoimien edustajien kanssa. Puolustusministeriön näkemyksen mukaan esitysluonnos on laadittu perusteellisesti ja sen linjaukset ovat kannatettavia. Puolustusyhteistyösopimuksen voimaansaattaminen edesauttaa sotilaallisen yhteistyön edistämistä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä sekä osaltaan tukee Suomen integraatiota Natoon ja edistää Suomen puolustusmahdollisuuksia.
Puolustusministeriö toteaa lisäksi, että on tärkeää, että sopimusmääräysten täytäntöönpanojärjestelyt sovitaan eri tasoilla ja asianosaisten toimijoiden kesken yhteistyössä Puolustusvoimien ja USA:n joukkojen kanssa. Yhteistyön käytännön menettelytavoista laadittavat täytäntöönpanojärjestelyt mahdollistavat puolustusyhteistyösopimuksen toimeenpanon molempien osapuolten yhteisesti hyväksymällä tavalla.
- Vaikutukset
Puolustusministeriö kiinnittää huomiota esityksessä esitettyjen taloudellisten vaikutusten (7.3) osalta siihen, että vaikka puolustusyhteistyösopimuksesta aiheutuu kustannuksia poikkihallinnollisesti, jäisi kustannusten korvaaminen tällä hetkellä lähes kokonaisuudessaan puolustusministeriön hallinnonalalle.
Suomen valtion kokonaisturvallisuuden näkökulmasta sopimus voidaan käsittää laaja-alaisemmin kuin välttämättä ainoastaan puolustusministeriön hallinnonalaa koskevana oikeudellisena sitoumuksena.
Puolustusministeriö esittää taloudellisten vaikutusten osalta 7.3 kohdassa tarkennettavaksi viidennen kappaleen ensimmäisessä virkkeessä olevaa esimerkkiluetteloa lisäämällä myös poronhoitoa ja pohjavesialueita koskevat esimerkit seuraavasti: ”Metsähallituksen käytössä olevien alueiden osalta on huomioitava, että esimerkiksi osalla ampuma- ja harjoitusalueista on mm. luonnonsuojelu- ja pohjavesialueista johtuvia käytön rajoitteita ja alueilla voi olla myös muu, esimerkiksi metsätalous- tai poronhoidollinen käyttötarkoitus.”
Lisäksi puolustusministeriö esittää harkittavaksi, tulisiko 3 artiklaa koskeviin yksityiskohtaisiin perusteluihin lisätä maininta siitä, että alueiden käyttöön ja rakentamiseen liittyy myös näiltä osin rajoitteita.
Henkilöstövaikutusten (7.4) osalta puolustusministeriö esittää kohdan ensimmäiseen kappaleeseen lisättäväksi seuraavan tarkennuksen: ”Puolustusyhteistyösopimus lisää näillä näkymin ainakin logistiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä ja vaikuttaa myös sitä kautta henkilöstöresurssien tarpeeseen.”
Viranomaisvaikutuksissa (7.5) olisi puolustusministeriön näkemyksen mukaan hyvä avata niitä vaikutuksia, joita esityksellä on kemikaali- ja räjähdeturvallisuudesta vastaaviin viranomaisiin.
- Pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö (3 artikla)
Esitysluonnoksen sivun 39 viimeisen kappaleen mukaan artiklan 6 kohdan mukaan USA:n joukoilta ei peritä vuokraa tai muita vastaavia maksuja. Puolustusministeriö toteaa, että esityksen jatkovalmistelussa olisi kuitenkin syytä arvioida tuleeko USA:n joukkojen maksaa kiinteistöveroa käyttämistään
alueista ja tiloista.
Puolustusministeriö esittää 3 artiklan 11 kohdan perusteluihin seuraavan tarkennuksen: ”USA:n joukot, USA:n sopimustoimittajat ja suomalaiset sopimustoimittajat voisivat näin ollen maankäyttö- ja rakennuslain tai rakentamislain puolustustarkoitusta koskevien ehtojen täyttyessä suorittaa rakennus-, muutos- ja korjaustöitä sopimuksen liitteessä luetelluissa sovituissa tiloissa ja sovituilla alueilla ilman että haettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaista rakennuslupaa tai rakentamislain mukaista rakentamislupaa.”
Puolustusministeriö toteaa, että edellä mainitut lait mahdollistavat poikkeamisen rakennus- ja rakentamislupaa koskevista vaatimuksista vain näissä tapauksissa. Muissa tapauksissa sopimuksen mukaisesti Suomen toimeenpanijan tulisi hakea rakennus- tai rakentamisluvat USA:n joukkojen
rakennus-, muutos- ja korjaustöitä varten. Esitetty tarkennus vaikuttaa myös sivun 42 viimeiseen kappaleeseen.
Lisäksi 3 artiklan perusteluissa sivulla 42 on tarpeen tarkentaa ympäristönsuojelulain (527/2014) ympäristölupiin liittyen lain 50 a §:n lupa- ja ilmoitusmenettelyn soveltuvuutta. Tämän osalta olisi puolustusministeriön näkemyksen mukaan tarpeen lisätä seuraava tarkennus ympäristönsuojelulakia
käsittelevän kappaleen yhteyteen: ”Maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavissa kohteissa sijaitsevien kemikaalivarastojen ympäristölupamenettelyn osalta on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 50 a §:n poikkeussääntely. Säännöstä sovelletaan myös puolustusyhteistyösopimuksen tarkoittamilla USA:n joukkojen käytössä olevilla alueilla, jotka sijaitsevat Puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevilla alueilla.”
- Luvat (10 artikla)
Puolustusministeriö esittää harkittavaksi, tulisiko 10 artiklaa koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden viidennen kappaleen loppuun lisätä erityiskuljetuslupien kytkentäkatsastuksista virke: ”Viranomaismenettelyt tulee kuitenkin tarkentaa erityiskuljetusluvan kytkentäkatsastusta
koskevien ehtojen osalta.”
- Kemikaali- ja räjähdeturvallisuus
Esitysluonnoksessa on käsitelty kemikaali- ja räjähdeturvallisuutta sekä viitattu vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005, kemikaaliturvallisuuslaki) vaatimuksiin useissa kohdissa. Esitysluonnoksessa on todettu, että jatkossa voi olla tarve arvioida kansallisen lainsäädännön muutostarpeita näiltä osin, kun puolustusyhteistyösopimukseen soveltamisesta saadaan kokemusta. Mahdollisia kansallisen lainsäädännön muutostarpeita tarkasteltaessa otetaan huomioon Yhdysvaltojen lisäksi myös muut valtiot, joiden kanssa Suomi tekee puolustusyhteistyötä, eli ensisijaisesti muut Pohjois-Atlantin liiton jäsenvaltiot. Puolustushallinnossa tullaan seuraamaan sopimuksen soveltamiskäytäntöä sen arvioimiseksi, miltä osin kansallista lainsäädäntöä on tarve tulevaisuudessa muuttaa tai tarkentaa.
Puolustusministeriöllä ei ole muuta lausuttavaa esitysluonnoksesta.
Osastopäällikkö, kansliapäällikön sijaisena
Janne Kuusela
Hallitussihteeri
Joona Lapinlampi
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy8.5.2024
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:llä ei ole lausuttavaa esitysluonnoksen johdosta.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Toimitusjohtaja, Hasari Marko8.5.2024
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö kiittää mahdollisuudesta saada lausua puolustusyhteistyösopimusta koskevasta hallituksen esityksestä.
Olemme perehtyneet asiaan ja pidämme laadittua esitystä perusteltuna ja hyvin valmisteltuna.
Toteamme, että esityksellä ei näyttäisi olevan vaikutusta pelastusalan sopimushenkilöstön (vapaaehtoisten palokuntien) asemaan.
Laatikainen Markku 8.5.2024
Ulkoministeriö
PL 176
00023 Valtioneuvosto
Asia: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/36586/2023
DCA (Defence Cooperation Agreement) on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. (1) Suomen kansalaisten turvallisuuden näkökulmasta on syytä huomioida seuraavat asiat DCA-sopimuksen hyväksymistä pohdittaessa.
- DCA-sopimus kaventaa Suomen itsemääräämisoikeutta.
Sopimuksen artikla 3:n mukaan Yhdysvaltojen joukot saisivat oikeuden suorittaa sotilaallisia tehtäviä Suomen maaperällä pysyvästi ilman, että Suomi tietää niistä tai voi puuttua niihin. (2)
- DCA-sopimus todennäköisesti lisää jännitteitä kahden ydinasevallan välillä Suomen maaperällä.
Liite A:n mukaan Yhdysvaltojen asevoimat saa käyttöoikeuden 15 sotilasalueeseen Suomessa. (2)
- Kaikki alueet Suomessa ovat mahdollisia harjoittelupaikkoja Yhdysvalloille.
Artikla 3:n mukaan Suomen tulee auttaa joukkoja pääsemään myös yksityisille alueille ja yksityisiin tiloihin. (2)
- DCA-sopimus lisää Suomen maaperällä tapahtuvan ydinsodan uhkaa.
Ydinsodankäynnin harjoittelu mahdollistuu Suomen alueella. (2,3)
- DCA-sopimuksen allekirjoittaminen Suomen osalta ja Natoon liittyminen ei ole tapahtunut demokraattisesti.
Ennen DCA-sopimuksen allekirjoittamista ei käyty luvattua keskustelua Suomen turvallisuuspoliittisesta roolista Naton jäsenmaana. (5) Suomen Nato-jäsenyydestä ei järjestetty Presidentti Niinistön lupaamaa kansanäänestystä. (6)
- Yhdysvallat ja sen johtama Nato toimillaan jatkavat mahdollisesti konfliktia provosoivaa vaikutusvallan laajentamistaan itään.
Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton rakentamat tukikohdat Kuubaan – Yhdysvaltojen rajan tuntumaan – nähtiin oikeutetusti ydinsodan uhkaa lisäävänä provokaationa, mutta Yhdysvaltojen tukikohtia Suomessa ei haluta nähdä vastaavalla tavalla. (17,18) Venäjä on ilmoittanut perustavansa uuden armeijakunnan rajan tuntumaan vastauksena Suomen Nato-jäsenyyteen ja DCA-sopimukseen. (19,20)
- Yhä liittoutuneempi Suomi on jatkuvasti heikompi rauhan edistäjä.
DCA-sopimus vie Suomen yhä kauemmaksi neutraalista rauhanvälittäjän roolistaan, joka sillä on perinteisesti ollut.
Yhteenveto
Hallituksen esityksessä DCA-sopimuksen hyväksymiseksi kuvataan, että sopimus vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Esityksessä ei punnita lainkaan sitä mahdollisuutta, että DCA-sopimus voisi heikentää Suomen turvallisuutta. (21,22) Jos hallitus pohtisi sopimuksen merkitystä Suomen kansalaisten turvallisuudelle rationaalisesti, se esittäisi myös arvionsa siitä, millaisen turvallisuusuhan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallinen läsnäolo Venäjän rajan tuntumassa aiheuttaa Suomen kansalaisten turvallisuudelle.
Vaadin, että Suomen hallitus esittää perustellun arvionsa Suomen maaperällä olevan Yhdysvaltojen joukkojen sotilaallisen läsnäolon vaikutuksista Suomen kansalaisten turvallisuudelle ennen DCA-sopimuksen hyväksymistä.
Lähteet
1. Ulkoministeriö. Puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA). https://um.fi/puolustusyhteistyosopimus-yhdysvaltain-kanssa-dca
2. Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä puolustusyhteistyöstä. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/95a8ccfa-3ca6-437b-a84d-f7529c70aed1/9cbbdbf9-64fe-4e7d-96cf-6be0cfccc9e2/SOPIMUS_20240328140245.pdf
3. Vetoomus kansanedustajille: ei vieraan vallan sotilastukikohtia Suomeen! https://www.adressit.com/ei_vieraan_vallan_sotilastukikohtia_suomeen
4. Yle. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat DCA-sopimuksen - Blinken: Historiallinen vuosi maiden yhteistyölle. https://yle.fi/a/74-20065633
5. Rauhanliitto. Suomen ja USA:n puolustusyhteistyösopimus DCA on vaarallista pelotepolitiikkaa. https://rauhanliitto.fi/rauhanliitto/ajankohtaista/tiedotteet/suomen-ja-usan-puolustusyhteistyosopimus-dca-on-vaarallista-pelotepolitiikkaa
6. Helsingin Sanomat. Niinistö haluaa Natosta kansanäänestyksen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903554.html
7. Reuters. US blocks ceasefire call with third UN veto in Israel-Hamas war. https://www.reuters.com/world/us-casts-third-veto-un-action-since-start-israel-hamas-war-2024-02-20/
8. Kellner, Douglas 1998. Mediakulttuuri.
9. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 15 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-15%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=43663
10. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 16 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-16%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=36184
11. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 17 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-17%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=21446
12. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 18 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-18%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=23379
13. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 19 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-19%20Daily%20Report.pdf?itok=95901
14. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 21 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-20-21%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=82567
15. Organization for Security and Co-operation in Europe. Ceasefire violations observed by the SMM 22 February 2022. https://www.osce.org/files/2022-02-22%20Daily%20Report_ENG.pdf?itok=63057
16. Max Milo. Jacques Baud - Western sanctions against Russia are creating news alliances between the "bad guys". https://www.youtube.com/results?search_query=jacques+baud+western+sanctions+against+russia+are
17. JDS. The US should compromise on Nato to save Ukraine. https://www.jeffsachs.org/newspaper-articles/gafr872ellaha3wpjhpfylc6lcx68j
18. The Guardian. Many predicted Nato expansion would lead to war. Those warnings were ignored. https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/feb/28/nato-expansion-war-russia-ukraine
19. Yle. Venäjä aikoo perustaa Karjalaan uuden armeijakunnan - nämä Suomen lähiseudun varuskunnat voivat kasvaa merkittävästi. https://yle.fi/a/74-20013469
20. Yle. Venäjä kertoi kutsuneensa Suomen suurlähettilään puhutteluun DCA-sopimuksen takia - todellisuudessa Suomi pyysi tapaamista itärajaan liittyen. https://yle.fi/a/74-20065790
21. Valtioneuvosto. Hallituksen esitys puolutustusyhteistyöstä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=UM003:00/2024
22. Lausuntopalvelu. Hallituksen esitys eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadProposalAttachment?proposalId=cbe78f51-50b9-4430-8439-f6d495d912ba&attachmentId=22081Suomen Punainen Risti 8.5.2024
Suomen punainen Risti kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Lausuntoon on sisällytetty myös Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun huomiot.
3 artikla. Pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden käyttö.
Sopimuksen 3 artiklan mukaan “USA:n joukoilla, USA:n sopimustoimittajilla, suomalaisilla sopimustoimittajilla, huollettavilla sekä muilla yhteisesti sovituilla tahoilla on oikeus esteettä päästä ja käyttää liitteessä määriteltyjä sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin: esimerkiksi vierailuihin, koulutukseen, harjoituksiin, kauttakulkuun, joukkojen sijoittamiseen, kaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittamiseen ennakolta, humanitaariseen ja katastrofiapuun liittyvään toimintaan sekä valmiusoperaatioihin. Lista ei ole poissulkeva.”
Perusteluissa todetaan erikseen, että kansallisessa lainsäädännössä kansallisen päätöksentekomenettelyn osalta sovellettavaksi voisi tulla laki kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta (418/2017). Avun antamista ja pyytämistä tai yhteistoimintaan osallistumista harkittaessa tulee lain mukaan ottaa huomioon YK:n peruskirjan päämäärät ja periaatteet ja muut Suomea velvoittavat kansainvälisen oikeuden säännöt.
3 artiklan ja myös 4 artiklan (puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta) osalta muistutamme, että tilanteissa, joissa mainittuja artikloja sovelletaan, tulee kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioida kansainvälisen oikeuden säännöt ml. humanitaarisen oikeuden erotteluperiaate. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sotilaallinen toiminta ja toimijat tulee erotella siviililuontaisesta toiminnasta, siviilikohteista sekä -väestöstä. Sotilaallisia toimijoita ei siten lähtökohtaisesti tulisi käyttää katastrofiapuun tai etenkään humanitaariseen apuun liittyvään toimintaan.
26 artikla. USA:n sopimustoimittajien asema.
Artiklan mukaan USA:n sopimustoimittajiin ei sovelleta Suomen säädöksiä ja määräyksiä siltä osin kuin kyse on yritysten ja yhteisöjen luvituksesta ja rekisteröinnistä yksinomaan tavaroiden ja palveluiden toimittamiseksi USA:n joukoille Suomen alueella. Tällaisia tavaroita ja palveluita voivat esityksen mukaan olla esimerkiksi erilaiset elintarvikkeet, lääkkeet, verituotteet ja lääkintämateriaalit.
Suomessa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu on tällä hetkellä ainoa veripalvelulaitos, jolla on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen eli Fimean myöntämä toimilupa Suomessa.
Tulkintamme mukaan sopimus mahdollistaisi ainakin teoriassa USA:n joukkojen oman verihuollon Suomessa. Tällöin esim. verivalmisteita (verituotteita) ei ilmeisesti koskisi Suomessa muutoin noudatettavat laatukriteerit tai tuontiin, varastointiin ja jakeluun liittyvät vaatimukset. Vaikka mainitun kaltainen tilanne lienee epätodennäköinen, siihen on syytä varautua. Esimerkiksi Saksassa USA:n Eurooppaan pysyvämmin sijoitetuilla joukoilla on omaa veripalvelutoimintaa.
Tällaisessa tilanteessa ei liene odotettavaa, että USA:n joukot toimittaisivat maahan omia verivalmisteitaan, vaan tällöin verivalmisteita ostettaisiin, ainakin tilanteissa, joissa joukkojen oma luovutustoiminta ei syystä tai toisesta olisi riittävää, Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulta. Tästä syystä on välttämätöntä huomioida Fimean myöntämän Veripalvelun nykyisen toimiluvan laajuus ja soveltamisala, ainoana veripalvelutoimiluvallisena toimijana Suomessa. Nykyisen toimilupansa puitteissa Veripalvelulla ei ole laillista oikeutta toimittaa verivalmisteita suoraan USA:n joukoille, ja tähän liittyvää menettelyä ja mahdollisia muutostarpeita tulisi selvittää yhdessä Fimean kanssa.
Lisäksi tulee sopia siitä, millä kriteereillä ja minkälaisella menettelyllä mahdolliset päällekkäiset pyynnöt ratkaistaisiin, jos USA:n joukkojen ja Suomen muut kansalliset verihuollon tarpeet ylittäisivät käytössä olevan kapasiteetin rajat. Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti Suomen Punainen Risti noudattaa toiminnassaan, ml. Veripalvelutoiminta, tasapuolisuutta ja antaa apua puhtaasti tarveperustaisesti kaikille sitä tarvitseville. Ohjaavien kriteerien ja menettelyiden tulisi olla samat kaikissa mahdollisissa poikkeusoloissa, ei ainoastaan DCA-sopimusta sovellettaessa.
Suomen syyttäjäyhdistys ry 8.5.2024
Suomen syyttäjäyhdistys ry (myöh. SSY) edustaa suurinta osaa Suomen syyttäjistä.
SSY ymmärtää, että sopimus on jo käytännössä solmittu ja siihen on vaikeaa tehdä muutoksia. SSY olisi pitänyt parempana toimintatapana, että sopimuksesta olisi pyydetty lausuntoa ennen sen solmimista.
Sen vuoksi kiinnitämme huomiota asioihin, joihin voisi vielä tarkentaa tai asioihin, jotka ovat Suomen sisäisiä.
Suomeen sijoitettavien Yhdysvaltojen joukkojen henkilöstön määrä on vielä epäselvä. Todennäköisesti joukkoja on suurimmillaan Suomessa tuhansia henkilöitä. On odotettavissa, että tämä tulee aiheuttamaan Suomessa asioita käsitteleville tahoille huomattavasti lisää työtä. Lisääntyneet työt pitää huomioida määrärahoissa. Tällä hetkellä vain puolustusministeriö on esittänyt tarvetta lisähenkilökunnalle. Lisähenkilöstön ja määrärahojen tarve tulee tuoda selkeästi esille hallituksen esityksessä. Eduskuntakäsittelyssä asian esille tuominen on liian myöhäistä.
Suomessa on sisäisiä sotilasrikoksia käsittelyssä vuosittain Syyttäjälaitoksessa satoja ja tuomioistuimissa myös lukuisia. Tämän lisäksi tulee mukaan Yhdysvaltojen joukkojen ns. siviilirikosten määrät. Lisäksi sopimuksen mukaan Yhdysvaltojen joukkojen tulee ilmoittaa Syyttäjälaitokselle asiat, joiden osalta Suomen tulee ratkaista ottaako Suomi rikosasian käsittelyynsä taikka vahingonkorvausasiat korvattavakseen. Tämä kaikki lisää oikeuslaitoksen työtä.
Asiat käsitellään Yhdysvaltojen kanssa englanniksi ja asiakirjat sisältävät NATO turvaluokiteltuja tai Yhdysvalloissa erikseen salassa pidettäviksi määrättyjä asiakirjoja, joiden osalta salassapitosäännökset ja käsittelijöiden velvollisuudet ovat tiukat. Nyt pitää huolehtia siitä, että on riittävät voimavarat asiakirjojen kääntämiseksi Suomeksi, koska suomalaisilla asioiden käsittelijöillä on virkavastuuasioissa. Samalla tulee huolehtia siitä, että käännökset tehdään virkatyönä eikä nykyisen kaltaisesti ostopalveluina, jotta turvallisuussäännökset täyttyvät eikä kukaan suomalainen käsittelijä joudu lainvastaisiin tilanteisiin. Sama koskee sitä, että asiakirjojen käsittelyä ja siirtämistä varten tarvitaan asianmukaiset toimitilat ja tietoliikenneyhteydet.
Tämä vaatisi vertailutietoa esimerkiksi Norjasta, Tanskasta ja Virosta sotilaiden määristä, ilmoitettujen asioiden määristä, syyteharkintaan ja tuomioistuimeen siirtyneistä asioista, turvallisten toimitilojen ja tietoliikenneyhteyksien kuluista yms.
Huomiota ehdotuksessa kiinnittää artiklan 12 (rikosoikeudellinen toimivalta) osalta se, että verrattuna NATO Sofa sopimukseen, tuomiovallasta luopuminen poikkeaa sisällöltään olennaisesti. Nyt Suomi lähtökohtaisesti luopuu tuomiovaltansa ensisijaisuudesta. Nato Sofassa luopuminen oli yksittäisissä tilanteissa. Suomella on mahdollisuus peruuttaa tuomiovallasta luopuminen silloin, kun asialla on Suomelle erityistä merkitystä. Suomen tulee kuitenkin tehdä päätös lyhyessä ajassa, vain 30 pv määräajassa siitä, kun ilmoitus asiasta on Suomelle tehty. Olisi syytä tarkentaa milloin ilmoitus tulee tehdä ja sitä, mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää tai saako Suomi pyytää lisäselvitystä, jonka aikana ei määräaika kulje. Kyse on merkittävästä asiasta, jossa ilmoitusta ei saa viivytellä, mutta myös liian ”aikainen” huonoilla tiedoilla tehty ilmoitus on ongelmallinen. Itse ilmoitettavien asioiden rajaa on pidettävä asianmukaisena.
Samalla pitäisi tarkemmin määritellä, mitä siihen asti asian selvittämisessä/esitutkinnassa tapahtuneille aineistoille tapahtuu. Saako toinen osapuoli aineiston automaattisesti ja toisaalta saako osapuoli aina virka-apua toiselta tapahtuman tutkimuksissa. Ongelmiahan aiheutuu esimerkiksi siitä, kun eri alueilla ei Suomella tai toisaalta Yhdysvalloilla ole toimivaltaa.
Huomioitava on lisäksi, miten näissä asioissa huomioidaan Suomessa voimassaoleva asianomistajan syyteoikeus? Jos Suomi ottaa rikosasian käsiteltäväksi ja syyttäjä päätyy syyttämättä jättämispäätökseen, niin avautuuko asiassa asianomistajan syyteoikeus tai onko se syyttäjän syyttäessä rinnakkainen?
Tähän samaan asiaan liittyy määritelmien täsmentäminen. Kuten oikeuskansleri on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota ehdotuksen kohdan 15.2.10 määritelmään ” välittömässä läheisyydessä” taikka artiklan 12 kohdan 6 ”virallisen tehtävän” määritelmään. Kun ensisijainen tulkintaoikeus asioissa on Yhdysvalloilla olisi ainakin syytä saada juuri sitä koskevaa vertailutietoa muista maista.
Tarkennuksia tarvittaisiin myös 12 artiklan 7 kohdan uhrin oikeudet vahingonkorvausasioissa. Tarkoittaako sopimus sitä, että Suomen valtio korvaa suomalaisten asianomistajien vahingot, jos ne on aiheuttanut Yhdysvallat? Onko Suomella regressioikeutta Yhdysvalloilta?
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue 8.5.2024
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ilmoittaa kohteliaimmin, ettei se anna lausuntoa asiassa.
Kylliäinen Ali, Väitöskirjatutkija, Tampereen Yliopisto, valtio-oppi 8.5.2024
Lausunto koskien DCA sopimusta
Politiikan ja tulevaisuuden tutkijana koen kansalaisvelvollisuudekseni varoittaa DCA sopimuksen teon suuresta riskistä maallemme, sillä se hyvin suurella todennäköisyydellä johtaa Venäjän hyökkäykseen maahamme, eikä millään muotoa tuo lisäturvaa maallemme.
Miksi, lyhyt perustelu: DCA muodostaa Yhdysvalloille mahdollisuuden ydinaseilla ensi-iskun tekemisen Venäjän pääasiallista vastaiskun potentiaalia, eli ydinsukellusveneitä vastaan. Näin ollen ydinsotaa estävä kauhuntasapaino on järkkymässä ja Venäjä tulee varmasti hyökkäämään ja estämään Yhdysvaltojen tukikohtien syntymisen Suomeen (ja ehkä Ruotsin ja Norjan Lappiin), jos se kohtaa vielä pahemman uhan kuin mitä sille NATO laajennus Ukrainaan olisi merkinnyt, ts. jos NATO:n olisi saartanut Sevastopolin sekä tuonut ydinohjukset 5 minuutin päähän Moskovasta.
Perustelut
Venäjä ei ollut arvaamaton eikä ennustamaton hyökätessään Ukrainaan, sillä se toimi juuri niin kuin ydinasesuurvalta toimii eksistentiaalisen uhan edessä. Yhdysvallat ja Ukraina olivat solmineet uusia pidemmälle meneviä yhteistyösopimuksia syksyllä 2021 ja Ukraina oli jo antanut Yhdysvaltojen B-52 ydinpommikoneiden lennellä Ukrainan ilmatilassa lähellä Venäjän rajaa, joka mahdollistaisi Yhdysvalloille viidessä minuutissa iskeä Moskovaan. Voimme tietysti uskoa, että Yhdysvallat on hyväntahtoinen suurvalta, eikä koskaan iskisi Moskovaan, tai että mikään valtio ei uskalla aloittaa ydinsotaa, koska se olisi kaiken loppu, mutta Venäjällä ei ole mitään syytä uskoa näin. Ensinnäkin suurvallat tietävät, että ydinsota ei ole maailmanloppu, sillä niiden tuhovoima ei ole niin suuri, varsinkaan kylmän sodan aserajoitussopimusten jälkeen. Suuriosa ihmiskuntaa voi kyllä kuolla sodan seurauksista, mutta suuriosa niistäkin nälkään ja tauteihin eikä ydinräjähdykseen, paineaaltoon tai säteilyyn. Toiseksi suurvallat uskovat, että ydinsodan voi voittaa, jos voittaa toisen yllätyshyökkäyksessä ensi-iskussa ja kykenee tämän jälkeen torjumaan suurimman osan vastapuolen vastaiskua. Torjuntaohjusten kehityksen myötä torjuminenkin on tullut mahdollisemmaksi.
Kylmän sodan aikana maailma ei joutunut ydinsotaan johtuen kauhuntasapainosta tai MAD Mutually Assured Destruction tilanteesta, kun molemmilla suurvalloilla oli niin suuri kapasiteetti ydinaseita, että molemmat olisivat tuhoutuneet sodan sattuessa. Kuuban kriisi oli uhka tälle tasapainolle. Oikeammin kriisiä olisi pitänyt kutsua Turkin kriisiksi, sillä aluksi USA vei ydinohjukset Turkkiin ehkä puolen tunnin lentokantaman päähän Moskovasta, jonka jälkeen NL vei ohjuksensa Kuubaan puolen tunnin kantaman päähän Washingtonista. Hetken USA ja NL uhkailivat ydinsodalla toisiaan, kunnes molemmat vetivät ohjuksensa pois toistensa läheltä. Tätä taustaa vasten voitte ymmärtää, että USA:n mahdollisuus lennellä ydinpommikonein 5 minuutin päässä Moskovasta oli perusteltu syy Venäjälle aloittaa sota Ukrainan liittoutumattomuudesta Yhdysvaltojen ja NATOn kanssa, sillä USA:n ydinaseet Ukrainassa mahdollistaisivat ensi-iskun todella lyhyellä varoitusajalla. Ajatelkaapa, jos Monroen läntisen pallon puoliskon etupiirioppiin toimintansa perustava Yhdysvallat kohtaisi vastaavan tilanteen, jossa Venäjä toisi ydinaseensa Meksikoon, miten USA toimisi tässä tilanteessa.
Ennen tätä sotaa Biden suostutteli Niinistöä jo joulukuussa 2021 liittoutumaan NATO:n kanssa, ja ennen sotaa Venäjä esitti sopimusta Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa siitä, että NATO ei laajenisi Ukrainaan, eikä muihinkaan Venäjän naapurimaihin kuten Suomeen ja Ruotsiin. Näille vetoomuksille USA ja NATO viittasivat kintaalla, sillä USA:n tavoitteena on kylmän sodan ajan ”Containment policy” tapaan padota Venäjä ja Kiina, sen oman jo menetetyn hegemonisen valtansa uusimiseksi, ja tämän patoamispolitiikan osana kiristää Venäjän saartoa, ennen vastaavien toimien tehostamista Kiinan suunnalla (nekin ovat jo käynnissä). Seuraus oli luonnollisesti Venäjän pyrkimys invaasiolla pakottaa Ukraina liittoutumattomuuteen. Tässä ei ole mitään arvaamattomuutta, eikä provosoimattomuutta, mitä meille on asiasta väitetty.
Jo NATO:on liittymisen myötä Suomi rikkoo 1992 Venäjän kanssa solmittua Naapuruusopimusta mm. liittoutumalla Venäjän vihollisen kanssa, ja jo 1990-luvulta lähtien on rikkonut Pariisin rauhansopimusta koskevia aserajoituksia, joista poikkeamisesta ei ole sovittu YK:n turvallisuusneuvostossa, mitä rauhansopimus edellytti. Nyt DCA sopimuksen myötä Suomi luovuttaa Venäjän viholliselle Yhdysvalloille 15 tukikohtaa Suomessa, joihin se saa tuoda ihan mitä haluaa aseita, lentokoneita ja tankkeja, kuin myös ydinaseita, sillä Suomella ei ole oikeutta edes tarkastaa mitä maahan tuodaan, vaikka Suomen laki kieltäisi ydinaseet Suomessa. Päälle päätteeksi on Suomen velvollisuus puolustaa Yhdysvaltojen tukikohtia ja sotilaita, ei Yhdysvaltojen puolustaa Suomea ja suomalaisia. Tämä tilanne rikkoo monelta osin Pariisin rauhansopimusta, mm. ydinaseiden osalta, kuin myös Paasikiven- Kekkosen linjan ulkopoliittista ymmärrystä, jonka mukaan Suomen ei kannata koskaan ryhtyä luovuttamaan maata Venäjän vihollisen hyökkäysalustaksi, mitä Suomi teki mm. luovuttaessaan Lapin kahdelle sadalletuhannelle saksalaissotilaalle reittinä ja alustana hyökätä Neuvostoliittoon.
Mitä Venäjä voi tässä tilanteessa tehdä? Venäjä haluaisi varmasti säilyttää kauhuntasapainon, koska molempien suurvaltojen mahdollisuus tuhota toisensa, on paras este sodan syntymiselle, mutta Suomen DCA sopimuksen ja Ruotsin NATO/DCA sopimusten myötä Venäjän mahdollisuus vastaiskuun ja ylläpitämään kauhuntasapainoa heikkenee merkittävästi. Miksi? Siksi, että Kuolaan alueella on Venäjän vastaiskukapasiteetin selkäranka eli ydinsukellusvenetukikohdat ja näiden asevarastot, kuin myös muita mannertenvälisten ydinohjusten laukaisualustoja. Kun Yhdysvallat tuo Suomeen Rovaniemen ja Ivalon kentille taktisin B61-12 ydinpommein (liito/täsmäpommiominaisuuksin) varustetut F-35 häivepommittajat, sillä on ehkä jopa mahdollisuus tehdä täysin yllätyksenä iskuja Kuolaan alueelle, mikä parantaisi suuresti sen voiton mahdollisuuksia ydinsodassa ja Venäjä tietää tämän.
Mitä siis Venäjä tekee tämän Yhdysvaltojen uhan edessä. Jääkö se hyväuskoisesti luottamaan Yhdysvaltojen hyvätahtoisuuteen, vai uskooko se Yhdysvaltojen olevan pahantahtoinen maailmanhegemonian tavoittelija. Tässä maailmantilanteessa pelkään pahoin, että Venäjä kokee pienimmäksi pahaksi hyökätä Suomeen ja vallata ainakin Lapin, ehkä myös Norjan ja Ruotsin Lapin, sekä sodalla vaatia Suomen takaisin liittoutumattomaksi maaksi.
Ukrainan sota on näyttänyt Venäjälle, että NATO maat ovat paperitiikereitä kyvyissään. NATO:n asevarastot ovat tyhjät ja tehtaat liian hitaita tuottamaan tavanomaisen sodan käynnin aseita riittävästi. Toisaalta Venäjä tietää, että nato ydinsateenvarjo suojaa vain Yhdysvaltoja. Yhdysvallat ei aloita ydinsotaa suojatakseen jotain pientä maata kuten Suomea, eikä se ole sen kansallisen edun mukaista. Venäjä voi siis täysin vapain käsin hyökätä Suomeen (tai balttiaan, jos niin katsoo tarpeen olevan), ilman, että sen tarvitsee huolestua ydinsodasta USA:n kanssa, tai jos USA olisi tässä kohtaa valmis lopulliseen taistoon ydinsodalla Venäjää ja Kiinaa vastaan, niin Venäjä ei ainakaan tulisi yllätetyksi.
Talouspakotteista ei Venäjälle olisi myöskään mitään huolta, sillä nykyinen pakotesota on vienyt pakotteet jo niin pitkälle, että ei ole enää mitään millä pakottaa, ja nykyisetkin haittaavat enemmän EU maita ja erityisesti Suomea kuin Venäjää. Viime aikoina Venäjän mediassa on jotkut poliitikot esittäneet Putinin julkituoman Ukrainaan vallattavan 300-500 km puskurivyöhykkeen lisäksi myös samanlaisen luomista Suomen suunnalle. Eli kansaa valmistellaan Venäjällä uuteen ”talvisotaan” Suomen suunnalla, joka sekin käytiin puskurivyöhykkeen rakentamiseksi Saksan hyökkäyksen edellä. Suomen liittoutuessa NATO:n kanssa ja DCA sopimuksella USA:n kanssa Venäjä ei edes olisi suuri pahis tässä kuviossa, jossa se voisi todeta Suomen rikkoneen Pariisin rauhansopimuksen ja Naapuruussopimuksen, jonka vuoksi se oli kansainvälisen lainkin näkökulmasta pakotettu toimimaan ennaltaehkäisevästi.
Tästä kokonaiskuvasta voin ennakoida, että Venäjä tulee hyökkäämään ainakin Lappiin, joka hyvin harvaan asutettuna on lähes ajettavissa läpi, ennen kuin Suomi saa mobilisoitua joukkoja. Tämän luulisi tapahtuvan ennen kuin USA saa tukikohdat sieltä, tosin nykytilanteessa, jossa Yhdysvaltojen sotilaita kaatuu jo Ukrainassa, ei liene enää suuri kynnys suurvalloille käydä pienimuotoisesti tavanomaista sotaa keskenänsä, vaikkapa Lapin tukikohdista. Toisaalta NATO jäsenyyden myötä Venäjä on perustanut uudelleen Leningradin sotilaspiirin ja voi koota sinne joukot sotaa varten pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa, koska NATO on muodostanut uhan ja varustelu rajalle on luonnollista. Suomi tuskin tulee tekemään joukkojen liikekannallepanoa tässä taloustilanteessa. Siihen ei ole varaa, kun jo nyt puolustusvoimien 3 miljardista 6 miljardiin tuplattu budjetti ottaa koville ja miljardi vuodessa Ukrainan aseistamiseen, sekä miljardit (4 miljardia ?), jotka kuluvat Ukrainan pakolaisten kustannuksiin, syövät kaikki valtion budjettia. Tämän päälle valtionveloista maksetaan ylimääräiset 3 miljardin korkokuluja vuodessa EKP:n sota-ajan koronnostojen vuoksi. Näissä onkin suurin syy valtion taloutemme 13 miljardin alijäämään tänä vuonna, josta kukaan ei keskustele kaikkien hyvinvointivaltiotamme tuhoavien leikkausten keskellä, jotka tuhoavat myös tulevien sukupolviemme tulevaisuuden.
Tässä tilanteessa Suomi voi siis vain vastaanottaa valmistautumattomana tulevan Venäjän hyökkäyksen, jonka aikataulusta päättää vain Venäjä, ja jota vastaan NATO:n tuki voi olla rajallista, koska sillä ei ole asevarastoja, eikä joukkoja tarjota ja ydinaseilla tätä sotaa ei käytäisi. Suomen suurin apu olisi siis DCA sopimuksen hyväksymättä jättäminen eduskunnassa, jolloin USA ei saisi tukikohtia Suomeen, eikä Venäjä kokisi Suomea niin suurena uhkana, että tänne tarvitsisi hyökätä. Siksi vetoankin tällä lausunnollani teihin kansanedustajiin ja ministereihin, että ette lähde toistamaan historiallisia typeryyksiä, mitä Suomi teki liittoutuessaan ja veljeillessään natsi Saksan kanssa jo vuodesta 1934. Suurvallat eivät koskaan ole pienien valtioiden vaan oman etunsa asialla.
Vielä jos laajennamme näkökulmaa, niin on täysin järjetöntä liittoutua sotimaan hegemoniansa menettäneen valtion kanssa. Historiallisessa tilanteessa, jossa millään valtiolla ei enää ole mahdollisuuksia ryhtyä yksinvaltaiseksi maailmanpoliisiksi ylläpitämään itselleen edullista politiikkaa ja maailman taloutta. Viisisataa vuotta vanha juutalaiskristillisen sivilisaation länsiosan luoma hegemoninen maailmanjärjestys on vallan tyhjiössä, eikä sitä voi korvata tulevaisuudessa kuin jokin aidosti kaikki maailman maat sisäänsä sulkeva ja osallistava demokraattinen maailmanjärjestelmä, jossa maailman etuja ja haittoja jaetaan tasapuolisesti ja kaikkien hyvinvointia edistäen.
Nyt käytävä kolmas maailmansota on siten pakottava oikeudenmukaisempaan ja demokraattisempaan maailmanjärjestykseen, mutta ei Suomen tässä tilanteessa kannata olla mukana tekemässä samoja historiallisia typeryyksiä kuin edellisissä maailmansodissa, joissa kärsimme suurvaltojen vasalleina. Niin kuin aikaisempien sotien jälkeen luotiin Kansainliitto ja Yhdistyneet kansakunnat, niin tullaan tämänkin sodan jälkeen rakentamaan jotain vielä parempaa ja demokraattisempaa uutta järjestystä, jonka yhteydessä unohdetaan nykyhetken naapurien viholliseksi demonisoinnit. Suomen olisi parempi tässä maailmantilanteessa vaihtaa takaisin suurvaltapolitiikan sovittelijaksi kuin liittoutua sotimaan, josta tulemme vain kärsimään.
DCA sopimuksesta luopuminen ja ryhtyminen vaikkapa Ukrainan rauhanneuvottelujen ja liittoutumattomuuden, sekä NATO:n ja Venäjän aseistariisunnan edistäjäksi olisi tässä tilanteessa huomattavasti hedelmällisempää. Sota on elämän mustavalkoista vaihtoehdottomuutta ja kurjuutta maailmassa, rauha puolestaan avaa äärettömät mahdollisuudet hyvinvoinnille maailmassa. Valitkaa kansanedustajat mieluiten rauha jo jälkipolviennekin vuoksi.
- 5. 2024 Petri Kylliäinen
Huoltovarmuuskeskus 8.5.2024
Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijalausunto Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi
Ulkoministeriö on pyytänyt Huoltovarmuuskeskukselta (HVK) lausuntoa hallituksen esitysluonnokseen, joka koskee Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista sekä siihen liittyviä lakeja.
Kiitämme mahdollisuudesta lausua aiheesta. Olemme perehtyneet luonnokseen hallituksen esitykseksi sekä sen kohteena olevaan puolustusyhteistyösopimukseen ja esitämme aiheesta seuraavat huoltovarmuuden kannalta merkitykselliset huomiot.
Kansallisten huoltovarmuusjärjestelyjen ja puolustusyhteistyön rajapinnat
Hallituksen esityksessä kuvataan hyvin Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen (Defence Cooperation Agreement, DCA) roolia maiden kahdenvälisen yhteistyösuhteen mahdollistajana ja liittolaisuussuhteen syventäjänä. HVK pitää tiivistyvää yhteistyösuhdetta Yhdysvaltojen kanssa tervetulleena kehityksenä ja pyrkii tukemaan sitä osaltaan huoltovarmuuteen liittyvän dialogin ja yhteistyöaloitteiden kautta.
Lausunnon varsinaisena kohteena olevalla DCA-sopimuksella sovitaan Yhdysvaltojen oikeudesta päästä Suomen alueelle sekä käyttää sovittuja alueita. Sopimukseen piiriin kuuluvat myös muun muassa puolustusmateriaalin varastoimiseen liittyvistä asioista. Huoltovarmuudella on suora rajapinta edellä mainittuihin asioihin sen perustehtävän kautta, joka kattaa väestön toimeentulon ja maan talouselämän lisäksi myös maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien turvaamiseen niin poikkeusolojen kuin vakavien häiriötilanteiden varalta. Osana puolustusyhteistyösopimuksen soveltamista on tarpeen muistaa huoltovarmuuden rajapinta aiheeseen sekä ristiin tarkastella maanpuolustusta tukevia, kansallisia huoltovarmuusjärjestelyjä sopimuksessa asetettujen velvoitteiden kanssa.
Maanpuolustusta tukevia huoltovarmuusjärjestelyjä rakennetaan ja kehitetään yhteistyössä puolustushallinnon ja puolustusvoimien kanssa. Yhteistyö on pitkäjänteistä ja laaja-alaista, jota ilmentää muiden muassa HVK:n ja puolustusvoimien strateginen kumppanuus. Kumppanuus ja olemassa oleva yhteistyö tarjoavatkin soveltuvat puitteet DCA-sopimuksen ja huoltovarmuusjärjestelyjen risteymäkohtien tarkastelulle.
Digi- ja väestötietovirasto 8.5.2024
Digi- ja väestötietovirasto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi ja esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa.
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettaisiin eduskunnalle Suomen ja USA:n välisestä puolustusyhteistyöstä tehdyn ns. DCA-sopimuksen hyväksymistä, lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamista ja joidenkin liitännäislakien muuttamista. Esitysluonnoksessa ei ehdotettaisi Digi- ja väestötietoviraston toimintaan keskeisesti vaikuttavien lakien, kuten kotikuntalain (201/1994) tai väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009, jäljempänä VTVPL) muuttamista.
Henkilötunnuksen ja kotikunnan tarve
Digi- ja väestötietoviraston toimintaan vaikuttavia määräyksiä sisältyy DCA-sopimuksen 7 artiklan 3 kappaleeseen, jonka mukaan sopimuksessa määriteltyihin USA:n joukkoihin, USA:n sopimustoimittajiin ja huollettaviin ei sovelleta ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevaa sääntelyä. Lisäksi esityksen perustelujen mukaan sovelletaan täydentävästi NATO SOFA-sopimusta, jonka III artiklan 1 kappaleen mukaan vastaanottajavaltioon sijoitettuja joukkoja eivät koske vastaanottajavaltion antamat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset, eikä heillä katsota olevan oikeutta pysyväisluonteiseen oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella.
Digi- ja väestötietoviraston toiminnan näkökulmasta on tarpeen arvioida, voidaanko DCA-sopimuksen piiriin kuuluville henkilöille antaa suomalainen henkilötunnus ja/tai kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. Esityksen perusteluissa (HE s. 53–56) otetaan erikseen kantaa vain kotikuntaan, ja perustelujen mukaan sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt eivät lähtökohtaisesti voisi saada kotikuntaa Suomessa. Lisäksi perusteluista on tulkittavissa, että näiden henkilöiden ei myöskään olisi tarkoitus saada suomalaista henkilötunnusta.
Digi- ja väestötietoviraston käsityksen mukaan Suomessa on hyvin vaikea elää osana yhteiskuntaa ilman suomalaista henkilötunnusta, koska hyvin monet tietojärjestelmät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on rakennettu niin, että henkilöiden yksilöinti niissä perustuu henkilötunnukseen. Henkilötunnuksen saamisen perusteena ei voi olla se, että palveluntuottajan tietojärjestelmä on rakennettu niin, että palvelua ei voida tarjota henkilötunnuksettomalle henkilölle. Kuitenkin on tilanteita, joissa henkilön luotettava yksilöinti on tarpeen palvelun tarjoamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tietosuojalain (1050/2018) 29 §:n 2 momentissa mainitut pankki- ja vakuutustoiminta tai terveydenhuolto. Muun muassa tästä syystä diplomaateille ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöille sekä heidän perheenjäsenilleen on VTVPL 8 §:ssä annettu mahdollisuus saada omasta pyynnöstään henkilötunnus. Digi- ja väestötietovirasto katsoo tarkoituksenmukaiseksi mahdollistaa tämä myös DCA- ja NATO SOFA-sopimusten nojalla maassa oleskeleville henkilöille.
Kotikunta Suomessa on monen julkisen palvelun saamisen edellytys, ja siksi myös ulkomaiden edustustojen ja kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat ja erityisesti heidän perheenjäsenensä hakevat silloin tällöin itselleen kotikuntaa Suomessa. Vakiintuneen tulkinnan mukaan tämä ei kuitenkaan – joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta – ole mahdollista. Kotikunnan mahdollisuus on DCA-sopimuksessa suljettu pois sekä USA:n joukoilta, huollettavilta että USA:n sopimustoimittajilta. Sikäli kuin näille henkilöille on mahdollisesti tarkoitus tarjota julkisia palveluja Suomessa, on syytä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että näitä palveluja koskevassa lainsäädännössä on huomioitu mahdollisuus saada palveluja ilman kotikuntaa Suomessa. Muuten on riskinä, että sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt pyrkivät palvelujen saamiseksi hakemaan kotikuntaa, vaikka heillä ei olisikaan oikeutta kotikuntaan, mikä olisi omiaan aiheuttamaan Digi- ja väestötietovirastolle lisää työtä kielteisten päätösten tekemisen ja perustelemisen muodossa. Lisääntyvän työn riski, vaikka itse työn lisäys olisi suhteellisen pientä, lienee syytä mainita myös esityksen viranomaisvaikutuksia käsittelevässä luvussa 7.6.
Edellisten huomioiden lisäksi ja jotta hankalilta tulkintatilanteilta vältyttäisiin, Digi- ja väestötietovirasto esittää seuraavassa muutosehdotukset väestötietojärjestelmää ja kotikuntaa koskevaan lainsäädäntöön.
Muutokset väestötietojärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön
Esityksen perusteluissa on mainittu ulkomaalaisten väestötietojärjestelmään rekisteröinnin eli henkilötunnuksen saamisen edellytyksiä sisältävänä säännöksenä VTVPL 9 § (HE s. 55). Tämän lisäksi VTVPL 8 §:ssä on rekisteröinnin kohteita koskeva rajausmääräys, jonka mukaan diplomaatteja, kansainvälisten järjestöjen edustajia tai heidän perheenjäseniään tai henkilökohtaisessa palveluksessa olevia ei pääsäännön mukaan rekisteröidä väestötietojärjestelmään eikä heille siis anneta suomalaista henkilötunnusta (1 mom. 1–3 kohdat). Kuten edellä todettiin, suomalaisessa yhteiskunnassa toimiminen ilman suomalaista henkilötunnusta on huomattavan vaikeaa, minkä vuoksi lakiin on kuitenkin jälkeenpäin lisätty mahdollisuus rekisteröidä edellä mainittuja henkilöitä heidän omasta pyynnöstään (3 mom.).
Koska DCA-sopimuksessa ei ole kyse kansainvälisen järjestön vaan toisen valtion palveluksessa olevasta henkilökunnasta, mainittua 8 §:ää ei kuitenkaan voida soveltaa näihin henkilöihin. Myös muiden NATO-maiden palveluksessa olevien, NATO SOFA-sopimuksen nojalla maassa oleskelevien kohdalla asia jää epäselväksi, olisiko nämä katsottava toisen valtion vai kansainvälisen järjestön palveluksessa oleviksi henkilöiksi ja sovelletaanko 8 §:n poikkeussäännöstä heihin vai ei. Johdonmukaisuuden, selkeän tulkintakäytännön ja henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi olisikin tarpeen 8 §:ää muuttamalla varmistaa, että myös puolustusyhteistyötä koskevien eri sopimusten nojalla maassa oleskelevat henkilöt rinnastetaan VTVPL:n soveltamisen osalta diplomaatteihin ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöihin.
Siksi Digi- ja väestötietovirasto esittää, että VTVPL 8 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan väliin lisättäisiin esimerkiksi seuraavanlainen tai muulla sopivalla tavalla muotoiltu uusi 3 kohta, jolloin nykyiset 3 ja 4 kohdat siirtyisivät 4 ja 5 kohdiksi:
“3) Suomen kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiin perustuvan puolustusyhteistyön johdosta maassa oleskelevasta ulkomaan kansalaisesta;”
Lisäksi momentin 3 kohtaa sekä pykälän 3 momenttia tulisi muuttaa nykyisten 1 momentin 3 kohdan numeroinnin muuttumisen johdosta.
Tällainen muutos toisi sekä NATO-yhteistyön että DCA-sopimuksen perusteella maahan tulevat toisten valtioiden palveluksessa olevat ulkomaan kansalaiset VTVPL 8 §:n poikkeussäännöksen piiriin, eikä heidän tietojaan missään tilanteessa rekisteröitäisi väestötietojärjestelmään tai heille annettaisi suomalaista henkilötunnusta muuten kuin heidän omasta pyynnöstään. Tällaisesta omasta pyynnöstään henkilötunnuksen saaneesta henkilöstä ei myöskään rekisteröitäisi muita henkilötietoja kuin ne, jotka hän on erikseen pyytänyt rekisteröitäviksi.
Jos muutosta VTVPL 8 §:ään ei tehdä, VTVPL jää ristiriitaiseksi lain tasolla voimaansaatettavaan DCA-sopimukseen ja NATO SOFA-sopimukseen sekä sellaisiin mahdollisiin muihin NATO-yhteistyöhön liittyviin sopimuksiin nähden, joissa on määräyksiä poikkeuksista kansallisista rekisteröinti- ja kotipaikkasäännöksistä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Digi- ja väestötietovirasto voisi tallentaa tällaisen sopimuksen piiriin kuuluvan henkilön Digi- ja väestötietovirastolle esittämän henkilötiedon ilman hänen omaa nimenomaista pyyntöään siitä. Muiden kuin 8 §:n poikkeussäännöksen piiriin kuuluvien henkilöiden henkilötietojen osalta Digi- ja väestötietovirastoa nimittäin velvoittaa EU:n yleinen tietosuoja-asetus, jonka mukaan rekisteröitävät henkilötiedot on pidettävä ajantasaisina ja täydellisinä.
Muutokset kotikuntalainsäädäntöön
Esityksen perusteluissa on myös mainittu kotikunnan saamisen edellytykset sisältävänä säännöksenä kotikuntalain 4 § (HE s. 56). Lainkohdan 3 momentissa on, samoin kuin VTVPL 8 §:ssä, erillinen poikkeussäännös siitä, että diplomaatit ja heidän perheenjäsenensä tai heidän henkilökohtaisessa palveluksessaan olevat ulkomaan kansalaiset eivät saa maahan muuttaessaan kotikuntaa Suomessa. Säännöstä on Digi- ja väestötietoviraston ja sitä edeltäneiden virastojen tulkintakäytännössä vakiintuneesti laajennettu koskemaan VTVPL 8 §:n tavoin myös kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevia ja heidän perheenjäseniään, tosin sillä tarkennuksella, että tällainen henkilö, erityisesti perheenjäsen, voi saada kotikunnan, jos jokin lain 4 §:ssä määrätyistä kotikunnan saamisen edellytyksistä täyttyy, eli käytännössä jos hän saa hakemuksestaan oleskeluluvan tai rekisteröi EU-kansalaisena oleskeluoikeutensa ulkomaalaislain mukaisesti.
Kuten edellä tuotiin esiin VTVPL 8 §:ää käsiteltäessä, tämänkin lainkohdan osalta olisi ristiriitojen välttämiseksi tärkeä varmistaa, että puolustusyhteistyön nojalla Suomessa oleskelevat henkilöt yksiselitteisesti kuuluisivat kotikuntalain 4 §:n 3 momentin poikkeussäännöksen soveltamisalaan. Siksi Digi- ja väestötietovirasto esittää, että kotikuntalain 4 §:n 3 momentin ensimmäinen virke muutettaisiin kuulumaan seuraavasti:
“Henkilöllä, joka on vieraan valtion diplomaattisen edustuston tai sellaiseen rinnastettavan muun edustuston taikka lähetetyn konsulin viraston palveluksessa tai joka oleskelee maassa Suomen kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiin perustuvan puolustusyhteistyön johdosta, ei kuitenkaan ole kotikuntaa Suomessa, ellei hän ole Suomen kansalainen tai ellei hänellä ole ennestään kotikuntaa Suomessa.”
Yhdessä momentin toisen virkkeen kanssa tämä toisi sekä NATO-yhteistyön että DCA-sopimuksen perusteella maahan tulevat toisten valtioiden palveluksessa olevat ulkomaan kansalaiset kotikuntalain 4 §:n 3 momentin poikkeussäännöksen piiriin. Jos muutosta ei tehdä, sopimus ja kotikuntalaki jäävät samalla tavalla ristiriitaisiksi kuin VTVPL 8 §:n osalta esitettiin. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että USA:n joukkoihin kuuluva voisi kotikuntalain 4 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla saada kotikunnan sillä perusteella, että hänen sopimuksessa tarkoitettu huollettavansa on Suomen kansalainen, jolla on kotikunta Suomessa.
Lisäksi sekä tämän että edellä selostetun VTVPL 8 §:n osalta riskinä on, että selkeän lainsäädännön puuttuessa henkilötunnuksen antamiseen ja kotikunnan saamiseen liittyviä asioita joudutaan viime kädessä ratkaisemaan hallintotuomioistuimissa, mikä turhaan kuormittaisi sekä Digi- ja väestötietovirastoa, tuomioistuinlaitosta että asiakkaita.
Muilta osin Digi- ja väestötietovirastolla ei ole lausuttavaa hallituksen esitysluonnoksesta.
Tapaturmavakuutuskeskus 8.5.2024
Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) on työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen lakisääteinen keskusyhteisö, joka toimii asiantuntijana työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vakuutuksen toimeenpanossa ja kehittämisessä. TVK antaa lausuntonsa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpanon näkökulmasta ja toteaa seuraavaa.
Sopimuksen vaikutus suomalaiseen työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamiseen vaikuttaa selkeältä
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) vaikuttaa myös kansallisen työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön soveltamiseen. DCA-sopimuksen perusteella Suomen alueella olevat Yhdysvaltojen asevoimien joukkojen jäsenet, mukaan lukien siviilihenkilöstö, heidän huolettavat (perheenjäsenet) ja Yhdysvaltojen sopimustoimittajat pysyvät Yhdysvaltojen lainsäädännön soveltamisalassa, mukaan lukien työlainsäädäntö ja työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamista koskeva lainsäädäntö. Sopimuksen kattamia henkilöitä ei siten vakuuteta suomalaisella työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksella eikä heille Suomessa sattuvia työtapaturmia tai ammattitauteja korvata työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella.
Jos suomalainen yritys tai henkilö solmii Yhdysvaltojen puolustusministeriön kanssa puolustusyhteissopimuksen kattaman hankinta- tai alihankintasopimuksen, tähän tehtyyn sopimukseen sovelletaan puolustusyhteistyösopimusta ja sen mukaisesti Yhdysvaltojen lainsäädäntöä. Yrityksestä tai henkilöstä muodostuu sopimuksen tarkoittama sopimustoimittaja. Hallituksen esityksen luonnoksessa on sivulla 24 todettu, että paikalta palkattujen henkilöiden sosiaaliturvan järjestämisen osalta on tunnistettu käytännöllisiä ja lainsäädännön jatkoselvityshankkeita. TVK esittää, että tätä kohtaa hallituksen esityksessä täydennetään lopulliseen esitykseen.
Jos edellä mainitulla suomalaisella (tai muun EU-maan) sopimustoimittajalla on palveluksessaan suomalaisia (tai muun EU-maan) työntekijöitä, näiden työntekijöiden Suomessa tehtävään työhön ja työsuhteisiin sovelletaan kuitenkin Suomen lainsäädäntöä ja siten mm. työtapaturma- ja ammattitautilakia. Suomalainen yritys on velvollinen normaalisti ottamaan työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen valitsemastaan vahinkovakuutusyhtiöstä.
TVK tulkitsee puolustusyhteissopimusta siten, että jos USA:n asevoimien jäsenen mukana tullut perheenjäsen sopisi työsuhteen DCA-sopimuksen ulkopuolella suomalaisen työnantajan kanssa, suomalaista työlainsäädäntöä ja työtapaturma- ja ammattitautilakia sovellettaisiin normaalisti tällaiseen työntekoon.
Lisätietoja lausunnosta antaa Kirsi Pohjolainen, p. 040 5718104 (kirsi.pohjolainen@tvk.fi)
Tapaturmavakuutuskeskus
Janne Reini
Toimitusjohtaja
Kullberg Harri 8.5.2024
Tällainen yksipuolinen päätös on mielestäni lainvastainen muut valtiot eivät saa käyttää Suomen maaperää sotilaallisiin tarkoituksiin. Niin tai näin, ehdoton ei DCAsopimukselle
Verohallinto 8.5.2024
Verohallinnolla ei ole lausuttavaa asiassa.
Syyttäjälaitos, Tamminiemi Tuire 8.5.2024
Syyttäjälaitos kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja niihin liittyviksi laeiksi.
Esitys eduskunnalle on laadittu huolellisesti huomioiden myös sopimuksen soveltamisen kannalta tulkinnanvaraiseksi tai epävarmaksi arvioitavat kohdat.
Syyttäjälaitos yhtyy esityksen näkemyksiin ja lausuu lisäksi seuraavaa.
Laki puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta
Puolustusyhteistyösopimuksen 12 artikla poikkeaa Nato Sofan VII artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaisesta menettelystä siten, että yksittäistapauksellisen tuomiovallasta luopumisen sijaan Suomi sopimuksen nojalla lähtökohtaisesti luopuisi rinnakkaisen tuomiovallan ensisijaisuutta koskevasta oikeudestaan. Sopimuksen 12 artiklan 2 kohta sisältäisi Suomelle 1 kohtaan liittyvän oikeuden peruuttaa tapauskohtaisesti 1 kohdan mukaisesti annettu tuomiovallasta luopuminen. Suomi voisi tehdä tämän päätöksen luopumisen peruuttamisesta silloin, kun Suomi katsoo, että asialla en erityistä merkitystä Suomen kannalta. Esityksessä arvioidaan sivulla 148, että sopimuksen sanamuoto voidaan ymmärtää siten, että Suomella on joka kerta velvoite arvioida erikseen, katsooko Suomi asian sisällön mukaan asian olevan erityisen merkityksellinen Suomen kannalta. Suomella on oikeus tehdä arvio myös niistä asioista, joista USA:n viranomaiset eivät ole erikseen ilmoittaneet niiden jäädessä vakavuudeltaan sovitun ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Ehdotetun voimaansaattamislain 5 pykälä sisältää säännöksen siitä, että 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tuomiovallan luovuttamisen peruuttamisesta tekisi valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä myös vastaanottaisi sopimuksen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset. Suomelle on asetettu 12 artiklan 2 kohdassa ilmoituksen vastaanottamisesta lukien 30 päivän määräaika tuomiovallan peruuttamista koskevan kirjallisen ilmoituksen tekemiselle. Sopimuksessa ei tarkenneta minkälaisen selvityksen perusteella Suomen päätös tulisi tehtäväksi. Ilmoitettavien asioiden laatu saattaa olla hyvinkin monenlainen. Ilmoituksen oheen tai ilmoitukseen liitettävä selvitys tulisi olla riittävän kattava avaamaan arvioitavaa tapahtumaa, jotta Suomella on mahdollisuus muodostaa käsityksensä tapahtuneesta ja tehdä arvionsa tuomiovallan peruuttamisesta tai peruuttamatta jättämisestä perustellusti. Merkityksellistä asian arvioinnin kannalta on myös se, missä vaiheessa ilmoitus Suomelle tehdään. Onko esimerkiksi joitain esitutkintatoimenpiteitä jo tehty vai onko kysymys ensi vaiheessa kuvatuista tapahtumatiedoista. Ehdotuksessa olisi hyvä tarkentaa, mikä on tavoitetila asian vaiheesta, jolloin ilmoitus tehdään tai tulee viimeistään tehdä.
Ehdotuksessa olisi tarpeellista tarkentaa se, miten menetellään mahdollisesti jo kertyneen esitutkintamateriaalin suhteen, jos tuomiovallasta luopumisen peruuttaminen hyväksytään osapuolten kesken. Sovelletaanko Nato Sofan VII artiklan 6 kappaleen a. kohdan säännöksiä esitutkinnan toimittamisesta, yhteistyöstä, todistusaineiston keräämisestä ja luovuttamisesta? Mikäli taas toimenpiteitä ei ole vielä tehty, antavatko USA:n viranomaiset tarvittaessa apua Nato Sofa VII artiklan 6 kappaleen a kohdan kuvaamalla tavalla esitutkinnan toimittamisessa esimerkiksi kuulemisten, pakkokeinojen osalta tai sallivatko he Suomen esitutkintaviranomaisten tehdä tutkintatoimia omalla alueellaan.
Sopimuksen 12 artikla 6 kohdassa lähdetään siitä, että toimivaltainen USA:n joukkojen viranomainen määrittää onko USA:n joukon jäsenen teko tai laiminlyönti tehty suoritettaessa virallista tehtävää. Suomella on mahdollisuus esittää tietoja virkatehtävän määrittelemiseksi ja osapuolet ottavat huomioon toistensa kannat ja neuvottelevat asiasta. Yhteisen käsityksen aikaansaamista edesauttaisi määritelmän sisällön avaaminen tai sen rajaaminen esimerkiksi siten, mikä toiminta tai tilanne ei ainakaan katsota virallisen tehtävän suorittamiseksi.
Oikeuskansleri on lausumassaan ehdottanut, että esitöihin otettaisiin vertailevaa tietoa ja esimerkkejä DCA-sopimuksen tulkinta- ja soveltamistilanteista muissa maissa, sekä siitä, minkälaisia ongelmia on kohdattu ja miten ne on oikeuskäytännössä ratkaistu. Ehdotus on kannatettava.
Sopimuksen 12 artiklan kohdassa 7 ehdotetaan säädettäväksi osapuolten viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja tiedonvaihdosta uhrin oikeuksien edistämiseksi esimerkiksi uhrin vahingonkorvausten käsittelemiseksi kansallisessa järjestelmässä. Ehdotus on kannatettava samoin kuin se, että valtakunnansyyttäjä voisi välittää säännöksessä tarkoitetun tiedon ottaen huomioon, että valtakunnansyyttäjälle osoitetaan artiklassa 3 tarkoitetut ilmoitukset, ja että valtakunnansyyttäjä käy artiklan 6 kohdan mahdollisesti edellyttämän tapauskohtaisen keskustelun siitä, onko toimi tapahtunut suoritettaessa virallista tehtävää.
Muut hallituksen esitykseen sisältyvät lait
Muiden hallituksen esityksessä mainittujen lakien muuttamisen osalta Syyttäjälaitoksella ei ole lausuttavaa.
Henkilöstö- ja toimintaresurssit
Suomeen sijoitettavien USA:n joukkojen sotilaiden määrä tai siviilien määrä ei ole vielä tiedossa. Vielä vähemmän ennustettavissa on mahdollisten tuomiovallan peruuttamista tai vahingonkorvausvelvollisuutta koskevien tapausten lukumäärä ja laatu. Valtakunnansyyttäjä on useassa kohdassa viranomainen, joka sopimuksen voimaansaattamista koskevan lain mukaan on Suomea koskevien ilmoitusten vastaanottava, päätöksen tekevä tai tietoa välittävä taho. Tehtävä tulee luonnollisesti lisäämään syyttäjälaitoksen työmäärää sekä valtakunnansyyttäjän toimistossa että tuomiovallasta luopumisen peruuttamistapauksissa rikosasioita hoitavien syyttäjien työmäärää syyteharkintaan tulevien ja tuomioistuinkäsittelyyn menevien asioiden muodossa. Nato-asiakirjat sisältävät turvaluokiteltua aineistoa, jonka kääntämisen tulee tapahtua virkatyönä, jolloin ostopalveluja ei välttämättä voida käyttää.
Jukka Rappe
apulaisvaltakunnansyyttäjä
Tuire Tamminiemi
valtionsyyttäjä
Suomen Apteekkariliitto 8.5.2024
Suomen Apteekkariliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja ilmoittaa, ettei asiaan ole lausuttavaa.
Suomen Kuntaliitto ry, Korhonen Ari 8.5.2024
Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausuntoon.
Puolustusyhteistyösopimuksen täytäntöönpano aiheuttaa arvion mukaan koko kuntasektorin toimintaan vähäisiä vaikutuksia. Sen sijaan pistemäisesti vaikutuksia voi tulla jonkin verran. Vaikutuksia syntyy yhteistyövelvoitteista viranomaisille, mahdollisista lupa- ja valvontamenettelyistä erityistapauksissa, kaavoitustarpeista ja alueiden käytön mahdollistamisesta.
Puolustusyhteistyösopimus asettaa Suomen ja Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille kuitenkin lukuisia keskinäisiä yhteistyövelvoitteita (esim. 4, 18-19, 21 ja 27 artiklat). Edellä mainittujen toimien arvioidaan lisäävän joidenkin viranomaisten työmäärää kansanterveyttä, ympäristönsuojelua ja eläintautien sekä kasvintuhoojien torjuntaa koskevilla hallinnonaloilla.
Puolustusyhteistyösopimuksen yksi perusperiaate on, että lupakäytäntöjä ei sovelleta USA:n joukkoihin ja heidän toimintaansa sopimuksessa mainituissa paikoissa ja alueilla muuten kuin joissakin erityistapauksissa. Puolustusyhteistyösopimuksessa kuitenkin sitoudutaan kunnioittamaan Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita, jotka koskevat myös luvituksen piiriin kuuluvia toimintoja.
Lupamenettelyn sijasta lainmukainen taso lähtökohtaisesti saavutetaan ja varmistetaan viranomaisyhteistyöllä. Tämän tyyppiseen viranomaistoimintaan ei sisälly lupamaksumenettelyä. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, kuinka paljon viranomaisyhteistyötä tullaan tarvitsemaan. Sopimuksen liitteessä lueteltuja kohteita ei ole kokonaismääräisesti paljon, mutta yksittäinen iso hanke saattaa tuottaa yhdelle viranomaiselle paljon työtä. Esim. pienempien kuntien alueilla rakennusvalvonnan tai ympäristöterveydenhuollon resursseihin vaikutukset voivat olla ainakin väliaikaisesti suuria. Näissä tapauksissa on tarpeen varmistaa, että mahdollisessa viranomaisyhteistyössä on riittävä resurssi ja tarvittaessa valtion toimesta huolehditaan riittävästä asiantuntija-avusta.
Yhteistyösopimuksessa ei ole arvioitu mahdollista perusopetuksen tai varhaiskasvatuksen järjestämisen tarvetta esimerkiksi joukkojen mukana tuleville huollettaville. 7 artiklan 4 kohdassa kuitenkin viitataan mahdollisesti Suomessa oppilaitoksissa kirjoilla oleviin. Tarvetta on tässä vaiheessa vaikea arvioida, koska henkilömääräarvioita ei ole.
Grönroos Tiina 7.5.2024
Lausunto diaarinumerolle VN/36586/2023
DCA sopimusta ei tule hyväksyä ja ratifioida eduskunnassa. Sopimus on täysin Suomen perustuslain vastainen ja Suomen suveneriteetti ja itsenäisyys vaarantuu. Rikoslain luvussa 13 pykälät 1,2,3 ja 4 on valtiopetoksen kriteerit. DCA sopimus on yksipuolinen antautumissopimus USAlle. Vieraalle vallalle annetaan toimintavalta koko Suomen alueella ja heitä ei koskisi Suomen lait. Valtionjohtomme liittyi Natoon ilman kansanäänestystä epämääräisellä puhelinäänestyksellä. Tuolla ja välien tuhoamisella naapuriimme valtionjohtomme asetti maamme vaaraan ja nyt yritetään ”parantaa” tilannetta entistä tuhoisemmalla sopimuksella. DCA sopimusta on valtionjohtomme junaillut kysymättä kansalta. Ulkopoliittisesti taitamaton ja kykenemätön valtiojohtomme on laiminlöydyt hyvät naapurisuhteet ja ryhtynyt lännen ja USAn pelinappulaksi. He luovuttaisivat maamme ja sen kansan USAn pelinappulaksi ilman laukaustakaan. Valtiolle joka ei ole saanut mitään hyvää aikaiseksi missään minne on mennyt, pelkkää tuhoa. Te eduskunnassa olette Suomen kansanedustajia ja teidän tehtävänne on torpata tuo sopimus ja saattaa Suomi lailliseen tilaan. Kuten yllä laitoin sopimus on perustuslain vastainen ja jokainen sopimuksen hyväksynyt syyllistyy rikokseen.
Heiskanen Jouni 6.5.2024
Ei missään tapauksessa pidä hyväksyä tätä sopimusta. USA NATO POIS SUOMESTA
Salmela Timo 6.5.2024
En halua että dca sopimus hyväksytään!!
Kuokkanen Mikko 6.5.2024
DCA Sopimusta ei tule hyväksyä koska USA Toiminnallaan aiheuttaa/aiheuttanut vaan sotia/tappamista esimerkkinä nyt 2024 Israelin suorittaman Gazan verilöyly/kansanmurha jota USA rahoittaa/aseistaa/poliittisen tuen missä tapetaan lapsia/siviilejä 35000 tuhatta Tällaisen toimijan hyväksyminen Suomen maaperälle Eduskunnalta/ Hallitukselta on kaikkien arvojen / moraalin /inhimillisyyden/kansainvälisten lakien /Suomen lakien/Suomen kansan vastaista toimintaa USA Ei noudata mitään YK :n kansainvälisiä sopimuksia Gazan lasten joukkoteurastuksen on YK:ssa koko maailma tuominnut siitä huolimatta USA jatkaa tätä härskiä politikkaa EHDOTON EI DCA SOPIMUKSELLE/USA TOIMINNALLE
Murtomäki Veijo 6.5.2024
Tämä sopimus tullessaan voimaan tekee Suomesta entistä pahemman vihollisen Venäjän kannalta ja lisää omaa turvattomuuttamme ja sodan riskiä valtavasti. Oman maamme luovuttaminen muun maan joukkojen alueeksi on edesvastuutonta ja epäisänmaallista. Sillä luodaan pysyvä konflikti itäisen naapurimme kanssa ja hyödytetään vain Naton aggressiivista ja valapattoista laajenemispolitiikkaa. Sopimuksen vastustaminen on täysin välttämätöntä maailmansodan välttämiseksi, sillä rajoitettua ydinsotaa ei ole olemassa.
Maanpuolustuksen Insinöörit MPI ry, Pöyry Aki 6.5.2024
Maanpuolustuksen Insinöörit MPI ry kiittää mahdollisuudesta lausua lausuntopyyntöön.
Vaikka asiakirjassa on todettu, että puolustusyhteistyösopimuksen ei tällä hetkellä arvioida vaikuttavan merkittävästi Puolustusvoimien henkilöresursseihin, tulee se lisäämään jo nyt kuormitetun henkilöstön työmäärää. Kasvava yhteistyön USA:n kanssa edellyttää Puolustusvoimien lisäävän ja kehittävän logistiikan palveluja materiaalin ja henkilöstön kuljetusten, materiaalin varastoinnin ja tilojen käytön osalta. Pitää luoda yhteisiä menettelytapoja, laatia ohjeita ja määräyksiä jne. Lisäresursseihin tulisi tulevina vuosina jo tässä vaiheessa varautua, jotta henkilöstön työssä jaksaminen kyetään varmistamaan. Puolustusvoimien rekrytointiprosessi on hidas, mistä syystä lisähenkilöstön rekrytointi tulee hyvissä ajoin huomioida ja suunnitella.
NATO:oon liittyminen on tuonut ja tuo edelleen lisää tehtäviä ja työtä Puolustusvoimien henkilöstölle, mihin nyt suunnitellut lisäresurssit tuskin riittävät. Kaikkiin lisätehtäviin pitäisi suunnitella tarvittavien resurssien lisäys.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes 6.5.2024
Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla (Tukes) ei ole lausuttavaa asiassa.
Lindfors Camilla5.5.2024
LAUSUNTO
Suomen perustuslain tarkoitus
Oikeusministeriön (oikeusministerio.fi) mukaan Suomen perustuslaki (731/1999) on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Siihen on kirjattu suomalaisen kansanvallan keskeisimmät pelisäännöt, arvot ja periaatteet. Perustuslaki sisältää myös säännökset mm. julkisen vallan käytön periaatteista.
Perustuslain (§2 mom. 3) mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslaille on myös luotu etusija suhteessa muuhun lainsäädäntöön (§ 106); jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.
Ehdotettu sopimus puolustusyhteistyöksi on perustuslain vastainen
Suomen perustuslaki (§1) alkaa valtiosäännöllä ja sanoilla ”Suomi on täysvaltainen tasavalta”. Tämä tarkoittaa, että Suomen kansa yksin päättää kaikista Suomea koskevista asioista Suomessa ja maailmalla. Kansanvalta on myös jakamaton, eli sitä tai sen osia, ei voi antaa pois – ei maalla, merellä eikä ilmassa.
Perustuslain § 94, joka käsittelee kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksymistä, todetaan yksiselitteisesti, että ”kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita” (§ 94, mom. 3).
Suomen perustuslaki on olemassa juuri tällaisia tilanteita ja vallansiirtoyrityksiä varten.
Maanpetosrikoksen tunnukset täyttyvät
Rikoslain (39/1889) 12 luku käsittelee maanpetosrikoksia ja §1 kuuluu näin:
” Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2) irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3) muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”
Ehdotettu puolustusyhteistyösopimus – sekä sen luonne että sen sisältö – tarkoittaa Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamista niin kuin se yllä mainitussa rikoslain pykälässä on kuvattu.
Kannanotto
Puolustusyhteistyösopimus on perustuslain vastainen ja täyttää maanpetosrikoksen tunnukset rajoittaessaan Suomen itsemääräämisoikeutta. Sen valmistelu on keskeytettävä välittömästi. Sopimusta ei voida missään olosuhteessa hyväksyä eikä saattaa voimaan.
Eläketurvakeskus, Käsitelty ETK:n johtoryhmässä 2.5. Allekirjoittajat Karoliina Kiuru ja Maijaliisa Takanen 3.5.2024
Ulkoministeriö on pyytänyt Eläketurvakeskukselta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (Defence Cooperation Agreement, DCA) on Suomea sitova kansainvälinen sopimus, joka perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen (Nato SOFA) ja täydentää sitä. Sopimuksessa sovitaan muun muassa Yhdysvaltojen joukkojen, siviilihenkilöstön, huollettavien ja sopimustoimittajien oikeudellisesta asemasta heidän oleskellessaan Suomen alueella.
Eläketurvakeskus keskittyy lausunnossaan puolustusyhteistyösopimuksen ja hallituksen esityksen kommentoimiseen työeläkejärjestelmän ja sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön näkökulmasta. Eläketurvakeskus on lakisääteinen työeläketurvan toimeenpanon ja kehittämisen yhteiselin. Eläketurvakeskuksen tehtäviin kuuluu muun muassa ratkaista, kuuluuko henkilö työskentelyn perusteella Suomen sosiaaliturvaan sekä toimia yhteyselimenä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen sosiaaliturvasopimuksen toimeenpanossa.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan mukaan USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat sekä USA:n sopimustoimittajien työntekijät, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai asu pysyvästi Suomessa, saavat tietyin edellytyksin vapautuksia Suomen veroista. Artiklan mukaan Suomen säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat työnantajan tai itsenäisen ammatinharjoittajan velvollisuutta pidättää tai maksaa ennakolta tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja, ei sovelleta myöskään sellaisiin tuloihin, jotka on vapautettu veroista Suomen alueella.
Eläketurvakeskus toteaa, että puolustusyhteistyösopimuksen vapautukset sosiaaliturvamaksuista tarkoittavat käytännössä työeläkevakuutuksen osalta sitä, että henkilö ei ole Suomen työeläkevakuutuksen piirissä, eikä hänen työskentelynsä perusteella makseta työeläkevakuutusmaksuja Suomeen.
Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että työnantajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus järjestää Suomessa työskenteleville työntekijöilleen työeläkevakuutus ja työtapaturma- ja ammattitautivakuutus sekä maksaa lakisääteiset sosiaaliturvamaksut. Lisäksi perusteluissa on mainittu, että Suomella on Yhdysvaltojen kanssa voimassa oleva sosiaaliturvasopimus (SopS 86/1992), joka voi olla joltain osin relevantti myös puolustusyhteistyösopimuksen soveltamisen yhteydessä.
Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, Suomen ja Yhdysvaltojen välisellä sosiaaliturvasopimuksella pyritään siihen, että työntekijä vakuutetaan lähtökohtaisesti vain yhden sopimusmaan lainsäädännön mukaan. Sosiaaliturvasopimuksen lähtökohtana on ns. lex loci laboris -periaate eli että henkilö vakuutetaan hänen työskentelymaassaan. Sosiaaliturvasopimus sisältää kuitenkin myös tiettyjä poikkeussääntöjä työntekomaassa vakuuttamiseen. Ensinnäkin työnantaja voi lähettää työntekijän toisen sopimusvaltion alueelle tietyksi ajaksi, jolloin työntekijään sovelletaan sopimuksen kattamin osin lähettäjävaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös yrittäjät voivat vastaavasti lähettää itsensä toisen sopimusvaltion alueelle. Valtion virkamiehet kuuluvat kuitenkin lähtökohtaisesti aina työnantajamaan lainsäädäntöön ja merimiehiin sovelletaan lippuvaltion lainsäädäntöä.
Eläketurvakeskus toteaa, että kun USA:n joukot tulevat Suomeen puolustusyhteistyösopimuksessa tarkoitetuissa tilanteissa, pysynevät he yleensä läh-tökohtaisesti Yhdysvaltojen sosiaaliturvan piirissä puolustusyhteistyösopimuksen ja sosiaaliturvasopimuksen perusteella. Hallituksen esityksessä ei ole kuitenkaan todettu selkeästi, mikä on puolustusyhteistyösopimuksen ja sosiaaliturvasopimuksen välinen suhde mahdollisissa lainsäädännön ristiriitati-lanteissa.
On myös hyvä ottaa huomioon, että sosiaaliturvasopimuksen soveltamisala ei kata kaikkea sosiaaliturvaa. Suomen ja Yhdysvaltojen välistä sosiaaliturva-sopimusta sovelletaan Suomen sosiaaliturvan osalta työeläkkeisiin ja kansaneläkkeisiin sekä työnantajan sosiaaliturvamaksuista työeläkevakuutusmaksuihin sekä työnantajan sairausvakuutusmaksuun ja työntekijän sairausvakuutusmaksuun lähetettyjen työntekijöiden osalta. Lisäksi sopimus koskee Suomen osalta sairaus- ja vanhempainvakuutusta sekä lapsilisiä niissä tilanteissa, joissa työntekijä, yrittäjä, merimies tai valtion virkamies kuuluu sopimuksen lainvalintasääntöjen perusteella Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaan. Yhdysvaltain osalta sopimusta sovelletaan liittovaltion vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkejärjestelmään. Esimerkiksi Suomen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus ja Yhdysvaltain muut eläkejärjestelmät kuin liittovaltion eläkkeet eivät ole sosiaaliturvasopimuksen piirissä.
Puolustusyhteistyösopimuksen 17 artiklan mukaisia verovapautuksia ei myönnetä Suomen kansalaisille tai pysyväisluontoisesti Suomessa asuville. Siten jos USA:n joukot tai USA:n sopimustoimittajat ottavat palvelukseensa Suomen kansalaisia tai pysyväisluonteisesti Suomessa asuvia henkilöitä, tulisi näitä henkilöitä koskevat sosiaaliturvavelvoitteet hoitaa Suomeen kansallisen lainsäädännön sekä Suomen ja Yhdysvaltain välisen sosiaaliturvasopimuksen lainvalintasääntöjen perusteella. Hallituksen esityksessä todetaan, että mahdollisten paikalta palkattujen henkilöiden sosiaaliturvan järjestämisen osalta on tunnistettu käytännöllisiä ja lainsäädännön jatkoselvitystarpeita.
Eläketurvakeskus pitää sosiaaliturvavelvoitteiden ja -vastuiden tarkempaa selvittämistä tarpeellisena. Eläketurvakeskus osallistuu mielellään jatkoselvitysten tekemiseen.
Helsingin hovioikeus 2.5.2024
Hovioikeus kiittää mahdollisuudesta ja lausuu seuraavaa.
Valtioneuvosto on asettanut työryhmän valmistelemaan hallituksen esityksen Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen (jäljempänä myös DCA ja sopimus) hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Kysymys on Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä kahdenvälisestä kansainvälisestä sopimuksesta. Työryhmä on laatinut mietintönsä hallituksen esityksen muotoon, ja ulkoministeriö on pyytänyt siitä lausuntoa.
Sopimuksen johdannossa todetaan muun ohella osapuolten tiedostavan tarpeen edistää osaltaan kansainvälistä rauhaa ja vakautta sekä päättäneen kehittää erillistä ja yhteistä valmiuttaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä sekä estää ja torjua hyökkääjien toimia ja puolustautua niitä vastaan. DCA 1 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksella luodaan kehys Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyön ja kumppanuuden tehostamiselle sekä täydennetään Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä Nato-sofa) määrättyjä ehtoja.
Suomi on liittynyt Naton jäseneksi, ja eduskunta on hyväksynyt Nato-sofan. Ehdotuksesta (s. 18) ilmenee, että Yhdysvalloilla on Suomen sopimukseen verrannollinen puolustusyhteistyösopimus Naton jäsenvaltioista muun ohella Latvian, Liettuan, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Viron kanssa.
Hovioikeus ei sinällään ota kantaa yleisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin, mutta edellä mainituista lähtökohdista DCA:n hyväksymistä ja siihen liittyviä lakiehdotuksia voidaan pitää kannatettavina. Jäljempänä tässä lausunnossa tehdään oikeudellisesta näkökulmasta tarkentavia huomioita lähinnä liittyen tuomiovallan jakautumiseen DCA:ssa ja sitä koskevaan ehdotettuun lainsäädäntöön.
DCA 12 artiklassa määrätään tuomiovallan jakautumisesta Suomen ja Yhdysvaltojen välillä Suomen alueella. Artiklaa täydentää ehdotettu lainsäädäntö, erityisesti ehdotettu laki puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdystä sopimuksesta (jäljempänä DCA-lakiehdotus).
DCA 12 artiklan 1 kohdassa Suomi lähtökohtaisesti luopuu käyttämästä tuomiovaltaa niihin Suomessa tapahtuneisiin epäiltyihin rikoksiin, joissa epäiltynä tekijänä on Yhdysvaltojen joukkojen jäsen myös silloin, kun epäilty rikos ei johdu virallisista tehtävistä. Näin esimerkiksi Yhdysvaltojen joukkojen jäsenen iltavapaan aikana tekemäksi epäilty rikos olisi Yhdysvaltojen tuomiovallan alainen eikä sitä käsiteltäisi suomalaisessa tuomioistuimessa. Artiklassa säädetty tuomiovallan rajaaminen on periaatteellisesti merkittävä.
DCA-sopimuksen 12 artiklan 6 kohdassa viimesijainen määritysvalta siitä, onko rikos johtunut virallisista tehtävistä, annetaan yksinomaan Yhdysvalloille. Ehdotuksessa ei ole tietoa siitä, miten Yhdysvallat on aiemmin tulkinnut virallisten tehtävien käsitettä. Tulee huomata, että osa Naton jäsenvaltioista harjoittaa hyvinkin laveaa virallisten tehtävien käsitteen tulkintaa katsoen joukkojensa olevan jatkuvasti virallisissa tehtävissä niiden ollessa vastaanottajavaltion alueella (HE 90/2023 vp s. 56).
Niissä tilanteissa, joissa Yhdysvallat ei katso epäillyn rikoksen johtuneen virallisista tehtävistä, DCA 12 artiklan 2 kohdassa tehty poikkeus lieventää tuomiovallasta luopumista. Kohdan mukaan Suomen erityisen tärkeänä pitämissä yksittäistapauksissa Suomi voi peruuttaa tuomiovallasta luopumisen. Ehdotuksessa esitetyt harkinnassa huomioon otettavat seikat ja esimerkit siitä, milloin tuomiovallan peruuttamisesta tulee ilmoittaa, ovat kannatettavia (ks. s. 70 ja 121). Ehdotusta olisi kuitenkin tarpeen tarkentaa mainitsemalla perusteluissa myös tilanteita, joissa tuomiovallan luopumisen peruuttaminen ei todennäköisesti tulisi kysymykseen. DCA 12 artiklan 2 kohdassa määritetyn poikkeuksen merkitystä tosin vähentää huomattavasti se, ettei Suomi ilman Yhdysvaltojen suostumusta voi pidättää tuomiovaltaa itsellään silloin, kun Yhdysvallat katsoo epäillyn rikoksen johtuvan virallisista tehtävistä.
Suomen tuomiovallan rajaaminen vaikuttaa heikentävästi asianomistajan oikeusturvaan ja mahdollisuuksiin vaatia vahingonkorvausta rikosprosessin yhteydessä. DCA 15 artikla osaltaan vähentää asianomistajan mahdollisuutta esittää korvausvaatimus rikoksesta syytettyä Yhdysvaltojen joukon jäsentä vastaan, kun Yhdysvallat katsoo korvausperusteen johtuneen virallisista tehtävistä.
DCA 13 artiklan 2 kohdassa rikoksesta epäillyn tai syytetyn Yhdysvaltojen joukkojen määräysvaltaan asettamisesta päättäminen luo uudenlaisen pakkokeinoasioiden asiaryhmän. Perusteltua on, että tällainen syyttäjän hakemus käsitellään DCA-lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin mukaisesti ensi asteena käräjäoikeudessa soveltaen asian käsittelyyn pakkokeinolakia.
DCA 13 artiklasta seuraa erityinen ja hyvin vaativa kiireellisyysperuste kotimaiseen esitutkinta-, syyteharkinta- ja tuomioistuinkäsittelyyn muutoksenhakuineen kokonaisuudessaan asiassa, jossa Yhdysvaltojen joukkojen jäsen on epäiltynä tai syytettynä. Artiklan 4 kohdan perusteella koko prosessi on saatava lähtökohtaisesti toimitettua yhden vuoden kuluessa, jollei Yhdysvallat suostu pidennykseen. Ehdotuksessa todetun mukaisesti (s. 75) vuoden määräaikaa on pidettävä lyhyenä.
Ehdotuksen mukaan (s. 75 ja 76) vuoden määräajan voidaan katsoa alkavan kulua rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa eli yleensä siitä, kun epäiltyä on ensi kerran kuulusteltu esitutkinnassa. Ehdotuksessa tulkintaa perustellaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetulla lailla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeudenkäynnin viivästymistä koskevalla käytännöllä.
Ehdotuksessa esitetty tulkinta alkamisajasta on tarpeettoman tiukka, eikä se saa tukea DCA 13 artiklan 4 kohdan sanamuodosta (”Jos suomalaista oikeudellista menettelyä ei saada päätökseen yhden (1) vuoden kuluessa sen alkamisesta…” ja ”In the event Finnish judicial proceedings are not completed within one (1) year of their commencement…”) eikä sopimuksen johdantotekstistä. Tulee huomata, että joka tapauksessa DCA 13 artiklan vuoden määräaika asettaa kotimaista lakia ja ihmisoikeusvelvoitteita pidemmälle menevän vaatimuksen tuomioistuinkäsittelyn ripeydelle. DCA 13 artiklan 4 kohdan sanamuodon voidaan katsoa merkitsevän sitä, että vuoden määräaika alkaa aikaisintaan syytteen vireilletulosta tuomioistuimessa ja viimeistään haasteen tiedoksiantamisesta vastaajalle. Ehdotuksen perusteluja tulisi tältä osin tarkistaa.
Määräajan vuoksi DCA 13 artiklan mukaiset rikosasiat tulee tutkia ja käsitellä erittäin kiireellisesti tuomioistuimissa. Näiden asioiden kiireellisyys olisi muita sellaisia asioita, joissa vastaaja on vangittuna, suurempi. Vuoden määräaika sisältäisi joka tapauksessa käräjäoikeus- ja hovioikeusoikeuskäsittelyn sekä mahdollisesti korkeimman oikeuden käsittelyn.
Ehdotus ei sisällä muutosehdotuksia oikeudenkäyntiä ohjaaviin kotimaisiin prosessilakeihin. Tulee huomata, että yksinomaan laissa säädettyihin muutoksenhakumääräaikoihin kuluu käräjäoikeuden tuomion jälkeen noin puolitoista kuukautta (30 päivää valitukselle + 14 päivää vastavalitukselle) ja hovioikeuden tuomion jälkeen miltei kaksi kuukautta (60 päivää valituslupahakemukselle korkeimpaan oikeuteen). Vuoden määräajassa pysyminen voi siis tuottaa merkittäviä vaikeuksia.
DCA 13 artiklan 4 kohdan mukaan yhden vuoden määräaikaa voidaan pidentää kuudella kuukaudella Yhdysvaltojen joukkojen viranomaisten ja Suomen viranomaisten suostumuksen mukaisesti. Kohdasta seuraa, mikäli Yhdysvallat ei suostu lisäaikaan, ettei sillä ole enää vuoden kuluttua velvollisuutta varmistaa syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä. Kun DCA 12 artiklan 5 kohdan mukaisesti Yhdysvaltojen joukkojen jäsenen asiaa ei saa ilman hänen suostumustaan käsitellä oikeudenkäynnissä hänen poissa ollessaan, voi määräajan loppuun kuluminen johtaa siihen, että asiaa saada sisällöllisesti käsiteltyä loppuun.
Mainitun kohdan mukaiset tehtävät lisäajan hyväksymiseen ja Yhdysvaltojen kanssa sopimisesta Suomen puolelta on DCA-lakiehdotuksen 10 §:ssä annettu syyteasiassa toimivaltaisen tuomioistuimelle taikka ennen syytteen nostamista muulle käräjäoikeudelle, jossa asian käsittely käy sopivasti päinsä. Kysymyksessä olisi uudenlainen asiaryhmä tuomioistuimissa, joka edellyttäisi kansainvälistä yhteistyötä Yhdysvaltain sotilasviranomaisten kanssa. Ehdotuksessa ei ole tosiasiallisesti lainkaan perusteltu säännöstä eikä siitä ilmene näkemystä, miksi tällaiseen tehtävään on valikoitunut yksinomaan tuomioistuin (ks. s. 122).
Tuomioistuinten lainkäyttötehtävään neuvotteleminen ja sopimuksen tekeminen toisen valtion viranomaisen kanssa soveltuu huonosti. Tuomioistuimen tehtäväksi soveltuu ennemminkin luvan antaminen viranomaisen, esimerkiksi syyttäjän, hakemuksesta liittyen määräajan pidentämisestä sopimiseen. Näin hakemuksen tehnyt viranomainen huolehtisi käytännössä sopimisesta Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa. DCA-lakiehdotuksen 10 §:ä on tarpeen tarkentaa, ja joka tapauksessa on tarpeen lisätä sille perustelut tältä osin. Ehdotettu säännöstä voisi tarkentaa esimerkiksi alla olevaan muotoon:
10 §
Rikosoikeudellisen menettelyn määräajan pidentäminen
Puolustusyhteistyösopimuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun
oikeudellisen menettelyn pidentämiselle tai sen pidentämisestä sopimuksen
tekemiselle suostumuksen voi antaa syyteasiassa toimivaltainen tuomioistuin
taikka ennen syytteen nostamista muu käräjäoikeus, jossa asian käsittely käy
sopivasti päinsä. Tuomioistuimen suostumuksella myös syyttäjä voi tehdä
tällaisen sopimuksen.
Lisäksi kiinnitetään huomiota, että sopimuksen suomenkielisessä versiossa ja DCA-lakiehdotuksessa käsitteen huollettava (englanninkielisessä versiossa dependent) sisältö on laajempi kuin lapsen huoltoon liittyvä kattaen esimerkiksi myös joukon jäsenen elatuksen varassa olevan puolison (ks. DCA 2 artiklan 6 kohta ja siinä viitattu Nato-sofan kohta). Selvyyden vuoksi ehdotuksen perusteluja tämän käsitteen laajasta sisällöstä tulisi tarkentaa (ks. esim. DCA-lakiehdotus 4, 9 ja 12 §, s. 120–122).
Lausunnon on valmistellut asessori Anssi Rantala.
Kansaneläkelaitos 2.5.2024
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Viite: ulkoministeriön lausuntopyyntö VN 36586/2023
Puolustusyhteistyösopimus (DCA) perustuu Nato SOFA -sopimukseen, jolla puolustusliiton jäsenvaltiot ovat sopineet joukkojen oikeudellisesta asemasta niiden oleskellessa toisen Naton jäsenvaltion alueella. Suomen ja Yhdysvaltojen DCA-sopimus täydentää maiden välillä sovellettavaa Nato SOFA -sopimusta siten, että yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa sopimuksia sovelletaan rinnakkain.
Kela on aiemmin 3.11.2023 ulkoministeriölle antamassaan lausunnossa tarkastellut Nato SOFA -sopimuksen ja ns. Pariisin pöytäkirjan merkitystä maiden välillä liikkuvien joukkojen sosiaaliturva-asioissa. Nämä mekanismit eivät sisällä nimenomaisia määräyksiä sotilas- ja siviilihenkilöstön so-siaaliturvaoikeuksien määräytymisestä. Poikkeuksena tähän on sopimusten määräykset terveyden-huollon palveluiden antamisesta tietyissä tilanteissa lähettäjävaltion sotilas- ja siviilihenkilöstölle ja heidän perheenjäsenilleen.
Hallituksen esitysluonnoksessa on Työelämävaikutukset-otsikon alla (s. 24) käsitelty Suomesta suoraan Yhdysvaltojen joukkojen palvelukseen paikalta palkattaviin sovellettavaa lainsäädäntöä. Luonnoksen mukaan Yhdysvaltojen ollessa työnantajana palvelussuhteisiin sovellettaisiin Yhdysvaltojen lainsäädäntöä. Luonnostekstissä viitataan mm. työsuhdeturvaan, palkkatasoon, työaikaan ja työturvallisuuteen. Kela tulkitsee hallituksen esitysluonnosta tältä osin siten, että paikalta palkattu-ja työntekijöitä koskevat työoikeudelliset säännökset eivät koske näiden henkilöiden sosiaaliturvan määräytymisperusteita.
Kela on lausunnossaan 3.11.2023 avannut Suomen ja Yhdysvaltojen välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvan määräytymisperusteita. Suomella on Yhdysvaltojen kanssa voimassa oleva sosiaali-turvasopimus (SopS 86/1992).
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan (s. 88) sosiaaliturvasopimus koskee työeläkkeitä sekä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia vanhuus- ja perhe-eläkettä. Kela huomauttaa, että Kelan vanhuus- ja perhe-eläkkeiden lisäksi sopimus poissulkee Suomessa Yhdysvaltojen valtion palveluksessa työskenteleviltä lähetetyiltä virkamiehiltä oikeuden Kelan toimeenpaneman sairausvakuutuksen etuuksiin ja lapsilisään. Sopimus ei sisällä määräyksiä julkisesta terveydenhuollosta.
Yhdysvaltojen valtion palveluksessa työskentelevien (lähetettyjen) henkilöiden oikeus sopimuksen asiallisen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin Kelan etuuksiin ratkaistaan Suomessa asumista ja työskentelyä koskevien kansallisten säädösten perusteella. Kelan käsityksen mukaan sosiaaliturva-sopimus ei myöskään
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Viite: ulkoministeriön lausuntopyyntö VN 36586/2023
Puolustusyhteistyösopimus (DCA) perustuu Nato SOFA -sopimukseen, jolla puolustusliiton jäsenvaltiot ovat sopineet joukkojen oikeudellisesta asemasta niiden oleskellessa toisen Naton jäsenvaltion alueella. Suomen ja Yhdysvaltojen DCA-sopimus täydentää maiden välillä sovellettavaa Nato SOFA -sopimusta siten, että yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa sopimuksia sovelletaan rinnakkain.
Kela on aiemmin 3.11.2023 ulkoministeriölle antamassaan lausunnossa tarkastellut Nato SOFA -sopimuksen ja ns. Pariisin pöytäkirjan merkitystä maiden välillä liikkuvien joukkojen sosiaaliturva-asioissa. Nämä mekanismit eivät sisällä nimenomaisia määräyksiä sotilas- ja siviilihenkilöstön so-siaaliturvaoikeuksien määräytymisestä. Poikkeuksena tähän on sopimusten määräykset terveyden-huollon palveluiden antamisesta tietyissä tilanteissa lähettäjävaltion sotilas- ja siviilihenkilöstölle ja heidän perheenjäsenilleen.
Hallituksen esitysluonnoksessa on Työelämävaikutukset-otsikon alla (s. 24) käsitelty Suomesta suoraan Yhdysvaltojen joukkojen palvelukseen paikalta palkattaviin sovellettavaa lainsäädäntöä. Luonnoksen mukaan Yhdysvaltojen ollessa työnantajana palvelussuhteisiin sovellettaisiin Yhdysvaltojen lainsäädäntöä. Luonnostekstissä viitataan mm. työsuhdeturvaan, palkkatasoon, työaikaan ja työturvallisuuteen. Kela tulkitsee hallituksen esitysluonnosta tältä osin siten, että paikalta palkattu-ja työntekijöitä koskevat työoikeudelliset säännökset eivät koske näiden henkilöiden sosiaaliturvan määräytymisperusteita.
Kela on lausunnossaan 3.11.2023 avannut Suomen ja Yhdysvaltojen välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvan määräytymisperusteita. Suomella on Yhdysvaltojen kanssa voimassa oleva sosiaali-turvasopimus (SopS 86/1992).
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan (s. 88) sosiaaliturvasopimus koskee työeläkkeitä sekä Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemia vanhuus- ja perhe-eläkettä. Kela huomauttaa, että Kelan vanhuus- ja perhe-eläkkeiden lisäksi sopimus poissulkee Suomessa Yhdysvaltojen valtion palveluksessa työskenteleviltä lähetetyiltä virkamiehiltä oikeuden Kelan toimeenpaneman sairausvakuutuksen etuuksiin ja lapsilisään. Sopimus ei sisällä määräyksiä julkisesta terveydenhuollosta.
Yhdysvaltojen valtion palveluksessa työskentelevien (lähetettyjen) henkilöiden oikeus sopimuksen asiallisen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin Kelan etuuksiin ratkaistaan Suomessa asumista ja työskentelyä koskevien kansallisten säädösten perusteella. Kelan käsityksen mukaan sosiaaliturva-sopimus ei myöskään vaikuta Suomesta Yhdysvaltojen joukkojen palvelukseen palkattavien henkilöiden oikeuteen saada etuuksia. Oikeudet määräytyvät kansallisen lainsäädännön perusteella (lähinnä laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa 16/2019 ja etuuslait).
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan (s. 88) puolustusyhteistyösopimuksen nojalla mahdollisten paikalta palkattujen henkilöiden sosiaaliturvan järjestämisen osalta on tunnistettu käytännöllisiä ja lainsäädännön jatkoselvitystarpeita. Luonnoksesta ei tarkemmin selviä, mitä nämä jatkokehitys-tarpeet ovat.
Kela on kuitenkin Nato-SOFA -sopimusta ja ns. Pariisin pöytäkirjaa koskevassa lausunnossaan 3.11.2023 huomauttanut, että jatkotyössä olisi tärkeää selvittää rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin (1201/2013, ns. rajalaki) kohdistuvat mahdolliset muutostarpeet. Rajalailla annetaan täydentävät säännökset EU:n sosiaaliturvan koordinaationasetusten ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten soveltamisesta Suomessa. Lakia säädettäessä ei kuitenkaan ole laaja-mittaisemmin otettu huomioon, että henkilön oikeus saada terveydenhuollon palveluita voisi syntyä myös Suomea sitovan Nato SOFA -sopimuksen tai Pariisin pöytäkirjan perusteella. Jatkotyössä olisi siten kiinnitettävä huomiota rajalain pykälien nykyisiin sanamuotoihin ja varmistettava, että ne vastaavat sisällöltään haluttuja kansallisia toimivaltasäännöksiä ja prosesseja (esim. rajalain 15 § (rajat ylittävässä terveydenhuollossa käytettävät todistukset oikeudesta hoitoetuuksiin) ja 20 § (valtion korvaus julkiselle terveydenhuollolle).
Yksikön päällikkö Mia Helle
Juristi Antti Klemola
Reserviläisliitto ry, Nenonen Minna 2.5.2024
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Suomen ja Yhdysvaltojen välillä tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Reserviläisliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua otsikon mukaisesta aiheesta, jolla on huomattava merkitys Suomen turvallisuudelle ja puolustusyhteistyölle Nato-jäsenyyden lisäksi. Puolustusyhteistyösopimus noudattelee Nato SOFA:aa, mutta on monilta osin laajempi ja antaa huomattavasti suurempia toimintaedellytyksiä tai -vapautuksia Yhdysvalloille toimia Suomessa.
Esityksessä todetaan muun muassa, että puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen liittolaisuussuhdetta ja luo mahdollisuuksia kahdenvälisen suhteen tiivistämiseen. Sopimus mahdollistaa sen, että Suomi pystyy valmistautumaan ja saamaan nopeasti tukea Yhdysvalloilta, jos turvallisuustilanne heikkenee. Lisäksi sopimus on osoitus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Suomen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuteen. Puolustusyhteistyösopimuksen tekeminen on Suomen vahva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen etu.
Esityksessä tuodaan esille muutamaan otteeseen tarve tehdä tarkennuksia lakeihin tai tarkastella niitä uudelleen saatujen kokemusten perusteella. Esityksen kohdassa 15.2 on käsitelty varsin kattavasti ja perustellusti tiettyihin keskeisiin asioihin liittyvää problematiikkaa.
Puolustusyhteistyössä sateenvarjona toimii sopimukseen kirjattu velvoite siitä, että kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Velvoitteen tarkoituksena on turvata Suomen vaikutusmahdollisuudet sopimusmääräysten toimeenpanossa. Sopimuksessa ei siis suoraan kielletä tai sallita ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle tai sijoittamista Suomeen. Eri artikloissa on kuitenkin liityntöjä ydinräjähteitä tai säteilyä koskeviin kysymyksiin. Artiklat sisältävät konsultaatiovelvoitteen, joka mahdollistaa yksittäistapauksissa Suomen näkökohtien esiintuomisen sopimusta sovellettaessa.
Yhdysvaltojen joukot noudattavat Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, mutta kunnioittavat Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi Yhdysvalloilla on velvollisuus varmistaa, että sen oma henkilöstö kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä ja määräyksiä. Sopimusta sovelletaan vain Yhdysvaltojen joukkojen ollessa Suomen alueella. Sopimus ei merkitsisi Suomessa Yhdysvaltojen pysyvää läsnäoloa, vaan mahdolliset USA:n joukot toimisivat lähtökohtaisesti rotaatioperiaatteella. Hyvänä tavoitteena voidaan pitää myös sitä, että Pohjoismaiden puolustusyhteistyösopimukset olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätään Yhdysvaltojen oikeudesta päästä Suomen alueelle sekä käyttää tiettyjä sovittuja tiloja ja alueita mahdollistaen siten esim. materiaalin sijoittamisen ennakolta. Sopimuksessa sovitaan myös Yhdysvaltojen joukkojen, siviilihenkilöstön, huollettavien ja sopimustoimittajien oikeudellisesta asemasta. Sopimustoimittajat saavat osittain samanlaisia erioikeuksia ja vapauksia kuin joukkojen jäsenet ja siviilihenkilöstö. Sopimustoimittajiin on syytä kiinnittää erityistä huomioita toiminnan käynnistyessä.
Sopimuksella Suomi antaa Yhdysvalloille esteettömän pääsyn Suomen alueelle ja oikeuden käyttää sovittuja tiloja ja alueita sopimuksessa lueteltuihin tarkoituksiin ja oikeuttaa Yhdysvaltojen ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen maahantulon ja vapaan liikkumisen Suomen alueella. Sopimuksen suvereniteettia koskevaa kunnioittamisvelvoitetta vahvistavat sopimuksen keskeisiin artikloihin kirjattu velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioonottamisesta. Positiivista on se, että USA:n joukkojen käyttämiin ilma-aluksiin, aluksiin ja ajoneuvoihin saisi mennä ja tarkistaa niitä Yhdysvaltojen suostumuksella.
Puolustusyhteistyösopimuksella poiketaan Nato SOFAn rikosoikeudellista tuomiovaltaa koskevista määräyksistä. Suomi vastaanottajavaltiona luopuu ensisijaisesta tuomiovallasta tietyissä asioissa. Nato SOFAsta poiketen esityksessä ei ole mainintaan mahdollisesta kuolemanrangaistuksen käytöstä ja siihen liittyvästä konsultaatiosta.
Puolustusyhteistyösopimuksessa on käsitelty joukkojen turvallisuutta ja siihen liittyviä toimivaltaa koskevia määräyksiä laajemmin kuin Nato SOFAssa. Sopimusta sovelletaan myös silloin, kun Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo ei liity sovittuihin tiloihin ja alueisiin, vaan sitä tehdään laajasti em. tilojen ja alueiden ulkopuolella. Sopimuksessa määrätään turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitoa ja palauttamista koskevasta USA:n joukkojen toimivallasta. Sovittujen alueiden ulkopuolella Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisesti hyväksyttyjen turvallisuussuunnitelmien mukaisesti USA:n joukot voivat kuitenkin toteuttaa välttämättömät ja oikeasuhtaiset toimenpiteet myös välittömän läheisyyden ulkopuolella ylläpitääkseen USA:n joukkojen turvallisuutta ja puolustusta. Tämä kohta jää tulkintojen tai myöhemmin sovittavien menettelytapojen varaan, jota ei voi pitää suotavana.
Välittömän läheisyyden käsitettä ei ole sopimuksessa tarkemmin määritelty. Puolustusministeriössä on valmisteltavana hallituksen esitys Puolustusvoimien toimivaltuuksien laajentamista Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolelle niiden välittömään läheisyyteen sekä vieraan valtion asevoimien joukon turvaamiseksi. Esityksen toivotaan selkiyttävän esityksen nykyistä kohtaa. Sopimuksessa on myös laajennettu USA:n joukkojen sotilaspoliisien toimivaltuuksia Nato SOFA:aan verrattuna.
Esityksessä mainitaan muutamaan otteeseen sana sotilaskupla, joka ei ole vakiintunut terminä. Kyseinen termi antaa asiaan vihkiytymättömälle epämääräisen tai piilotellun vaikutelman toiminnasta ja sen luonteesta.
Puolustusyhteistyösopimuksessa määrätyt verovapautukset ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä Nato SOFAn mukaan myönnetään. On huomioitava myös, että Suomi ei saa taloudellisesti hyötyä alueellaan harjoitetusta toiminnasta vaan päinvastoin.
Kokonaisuuden kannalta puolustusyhteistyösopimus tuo pitkälti tulevaisuuteen vahvistusta Suomen turvallisuudelle, jonka arvoa ei voi mitata vain taloudellisilla mittareilla.
Hallituksen esitys on perusteellisesti laadittu ja siinä on huomioitu hyvin myös perustuslain kannalta haastavaksi muodostuvat kohdat.
Suomen Rauhanturvaajaliitto ry 30.4.2024
Suomen Rauhanturvaajaliitto ry (jäljempänä: SRTL) kiittää mahdollisuudesta lausunnon antamiseen.
SRTL on rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtävissä palvelleiden suomalaisten perustamien 31 yhdistyksen eli noin 6 000 kriisinhallintaveteraanin muodostama itsenäinen maanpuolustus-, veteraani- ja etujärjestö. Kaikkiaan suomalaisia on vuodesta 1956 lähtien osallistunut sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (aik. rauhanturvaamislaki) mukaisiin aseellisiin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä ja reserviläisistä sekä erikseen nimetyistä asepalvelusta suorittamattomista henkilöistä yli 50 000 lähtijää. SRTL on myös siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan annetun lain mukaisissa tehtävissä palvelleiden etujärjestö.
Olemme perehtyneet luonnokseen hallituksen esitykseksi eduskunnalle puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi ja toteamme siitä seuraavaa:
Luonnoksen mukaan puolustusyhteistyösopimus perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehtyyn sopimukseen (Nato SOFA) ja täydentää sitä. Liittyminen Natoon edellyttää, että Suomi liittyy myös Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden väliseen sopimukseen niiden joukkojen asemasta (Nato SOFA) ja pöytäkirjaan Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta (Pariisin pöytäkirja). SRTL on 6.11.2023 ulkoministeriölle lausunut Nato SOFA:aan liittyvästä luonnoksesta hallituksen esitykseksi.
Liittyminen Natoon on vahvistanut Suomen puolustuspoliittista asemaa ja parantanut mahdollisuuksia kansalaisten turvaamiseen ja maan puolustamiseen. Suomen pitkäaikainen osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvaamis- ja kriisinhallintaoperaatioihin myös Naton puitteissa on tarjonnut hyvät mahdollisuudet tuottaa kokemusta ja osaamista yhä monimuotoisempiin operaatioihin.
DCA-puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen välistä tiivistä yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Sopimus sääntelee Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa. Se parantaa edellytyksiä Yhdysvaltojen Suomelle antamalle tuelle vahvistaen Suomen turvallisuutta Nato-jäsenyyden oloissa ja vahvistaa myös Yhdysvaltojen ja muiden Pohjoismaiden turvallisuutta.
Hallituksen esityksen luonnoksen mukaan puolustusyhteistyösopimus tulisi hyväksyä eduskunnassa niin sanotussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se perustuu Suomen suvereniteetin, lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamiseen. Suomen suostumuksella ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti sopimuksella luodaan kehys Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyön tehostamiselle.
Kun kyse on Naton toteuttamasta sotilaallisesta kriisinhallinnasta, päätöksentekoon sovelletaan sotilaallisesta kriisinhallinnasta annettua lakia. Puolustusyhteistyösopimuksen määräyksistä ei johdu muutostarvetta sotilaallisesta kriisinhallinnasta tai siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan annettuihin lakeihin.
Edellä esitettyyn viitaten luonnos hallituksen esitykseksi on SRTL:n mielestä perusteellisesti ja huolellisesti valmisteltu.
University of Jyväskylä, Burunat Perez Iballa 30.4.2024
The proposed Defense Cooperation Agreement (DCA) between the US and Finland raises serious constitutional concerns. By allowing foreign troops to be stationed at 15 locations within Finland, it fundamentally compromises Finnish national sovereignty and self-determination. This arrangement effectively places key defence facilities under the jurisdiction of a foreign power, undermining the very essence of Finnish sovereignty on its own territory.
Such a significant alteration to the Finnish constitution warrants rigorous scrutiny and democratic oversight. Any consideration of this magnitude should require approval from successive parliamentary majorities, with input from the electorate through a referendum. The Finnish people have the right to comprehend the full implications of the agreement and express their independent opinion on the matter.
Moreover, Article 12 of the DCA grants the US military the authority to supersede Finnish criminal jurisdiction over its members. This provision amounts to a relinquishment of Finnish sovereignty by those who claim to wield it. However, sovereignty ultimately resides with the people, not with transient negotiators or governmental bodies.
In essence, the DCA poses a direct threat to Finnish sovereignty and democratic principles. It is imperative that the Finnish people have a say in decisions of such magnitude, safeguarding their control over their own territory and ensuring that their fundamental rights are upheld.
